Sain juuri tietää, että minua on petetty. Puolisoni on asiasta todella pahoillaan ja syystäkin. Itse tahtoisin antaa anteeksi, koska tiedän, että syytä oli minussakin. En tietenkään asiasta vain itseäni syytä, mutta en ole kyllä puolisoani huomioinut tarpeeksi. Usko, että jos pääsemme tästä yli suhteemme on sen jälkeen paljon vahvempi. Sovimme, että pidämme tauon jonka aikana mietimme asioita vähän paremmin ja yritämme keksiä jotain, että saisimme suhteemme toimimaan.
Tahtoisin tietää mistä löytäisin voimat antaa anteeksi?
Sitten asian jo kokeneille kysymyksiä.
Onko suhteenne nyt pettämisen jälkeen vahvempi tai muuten parempi?
Kauanko teillä meni, että suhteenne ns. normalisoitui?
Tahtoisin tietää mistä löytäisin voimat antaa anteeksi?
Sitten asian jo kokeneille kysymyksiä.
Onko suhteenne nyt pettämisen jälkeen vahvempi tai muuten parempi?
Kauanko teillä meni, että suhteenne ns. normalisoitui?
Vastaukset 10
Vanhimmat
..tilanteesta ja suhteesta. Itselläni on petettynä se kokemus, että en ikinä päässyt pettämisen yli. Yritin todellakin monta vuotta, mutta aina se tuli kummittelemaan mieleeni huonona päivänä. Pahinta kuitenkin oli, että vaimoni ei kehdannut kunnolla katsoa mua silmiin enää tapahtuneen jälkeen. Oli ikäänkuin jatkuvasti pahoillaan eli emme olleet enää tasavertaisia. Nyt olemme eronneet, joskin hyviä ystäviä.
Toisaalta minulla on parikin kaveria, joiden suhde on parantunut, kun asiat on käyty kunnolla läpi. Toinen näistä suhteista on nykyään "unelmaliitto", jossa todella hyvä henki keskenään puoliskoilla. En usko, että asia enää kalvaa mieltä kummallakaan.
Eli riippuu loppujen lopuksi niin monesta asiasta. Tosin tiukka paikka pettäminen on aina. Joskus aika parantaa haavat pikku hiljaa. Tsemppiä!
mulla se tapahtu 3 vuotta sitten melkein suhteen alussa. Muija oli toisella puolella suomee käymässä sukulaisten luona ja siellä humalassa oli pettäny mua ja kerto siitä heti seuraavana päivänä.Sillonku sen kuuli ni olihanse sokki ei oikei tiennyt mitä ajattelisi tai mitä tekisi..edelleen ollaan yhdessä mutta en voi sitä koskaan unohtaa päivittäin se kummittelee tuolla takaraivossa..ei sitä välttämättä unohda koskaan..ja on vaikeeta pystyy luottamaan sen jälkeen toiseen ku aina miettii ettei vaan taas tee sitä..suhde ku palasi normaaliksi niin kyllä siinä ainakin mulla meni puolisen vuotta..MUTTA SEN SANON ETTEI SITÄ KOSKAAN UNOHDA SE PYÖRII MIELESSÄ.AINAKAAN NÄIN PIENESSÄ KYLÄSSÄ KU NÄKEE SITÄ TOISTAKIN OSAPUOLTA NI HETI PALAA KAIKKI MIELEEN..
Toki tällainen asia täytyy kunnolla puhua läpi ajan kanssa, että mikään onnistuisi enään. Puolisoni kyllä kertoi minulle heti seuraavana päivänä eli eilen.
Mutta kun joka kerta kun sulkee silmät niin näen puolisoni panemassa sitä toista tyyppiä.
ja se jää siihen, olisin itse ollut valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan. Koska me olemme ihmisiä, erehtyväisiä.
Mutta yleensä ja valitettavasti kerta pettämisen taustalta löytyy enemmän asioita, enemmän loukkauksia ja niitä ei vaan voi ihminen hyväksyä tulematta katkeraksi. Itse en voinut antaa anteeksi useita pieniä tekoja koska minun katkeruuteni olisi syönyt meidät elävältä. Minulla olisi ollut syy vitt..lla aina ja kostaa ehkä ja en halua tuottaa lapsilleni sitä mielipahaa.
Kun luotto menee se on vaikea saada takaisin. Jokainen ihminen tehköön oman ratkaisun, minä lähdin vaikka sattuu ja vaikka tiedän mieheni minua vielä rakastavan.
Tuota minäkin vähän pelkään, että muistuttelisin sitten vain asiasta jatkuvasti.
