onko kellään kokemusta että perheen hajotessa joku lapsista jääkin isälle kun muut lähtevät äidin mukaan? En halua tapella ja kun isänsä on hälle niin tärkeä, korostaa aina isäänsä. En haluaisi rikkoa heidän sidettään, mutta kaikkia lapsia en halua jättää, en toki tätä yhtäkään, mutta tuntuu pahalta erottaa heidät...
Miten heidän käy? tuleeko kysymyksiä valinnoista ja luuleeko poikani että en halunnut häntä??
Kommentoikaa tarviin eri mielipiteitä ennen raskasta päätöstä... :*(
Miten heidän käy? tuleeko kysymyksiä valinnoista ja luuleeko poikani että en halunnut häntä??
Kommentoikaa tarviin eri mielipiteitä ennen raskasta päätöstä... :*(
Vastaukset 10
Vanhimmat
toiminut sama malli, mitä olet harkinnut. Tuttu pariskunta erosi muutama vuosi sitten ja kaksi tyttöä jäi äidille, poika isälle. Lapset, 10v kahtapuolen, tapaavat joka toinen viikonloppu ja mahdollisuuksien mukaan muutoinkin - pitempiä aikoja lapset ovat yhdessä lomien aikaan. Lapset ovat iloisia ja tottuneet järjestelyyn ja koska välimatka yhteydenpitoon ei ole pitkä, niin tapaamiset ovat toimineet hyvin. Kumpikin vanhempi huolehtii lapsistaan ja tapaamisista hyvin. Esim jos lapsi sairastuu ja tarve on pitempään kuin kolmen päivään hoitoon, niin ensin toinen käyttää päivät ja toinen jatkaa.
Isä on pojalle tärkeä malli ja on luonnollista, että poika on isänsä huoltaja.
..ratkaisusta. Pariskunta kuunteli pojan mielipidettä ja poika nimenomaan halusi isänsä mukaan. Poika oli eron aikaan 8v. Nyt taitaa olla 12v. Ei voi muuta todeta kuin, että heidän perheissä järjestely on toiminut.
Minulla ja ex-miehellä on kolme lasta iältään 17, 15 ja 12v. Kaksi vanhinta asuu minulla (äiti) ja nuorin poika isällään. Viikonloppuisin lapset ovat yhdessä kumman jomman vanhemman luona ja kaikki on sujunut hyvin. Ikäväähän ei vanhemmilta poista mikään kun lapset ei ole luona mutta asian kanssa oppii elämään. Pääasia on että lapset ovat tyytyväisiä ja voivat asua siellä missä haluavatkin.
Onko välisi sopuisat miehesi kanssa? Jos olet aivan varma, että pystyt sopimaan jatkossa tapaamiset, eikä exä manipuloi lapsia vihaamaan sinua. Vaarana on, jos exäsi katkeroituu jostakin syystä, että lapset kääntyvät sinua vastaan ja menetät nekin jotka luonasi asuu. Ole tarkkana tapaamissopimuksissa. Mieluummin liian tarkat tapaamisajat kuin ympäripyöreät. Silloin lapsi ei joudu ikävään välikäteen, kun haluaisi tavata mutta lähivanhempi ei suostu kun sopimuksessa ei lue. Tärkein asia lasten suhteen on, että olet rehellinen heille. Etkä lakkaa kertomasta, että rakastat heitä avioerosta huolimatta. Älä allekirjoita mitään sopimusta ennen kuin olet näyttänyt sitä asiantuntijalle!
ollaan molemmat sen verran järkeviä, että on puhuttu jo näistä katkeruusasioistakin. Lapsia emme sotke erokuvioihin, koska ero ei ole lapsista vaan tästä avioliitosta. Itse en kannata edes mitään sopimuksia, lapset saavat tavata isäänsä niinkuin haluavat. Mitään paperisotaa en ala käymään, ja mieheni sen kummemmin kuin minäkään emme ole pahanpuhujia. Eli tuskin nyttenkään sitä aloitamme, alku on mennyt tyyneissä merkeissä...
