kiistatta paras kitaristi...kaikki jotka haluu kuulla hyvää kitaraa ja rumpuja niin liquid tensionia kuuntelemaan...dream theater muutamalla äijällä vaihdettuna ja ilman laulua...kannattaa myös kuunnella dream theaterin hollow years live at budokan..mahtavaa kitaran vinguttelua!!
john petrucci
stone
11997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vain yksi mies on vaihtunut Dream Theateriin nähden..Tony Levin, mahtava basisti!!!
niin eikös se tee yhteensä kaksi...basisti ja ei laulajaa=)myös dream theaterissa satunnaisesti soittava saksofonisti on poissa...toisaalta kun ei kuulu dt:n vakiokokoonpanoon...uppooko liquid tension?
haluuks skebaa anaaliin
Aiheuttaa yleisen vitutuksen tuo petruccin kuolaaminen. En tiedä missä tynnyrissä asutte mutta jos haluatte kuulla oikeasti hyviä kitaristeja niin Michael Romeo, Randy Rhoads, Zakk Wylde jne...
Perustele?
Hirvetä tilulilu-kuraa. Ei siis mitään sielukkuutta tai munaa tossa viritelmässä saatika koko ukkelin soitossa.
Oletko kuunnellut paljonkin? Ilmeisesti et? Petruccilta löytyy paljon soitosta järjetöntäkin tilulilua mutta myös varsin upeita vetoja. Todella taitava teknisesti ja usein myös tyylillisesti. Miten määrittelet sielukkuuden? Miten sen kuulee/huomaa kuka soittaa sielukkaasti?
No tuossa edellä se mainittiin. Tekniikka on hyvä osata ja täytyy myöntää että Petruccilla on tekniikkaa. Mutta silti sen soitosta puuttuu se jokin. Se ei vain iske vaikka lekalla takois. Se on sellasta kylmää tilua tuolla jossain taustalla eikä herätä minkäänlaisia tunteita. Ehkä sekin on ihmisestä kiinni mutta näin minulla. Mikä tarkoitus progella yleensäkkään on, osoittaa että osaan soittaa? King Diamond iskee mulle ehkä parhaiten, kuunnelkaa sanoja ja musiikkia niin ymmärrätte miksi. Niin iskee myös erittäin suuri osa kategorioihin black/thrash/doom/death/heavy/speed metaliin iskettävistä bändeistä (ja heavy tässä ihan ne perus eli Black Sabbath, Iron Maiden jne.) En ole ikinä ymmärtänyt mitä ihmiset näkevät progressiivisessa musiikissa...
on mutta musa ei oikein iske. jatsi ja hevi menee muttei dreamtheater.
ensimmäisen kokemuksen petruccin taidoista sain kuunnellessani g3 live in tokyo settiä,kuullosti todella upealta..teki SUUREN vaikutuksen meikäläiseen,sitten tuli tutustuttua Dream theaterin matskuun ja eihän se juuri kolahtanut heti,vaan piti kuunnella aika kauan ennen kuin homma aukesi,nykyään en juuri muuta kuuntelekkaan kuin dream theateria(stevie ray vaughania tietysti siinä sivussa).....paras bändi ei muuta voi sanoa.
oujee