Aiheesta on ollut tässä lähiaikoina keskustelua, mutta vielä yksi näkökulma asiaan. Kai se on meille suomalaisille aika vierasta, toisen ihmisen kehuminen.
Jos esimerkiksi naisena kehun jotakin miestä (en nyt tarkoita omaa puolisoa), että hän on siinä tai siinä mielestäni todella hyvä tai mielestäni komea, niin useimmiten reaktio on se, että aletaan vähättelemään itseä! Noh enhän minä nyt mitään... Eikö voisi olla kehuista iloinen ja kuitata ne hymyllä tai kiitoksella..!?
Kehuillaan! (:
Jos esimerkiksi naisena kehun jotakin miestä (en nyt tarkoita omaa puolisoa), että hän on siinä tai siinä mielestäni todella hyvä tai mielestäni komea, niin useimmiten reaktio on se, että aletaan vähättelemään itseä! Noh enhän minä nyt mitään... Eikö voisi olla kehuista iloinen ja kuitata ne hymyllä tai kiitoksella..!?
Kehuillaan! (:
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siihen on kuule koira haudattuna, jos joku rupeaa meikäläistä kehumaan. Että mitähän se on tuokin vailla? Varuilleen ja hämilleen siitä vaan menee.
Komeaksi ei kyllä ole kukaan koskaan kehunutkaan:)
Se on kansallisperinne! Tekoja pitää vähätellä, ja keskittyä negatiiviseen. Muuten luultaisiin vielä lauhkaksi ja itseään täynnä olevaksi jupiksi.
Se on se luonne, millaisia me kansakuntana ollaan. Ei olla amerikkalaistyylisiä smalltalkkaajia, joilta irtoaa kehu milloin mistäkin.
Jos joku minua kehuu, olen juuri syyllistynyt siihen, että 'ääh, mitäs tässä nyt kehumaan, eihän tää mitään'. Olenkin ruvennut ihan tietoisesti sanomaan aina kiitos.
Mutta ei kehujen ottaminen vastaan aina niin helppoa ole. Sitäkin pitää harjoitella. Se on se demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteisö, jossa halutaan, ettei kukaan nosta toista toisen yläpuolelle. Sinänsä ihan hyvä periaate, ei sen puoleen.
en halua kehuja jotka ovat vaan mielistelyä. Aidot kehut ovat kivoja...