Miksi tänne kirjoittelen siitä etten saa tyttöystävää, kai siksi että ei ole ketään
kelle puhua. Paitsi terapeuttini, mutta hänkin aina vastaa samalla tavalla, "mene
jutteleen sille tytölle, rohkeasti vaan". Eipä paljon lohduta. En saa sanoja ulos suusta.
Tätä menoa homma alkaa olla sillä selvä eli, yksin...aina! Joo joo, kylllä minä sen tiedän
että turhaan minä täällä itken. Ja kun minulla on semmoinen unelma että minulla olisi
perhe ennen kuin täytän 25 vuotta?! Eli 4,5 vuotta olisi aikaa. Taidan olla hullu joka
toivoo liikaa...
kelle puhua. Paitsi terapeuttini, mutta hänkin aina vastaa samalla tavalla, "mene
jutteleen sille tytölle, rohkeasti vaan". Eipä paljon lohduta. En saa sanoja ulos suusta.
Tätä menoa homma alkaa olla sillä selvä eli, yksin...aina! Joo joo, kylllä minä sen tiedän
että turhaan minä täällä itken. Ja kun minulla on semmoinen unelma että minulla olisi
perhe ennen kuin täytän 25 vuotta?! Eli 4,5 vuotta olisi aikaa. Taidan olla hullu joka
toivoo liikaa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
tehä noin tarkkoja suunnitelmia tai suunnitelmia yleensä. Tyttöystävä löytyy jos on löytyäkseen. Lapsia tulee jos on tullakseen. Kannattaa elää, kokea ja harrastaa kun on noinkin nuori kuin sinä. Miehet kun voi saada sitä jälkikasvua huomattavasti myöhemminkin vielä kuin naiset. Ja jos oikein huolissasi olet lisääntymisestäsi niin luovuta spermaasi.. tai pakasta. Mutta älä nyt stressaa tästä asiasta enempäää, joookos? Ota rennosti!
Tuon ikäisensä yritin ajatella samoin että pitää vain harrastaa ja elää. Mutta se ei johtanut mihinkään ja olen entistäkin katkerampi! Nyt olen ikivanha paska!
Ikivanha paska??? Pöh! Itse olen 29 enkä ole mikään vanha. Mielummin vanhempi nuori kun tyhmä ja todella nuori. Etkä ole mikään paska. Paskoja ovat he, joilla on ennakkoluuloja 25 sinkkuja kohtaan. Koskee sekä miehiä että naisia.
Eipä se terapeutti voi käydä sitä naista sulle iskemässä.
Mutta miksi edes keskittyä naisiin? Hanki ystäviä harrasta, on paljon asioita, joita voi tehdä ilman tyttöystävää. Älä suunnittele mitä teet elämässäsi, vaan tee se mihin kulloinkin pystyt ja mitä haluat tehdä. Sitä paitsi naiset vain monimutkaistaa monia asioita, niin kauan kun olet vapaa, voit tehdä mitä huvittaa eikä tarvitse aina ottaa huomioon sitä toista ja kyllä se sitten käveleee vastaan, jos on kävelläkseen.
Miten sulle käy tolla asenteella? Saat jonkun naisen, otat hänet vain koska ajattelet ettet saa muita. Kolmekymppisenä huomaat menetetyt mahdollisuudet ja sitten alat käymään vieraissa tai pakahdut itsesääliisi. Ehkä eroatte ja lapset jäävät riitelyn keskelle.
Mutta tosiaan, sun ujouttas ja epävarmuutta ei pysty kukaan muu voittamaan kuin sä ite.
tyttöystävä saa sua tulemaan onnelliseksi. Kyllä se onnellisuus löytyy ihan muualta.
vika on siinä, että sinä haluaisit tyttöystävän, koska se sopisi suunnitelmiin ja muottiin ja sinulta puuttuu se. On idealistiset valmiit suunnitelmat, miten elämän pitäisi mennä ja kaiken pitäisi mennä niiden mukaan, arvaan. Ja sitten lähdetään siitä lähtökohdasta, eikä siitä, että olisikin joku hyvä ihmissuhde, josta voisi ajatellakkaan mitään enempää. Vähän takaperoisesti ja aina luulet epäonnistuvasi tai pettyväsi, koska peilaat kaikkea siihen suunnitelmaan. Mutta jos jätät nämä haaveet vähäksi aikaa ja kokeilet niitä oikean elämän ihmissuhteita. Voi olla, että niin kiire sitä perhettä ei olekaan sitten perustamaan kun näet vähän aikaa jonkun ihmissuhteen arkea.
