Katuminen

Yleensä puhutaan prosentista tai parista ns. katujien kohdalla. Ja ne pitävät sisällään sekä tyytymättömät että ne jotka todella haluaisivat uuden leikkauksen palauttakseen entisen ulkokuorensa.
Minut mieltää jokainen naiseksi, jopa niin, että jos ja kun kerron tarinani, sitä ei haluta uskoa vaan minun luullaan pilailevan. Sekin on tavallaan raskasta, koska joissain tilanteissa pitää tällainen asia kertoa.

katujien kohdalla kirjoitti:

Yleensä puhutaan prosentista tai parista ns. katujien kohdalla. Ja ne pitävät sisällään sekä tyytymättömät että ne jotka todella haluaisivat uuden leikkauksen palauttakseen entisen ulkokuorensa.
Minut mieltää jokainen naiseksi, jopa niin, että jos ja kun kerron tarinani, sitä ei haluta uskoa vaan minun luullaan pilailevan. Sekin on tavallaan raskasta, koska joissain tilanteissa pitää tällainen asia kertoa.

Lue lisää

"Parista prosentista puhutaan
Kirjoittanut: katujien kohdalla 7.4.2006 klo 10.13
Yleensä puhutaan prosentista tai parista ns. katujien kohdalla. Ja ne pitävät sisällään sekä tyytymättömät että ne jotka todella haluaisivat uuden leikkauksen palauttakseen entisen ulkokuorensa. "

Näin minäkin olen kuullut.
Jos halutaan puhua "katujista", mikä on sinällään leimaava termi, niin pitäisi puhua vain niistä, jotka aidosti tuntevat etteivät ole sittenkään transsukupuolisia.
Muidenkin kohdalla voisi hoito -ja sosiaalijärjestelmä keskittyä miettimään, mitä voisi tehdä. Minun tapauksessani virtsatieongelma saatiin leikkauksella kuntoon ja silloinen "katuminen" loppui siihen. Sitä ennen olin "katunut" orgasmikyvyn menetystä, mutta tulihan se sieltä, 1½ vuotta tosin piti odottaa.


"Minut mieltää jokainen naiseksi"

Et ole ollut tarpeeksi kovissa tilanteissa vielä. Minä olen ollut työpaikassa jossa kaikkia naisia pojiteltiin vaikka vain minä olin transnainen.

Muut kovat tilanteet jätän mainitsematta, se outtaisi minut, mutta voit kysyä jos näet minut vaikkapa kesällä.

"joissain tilanteissa pitää tällainen asia kertoa."

Minä en näe sellaista tilannetta.

Fornevermore kirjoitti:

"Parista prosentista puhutaan
Kirjoittanut: katujien kohdalla 7.4.2006 klo 10.13
Yleensä puhutaan prosentista tai parista ns. katujien kohdalla. Ja ne pitävät sisällään sekä tyytymättömät että ne jotka todella haluaisivat uuden leikkauksen palauttakseen entisen ulkokuorensa. "

Näin minäkin olen kuullut.
Jos halutaan puhua "katujista", mikä on sinällään leimaava termi, niin pitäisi puhua vain niistä, jotka aidosti tuntevat etteivät ole sittenkään transsukupuolisia.
Muidenkin kohdalla voisi hoito -ja sosiaalijärjestelmä keskittyä miettimään, mitä voisi tehdä. Minun tapauksessani virtsatieongelma saatiin leikkauksella kuntoon ja silloinen "katuminen" loppui siihen. Sitä ennen olin "katunut" orgasmikyvyn menetystä, mutta tulihan se sieltä, 1½ vuotta tosin piti odottaa.


"Minut mieltää jokainen naiseksi"

Et ole ollut tarpeeksi kovissa tilanteissa vielä. Minä olen ollut työpaikassa jossa kaikkia naisia pojiteltiin vaikka vain minä olin transnainen.

Muut kovat tilanteet jätän mainitsematta, se outtaisi minut, mutta voit kysyä jos näet minut vaikkapa kesällä.

"joissain tilanteissa pitää tällainen asia kertoa."

Minä en näe sellaista tilannetta.

Lue lisää

En ole ollut tarpeeksi kovissa tilanteissa? Mikähän sellaiseksi kelpaisi? Naistensauna? Kauneuskilpailut? Julkinen esiintyminen? Läpimeno lääkärimiehelle sängyssä? Mitä vielä tarvittaisiin?
Kertoa pitää sydänystävälle. Ei muille.

voisi olla kirjoitti:

En ole ollut tarpeeksi kovissa tilanteissa? Mikähän sellaiseksi kelpaisi? Naistensauna? Kauneuskilpailut? Julkinen esiintyminen? Läpimeno lääkärimiehelle sängyssä? Mitä vielä tarvittaisiin?
Kertoa pitää sydänystävälle. Ei muille.

Lue lisää

Dementiapotilaat. Vuonna yksi ja kaksi jolloin he elivät täysissä järjissään, nainen käytti hametta ja oli suhteellisen lyhyt. Jos joudut enemmän tämän ihmisryhmän kanssa tekemisiin olet todennäköisesti työasussa eikä siihen kuulu hame.
Dementiaan kuuluu, että siitä kärsivät antavat varsin suorasukaisesti palautetta.

Erilaiset kauneuden ammattilaiset. Ne oiti huomaavat luuston rakenteen, vaatimattoman vyötärö-lantio-suhteen. Ne ylipäätään huomaavat enemmän.

Fornevermore kirjoitti:

Dementiapotilaat. Vuonna yksi ja kaksi jolloin he elivät täysissä järjissään, nainen käytti hametta ja oli suhteellisen lyhyt. Jos joudut enemmän tämän ihmisryhmän kanssa tekemisiin olet todennäköisesti työasussa eikä siihen kuulu hame.
Dementiaan kuuluu, että siitä kärsivät antavat varsin suorasukaisesti palautetta.

Erilaiset kauneuden ammattilaiset. Ne oiti huomaavat luuston rakenteen, vaatimattoman vyötärö-lantio-suhteen. Ne ylipäätään huomaavat enemmän.

Lue lisää

Mikä on mainitsemasi vaatimaton vyötärö-lantiosuhde? Itselläni on vyötärö 77cm ja lantio 106cm.

vyötärö-lantiosuhde? kirjoitti:

Mikä on mainitsemasi vaatimaton vyötärö-lantiosuhde? Itselläni on vyötärö 77cm ja lantio 106cm.

Harva transnainen voi ylpeillä tuolla. Ehkä menestys on sittenkin perseestä.
Miten olet saanut tuon aikaan vai oletko luonnonlahjakkuus?

Fornevermore kirjoitti:

Harva transnainen voi ylpeillä tuolla. Ehkä menestys on sittenkin perseestä.
Miten olet saanut tuon aikaan vai oletko luonnonlahjakkuus?

No mulla on ollut aina tuon tyyppistä vikaa, joka nyt siis ei enää ole vika. Miehenä mulle jopa huomautettiin "liian leveästä lantiosta".

