Taas yön unettomina tunteina ajattelen entistä työpaikkaani, mutta myös lapsuuttani, tunneherkkyytäni ja haluani toitottaa julki kaikki epäoikeudenmukaisuudet.
Mistä oikeastaan johtuu, ettei minulla ole pokerinaamaa enkä osaa nuoleskella itseäni ylöspäin? Syitä voi olla monia. Yksi syy voi olla se, että olin avioerolapsi ja sain isäpuolen, ja vieläkin koen jokaisen uuden elämääni tulevan komentelijan uhkana.
Haluan olla jatkuvasti puolustuskannalla ja itsenäinen.
Mistä oikeastaan johtuu, ettei minulla ole pokerinaamaa enkä osaa nuoleskella itseäni ylöspäin? Syitä voi olla monia. Yksi syy voi olla se, että olin avioerolapsi ja sain isäpuolen, ja vieläkin koen jokaisen uuden elämääni tulevan komentelijan uhkana.
Haluan olla jatkuvasti puolustuskannalla ja itsenäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan samaan lopputulokseen voi ihminen päätyä lapsuudentaustaan riippumatta. Mikä siitä ongelmien toitottamisesta tekee sellaista, että sen kiusaamiseksi kokee? Miksi pitäisi nuoleskella ylöspäin? Mitä menetettävää on työpaikassa, jossa ei saa olla oma itsensä?
Älä syytä itseäsi! Ei kiusaaminen ole sinun vikasi. Ei sille mahda mitään kun joutuu kiusatuksi. On hyvä että osaat purkaa tuskaasi. Vaikka julkisestikin. Olet parempi ihminen kuin kiusaajasi. Ehkä siksi sinua kiusataankin. Ehkä he kokevat sinut uhkana.
Tsemppiä!
On vain hyvä asia, itsensä ja läheistensä puolustamisessa ei ole mitään hävettävää.
Eikä ihmisyyden puolustamisessakaan, se kun näyttää olevan katoava luonnonvara nykymaailmassa, jossa kaikki ajattelevat ja ajavat vain omaa etuaan.
Missä epäoikeudenmukaisuutta ilmenee, niin siellä pitää jonkun tuoda se julki, sanoa, että tämä on väärin.
Jos näin ei tehdä, tulee helposti illuusio siitä, että maailmassa voidaan toimia miten epäoikeudenmukaisesti hyvänsä ja kukaan ei puutu asiaan.
"Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään."
Albert Einstein
Aivan sama juttu minulla. Varsinkin nyt iän myötä, kun olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon vääränlaisesta kiltteydestä, olen valmis sanomaan mielipiteeni asioista. Tuntuu että jokapuolella tapahtuu ihmisarvoa alentavia asioita ja ihmiset ympärillä eivät ole halukkaita puolustamaan heikompiaan.
Luulen tämän ylikorostuneen oikeudenmukaisuudentajuni johtuvan myös lapsuudestani. Isäni kohteli meitä lapsia hyvin eri tavalla ja jostain syystä minä sain aina syyt niskoilleni sisareni toilailuista. Äiti huomasi asian mutta katsoi vain vierestä "kun ei kuulemma voinut isälle mitään".
Olin ollut talossa jo vuosia, kun uusi esimies (joka oli nainen) palkattiin sinne. Pari viimeistä vuotta ennen loppuunväsymistäni olivat kuin jostain pahimmasta Grimmin sadusta ilkeine äitipuolineen ja noitineen.
Meitä oli kolmen naisen porukka, ja kun työtoverini, johon turvauduin, joutui sairauslomalle, päästi uusi esimies pirun irti sisästään. Sanoinkin hänelle, että minusta tuntuu kuin olisit äitipuoleni nyt ja oikea äitini on jättänyt minut. Sanomani ei kovasti mairitellut häntä. Hän ei ilmeisesti itse tajunnut takinkääntämistään ja erilaisia persoonia sisässään. Tilanteet olivat kuin suoraan lapsuudestani.
"Uusi äitipuoleni" työpaikalla maksoi usein takaisin suorapuheisuuteni työpaikalla päiviä tai viikkoja myöhemmin. Hän piti kaiken hampaankolossaan. Kun kerran olin hajamielisyyyksissäni unohtanut yhden tilaisuuden, johon olisi pitänyt mennä, hän kiljui minulle, että "minä en ole teidän mutsinne, joka hakee teitä perästä". j.n.e.
Biologinen isäni ei ollut kuvioissani mukana, mutta olen kuullut että omia isiäkin on, jotka kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, joka voi jättää vielä suuremmat traumat, jos isä- tai äitipuoli kohtelee kaltoin. Muut sisarukset, jotka joutuvat passiivisesti seuraamaan yhden sisaruksen kiusaamista, ovat myös huonossa osassa.
En jaksa oikein ajatella elämääni vieläkään eteenpäin. Haluaisin mielelläni vielä lapsellisesti palata "kotiin" eli työpaikalleni, kun paha on saanut siellä palkkansa.