Minulla on jo yksi ihana pikku prinsessa, mutta haluaisin lisää. Yksi pikku ongelma vaan tiellä; mies ei halua enempää. Lapset on minulle todella tärkeitä enkä haluaisi jättää tähän yhteen. Onko erimielisyydet lapsista riittävä syy eroon, kun ei on ehdoton ei ja halu on ehdoton halu...?
mies vai lapsi
Ada
112343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei vaan!!! Samaa olen täällä miettinyt. Minulla on avomieheni kanssa yksi poika, jota mies ei niin innolla odottanut. Miehellä lapsia aikaisemmasta suhteesta ja hän minua vanhempi.
Hyvin on mennyt jo kauan ja lasta rakastaa ja hoivaa. En ole uskaltanut ottaa haaveitani toisesta edes puheeksi. Se on meidän muuten hyvässä suhteessa joku kumma tabu. Sitä olen miettinyt, että mitä tapahtuisi, jos taas vahinko sattuisi. Jättäisikö, en tiedä, ehkä...
Rakastan ukkoani, mutta joskus tulee tunne, että minä olen joutunut edellisen suhteen verojen maksajaksi ja omat haaveet unohdettava. Miksi miehet on niin MIEHIÄ!!!!
Aika iso asia tämä on ja olen kyllä kieltämättä eroa itsekin joskus miettinyt. Tulevaisuus näyttää. Saisinpa vaan puhuttua miehelleni, mutta tämä aihe...VAIKEETA!!!Mutta ELÄMÄ ON...
»Miksi miehet on niin MIEHIÄ!!!!»
..ja ne miehet jotka haluavat lapsia eivät ole "niin miehiä" ?
Elä nussi pilikkuja!!!!
Sinun pitää perustella miehellesi kunnolla, että miksi haluat lisää lapsia. Minun mielestä paras perustelu on se, että ainoat lapset ovat usein lelliteltyjä (vaikka vanhemmat eivät sitä halua myöntää ja eivät sitä varmasti tarkoituksella tee) ja eivät oikein pärjää suuremmassa ryhmässä kun eivät ole kotona oppineet jakamaan ja riitelemään (rakentavalla, tai millään tavalla). Ainoat lapset usein tuntuvat olettavan että suuremmassakin porukassa he saavat aina tahtonsa läpi ja sitten kun tulee riita, niin ratkaisu on "mä en ole enää sun kaveri!". Kaikki hankalat ihmiset, joiden kanssa olen yhteistyötä joutunut tekemään ovat paljastuneet ainoiksi lapsiksi.
Eli kerro miehellesi, että "pikku prinsessasi" tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää että olisi sisarus jonka kanssa harjoitella sosiaalisia taitoja.
Kummankin kannattaisi nyt oikeasti alkaa perustelemaan että miksi haluaa/ei halua lisää lapsia. Perustelematon mielipide ei ole minkään arvoinen.
No olipa huono perustelu tuo että hankalat ihmiset ovat ainoita lapsia ja siksi pitää hankkia toinen. Kyllä lasta täytyy haluta lapsen itsensä takia eikä siksi että tulisi kaveriksi toiselle lapselle (ei edes kasvatuksellisin periaattein). Minä taas olen työelämässä kohdannut hankalia työkavereita, jotka eivät ole olleet ainoita lapsia. Käyttävät kyynärpäätaktiikkaa, minkä ovat lapsuudessa oppineet kun pullasta on sisaruksen kanssa tapeltu. Tuskinpa ihmisen käytöstavat johtuvat sisaruslukumäärästä...
kylläpä vedit todella omituiset perustelut toisen lapsen hankkimiselle.
kannattaa ottaa myös huomioon se, että onko niistä lapsista kuitenkaan seuraa toisilleen eli mikä on se mahd. ikäero.
ei se uusi vauva ala heti sen sisaruksen kanssa leikkimään kun laitokselta kotiin pääsee.
ja sitä sosiaalisuutta voi kyllä harjoitella muuallakin kun kotona, ja luulenpa että se onnistuukin muualla paremmin.
suotavampaa olis kyl esim. vaikka hakea lapselle tarhapaikka, vaikka puolipäiväiseksi ja päästää ikäistensä seuraan leikkimään. sieltä saa sitä harjoitusta ryhmässä toimimiseen ja hyvän pohjan sitten kouluun menoa ajatellen.
sitä en toki kiellä että ei olisi olemassa hankalia "ainoita" lapsia, muuta on niitä sellaisiakin hankalia, joilla on monta sisarusta ja joutuvat näin ollen kilpailemaan siitä huomiosta.
osaavat olla hyvin ilkeitä ja ovelia, että saavat haluamansa.
minun mielestä lapsia ei tehdä kenenkään kaveriksi, vaan ihan omiksi persoonikseen.
kasvettuaan ja alkaessaan ymmärtää tätä ympäröivää maailmaa, he kyllä löytävät ja saavat ne mieleiset kaverit.
toivottavasti tämä kyseinen pariskunta saa lapsi-asialleen mukavan lopun.