Muistan kuulleeni jenkeistä tapauksesta, että yksityinen psykiatri kirjoitti diagnoosin yhden keskustelun jälkeen tyyliin "tunnut olevan selvä tapaus". Aika iso ero meidän systeemin 6 - 10kk hiillostukseen.

"ekalta käynniltä
Kirjoittanut: suoraan hoitoihin 11.4.2006 klo 07.57
   Viidentoista vuoden jälkeen kyseinen potilas kokeilee sitten oisko miehen elämä kuitenkin ihanampaa."

Yleensä nämä seurantatutkimukset (joista siis käy ilmi, että katujia on tuollaiset 2%) pysähtyvät 2-3 leikkauksen jälkeiseen vuoteen.
Onko siis tässä samanlainen pommi kuin interseksuaaleilla, että kun seurantaa venytetään huomattavan pitkäksi niin tulokset ovatkin ihan toisenlaisia.
Minulla kaveri jopa onnitteli kahden vuoden jälkeen leikkauksesta sitä, että minä olen nyt "virallisesti onnistunut" TS.

"Täytyy pitää selvästi erillään se mitä tahtoisi olla ja se mitä oikeasti on."

Minun oli hyvin vaikea tietää sitä mikä minä oikeasti olin, kun otetaan huomioon omaksumani kahden eri kulttuurin sukupuolikäsitykset ja niille valmiiksi kirjoitetut elämäntarinat ja sitten ulkopuolinen maailma joka on halunnut nähdä minut milloin miehenä, milloin naisena.

Ei pitäisi kysyä alunperinkään, kumpi minä olen, vaan minkälainen nainen tai mies minä olen. Siis kun minä naiseksi itseni käsitän, niin minkälainen nainen tahdon olla.

Esimerkiksi jos minä haluan olla pyöreä palleroinen emäntätyyppi jolla on esiliina edessä ja jolta pullan tuoksu tulee keittiöstä ja joka asuu jossain ihmeen Tyrvännössä ja jolla lapset leikkivät pihalla jota on ihan niittokoneelle asti, niin minun olisi hyvin vaikea toteuttaa tuota. Ei ole lapsia, läski tuppaa asettumaan omenalihavuudeksi ja olen tottunut kaupunkilaiselämään. Pitää etsiä kompromissi.

Pahimmat pelot ohjelma tosin toi esille esim. puoskari hujautta jalkojenväliin umpeenkasvavan reijän.

Joo, dokkarin tiitti tykkäsi vaatteista ja oletti likoilla olevan hauskaa. Ja toinen, se kirveellä veistetty kaappi, oli selvä transgender, ei kotonaan missään sukupuolessa.
Kumpikaan ei ollut missään tapauksessa transnainen. Se oli maallikollekin heti selvää.

"Minna" kirjoitti:

Pahimmat pelot ohjelma tosin toi esille esim. puoskari hujautta jalkojenväliin umpeenkasvavan reijän.

Tuossa tapauksessa tuli heti mieleen jälkihoidon laiminlyönti. Sairaalassa oltiin oltu vain kolme päivää, täällä ollaan moninkertaisesti pidempään, jopa sängyssä maataan kauemmin. Jos vielä lääkäri ei antanut jälkihoito-ohjeita, niin ei ihme jos kasvoi umpeen. Kun lukee noita pätevien lääkärien nettipalstoja ja sieltä jälkihoito-ohjeita, niin se tuntuu melkein täyspäiväiseltä työltä ainakin alussa.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Tuossa tapauksessa tuli heti mieleen jälkihoidon laiminlyönti. Sairaalassa oltiin oltu vain kolme päivää, täällä ollaan moninkertaisesti pidempään, jopa sängyssä maataan kauemmin. Jos vielä lääkäri ei antanut jälkihoito-ohjeita, niin ei ihme jos kasvoi umpeen. Kun lukee noita pätevien lääkärien nettipalstoja ja sieltä jälkihoito-ohjeita, niin se tuntuu melkein täyspäiväiseltä työltä ainakin alussa.

Lue lisää

Tuttavalleni sanottiin aikoinaan edellisen kirurgin aikaan dilaattorin käytön ohjeiksi "tässä on nyt tämä".
Minulle annettiin dilaattori, mutta sanottiin "se on liian pieni".

Ei puhuttu lainkaan kuinka usein eikä miten.

Toivottavasti asiat ovat muuttuneet.

Itselläni on samanlainen kirveellä veistetty pillu kuin mitä ohjelmassa. Vagina on kapeudeltaan tuollaista lyijykynäluokkaa.

harhateillä kirjoitti:

Joo, dokkarin tiitti tykkäsi vaatteista ja oletti likoilla olevan hauskaa. Ja toinen, se kirveellä veistetty kaappi, oli selvä transgender, ei kotonaan missään sukupuolessa.
Kumpikaan ei ollut missään tapauksessa transnainen. Se oli maallikollekin heti selvää.

Lue lisää

Surullinen tapaus. 15 vuotta jatkuvaa väkivaltaa.

Minä voin hyvin ymmärtää häntä.

Miten identiteetti voi kehittyä ja kasvaa olosuhteissa jossa ulkomaailma inttää henkilön olevan mies, eikä kohtele lainkaan naisena?

Se johtuu siitä että siinä maassa media on rummuttanut transseksuaalisuudesta niin paljon, että kaikkia susirumia naisia epäillään.

Minä olen itsekin miettinyt milloin ympäröivän yhteiskunnan transfobia, mccarthyismi ja pakkoneuroottinen suhtautuminen sukupuoleen ja seksualisuuteen yksinkertaisesti väsyttävät minut.

"Kumpikaan ei ollut missään tapauksessa transnainen. Se oli maallikollekin heti selvää."

Minulle ei ollut lainkaan selvää Paul/Paula/Paulin tapauksessa.

Fornevermore kirjoitti:

Tuttavalleni sanottiin aikoinaan edellisen kirurgin aikaan dilaattorin käytön ohjeiksi "tässä on nyt tämä".
Minulle annettiin dilaattori, mutta sanottiin "se on liian pieni".

Ei puhuttu lainkaan kuinka usein eikä miten.

Toivottavasti asiat ovat muuttuneet.

Itselläni on samanlainen kirveellä veistetty pillu kuin mitä ohjelmassa. Vagina on kapeudeltaan tuollaista lyijykynäluokkaa.

Lue lisää

Minä sain sairaalasta dilaattorisetin, 6 kokoa ja ohjeet dilatoida päivittäin kolme kertaa 20 minuuttia puolen vuoden ajan ja sen jälkeenkin säännöllisesti. Emättimen koko on pysynyt hyvin kuosissaan.

Fornevermore kirjoitti:

Surullinen tapaus. 15 vuotta jatkuvaa väkivaltaa.

Minä voin hyvin ymmärtää häntä.