Että sinulle sama neuvo kuin vauvakuumeiselle naiselle. Kokeile sitä vähän aikaa. Sillä siitä paranee.
Miksi sinun täytyy saada se perhe juuri silloin kuin itse sen haluat. Ei elämä tuolleen mene. Et voi tietää minä vuonna se oikea löytyy.
Itse meuhkasin monta vuotta sinkkuna, ilman mitään tunnetta, edes hetkittäistä hellyyttä. En vaan voinut vain olla jonkun, ihan kenen tahansa kanssa. Joten kun täytin 30, olin jo todella yksinäisessä tilassa. Kaikki kaverit pariutuneina ja perhettä perustamassa.
Aloin jo tyytä osaani kunnes se tapahtui, löysin omani niinkin yleisestä paikasta kuin baarista. Nyt tiedän miltä jokin tuntuu, enkä todellakaan tarkoita tällä seksiä!
Kyllä se on hyvä että on unelmia ja tavoitteita. Paha mielesi johtunee siitä ettet toimi ideaalejesi mukaan. Ehkä kannattaisi laskea vaatimustasoa hieman. Eli aseta välitavoitteet.
Ehkä et uskalla mennä juttelemaan tietylle tytölle, mutta voit koittaa jutella jollekin tytölle ylipäätään. Jos et uskalla puhua kellekään tytölle, niin ehkä uskallat puhua jollekin jätkälle. Jos et uskalla puhua vieraalle ihmiselle, puhu jollekin puolitutulle. Jos et uskalla puhua puolitutulle, puhu kaverille jne. Ketju toimii molempiin suuntiin ja jokainen joutuu vireystasoaan ja uskallustaan muokkaamaan moneen kertaan elämänsä aikana. Ei mikään taito säily, jos ei sitä välillä treenaa. Harjoittele itsesi likoon panemista ja uskaltamista.
Tässä voisin kertoa esimerkin aamuheräämisestä. Olen huomannut että jos aamulla en herää silloin kun herätyskello soi vaan annan sen soida esim. viisi kertaa, niin sen koko ajan kun se soi olo on hieman epämiellyttävä. (Ja myös koko aamun on vähän häilyvä olo vaikka aikaa olisikin vielä ehtiä töihin) Se ei johdu siitä että kello soi vaan siitä tiedosta etten tee niinkuin illalla suunnittelin, eli petän itseni. Jos nousen ensimmäisellä soittokerralla hymy nousee automaattisesti kasvoille ja aamu alkaa sitä mukavemmissa tunnelmissa mitä enemmän muistutan itseäni onnistumisesta.
Huomaa, että en laita herätyskelloa turhan takia soimaan esim. viikonloppuisin. Sama toimintatapa pätee viikonloppuisin, jos olen monta päivää suunnitellut että lauantaipäivällä teen sitä ja tätä, mutta sitten jäänkin makoilemaan sänkyyn. Tulee paha mieli, koska huomaan että jaahas jäi sitten sekin homma tekemättä, vaikka se olisi ollut kivempaa oikestaan kuin makoilu...
Osa miehistä (about 5-10%) ei koe elämänsä aikana mitään fyysistä kontaktia naisen kanssa. Jonkinverran suurempi osa ei koe koskaan parisuhdetta. Itse muista kun yli 10v sitten epävarmana teininä ajattelin, että kyllä sitä sitten muutaman vuoden päästä nuo asiat hoituu ihan itsestään. Sitten kun alkoi parikymppiä lähestyä mietin, että enään kun saa nuo pari asiaa hoidettua alta pois, niin sitten kyllä on jo aika tutustua naisiin, eli varman jo parin vuoden sisällä.