Minun mieheni ei halua edes sitä ensimmäistä yhteistä lasta, koska hänellä on edellisestä avioliitosta lapsia. Tämä ajaa meidät raastavaan avioeroon. Itse ajattelen että jos miehesi on "osoittanut rakkauttaan" tekemällä kanssasi yhden lapsen, onko oikein vaatia lisää? Eikö mikään riitä? Etkö voi arvostaa miestäsi ja suhdettasi, onko toisen lapsen halu niin suuri että eroaisit? Minulle oma avioeroni on niin raskas ratkaisu, sillä rakastan miestäni, mutta tilanteeni on siinä suhteessa erilainen ettei minulle suoda ollenkaan mahdollisuutta äitiyteen.
meillä yksi yheinen lapsi ja minulla vielä yksi aikasemmasta suhteesta. mies haluisi vielä toisen yhteisen lapsen mutta minä en. mies on todella lapsirakas. olen monesti sanonut hänelle että en halua enempää kunnes kävi niin että eräänä päivänä kuukautisia ei kuulunutkaan. testi näytti plussa. siinä sitten mietittiin ja mietittiin (tai siis minä mietin, sillä mieheni mielipiteen jo tiesin). lopuksi päätimme että antaa tulla sitten ku on jo tulossa ja mieheni on aivan onnensa kukkuloilla ja itsekkin olen jo innolla odottamassa uutta tulokasta. sen olen päättänyt että lapsiluku on nyt sitten täynnä kunnes kolmas syntyy. miehelle kerroin haluavani sterilisaation synnytyksen yhteydessä ja hän on tähän suostunut. tämä oli vaan oma tarinani ja taisin hieman poiketa ko. asiasta...
olet saanut lapsen, tuntea odotuksen ja synnytyksen ihmeet, kokea äityden...saanut sen mitä moni nainen ei haluista huolimatta saa kokea..ja sinulla on lasta ja sinua rakastava mies..heittäisitkö tosiaan muuten hyvän (näin käsitin, että ainoa syy eroon olisi se ettei mies halua lisää lapsia)miehen ja suhteen pois, vain sen takia ettei hän halua toista lasta?Jättäisitkö hänet jos hän ei pystyisi saamaan lapsia?tuskin..en tiedä kuinka vanha esikoisenna on, mutta ilmeisesti vielä alle kouluikäinen..saattaahan se olla että miehesi mieli muuttuu esim muutaman vuoden päästä. Meille tulee esikoinen syyskuussa. Minä puhun jo melkein toisesta ja viidennestä, kun mies sanoo että yksi tai kaksi riittää..Mutta en todellakaan jättäisi miestä vain sen takia, ettei hän haluaisi lapsia enenmpää kuin yhden...
Minkä ikäinen prinsessasi on? Meillä oli aina puhetta 3 lapsesta. Nyt poika syntyi joulukuussa ja mies sanoo, tämä riittää. Seksielämää ei ollut kuukausiin. Mies pelkäsi satuttavan lasta, sain synnytyksessä repeämiä ja mies tunnusti halujen kadonneen, kun näki synnytyksen (pelkäsi tulla ja puoleksi pakotin sinne, sit kun tosi oli kysymyksessä käski kyllä mun odottaa, että ehtii paikalle). Sain repeämän ja menetin lähes litran verta. Miehestä synnytys oli niin verinen ja lihaisa (kalvot, istukka), että muutti mielensä tulevista lapsista. Tosin ulkomaalainen ja siellä synnytys ja muut tabu, niistä ei puhuta eikä miehiä päästetä sairaalaan, joten kaikki oli kovin outoa hänelle. Seksielämä on kuitenkin palautunut, mutta lapsia ei halua lisää. Minä haluan. Tosin ensimmäiset kuukaudet olin itsekin järkyttynyt, kuinka suuri taakka lapsi voi olla. Poika valvoi jopa 12 tuntia putkeen, sairaalassa opettivat tutille ja kauhea raivo, jos joku ei tarjoile tuttia koko ajan. Halusi olla vain sylissä ja rinnalla, äiti ei päässyt edes pissalle ilman parkua, saati että olisi saanut kupin kahvia. Monesti sain aamiaisen 4n aikaan illalla, kun mies tuli kotiin. Mies joutui nukkumaan vierashuoneessa, kun vauva ei suostunut nukkumaan kuin minun vieressä ja mies on niin levoton nukkuja, että olisi voinut kääntyä vauvan päälle. Nyt poika on kuitenkin 3-kuinen ja päivä päivältä helpottuu. Toivon, että sitä myöten myös mieheni muuttaa ajan kanssa mielensä ja on valmis hankkimaan lisää lapsia, kun pikkumies tulee ensin vähän isommaksi.
joten kyllä pystyt itse päättämään kirjoittamastasi
asiasta,eli saat varmaan haluamasi lapsen.Ei Sinun
puolesta ole nykyisellä miehelläsi oikeasti alistusvaltaa,tuhota sisintäsi toivetta.Ellei muuten,
ota ero.Meitä miehiä taatusti löytyy,joka osaa rakastaa puolisoaan ja lapsia.Minulla ei koskaan ole
tullut mieleenkään,alistaa ja riitauttaa avioliittoa
lapsen saannin vuoksi.Sisimpäsi ohjaa sinua saavuttamaan toiveesi,älä luovuta,sukukypsä aika jos
menee ohi,niin on ikävä saamatta jäänyttä rakastasi.