Uskotteko vielä, että kohtalo tuo eteenne sen oikean puolison ja sitten sen vaan tietää, että siinä se nyt on?
Olen itse kadottanut täysin tuon kaikella on tarkoituksensa -asenteen. En enää usko kohtaloon, enkä siihen että kukaan muu ohjailisi tekemisiäni kuin vain ja ainoastaan minä itse. En myöskään enää usko siihen, että voisin jonkun miehen kohdatessani vain todeta, että tuota minä olen koko ikäni etsinyt.
Haluaisin toki taas palata lapsenuskooni siitä, että jokaisella päivällä on elämässäni jokin suuurempi merkitys, mutta se on kadonnut. Ja siinä sivussa ajatus, että jossakin lymyää juuri minulle se minun oma mies...
Olen itse kadottanut täysin tuon kaikella on tarkoituksensa -asenteen. En enää usko kohtaloon, enkä siihen että kukaan muu ohjailisi tekemisiäni kuin vain ja ainoastaan minä itse. En myöskään enää usko siihen, että voisin jonkun miehen kohdatessani vain todeta, että tuota minä olen koko ikäni etsinyt.
Haluaisin toki taas palata lapsenuskooni siitä, että jokaisella päivällä on elämässäni jokin suuurempi merkitys, mutta se on kadonnut. Ja siinä sivussa ajatus, että jossakin lymyää juuri minulle se minun oma mies...
Vastaukset 23
Vanhimmat
olen niin monesti luullut, että se oikea on löytynyt vaan pettyä on saanut joka kerta.
nyt en halua muutakuin näitä pikasuhteita.
eipä tarvi enää tulla petetyksi.
Kyllä. Se että liikkuu ja tapaa ihmisiä, *riittävän kauan * saattaa tuoda sen onnen,että se oikea löytyy. Älä luota järkeen,vaan tunteeseen.
enkä ole oikeastaan koskaan uskonutkaan. Se Oikea-konseptissa vaan on jotain miksi minun on vaikea uskoa siihen. Ajattelen niin, että maailmassa on monia miehiä, joiden kanssa voisin olla hyvässä suhteessa. Ehkä yhden kanssa koko elämän. Mutta se vaatii hänen/heidän löytämisensä, suhteen aikaansaamisen ja suhteen pitämisen kunnossa. Monessa kohdassa voi mennä pieleen...
Pieleen se menee, jos käyttää tunnetta, jolle ei ole vastakaikua. Ja vaikka käyttäis järkeä,sitkeyttä,nielee kunnian,omantunnon ja hehtolitran kaljaa suhteen eteen niin sittenkin menee pieleen.
Ainoa keino on etsiä ja etsiä ja etsiä kunnes kolahtaa, tai sitten vaan sopeutua ja tulla yhdeksi meistä tänne palstoille kirjailemaan.
Ihastuminen saattaa kolahtaa johonkin ihmiseen joka ei todellakaan täytä kaikkia haluttuja kriteerejä. Ja toisaalta, ihminen jonka pitäisi olla noiden ilmentymä, saattaa olla haluttava, mutta ei vain kolahda niin kuin tämä loogisesti selvästi epäsopivampi yksilö...
Joten en oikein usko oikeaan. Tunteet valehtelevat, ihan vain kun jokin toisen ulkonäössä/käytöksessä iskee alitajuntaan niin kovaa.
Mä oon miettiny usein , että mikä saa jonkun
miehen pelkkä näkeminenkin kolahtaan niin kovaa? Jos mä tapaan miehen joka on tumma, lihaksikas, saa olla jopa ylipainoinenkin,
tyylitään matcho , niin jo kolahtaa. Aina vaan
parempi jos sillä on tatuointeja. Mutta en tiedä miksi,
miksi nuo asiat vetoaa mun alitajuntaan?
Se on vähän luonnonlaki,geeneissä sinulla, ole onnellinen, olet oikea nainen ja varmaan pysyt naisena etkä muutu sellaiksiksi kodinkone-androgyyneiksi kuten useimmat kanssasisaresi.
Päiväni on pelastettu. Tulin hyvälle mielelle
viestistäsi. Taidat olla tosimies!
se oikea kun aika on oikea. Kun katsoin omaa miestäni ensimmäisen kerran silmiin, tunne oli huikea, avioliitossa ollaan oltu jo kohtuullisen kauan, eikä pettymyksiä ole tullut. Usko pois, kyllä se vastaan tulee, mitä ilmeisimmin silloin kun sitä vähiten haluaa/odottaa. Kun omani tapasin olin juuri tehnyt päätöksen, ettei kaksilahkeisia vähään aikaan ollenkaan.
ainakin olen löytänyt sielunkumppanini.. 20 Vuotiaana sen löysin.. nyt olen 21.
että on olemassa muutamia oikeita. siis enemmän kuin yksi mut vähemmän kuin kymmenen, semmoisia joista tulee todella tärkeitä. jossain sillä välillä.
uskon kohtaloon ja " sen oikean" olemmassa oloon, mutta uskon myös et pystymme itse vaikuttamaan siihen..