Miten identiteetti voi kehittyä ja kasvaa olosuhteissa jossa ulkomaailma inttää henkilön olevan mies, eikä kohtele lainkaan naisena?

Se johtuu siitä että siinä maassa media on rummuttanut transseksuaalisuudesta niin paljon, että kaikkia susirumia naisia epäillään.

Minä olen itsekin miettinyt milloin ympäröivän yhteiskunnan transfobia, mccarthyismi ja pakkoneuroottinen suhtautuminen sukupuoleen ja seksualisuuteen yksinkertaisesti väsyttävät minut.

"Kumpikaan ei ollut missään tapauksessa transnainen. Se oli maallikollekin heti selvää."

Minulle ei ollut lainkaan selvää Paul/Paula/Paulin tapauksessa.

Lue lisää

Ollakseen transnainen tarvitsee oman tuntemuksen lisäksi läpimenon naisena. Muuten jää sosiaalistumatta naisena. Ulkonäöllä on väliä.

6kk ajan kirjoitti:

Minä sain sairaalasta dilaattorisetin, 6 kokoa ja ohjeet dilatoida päivittäin kolme kertaa 20 minuuttia puolen vuoden ajan ja sen jälkeenkin säännöllisesti. Emättimen koko on pysynyt hyvin kuosissaan.

Lue lisää

Hyvä, että tuo tärkeä asia on korjautunut. Ei meissä vanhoissakaan kyllä katujia ole ollut vaikka jälki on ollut joskus karseaa.

ja läpimeno kirjoitti:

Ollakseen transnainen tarvitsee oman tuntemuksen lisäksi läpimenon naisena. Muuten jää sosiaalistumatta naisena. Ulkonäöllä on väliä.

"oma tuntemus
Kirjoittanut: ja läpimeno 12.4.2006 klo 08.46
   
Ollakseen transnainen tarvitsee oman tuntemuksen lisäksi läpimenon naisena. Muuten jää sosiaalistumatta naisena. Ulkonäöllä on väliä."

En voisi enempää olla samaa mieltä, mutta kuinka moni tohtii kertoa tuon sinulle ennen prosessia?

Minusta tuntuu siltä että kaiken loanheiton jälkeen (* minusta on tullut immuuni paitsi sille loanheitolle myös aidosti myönteiselle kommenteille ulkonäöstäni. Tuntee tavallaan jonkinlaista häpeää itsestään vaikka pitäisi hymyillä aurinkoisesti. Ja totta kai minä hymyilen. Jotenkin vain kehujenkin alta odottaa ivallisuutta aina.

Vähän niin kuin tuo Ecce homo-näyttely. Se olisi ollut aidosti hengellinen, rauhoittava ja rohkaiseva kokemus ellei joutunut koko ajan henkisesti valmistautumaan siihen, että kun astuu ovesta ulos niin nuo raakalaiset osoittaa mieltä.

Ja sitten kun paskasakki pilaa kaiken kauniin, niin haluaa vain lähteä kauas ulos tästä kaikesta.

*) tiettyjen etnisten ryhmien jäsenet muistavat ikuisesti ulkonäöltä täällä. Siksi en kulje enää julkisilla missä nämä etnot yleensä mellastavat.

Fornevermore kirjoitti:

"oma tuntemus
Kirjoittanut: ja läpimeno 12.4.2006 klo 08.46
   
Ollakseen transnainen tarvitsee oman tuntemuksen lisäksi läpimenon naisena. Muuten jää sosiaalistumatta naisena. Ulkonäöllä on väliä."

En voisi enempää olla samaa mieltä, mutta kuinka moni tohtii kertoa tuon sinulle ennen prosessia?

Minusta tuntuu siltä että kaiken loanheiton jälkeen (* minusta on tullut immuuni paitsi sille loanheitolle myös aidosti myönteiselle kommenteille ulkonäöstäni. Tuntee tavallaan jonkinlaista häpeää itsestään vaikka pitäisi hymyillä aurinkoisesti. Ja totta kai minä hymyilen. Jotenkin vain kehujenkin alta odottaa ivallisuutta aina.

Vähän niin kuin tuo Ecce homo-näyttely. Se olisi ollut aidosti hengellinen, rauhoittava ja rohkaiseva kokemus ellei joutunut koko ajan henkisesti valmistautumaan siihen, että kun astuu ovesta ulos niin nuo raakalaiset osoittaa mieltä.

Ja sitten kun paskasakki pilaa kaiken kauniin, niin haluaa vain lähteä kauas ulos tästä kaikesta.

*) tiettyjen etnisten ryhmien jäsenet muistavat ikuisesti ulkonäöltä täällä. Siksi en kulje enää julkisilla missä nämä etnot yleensä mellastavat.

Lue lisää

Kyllä minua ainakin varoitettiin ja sanottiin tutkimuksissa aika suoraan päin naamaa mitä mieltä oltiin mun mahdollisuuksista mennä ikinä läpi naisena.

6kk ajan kirjoitti:

Minä sain sairaalasta dilaattorisetin, 6 kokoa ja ohjeet dilatoida päivittäin kolme kertaa 20 minuuttia puolen vuoden ajan ja sen jälkeenkin säännöllisesti. Emättimen koko on pysynyt hyvin kuosissaan.

Lue lisää

Kuinka kivuliaaksi olette kokneet hoidon?

"Minna" kirjoitti:

Kuinka kivuliaaksi olette kokneet hoidon?

Hoitojen kivut? Pahin kipu on kolmen vuoden viikottaisen neulaepilaation aiheuttama särky.
Alapääleikkauksen ensi vaiheen kipu hoidettiin kipulääkityksellä eikä siitä itse asiassa ollut sen kummempaa särkyä kuin mitä dilatoidessa joskus vähän tuntuu siltä, että paikat repeää, vaikkei repeäkään. Yhdynnässä joskus sama ongelma, jos partneri on "hyvin varustettu sieltä". Mutta sehän on elämää, ei hoitoja...

silloin tällöin kirjoitti:

Hoitojen kivut? Pahin kipu on kolmen vuoden viikottaisen neulaepilaation aiheuttama särky.
Alapääleikkauksen ensi vaiheen kipu hoidettiin kipulääkityksellä eikä siitä itse asiassa ollut sen kummempaa särkyä kuin mitä dilatoidessa joskus vähän tuntuu siltä, että paikat repeää, vaikkei repeäkään. Yhdynnässä joskus sama ongelma, jos partneri on "hyvin varustettu sieltä". Mutta sehän on elämää, ei hoitoja...

Lue lisää

Kuinka pian leikauksen jälkeen alapää on siinä kunnossa, että pääsee ylös, ulos ja lenkille?

"Minna" kirjoitti:

Kuinka pian leikauksen jälkeen alapää on siinä kunnossa, että pääsee ylös, ulos ja lenkille?

Minä menin suoraan sairaalasta töihin ilman päivääkään sairaslomaa ja samalla viikolla kolmen päivän maanpuolustuskurssille. Ei ollut ongelmia. Ensimmäinen yhdyntä oli kyllä vasta noin 7 kk leikkauksesta. Ei tehnyt mieli.

