Kattelin tuota mollin CV-nettiä ja kyllä oli semmosia kuvauksia ihmisistä että huh huh. Reipas, iloinen, tehopakkaus, organisaation tukipilari - voi ei, minä en itseäni osaisi noin positiivisesti kuvata. Miten osaavia ja päteviä ihmisiä sitä onkaan työttöminä ja mimmoisia mainesanoja voi itsestään käyttää jo parikymppisenä. Älkää loukkaantuko, en ivaile, vaan ihan vaan ihmettelen. Minä ainakin pelkään, että jos kuvaisin itseni ylipositiivisesti, niin sitten jos paikan saisi eikä ehkä olekaan niin osaava ja taitava että sais ns. turpiinsa.
Onko noista CV-neteistä apua työnhaussa? Oikeesti. Hirveet määrät siellä kyllä on tekstejä, kattelin Uuttamaata ja oliko niitä nyt yli 3000. Huh.
Onko noista CV-neteistä apua työnhaussa? Oikeesti. Hirveet määrät siellä kyllä on tekstejä, kattelin Uuttamaata ja oliko niitä nyt yli 3000. Huh.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tai siis ei katsele kukaan sellainen, jonka katselusta olisi jotain hyötyä. Lähinnä ovat hyvää kirjoitusharjoitusta ja vähän sellainen vaikutelma onkin tullut, että niiden idea on jokaisen kirjoittajan pieni raapaisu CV:n tekoon työpaikkoja hakiessa.
Eiköhän noilla mainesanoilla tosiaan jo aikalailla moni olisi duunissakin, JOS olisi ollut hyötyä. Tai mistäs sitä tietää jos ovatkin kaikki vain vanhoja ilmoituksia ja jokaiselle joka on kirjoittanut tuonne, onkin samantien tarjottu duunia:) Alkaisit soittelemaan lävitse niin järjestään ovatkin jo töissä...
vähän on sellainen käsitys, että harva työnantaja on ehtii lukemaan työnhakijoitten kuvauksia mollin sivuilta. Yleensä se kun on niin päin, että työnhakijan oletetaan olevan yhteydessä työnantajaan eikä toisin päin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Niin no, mutta varmaan moni kirjallinen työpaikkahakemuskin on tuota ylipositiivista tyyliä, mutta mistäs sitä tietää jos kaikki ovatkin oikeesti tuollaisia. Ilmankos tosiaankin olen ilman duunia eikä musta kukaan tykkää!
minulla oli ilmoitus työnvälityksessä =) tykkärissä kävin alku infossa ja sielä nainen ylisti miten hieno linkki on cv-netti ja sieltä työantajat ottavat yhteyttä. sen tietenkin jokaine voi miettiä itse onnistuuko... no kerran soittivat paikasta jossa olis voinu mydä känykkäliittymiä mutta en lähtenyt mukaan... ja muutama maili tullu joistakin paikoista jotka eivät kiinnostaneet... mutta sellaisia töitä ei ainakaan taida saasa mitä itse ainakin hakisin ensisijaisesti...
Turha sinne on rustata mitään hakemuksia, ei niitä kukaan fiksu työnantaja lue. Paras on hakea itse suoraan yrityksiin.
lueskelin ja naureskelin niille.Pursus yli jokaisesta hakemuksesta toi positiivisuus.Tollanen yli-positiivisuus kääntyy vaan itseänsä vastaan.Joo ei niitä kyllä työnantajat lue se on aika varma. Itseäni alkasi ällöttämään tollanen yli-positiivisuus. Helpompi työnantajan on se ilmotus laittaa ja kiinostuneet saavat ottaa yhteyttä heihin.
Kuulemma rekryväki lukee niitä naureskellen, jos omista paperitöistä jää luppoaikaa. Pellesaitti niille, jotka raukat joutuvat uskomaan työkkärin paskapuheita saadakseen sen myönteisen lausunnon.
No minä tein niin, kun huomasin, että jokaisessa kehutaan kuinka reipasta ja ahkeraa ollaan, että otin omastani sellaiset pois ja painotuksen pistin koulutukselle, kokemukselle ja sille mitä osaan hyvin perustellen. Kas, sain pari yhteydenottoa ihan asillisista paikoista, tosin en sitten tullut valituksi.
hakemuksia ole - tai no tavallaan kyllä, julkisia, avoimia hakemuksia. Mutta virallisestihan niitä kai kutsutaan työnhakijakuvauksiksi - just, hakija-sana siinäkin. No, olkoon.
kehumista on uranus.fi sivuilla olevilla cv:llä.
Kaikki ovat niin yli-ihmisiä ylipositiivisuudellaan että oikein ällöttää.. Tosin tuntuu että cv netissä taitaa olla vihoviimeinen keino tuoda itseään esille: ainakin uranuksen sivuilta löytyy akateemisten lehtimyyjien, tallentajien yms. muiden epäonnistujien ilmoituksia. Jotkut kehtaavat / uskaltavat laittaa nettiin kaikkien nähtäville kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa yms.Itse en moiseen alkaisi.
voi puhua, pitäiskö tässä siis tosissaan hävetä työttömyyttään. Ennemmikin kyllä voi puhua uskaltamisesta, tiedä mitä hulluja nuuskijoita sitä netissä liikkuu. Mutta toisaalta onhan se tietysti jonkinlainen myönteinen merkki että kehuu itseään, tosin siinäkin pitää olla taitava. Jurrikat ja mörökölli suomalaiset onkin yhtäkkiä kaikki niin reippaita, iloisia, sosiaalisia ym. Mutta niinhän ne oikeasti taitaa ollakin, ainakin tuo nuorempi polvi - vai?
työtä saa. Valitettavaa, mutta totta; työpaikat menee suhdepelillä tai rekryfirmojen kautta. Oma aktivisuus voidaan palkita, mutta silloinkin kiinnostus tiettyä työtä kohtaan pitää tuoda esille ja hakemus pitää kohdistaa oikein. "olen mahtava työntekijä ja olen hyvä kaikessa" ei ole uskottava viesti.
Itse en ole itseäni hakemuksissa juuri kehunut (potaskaa voi jauhaa kuka vaan) mutta aktiivisuudella ja oikealla asenteella työnantajan vakuuttaminen onnistuu varmasti. Itse löysin hyvän työn rekryfirman kautta, jossa pääsin vakuuttamaan rekrytoijan kasvokkain. Tsemppiä työn hakijoille!