Tuskin se "oikea" sua kotonta tulee hakemaan, vaan täytyy vähän itsekin jotain tehdä!!
Ja samaa mieltä kundi32v:n kans et useampi "oikea" tuolla odottelee =)
on olemassa monta sellasta tyyppiä, jotka on vähemmän vääriä.. :)
pessimisti ei pety, näinhän se menee ;)
eihän kukaan voi ihan suoralta kädeltä olla just oikee.. Aina on jotain pieniä kupruja, jotka voi kyllä fiksata. Mä vaan meinaan, ettei ihmiset oo mitään palapelin palasia, joille löytyy yks just oikee kohta.. Ennemmin autoradan osa, kun sitä rataa voi järkkäillä oman halunsa mukaan, mutkia ja mäkiä..
Hölmöö?? Mun vertaukset kyllä ontuu varsin usein ;)
autorata on ihan hauska vertaus :)
mitä enemmän mutkaa ja mäkeä sen mielenkiintoisempaa.
Ja ei saa painaa liikaa kaasua, kun sit voi lentää ulos radalta :)
Olen parikymppinen neitonen vailla kokemusta miehistä, miespuolisia kavereitakaan ei ole ollut. Aikaisempia ihastuksiakaan ei ole oikein ollut kuin yksi ja sekin ihmiseen, jossa oli kuitenkin sellaisia piirteitä, että hänen kanssaan en olisi voinut kuvitella oikeasti jakavani elämäni.
Deittailukokemuksia on vain kaksi, joista tämä toinen nuori mies vain sellainen, johon olen paremmin ehtinyt tutustua. Meillä on paljon yhteistä, samantyyppinen huumorintaju ym. ja pidän hänestä paljon. Voisin hyvin kuvitella eläväni hänen kanssaan. Hänestä tulisi myös varmasti ihana isä.
Mutta voiko heti kohdata sen oikean? Vai pitäisikö tutustua enemmän ihmisiin ennen kuin voi löytää sen sopivimman ihmisen?
Huvittaa, mutta vertauksena tulee mieleen ylioppilasmekon metsästys aikoinaan. Ensimmäinen mekko, jota kaupoissa sovitin, olikin lopulta se paras, vaikka välissä ehdin sen jo kauppaan palauttaakin.
En haluaisi todeta myöhemmin, että menin onneni ohi, mutta toisaalta on epävarma olo...
Omat ajatukset ja tunteet pitäisi selvittää, koska en haluaisi kokea huijaavani ketään. Tiedän, että toinenkin on siinä mielessä samanlainen, ettei kovin kevyin perustein ala seurustella.
Ja silloin vain tiedät, että toimeen on tultu:) Naiset pitävät parisuhdetta jonain elämää suurempana asiana. Iso asia se toki on, mutta elämä on suurempaa. Maailmassa olisi ollut varmasti muutamia miljoonia naisia, joiden kanssa olisin voinut jakaa elämäni. Mutta en viitsi kuluttaa koko elämääni sen "parhaan mahdollisen" soul maten:n etsimiseen, vaan otin sen kanssa, jonka kanssa viihdyin ihan hyvin. Suomalaisina ollaan jo valmiiksi aika samoilla aaltopituuksilla ja kun vielä löytyy samoja kiinnostuksen kohteita, niin asiat saa sovittua ihan kivasti. Ja tottakai, rakkautta on välillämme, aina.
normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa että mitään 'oikeaa' ei oo olemassa.Mikä ominaisuus se muka ois mikä tekis jostain ihmisestä just sen oikean jollekkin tietylle ihmiselle mutta ei toiselle,täysin järjetön ja absrurdi ajatus.
"Mikä ominaisuus se muka ois mikä tekis jostain ihmisestä just sen oikean jollekkin tietylle ihmiselle mutta ei toiselle,täysin järjetön ja absrurdi ajatus. "
Se on just samalla tavalla sekaisin kuin itse on?
Kyse on ainoastaan siitä että luonto varmistaa elämän jatkumisen
Sitä se on kun sulla on liian kovat kriteerit ja pihtaat.