sen kummempaa tuu. Jatkuvasti saan juosta työkkärissä kun duunit loppuu tai menee muuten karille. Karensseja on muutamia tullut. Jotenkin tuntuu ettei minusta ole työntekijäksi. Pitäisiköhän vaan nyt sovinnolla mennä sosiaalitoimistoon? Passittaisiko ne mut sitte työkkäriin? Onks näissä jutuissa joku prioriteettisysteemi? Siis se, että silloin kun mulla on työ jossa mä pärjään ja jota mä tekisin lopun ikääni, niin joku saatanan kusipää tulee ja sotkee sen kaiken maailman uudistuksillaan ja mut heitetään pellolle. Helvetti! Mulla on kyllä jo toi itsetunto niin alhaalla kuin vain voi olla. Ja nyt taas pitäisi mennä sinne helvetin työkkäriin! Ja sitten nää perkeleen mukavat työtoverit joita on joissain paikoissa ollut: kyylätään ja haukutaan, neuvoja ei kyllä saa, yhdessäkin paikassa oli kuulkaa niin tosi mukava ja jämpti kaveri et kun siltä kysyi miten tää systeem täällä menee, niin vastaus oli ota itse selvää. Juu, enkös ollut selvää ottamassa, kun kysyin. Ja toisessa paikassa, esimieskin jo sanoi että sillä tyypillä on maanis-depressiivinen diagnoosi (no, tiedä sitten oliko oikeesti vai oliko esimies itse sitten tulkinnut) ja tän sairaan kanssa sitte joudun napit vastakkain, ja akka kantelee oman alueensa ylimmille, valehtelee ympäri taloa, ja asiaa joudutaan palaverissa puimaan, niin siellähän se sitten paljastui millaisia valeita se muija oli levitellyt. Haha! Ja siinäkin asiassa oli vaan kyse siitä, että tämä sairas kyttäs ja kyyläs mun töita vasta taloon tullut kun olin ja mun edeltäjä oli ilmeisesti tehnyt sitten tämän sairaankin töitä. No joo sori kun nyt sanon sairaaksi, mutta helpompi yksilöidä noin. Jne. jne. ja loppuhan siihenkin tuli kun meikäläinen läksi ennen kuin tuli seuraava yhteenotto kyylän "kakkosesimiehen" kanssa. Ja sitten oli tämä paikka missä sain nähdä yhden entisen työpaikkani nykyisen hoidon, heh, just vakituisia on mutta niiden ei ole pakko töitänsä hoitaa kun otetaan joku vähäksi aikaa hoitamaan ne työt ja sitten taas heitetään pellolle. Vähän mä kyllä tossa paikassa ajattelin että kyllä musta on tätä parempaankin, että turhaan suren kun mut aikoinaan heitettiin pellolle enkä saanut sitä vakipaikkaa - just näinköhän kuvittelin liikoja itestäni siinäkin.
Niin että menenkö mä sinne tyäkkäriin vai en? Vai tekiskö itsarin - niin, jos olis helpot keinot niin kyllä sekin onnistuis.
Niin että menenkö mä sinne tyäkkäriin vai en? Vai tekiskö itsarin - niin, jos olis helpot keinot niin kyllä sekin onnistuis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toimeentulotukea myöntäessä edellyttävät, että työvoimatoimistossa on aktiivisessa pyörityksessä tai pian olet 40%:lla alennetulla toimeentulotuella.
Tuon huonon itsetunnon parissa taitavat kaikki työttömät enemmän tai vähemmän rypeä.
pitäisi ottaa itse vastuu omasta elämästään - no juu, mitenhän tuo nyt onnistuisi, kun joka paikassa törmää ns. kusipäihin eikä ole keinoja puolustautua niitä vastaan - oisko kursseja joilla oppis pitämään puolensa.
Byääh, nyt mä pillitän taas!
sinussa näyttäisi ainakin minun mielestäni olla ainesta vaikka mihin. Joskus vaan tuntuu, että kaikki asiat kaatuu aina päälle. Kyllä se onnikin sitten jossain vaiheessa kääntyy, ellei ihan laita hanskoja naulaan. Älä anna periksi, yritä koota taas itsesi yrittämään.
Ainakin omalla kohdallani on muutamia kertoja käynyt niin, että yhtäkkiä asiat selviävät ihan odottamattomalta suunnalta. Kerran sain vaativan työpaikan, jota en olisi hakenutkaan ellen olisi ollut työtön. Hain myös kaikenlaista vähän alakanttiin, mutta sain sen kaikkein vaativimman työpaikan ja ihan uudelta alalta. Hakemusta kirjoittaessani en olisi osannut edes kuvitella niin käyvän. Sekä työnantaja että minä olimme monia vuosia tyytyväisiä, että niin kävi.
Onnea ja yritystä sinulle.
Usko itseesi ja asioittesi järjestymiseen, niin se toteutuu ainakin ajan kanssa.