"Minna" kirjoitti:

Kuinka pian leikauksen jälkeen alapää on siinä kunnossa, että pääsee ylös, ulos ja lenkille?

Keston puolesta kaksi viikkoa sairaalastapääsyn jälkeen olisi ollut OK. Itse pyrein välttämään rajumpaa liikuntaa ensimmäiset kriittiset kaksi kuukautta, jolloin dilatointia oli kolmasti päivässä. Tuon jälkeen olen reippaillut normaalisti.

Hyvä, esitit mallitransition, pitkän kaavan mukaan. Kiihdytyksineen ja jarrujen kokeiluineen.
Mielestäni vähempikin riittää. Jos esimerkiksi ei ole kertakaikkiaan kiinnostunut miehen seksuaalisuudesta, ei halua miehen orgasmia ja inhoaa kaluja jalkojensa välissä. Ja tuntuu, että epäonnistunutkin leikkaustulos on parempi kuin nykytilanne.

mielestäni kirjoitti:

Hyvä, esitit mallitransition, pitkän kaavan mukaan. Kiihdytyksineen ja jarrujen kokeiluineen.
Mielestäni vähempikin riittää. Jos esimerkiksi ei ole kertakaikkiaan kiinnostunut miehen seksuaalisuudesta, ei halua miehen orgasmia ja inhoaa kaluja jalkojensa välissä. Ja tuntuu, että epäonnistunutkin leikkaustulos on parempi kuin nykytilanne.

Lue lisää

Kirjoitin tuolla, että jokaisen TS:n takana on kuutiometri kyyneliä. Siis ainakin. Minäkin olen omani itkenyt.

Kysymys ei ole yhtään sen enemmästä eikä vähemmästä kuin koko elämästäsi. Tähän juttuun ryhtyminen on hirvittävä uhkapeli koko elämällä, jossa paras, mitä realistisesti voi toivoa, ei suinkaan ole voitto vaan se, että pysyy omillaan. Kirjoitin edellä, että ryhdyin tähän juttuun siksi, että valittavana oli joko itsari tai pimahtaminen. Tein tämän siksi, että halusin pelastaa mielenterveyteni. Enkä suositttele tätä juttua kenellekään yhtään vähemmin perustein. Jos epäilee vähääkään, on parempi vaikka mennä loppuiäkseen psyykelääkkeille kuin alkaa modifioimaan kroppaansa - peruuttamattomasti.

Tein tämän jutun todellakin pitkän kaavan mukaan. Onnekseni minulla oli hyvät opettajat ja tukijat, ja suunnilleen mukiinmenevät lähtökohdat. Onnistuin myös välttämään pahimmat sudenkuopat ja ne virheet, joita omat "isosiskoni" olivat tehneet. En tiedä, oliko omani mallitransitio, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen katson eläväni elämäni parasta aikaa.

En ole Tula enkä Dana, mutta minulle riittää, että olen Sari.

Kirjoitat kyllä hyvin asiantuntevasti, mutta kun asiallisessa tekstissäsi esität "mututietoa", niin siihen ajattelin nyt lisätä oman (MtF) näkökantani.

Lainaus:
" * Vanhana aloitettu prosessi. Otollisin ikä tehdä tämä juttu on 25-35 välillä. Tällöin testosteroni ei ole vielä ehtinyt tehdä liikaa tuhoa ja perhettä ei ole vielä perustettu eivätkä ihmissuhteet ja ura ole vielä urautuneet. Toisaalta tuossa iässä on jo elämänkokemusta, opiskelut tehty ja ensimmäinen vakityöpaikka hankittu. Olin 24 kun ensimmäisen kerran hain apua ja 26 kun itse tein sosiaalisen muutoksen. Jos ikää on yli 35, tällöin ennuste on hyvin huono - niin ulkonäön, työn, perheen kuin sosiaalisen puolenkin osalta. Pahimmillaan tuolloin on jo ehditty kaljuuntua tai testosteroni on tehnyt tuhoa muualla."

Väittäisin, että 24-vuotiaan elämänkokemus on sangen heppoinen näin isojen päätösten edessä. Toisaalta kyllähän tämä "siperia" opettaa. Mistä olet päätynyt tuollaiseen ikähaarukkaan hoitojen aloittamisen osalta. Eikö ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet nyt kuitenkin ole ne tärkeimmät kriteerit "hoidon" onnistumiselle. Saattaa myös olla mahdollista, että nelikymmppinenkin voi olla perheetön tai toimia työyhteisössään sangen arvostetuissa asiantuntijatehtävissä, joihin ei sukupuoli vaikuta, koska takana on pitkä työkokemus ja koulutus. Nelikymppiselläkin voi olla suhteellisen hentoinen luusto ja hiuksetkin vielä tallella, tosin hänestä ei välttämättä saa enää millään 20-vuotiaan tytön näköistä...

Olisihan tähän vielä paljon muutakin lisättävää, mutta en taida viitsiä.

"Pluppaamisesta
Kirjoittanut: Sari 12.4.2006 klo 10.17
Eilinen dokkari oli suoraansanoen sensaatiohakuinen."

Mitä odotit?

"Samasta syystä myös on oikein, että hoitokriteerit ovat tiukat ja että hoidettavat pannaan psyykkisesti koville. Ei siksi, että heitä kiusattaisiin, vaan siksi, että todella katsottaisiin, että onko tämä sitä vaiko tätä vaiko ei mitään."

Toistaiseksi tämä ei toimi, koska hoitohenkilökunta on ollut liian pihalla sukupuolialan erityisproblematiikasta ollakseen kykenevä olemaan lujia oikeissa asioissa. Väärissä asioissa on kyllä oltu lujia tai mielivaltaisia jopa.
Ei siis se testaamisen intensiteetti, vaan laatu.

Diffuusi identiteetti ei sinällään ole psykiatrinen ongelma, kaikkihan ovat joskus hieman hukassa itsensä kanssa ja kaikilla on etsikkoaikoja joskus ja näin pitääkin olla. Ongelma on siinä vaiheessa kun tällainen keksii olevansa transihminen.

Ongelma on myös se, että tämä yhteiskunta ja englantilainen yhteiskunta elää modernia informaatioyhteiskuntaa näennäisine tasa-arvoineen mutta sitten sukupuolikäsitys on kuitenkin toissavuosisadalta. Aika moni löytää sairauden itsestään kun pitäisi pikemminkin nähdä se sairaus yhteiskunnassa.


"On myös oikein, että ennen leikkausta pitää elää vähintään yksi vuosi ns. arkielämäkoetta eli 24/7 jatkuvasti uuden sukupuolensa roolissa. Minä elin viisi. Siitä syystä, että todella varmistuisin läpikotaisin, että tämä on minulle oikea päätös ja etten jälkeenpäin katuisi."