Minäpä kuulunkin siihen vähemmistöprosenttiin jonka avioero on ollut erittäin vaikea. Halusin vain antaa oman näkemykseni. Mutta en pelottele sinua tämän enempää. Voisin kertoa sinulle aikamoisen tarinan siitä mitä voi tapahtua avioeron jälkeen vaikka kaikki näyttää hyvältä erotessa. Erossani lapset ovat olleet koston välikappaleena ja ovat sitä edelleen. Jos välisi ovat noin sopuisat niin suosittelen käymään jossakin terapiassa ettei tarvitse erota. Hyvää jatkoa sinulle kaikesta huolimatta!
HEI....OMASSA AVIOEROSSA VANHEMPI POIKA HALUSI JÄÄDÄ ISÄLLE..KUNNIOITIN HÄNEN TAHTOAAN..KAVERIT JA KOULU..SE ON PALJON "TEINI IKÄISELLE POJALLE...
SE EI OLLUT MINULLE HELPPO PÄÄTÖS, OLEN KÄYNYT LÄPI "HUONOÄITI TAISTELUN"
POIKIEN ISÄ ON HYVÄ ISÄ!!!..JA LUOTAN HÄNEEN TÄYSIN..VÄLIMME OVAT HYVÄT.
TIETYSTI ÄIDIN LÄSNÄOLOA EI VOITA KUKAAN..HELLYYTTÄ JA ÄIDILLISTÄ VAISTOA..MUTTA ILOKSENI HUOMAAN KUITENKIN MITEN LAPSISTANI EROSTA HUOLIMATTA ON TULLUT TASAPAINOISIA...
VAIKKA YHTEISELÄMÄ EI SUJUNUT, LASTEN ISÄN KANSSA..YHTEISHUOLTAJUUS SUJUU..
TOKI MINULLA ON HUONO OMATUNTO, KUN EN PYSTY OLEMAAN JOKAISESSA HETKESSÄ MUKANA...MUTTA OLEN KERTONUT VANHIMMALLE POJALLE, ETTÄ KOSKA VAIN, HÄN VOI MUUTTAA LUOKSENI, JA SYLINI ON HÄNELLE AINA AVOIN..JA MITEN HÄNTÄ RAKASTAN...
ASIAT OVAT VAIKEITA..MUTTA "KUUNTELE LASTASI"...ASIAT MENEVÄT HELPOMMIN..LAPSI EI LAKKAA RAKASTAMASTA SINUA. VAIKKA VALITSEEKIN TOISEN VANHEMMISTA!!!
O-LI HELP-PO LU-KE-A. KII-TOS
Poika halusi olla isänsä kanssa mutta meillä se
ei
toiminut.Isän työvuorot ja omat menot epätoimivia lasta ajatellen.
Siskottaas ovat tärkeitä pojan kasvua ajatellen.
Oppii "pehmeyttä"ja huomaavaisuutta itsekkyyden sijaan.
Isänsä kanssa saa olla aina kun isälle sopii ja
miesmallia siinä on kylliksi.
Isoisässä vielä enemmän.
Riippuu paljon lapsen iästä, mitä pienemi sen parempi kuin pidät itselläsi, jos kyse teini ikäisestä, se jo tietää kummassako haluaa asua, sisarusten on hyvä asua yhdessä, koska kateus tulee jossain vaiheessa mukaan ja mustasukkaisuus ja jos vanhemmat eroaa katkeruudessa, niin jossain vaiheessa voidaan mustamaalata toista osapuolta, joka lisää lapsen inhoa toista vanhempaa kohtaan...eli en sinuna ajattelisi nyt ex miehesi tunnetta vaan lastesi etua ja pitäsin ne itselläsi..koska ongelmia varmasti tulee, meinaa kokemusta on..lapseni joutu 8kk olemaan siskostaan ja minusta erossa ja jouduttiin käymään 2½vuotta tunnetason terapiassa :(