gallup.

1. Enpä usko. jos niin kävisi niin ystävyys varmaan lopahtaisi siihen.
2. En koska olen lesbo.
3. Ystävyys tuskin ketään häiritsee
4. No joo...homomiehet on kivoja! Mutta kyllä heteroistakin joitakin asiallisia ja mukavia löytyy.=)

".voitko ajatella tällaisen miehen/pojan yhtäkkiä ihastuvan sinuun ja mitä siitä seuraisi?"

Voisin ajatella. Siitä voi seurata kaunis romanssi.

".voisitko kuvitella itsesi yhtäkkiä ihastuvan tälläiseen mieheen/poikaan, vaikka aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään?"

Voisin, mutta kyllä jotain olisi luultavasti ollut aikaisemmin. Jos ei muuta, niin ainakin toisen huomaaminen jotenkin erikoisesti.

".pelkäisitkö suhteenne häiritsevän muuta kaveri-/tuttavapiiriä?"

En.

".mahdollisia muita ajatuksia, mitä kysymykset herättivät?"

Olen avoliitossa, joka alkoi juuri noin kuin kysymyksissäsi esitetään. Jos sinulla on tämmöinen tilanne, anna palaa. Kadut myöhemmin, jos et katso tilannetta loppuun.

"voitko ajatella tällaisen miehen/pojan yhtäkkiä ihastuvan sinuun ja mitä siitä seuraisi?"

Voin, ja tällä hetkellä näin toivoisin olevankin erään kohdalla. Se mitä siitä seuraisi riippuu tietysti mitä itse tunnen sitä kohtaan. Jos en muuta kuin kaveruutta, kaveruus jatkuisi edelleen.

"voisitko kuvitella itsesi yhtäkkiä ihastuvan tälläiseen mieheen/poikaan, vaikka aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään?"

Näin on käynytkin, tosin se ei käynyt ihan yhtäkkiä, vaan pikkuhiljaa vuoden-parin kuluessa.

"pelkäisitkö suhteenne häiritsevän muuta kaveri-/tuttavapiiriä?"

Kyllä hieman, mutta eiköpähän nuokin tottuisi asiaan ajan mittaan.

"mahdollisia muita ajatuksia, mitä kysymykset herättivät?"

Nämä on tosi vaikeita juttuja. On helppoa edetä asiassa jonkun ravintolatutun tms kanssa. Mutta kaverin kanssa on paljon pelissä.

Minulle kävi niin, että tutustuin todella mukavaan mieheen erään ystäväni kautta, ja meistä tuli hyviä ystäviä. Olimme molemmat eronneet ja kaipasimme saman kokenutta juttuseuraa. Ystävyytemme oli täysin platonista mutta syvää, puhuimme kaikesta, itkimme ja nauroimme. Treffailin samaan aikaan muutamia miehiä ja tämä ystäväni tiesi niistä ja keskustelimme heistä myös.

Parin vuoden jälkeen sain tietää, että hän on rakastunut minuun, ja ystäväpiirimme kuuli siitä häneltä myös. Tilanne muuttui kiusalliseksi. Rakastin häntä ystävänä, mutta en romanttisessä mielessä. Sen jälkeen oli todella kiusallista olla enää yhdessä, ja välttelinkin kahdenkeskisiä hetkiä. Ystävät lähinnä säälivät häntä, koska en tuntenut samoin.
Itse rupesin seurustelemaan, ja edelleen jatkoimme ystävyyttämme, mieheni hyväksymänä. Vihdoin "pakotin" ystäväni treffeille, kun hän ei tapaillut eronsa jälkeen ketään, ainoastaan halusi olla minun kanssani. Hän lähti treffeille, kihlautui kahden kk seurustelun jälkeen ja muutti naisen luokse. Jonkin aikaa hän lähetteli ikävöiviä viestejä mutta sitten se loppui. Loppui ystävyyskin. Hän ilmoitti ettei halua olla kanssani missään tekemisissä, ja toivotti hyvää loppuelämää. Että se siitä ystävyydestä. Minua surettaa, menetin sydänystävän, mutta hän ei sitä minulle ollutkaan.

En tiedä oliko vastaus mitä ajattelit, mutta mielestäni ystävyyden muuttuminen molemminpuoliseksi rakkaudeksi on äärimmäisen harvinaista. Ja vaikeaa. Mutta mitään ei saa, ellei yritä. Kokeile.