Paul/Paula/Paul eli 15 vuotta vielä leikkauksen jälkeenkin eikä se ollut riittävä ja hän katui. Toisaalta minä elin muutaman vuoden, eikä sillä ollut mitään relevanssia minkään kanssa.
Arkielämänleikkikokeessa joutui vain taistelemaan ympäristön kanssa ja kun joutui koko ajan puolustamaan itseään niin oma kanta lujittui. Sillä ei tietenkään ollut mitään tekemistä minun identiteettini kanssa.
Komplikaatioien takia elämäni muuttui leikkauksen jälkeen vielä arkielämänkoetta synkemmäksi joksikin aikaa.
Ja jos elää suojatussa ympäristössä ja joutuu muuttamaan toiseen ympäristöön jossa erottuu, vaikkapa länsimaalainen Japaniin, niin silloin tällaisten tosielämänleikkien anti on nollan luokkaa ja pelkkää kiusantekoa.
Sitä paitsi arkielämää voi elää vasta kun genitaalialue on kunnossa.

Arkielämänleikki on kuin työharjoittelu, ei oikein työtä, eikä palkkaakaan. Työn rasittavuus mutta ei mitään työn eduista eikä välttämättä työkokemustakaan.

"Arkielämäkokeen tehtävä on nimenomaan karsia vuohet ja lampaat - erottaa aidot ja wannabet toisistaan."

Arkielämänleikki soveltuu siihen erittäin huonosti. Sillä ei ole mitään tekemistä arkielämän kanssa.

Sari kirjoitti:

Kirjoitin tuolla, että jokaisen TS:n takana on kuutiometri kyyneliä. Siis ainakin. Minäkin olen omani itkenyt.

Kysymys ei ole yhtään sen enemmästä eikä vähemmästä kuin koko elämästäsi. Tähän juttuun ryhtyminen on hirvittävä uhkapeli koko elämällä, jossa paras, mitä realistisesti voi toivoa, ei suinkaan ole voitto vaan se, että pysyy omillaan. Kirjoitin edellä, että ryhdyin tähän juttuun siksi, että valittavana oli joko itsari tai pimahtaminen. Tein tämän siksi, että halusin pelastaa mielenterveyteni. Enkä suositttele tätä juttua kenellekään yhtään vähemmin perustein. Jos epäilee vähääkään, on parempi vaikka mennä loppuiäkseen psyykelääkkeille kuin alkaa modifioimaan kroppaansa - peruuttamattomasti.

Tein tämän jutun todellakin pitkän kaavan mukaan. Onnekseni minulla oli hyvät opettajat ja tukijat, ja suunnilleen mukiinmenevät lähtökohdat. Onnistuin myös välttämään pahimmat sudenkuopat ja ne virheet, joita omat "isosiskoni" olivat tehneet. En tiedä, oliko omani mallitransitio, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen katson eläväni elämäni parasta aikaa.

En ole Tula enkä Dana, mutta minulle riittää, että olen Sari.

Lue lisää

Vastaus minun tosielämänleikin aloittamiselleni oli se, että menetin työpaikkani, puolisoni, kotini ja jouduin muuttamaan maasta (oleskeluni oli sidonnainen avioliittoon). Aloitin prosessin siis kodittomana.

Vakinaista työpaikkaa ei koskaan sitten tullutkaan eikä rahaa ollut vaatevarastojen uusimiseen eikä karvanpoistoon. Ainoa karvanpoisto joka tehoaa blondiin karvaan ei ole Suomessa terveydenhuollon piirissä ja on siksi kallista ja vaikeasti löydettävää.

Joudin laajamittaisen lähiöväkivallan kohteeksi. Poliisi ei ollut kiinnostunut.

Koska minua roikotettiin tutkimuksissa loputtomasti, hankin rahat leikkaukseen prostituutiolla. Kotiini murtauduttiin ja rahat vietiin. Sosiaalitoimiston takia rahoja ei voitu säilyttää tilillä eikä tallelokeroita ollut.

Masennuin ja lihoin entisestäni.

Sitten pääsin leikkaukseen. Virtsanpidätyskyky meni ja virtsaa tippui pitkin reisiä pitkin päivää. Tenat eivät vieneet hajua. Jos minusta ei ennen pidetty, nyt haisevana minusta pidettiin vielä vähemmän.

Kun virtsa valuu reisille ja reidet hankaavat toisiaan, iho palaa. Ja kun iho on palanut, ei voinut kävellä.

Lihoin suunnattomasti.

Lopulta minulle asennettiin cystofix, jota kantelin mukanani letkuineen pitkin kaupunkia. Kerran se tyhjeni Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksessä. Suomen vilkasliikenteisimmässä paikasa. Ei vointu tapahtua vaikkapa Vehmersalmen Ritoniemessä.

1½ vuotta meni ensimmäiseen orgasmiin. Mitäs orgasmista, mutta kun on seksuaalinen itsemääräämisoikeus jonka mielelläni säilyttäisin itselläni enkä kirurgilla. Seksi on lähinnä kivuliasta. Osaltaan siihen vaikuttaa lähinnä lyijykynänmentävä vagina. Kyllä se valikoi kumppanitkin aika tarkkaan.

Sanotaanko että seksi on kuin odottaisi koko ajan vihlovaa kipua niin kuin lapsena rokotettaessa. Ei se kipu, vaan se odotus. Se odotus pilaa seksistä mielekkyyden. Ja tietysti kivun odotus on sellainenkin jos joku rupeaa epäilemään mun transhistoriaani kesken seksuaaliaktin.

Nyt on pois lihavuus, masennus ja virtsaputkiongelma on korjattu leikkauksella. Minua arvostetaan ihmisenä ja naisena. Minä vain en kauheasti arvosta tätä yhteiskuntaa. Naamasta joudun vieläkin ajamaan karvoja.

Oli tämä sen vaivan arvoista vähän niin kuin talvisota oli vaivan arvoista. Voin vain todeta itseäni viisaampien sanoin "Vittu, Suomi!" ja "Good night and good luck".

tai_sitten_ei kirjoitti:

Kirjoitat kyllä hyvin asiantuntevasti, mutta kun asiallisessa tekstissäsi esität "mututietoa", niin siihen ajattelin nyt lisätä oman (MtF) näkökantani.

Lainaus:
" * Vanhana aloitettu prosessi. Otollisin ikä tehdä tämä juttu on 25-35 välillä. Tällöin testosteroni ei ole vielä ehtinyt tehdä liikaa tuhoa ja perhettä ei ole vielä perustettu eivätkä ihmissuhteet ja ura ole vielä urautuneet. Toisaalta tuossa iässä on jo elämänkokemusta, opiskelut tehty ja ensimmäinen vakityöpaikka hankittu. Olin 24 kun ensimmäisen kerran hain apua ja 26 kun itse tein sosiaalisen muutoksen. Jos ikää on yli 35, tällöin ennuste on hyvin huono - niin ulkonäön, työn, perheen kuin sosiaalisen puolenkin osalta. Pahimmillaan tuolloin on jo ehditty kaljuuntua tai testosteroni on tehnyt tuhoa muualla."