Nyt täytän kohta 25v ja en ole koskaan ollut missään ei-formaalissa tekemissä naisten kanssa. Olen myös vihdoin käsittänyt, että ilman huomattavaa vaivannäköä normaali mies ei koskaan tule saamaan elämänsä aikana naista. Kysyntä ja tarjota ei tässä asiassa vastaa millään tasolla toisiaan.
VİTTU MENA TEKA İTSE MURHA.
On aivan luonnollista, että tietty osa miehistä jää ilman naista. Miehiä syntyy n. 4% enemmän kuin naisia. Naisia on toki enemmän väestössä mitä miehiä, mutta tämä johtuu siitä että naiset elävät pidempään kuin miehet. Suhdeluku alkaa kuitenkin muuttua vasta keski-iän jälkeen ja 56-vuotiaat ovat ensimmäinen ikäluokka Suomessa jossa naisia on yhtä paljon mitä miehiä. Tämä tieto ei varmaankaan kauheasti parikymppistä miestä lohduta.
Lisäksi pitää muistaa, että jotkut miehet vaihtavat nuorempaan. Vanhemmat naiset harvemmin taas vaihtavat nuorempaan mieheen. Tämä myöskin lisää yksin jääneiden miesten osuutta, jolloin se on luonnollisesti enemmän kuin 4%. Eli näistä syistä on aivan väistämätöntä, että tuo 5-10% miehistä jää yksin.
Näiden ei-haluttujen miesten ei auta muuta kuin hyväksyä se tosiasiasa, että kilpailu naisista on kovaa ja huonoimmat jäävät rannalle ruikuttamaan. Vaihtoehtoina on sitten lähteä hakemaan vaimoa jostain köyhemmästä maasta (kuten Thaimaa), tai tyytyä eronneeseen yksinhuoltajaäitiin.
Monesti tuttavilta ja ystäviltä kuulee sanottavan: odotahan sitten kun sinullakin on se nainen...
Niin, niin. Sitä itse ajattelee että ehkä sitä ei koskaan olekaan. Eihän se kyllä reilua ole, mutta ei moni muukaan asia ole reilua tässä maassa. Huonolla ihmisellä pitäisi olla samat oikeudet kuin paremmalla ihmisellä.
Itse olen yrittänyt baarista löytää naista n. 2 vuotta kiivaalla tahdilla. Sitten päätin että se on loppu.
En koskaan päässyt juttelemaan kellekään tytölle. En koskaan päässyt tanssimaan. Yritystä on kyllä ollut. On tullut pakkejakin saatua. Ei ole edes motivaatiota mennä yrittämään mitään enää, kun vastaus on varma. Se ottaa jo kunnon päälle kun kukaan ei halua edes jutella. Jos joku naispuolinen tulisi juttelemaan, niin en varmasti kieltäytyisi. Olisipa se minkä näköinen tahansa. Mutta tätäkään ihmettä ei varmasti tule tapahtumaan.
Noh, nyt olen päättänyt luovuttaa. Tästä lähtien en yritä enää mitään. Istun kotona neljän seinän sisällä ja mietin. Mietin mitä teen 10 vuoden päästä, tai missä olen. Olisikohan maailma muuttunut paremmaksi siinä ajassa?
jollei sulla tosiaan ole ton enempää elämänhalua niin ei varmasti kukaan haluakkaan suo! Jos tulisin baarissa juttelemaan niin mistä puhuisit? lapsista ja suunnitelmistasi? eieiei.
Jos olisit tollanen marmattaja niin sama juttu! Ota mitä sitte-asenne niin alkaa jo tapahtuu. Turha sitten marmattaa ja ruikuttaa täällä kun olet lopettanut yrittämisen... Olis kiva nähä sun iskuyrityksiä ym. miten ne nyt aina voi muka epäonnistua?
Miten siis olet yrittäny iskee? Se on kyllä totta että jos oot kovin hiljanen ym. ni en mä ainaka baarissa jaksais keskittyä kuuntelee sun muutamaa kuiskattua sanaa tai istuu hiljaa pöydässä. Baariin mennää kumminkin pääasiassa pitää hauskaa ja meno on kova.
Että ei kelpaa omana itsenään :D