Pitää nyt ottaa päivä kerralla ja yrittää kuitenkin, koska ainakin itselläni on tunteita häntä kohtaan ja uskon, että voi kuitenkin antaa anteeksi.
Pitää varmaan ottaa vähän välimatkaa ja katsella asiaa sitten.
Että anteeksi antaminen ja unohtaminen on kaksi eri asiaa.
Ole rehellinen itsellesi...
Vaikeaa on. Alku ainakin. Meillä suhde "normalisoitui" puolen vuoden päästä. Kuvio siis normaali; mies petti ja minä annoin anteeksi. Anteeksi annoin mutta ei tuo asia koskaan unohdu. Ja valitettavan usein kyseinen asia hiipii mieleen...
Tekstistä huomaa, että haluaisit vielä yrittää...?
Se on tosi vaikea paikka, eikä varmaan unohdu aikoihin..aina aikaajoin tulee mieleen. Ja mielen perukoilla se "kummittelee"...!
Jos pystyy..ja tosiaan haluaa..antaa anteeksi, ja puolisosi on aidosti samaa mieltä, että ei toistu ja se oli vaan hairahdus...ehkä, ja nimenomaan ehkä, suhde alkaa toimimaan,jopa vahvistuu. Mutta mielestä se ei häviä..ja epäilyikyksiä tulee, siitä ei mihinkään pääse. Jos sen kestää (molemmat, vaivaa se puolisoasikin, ainakin yhtä paljon..toivottavasti), kyllä se "tasoittuu" ja suhde voi siitä jopa parantua!
Aika on suhteellinen käsite, se riippuu niin monesta. Mutta ehkä vuodessa pystyy jo suht normaalisti luottamaan (meillä meni aikaa), eikä ensimmäisenä mieleen tuu.
Kyllä se siitä vahvistui, vaikka ensin tuli mieleen vaan "kosto" yms, onneksi ei tullut sitä toteutettua. Syyttely ja epäily kyllä pysyy mielessä, ja esim riidassa pomppaa esiin, mutta sekin menee ohi.
Puhuminen auttaa. Puhuu asiat kunnolla selväksi, syyt yms, mikä sai tekemään näin, ei lisää syytöksiä. Ja miten tästä eteenpäin jatketaan..sovitaan...!
Ja itsesyytöksistä pitää ensiksi päästä eroon, et voi siitä itseäsi syyttää. Se ei ole mikää syy pettää!
Sitten..ainakin meillä oli se tärkeää, että kuka tämä toinen henkilö oli! Ja että mitään yhteydenpitoa ei enää ole...
Anna anteeksi puolisollesi jos hän katuu aidosti. Oma puolisoni petti minua n.vuosi sitten ja sain selville sen. Alussa tuntui siltä että ei tästä tule mitään, mutta vaimoni pyysi anteeksi ja katui tekoaan, hän varasi ajan perheasiainneuvottelukeskukseen josta saimme ratkaisevan avun. Kriisin alussa puhuimme asiasta paljon mikä auttoi minua. Tapaus on elämäni pahin järkytys mutta siitä hulimatta tahdomme jatkaa yhdessä. Ennen kriisiä pidin vaimoani itsensäselvyytenä mutta nyt hän on tärkein ihminen maailmassa. Rakkauden sanoja vaihdamme päivittäin. Vaikeitakin päiviä on ollut mutta tiedän että hyvät päivät tulevat, eikä kannata tehdä äkkinäisiä päätöksiä.
Itsekin painin saman ongelman kanssa. Tosin kyse ei ollut seksisuhteesta, vaan koko talven jatkuneesta tapailusta - siis enemmänkin kannaltani tunnetasolla pettämisestä kuin fyysisestä. Eron partaalle se meidät ajoi ja mies on edelleenkin ihastunut tuohon toiseen naiseen. Olen luvannut antaa anteeksi, mutta en voi olla ajattelematta, tulinko luvanneeksi liikoja.
Se toinen on myös naimisissa ja tunnen hänen miehensä. Joka päivä kamppailen itseni kanssa, kertoako myös toiselle petetylle. Jotainhan heidänkin suhteessaan on pielessä, kun tarvitsee elämäänsä muitakin?
Luin naisen lähettämän viimeisen (?) tekstarin ja se otus kehtasi toivottaa hyvää jatkoa miehelleni, minulle ja lapsillemme... Vähän jäi sellainen olo, että jos ampuisi toista olkapäähän ja toivottaisi samaan hengenvetoon hyvää päivänjatkoa...