Väittäisin, että 24-vuotiaan elämänkokemus on sangen heppoinen näin isojen päätösten edessä. Toisaalta kyllähän tämä "siperia" opettaa. Mistä olet päätynyt tuollaiseen ikähaarukkaan hoitojen aloittamisen osalta. Eikö ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet nyt kuitenkin ole ne tärkeimmät kriteerit "hoidon" onnistumiselle. Saattaa myös olla mahdollista, että nelikymmppinenkin voi olla perheetön tai toimia työyhteisössään sangen arvostetuissa asiantuntijatehtävissä, joihin ei sukupuoli vaikuta, koska takana on pitkä työkokemus ja koulutus. Nelikymppiselläkin voi olla suhteellisen hentoinen luusto ja hiuksetkin vielä tallella, tosin hänestä ei välttämättä saa enää millään 20-vuotiaan tytön näköistä...

Olisihan tähän vielä paljon muutakin lisättävää, mutta en taida viitsiä.

Lue lisää

Kyllähän vanhana aloitettu prosessi vaatii enemmän. Hoidot ei tehoa enää niin hyvin kuin nuorempana ja muitakin ongelmia on. Itselläni asiaan vaikutti se ettei tuossa "ihanneiässä" saanut Suomessa vielä kunnollista hoitoa ja ulkomaille en pystynyt lähtemään. Toisaalta perimäni on hyvä ja vielä iäkkäänäkin en ole kärsinyt miesten tyypillisistä ongelmista. Tältä pohjalta lääkityksen avulla oli hyvä ponnistaa vielä naisen elämään. Toisaalta minulla on valmiina perhe, jota ilman olisin jäänyt nuorena aloittaessa.

Fornevermore kirjoitti:

"Pluppaamisesta
Kirjoittanut: Sari 12.4.2006 klo 10.17
Eilinen dokkari oli suoraansanoen sensaatiohakuinen."

Mitä odotit?

"Samasta syystä myös on oikein, että hoitokriteerit ovat tiukat ja että hoidettavat pannaan psyykkisesti koville. Ei siksi, että heitä kiusattaisiin, vaan siksi, että todella katsottaisiin, että onko tämä sitä vaiko tätä vaiko ei mitään."

Toistaiseksi tämä ei toimi, koska hoitohenkilökunta on ollut liian pihalla sukupuolialan erityisproblematiikasta ollakseen kykenevä olemaan lujia oikeissa asioissa. Väärissä asioissa on kyllä oltu lujia tai mielivaltaisia jopa.
Ei siis se testaamisen intensiteetti, vaan laatu.

Diffuusi identiteetti ei sinällään ole psykiatrinen ongelma, kaikkihan ovat joskus hieman hukassa itsensä kanssa ja kaikilla on etsikkoaikoja joskus ja näin pitääkin olla. Ongelma on siinä vaiheessa kun tällainen keksii olevansa transihminen.

Ongelma on myös se, että tämä yhteiskunta ja englantilainen yhteiskunta elää modernia informaatioyhteiskuntaa näennäisine tasa-arvoineen mutta sitten sukupuolikäsitys on kuitenkin toissavuosisadalta. Aika moni löytää sairauden itsestään kun pitäisi pikemminkin nähdä se sairaus yhteiskunnassa.


"On myös oikein, että ennen leikkausta pitää elää vähintään yksi vuosi ns. arkielämäkoetta eli 24/7 jatkuvasti uuden sukupuolensa roolissa. Minä elin viisi. Siitä syystä, että todella varmistuisin läpikotaisin, että tämä on minulle oikea päätös ja etten jälkeenpäin katuisi."

Paul/Paula/Paul eli 15 vuotta vielä leikkauksen jälkeenkin eikä se ollut riittävä ja hän katui. Toisaalta minä elin muutaman vuoden, eikä sillä ollut mitään relevanssia minkään kanssa.
Arkielämänleikkikokeessa joutui vain taistelemaan ympäristön kanssa ja kun joutui koko ajan puolustamaan itseään niin oma kanta lujittui. Sillä ei tietenkään ollut mitään tekemistä minun identiteettini kanssa.
Komplikaatioien takia elämäni muuttui leikkauksen jälkeen vielä arkielämänkoetta synkemmäksi joksikin aikaa.
Ja jos elää suojatussa ympäristössä ja joutuu muuttamaan toiseen ympäristöön jossa erottuu, vaikkapa länsimaalainen Japaniin, niin silloin tällaisten tosielämänleikkien anti on nollan luokkaa ja pelkkää kiusantekoa.
Sitä paitsi arkielämää voi elää vasta kun genitaalialue on kunnossa.

Arkielämänleikki on kuin työharjoittelu, ei oikein työtä, eikä palkkaakaan. Työn rasittavuus mutta ei mitään työn eduista eikä välttämättä työkokemustakaan.

"Arkielämäkokeen tehtävä on nimenomaan karsia vuohet ja lampaat - erottaa aidot ja wannabet toisistaan."

Arkielämänleikki soveltuu siihen erittäin huonosti. Sillä ei ole mitään tekemistä arkielämän kanssa.

Lue lisää

"Arkielämänleikki soveltuu siihen erittäin huonosti. Sillä ei ole mitään tekemistä arkielämän kanssa."

Kyllähän tuo tutkimusten vaatima arkielämänkoe on vähän leikkijuttua. Itse siirryin jo paljon aikaisemmin elämään todellista naisen elämää, virallinen arkielämänkoe oli siitä sitten se vaadittu pätkä. Papereihini kyllä kirjattiin todellinen elämänmuutokseni ja ilmeisesti lääkärit pystyivät siksi hyvällä omallatunnolla kirjoittamaan lausuntoihinsa että "on sopeutunut hyvin naisen sukupuolirooliin". Kyllä se todellinen elämä on ihan sitä ihteään ilman mitään kokeiluja.

tai_sitten_ei kirjoitti:

Kirjoitat kyllä hyvin asiantuntevasti, mutta kun asiallisessa tekstissäsi esität "mututietoa", niin siihen ajattelin nyt lisätä oman (MtF) näkökantani.

Lainaus:
" * Vanhana aloitettu prosessi. Otollisin ikä tehdä tämä juttu on 25-35 välillä. Tällöin testosteroni ei ole vielä ehtinyt tehdä liikaa tuhoa ja perhettä ei ole vielä perustettu eivätkä ihmissuhteet ja ura ole vielä urautuneet. Toisaalta tuossa iässä on jo elämänkokemusta, opiskelut tehty ja ensimmäinen vakityöpaikka hankittu. Olin 24 kun ensimmäisen kerran hain apua ja 26 kun itse tein sosiaalisen muutoksen. Jos ikää on yli 35, tällöin ennuste on hyvin huono - niin ulkonäön, työn, perheen kuin sosiaalisen puolenkin osalta. Pahimmillaan tuolloin on jo ehditty kaljuuntua tai testosteroni on tehnyt tuhoa muualla."

Väittäisin, että 24-vuotiaan elämänkokemus on sangen heppoinen näin isojen päätösten edessä. Toisaalta kyllähän tämä "siperia" opettaa. Mistä olet päätynyt tuollaiseen ikähaarukkaan hoitojen aloittamisen osalta. Eikö ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet nyt kuitenkin ole ne tärkeimmät kriteerit "hoidon" onnistumiselle. Saattaa myös olla mahdollista, että nelikymmppinenkin voi olla perheetön tai toimia työyhteisössään sangen arvostetuissa asiantuntijatehtävissä, joihin ei sukupuoli vaikuta, koska takana on pitkä työkokemus ja koulutus. Nelikymppiselläkin voi olla suhteellisen hentoinen luusto ja hiuksetkin vielä tallella, tosin hänestä ei välttämättä saa enää millään 20-vuotiaan tytön näköistä...

Olisihan tähän vielä paljon muutakin lisättävää, mutta en taida viitsiä.

Lue lisää

... olen saanut enemmän kuin reilun kiintiöni flakkia siitä hyvästä, että vastustan teinien ja alle parikymppisten päästämistä tähän prosessiin (jolloin toki ulkonäökselliset lähtökohdat ovat varmasti parhaat) sillä perusteella, että identiteetti ei vielä ole muotoutunut eikä elämänkokemusta ole riittävästi, ja että alle parikymppisestä ei voida vielä sanoa, miten sp- ja seksuaali-identiteetti muotoutuu. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun 24-vuotiasta pidetään liian nuorena ja kokemattomana tähän juttuun :)

24-vuotiaana elämänkokemus on toki paljon heppoisempi kuin vaikka 42-vuotiaana, mutta sitä kuitenkin on enemmän kuin 16- tai 17-kesäisellä. Siperia opettaa sitä kovemmin, mitä nuorempana tämän prosessin tekee. Minulla tuossa iässä tämä juttu oli mennyt jo niin pahaksi, että jotain piti tehdä etten päätynyt lataamoon tai tuhkauurnaan.

Tuo ikähaarukka on suunnilleen arvio siitä, milloin elämänkokemusta alkaa olla riittävästi ja milloin sosiaalis-taloudelliset lähtökohdat alkavat olla riittävät, ja toisaalta yläpää on siellä, missä ulkonäköpuoli alkaa olla jo menetetty (ilman suuria kirurgisia toimenpiteitä) ja jossa toisaalta on jo perhe, ura ja liian paljon menetettävää.

Tottakai muutoksen voi tehdä nuorempana kuin 24 tai vanhempana kuin 36 - eivät ne ole kiveenhakattuja ikiä. Tuo antamani haarukka on optimi-ikä, jolloin ennusteen voidaan katsoa olevan paras.

Sari kirjoitti:

... olen saanut enemmän kuin reilun kiintiöni flakkia siitä hyvästä, että vastustan teinien ja alle parikymppisten päästämistä tähän prosessiin (jolloin toki ulkonäökselliset lähtökohdat ovat varmasti parhaat) sillä perusteella, että identiteetti ei vielä ole muotoutunut eikä elämänkokemusta ole riittävästi, ja että alle parikymppisestä ei voida vielä sanoa, miten sp- ja seksuaali-identiteetti muotoutuu. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun 24-vuotiasta pidetään liian nuorena ja kokemattomana tähän juttuun :)

24-vuotiaana elämänkokemus on toki paljon heppoisempi kuin vaikka 42-vuotiaana, mutta sitä kuitenkin on enemmän kuin 16- tai 17-kesäisellä. Siperia opettaa sitä kovemmin, mitä nuorempana tämän prosessin tekee. Minulla tuossa iässä tämä juttu oli mennyt jo niin pahaksi, että jotain piti tehdä etten päätynyt lataamoon tai tuhkauurnaan.

Tuo ikähaarukka on suunnilleen arvio siitä, milloin elämänkokemusta alkaa olla riittävästi ja milloin sosiaalis-taloudelliset lähtökohdat alkavat olla riittävät, ja toisaalta yläpää on siellä, missä ulkonäköpuoli alkaa olla jo menetetty (ilman suuria kirurgisia toimenpiteitä) ja jossa toisaalta on jo perhe, ura ja liian paljon menetettävää.

Tottakai muutoksen voi tehdä nuorempana kuin 24 tai vanhempana kuin 36 - eivät ne ole kiveenhakattuja ikiä. Tuo antamani haarukka on optimi-ikä, jolloin ennusteen voidaan katsoa olevan paras.

Lue lisää

Siis apua...

"Tuo ikähaarukka on suunnilleen arvio siitä, milloin elämänkokemusta alkaa olla riittävästi ja milloin sosiaalis-taloudelliset lähtökohdat alkavat olla riittävät,"

Siis sinun oma arviosi ja mielipiteesi.

" ja toisaalta yläpää on siellä, missä ulkonäköpuoli alkaa olla jo menetetty (ilman suuria kirurgisia toimenpiteitä)"

Ja tämä "haarukka" oli siis 25-35v. Väitätkö ihan oikeasti, että 36-vuotias on menettänyt jo ulkonäkönsä... hei siis herätys!!!

" ja jossa toisaalta on jo perhe, ura ja liian paljon menetettävää."

Missä maailmassa sä oikeen elät, miksi pitäisi välttämättä luopua urastaan, ja ihmiset myös eroavat tänäpäivänä aika ahkerasti. Tosin yli 35-vuotiaalla voi olla jo pikkuisen omaisuuttakin, no se on tietysti huono asia??? Kyllä se ennuste on kiinni vähän muustakin kuin iästä.

Yleensäkin mua keljuttaa se, että ihmiset saa näistä keskusteluista sellaisen yleiskäsityksen, jossa prosessin läpikäyneillä ihmisillä menee aina huonosti. Ei ainakaan mulla, eikä monella muullakaan ole mitään hirmutragedioita elämässä ollut "hoitoihin" pääsyn jälkeen...

Joo, tää oli tosin virhe tulla alunperinkään käymään tällä keskustelupalstalla. Mutta hyvät jatkot kaikille...

pari_juttuu kirjoitti:

Siis apua...

"Tuo ikähaarukka on suunnilleen arvio siitä, milloin elämänkokemusta alkaa olla riittävästi ja milloin sosiaalis-taloudelliset lähtökohdat alkavat olla riittävät,"

Siis sinun oma arviosi ja mielipiteesi.

" ja toisaalta yläpää on siellä, missä ulkonäköpuoli alkaa olla jo menetetty (ilman suuria kirurgisia toimenpiteitä)"

Ja tämä "haarukka" oli siis 25-35v. Väitätkö ihan oikeasti, että 36-vuotias on menettänyt jo ulkonäkönsä... hei siis herätys!!!

" ja jossa toisaalta on jo perhe, ura ja liian paljon menetettävää."

Missä maailmassa sä oikeen elät, miksi pitäisi välttämättä luopua urastaan, ja ihmiset myös eroavat tänäpäivänä aika ahkerasti. Tosin yli 35-vuotiaalla voi olla jo pikkuisen omaisuuttakin, no se on tietysti huono asia??? Kyllä se ennuste on kiinni vähän muustakin kuin iästä.

Yleensäkin mua keljuttaa se, että ihmiset saa näistä keskusteluista sellaisen yleiskäsityksen, jossa prosessin läpikäyneillä ihmisillä menee aina huonosti. Ei ainakaan mulla, eikä monella muullakaan ole mitään hirmutragedioita elämässä ollut "hoitoihin" pääsyn jälkeen...

Joo, tää oli tosin virhe tulla alunperinkään käymään tällä keskustelupalstalla. Mutta hyvät jatkot kaikille...

Lue lisää

Kyllä, tuo ikähaarukka on oma arvioni, ns. edistynyt arvaus. En tietenkään väitä, että 36-vuotias olisi liian vanha tähän juttuun, mutta ulkonäöksellisesti hänellä on paljon huonommat lähtökohdat kuin 16- tai 26-vuotiaalla - pahimmassa tapauksessa hän on jo ehtinyt kaljuuntua. 36-vuotiaalla todennäköisesti on kuitenkin taloudellisesti paljon paremmat lähtökohdat kuin 16- tai 26-vuotiaalla. Rahaa tämä prosessi kysyy.

Mitä vähemmän ihmisellä on menetettävää tähän juttuun ryhtyessään, sitä vähemmän myös sattuu, jos hommat eivät menekään piirustusten mukaan. Tietenkään kenenkään ei vapaaehtoisesti tarvitse luopua yhtään mistään, jos hän pelaa korttinsa oikein, mutta avioero voi tulla, kenkää voi tulla töistä ja pankki panna kodin pakkomyyntiin. Asiat voivat mennä pieleen. Siksi kannattaa tehdä aina myös se worst case -skenaario, ja terve paranoia ei ole pahitteeksi.

Minulla ne pahimmat ongelmat olivat kuitenkin ennen hoitoihin hakeutumista (kaksi itsemurhayritystä, suisidiaalisuus, jatkuva paha olo, työttömyys). Olen elänyt oikeastaan koko varsinaisen aikuisikäni naisena, joten olen hyvin huono sanomaan mitään heidän osaltaan, jotka aloittavat kolmeviitosina tai sitä vanhempina.

Sari kirjoitti:

Kirjoitin tuolla, että jokaisen TS:n takana on kuutiometri kyyneliä. Siis ainakin. Minäkin olen omani itkenyt.

Kysymys ei ole yhtään sen enemmästä eikä vähemmästä kuin koko elämästäsi. Tähän juttuun ryhtyminen on hirvittävä uhkapeli koko elämällä, jossa paras, mitä realistisesti voi toivoa, ei suinkaan ole voitto vaan se, että pysyy omillaan. Kirjoitin edellä, että ryhdyin tähän juttuun siksi, että valittavana oli joko itsari tai pimahtaminen. Tein tämän siksi, että halusin pelastaa mielenterveyteni. Enkä suositttele tätä juttua kenellekään yhtään vähemmin perustein. Jos epäilee vähääkään, on parempi vaikka mennä loppuiäkseen psyykelääkkeille kuin alkaa modifioimaan kroppaansa - peruuttamattomasti.

Tein tämän jutun todellakin pitkän kaavan mukaan. Onnekseni minulla oli hyvät opettajat ja tukijat, ja suunnilleen mukiinmenevät lähtökohdat. Onnistuin myös välttämään pahimmat sudenkuopat ja ne virheet, joita omat "isosiskoni" olivat tehneet. En tiedä, oliko omani mallitransitio, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen katson eläväni elämäni parasta aikaa.

En ole Tula enkä Dana, mutta minulle riittää, että olen Sari.

Lue lisää

Mielenterveyteni olisi säästynyt jo sillä, että minua olisi tähän asti kohdeltu pikemminkin tyttönä/naisena kuin tyhmänä miehenä.

Meeri-Anneli kirjoitti:

"Arkielämänleikki soveltuu siihen erittäin huonosti. Sillä ei ole mitään tekemistä arkielämän kanssa."

Kyllähän tuo tutkimusten vaatima arkielämänkoe on vähän leikkijuttua. Itse siirryin jo paljon aikaisemmin elämään todellista naisen elämää, virallinen arkielämänkoe oli siitä sitten se vaadittu pätkä. Papereihini kyllä kirjattiin todellinen elämänmuutokseni ja ilmeisesti lääkärit pystyivät siksi hyvällä omallatunnolla kirjoittamaan lausuntoihinsa että "on sopeutunut hyvin naisen sukupuolirooliin". Kyllä se todellinen elämä on ihan sitä ihteään ilman mitään kokeiluja.

Lue lisää

Mitä se arkielämänkoe sitten konkreettisesti on? Pitääkös sitä esiintyä hamosessa ja korkkareissa baarissa vaikka sitä ei kaikki naisetkaan tee, eikä sitä välttämättä tulisi tekemään edes korjauksen jälkeen? Minä tunnen monta naista joilla kaikilla ei sen kummempia käytöstapojakaan ole kuin miehillä. Hassuahan se on ajatella asioivansa esim. virastoissa meikeissä vaikka housuissa pullottaa.

Onhan nämä psyykkiset painostamiset ja testaamiset kiusaamista isolla K:lla, koska todellisen trans-sukupuolisen tunnistaa muutoinkin ja vaikka painostaminen ja testaaminen tuottaisi postiivisen tuloksen, niin sitä voi hankkia vaikka kiusaaltaan hoidon jostakin muusta kuin suomen terveydenhuollosta. Pillereitä saa muualtakin kuin lääkäriltä taikka apteekista ja kirurgin veitsiä löytyy muualtakin kuin suomalaisesta sairaalasta. Jos edes sen saavutetun henkisen hyvinvoinnin saisi takaisin!

"Minna" kirjoitti:

Mitä se arkielämänkoe sitten konkreettisesti on? Pitääkös sitä esiintyä hamosessa ja korkkareissa baarissa vaikka sitä ei kaikki naisetkaan tee, eikä sitä välttämättä tulisi tekemään edes korjauksen jälkeen? Minä tunnen monta naista joilla kaikilla ei sen kummempia käytöstapojakaan ole kuin miehillä. Hassuahan se on ajatella asioivansa esim. virastoissa meikeissä vaikka housuissa pullottaa.

Lue lisää

Mitä se koe on?
Kirjoittanut: "Minna" 12.4.2006 klo 16.42
Pitääkös sitä esiintyä hamosessa ja korkkareissa baarissa vaikka sitä ei kaikki naisetkaan tee....Hassuahan se on ajatella asioivansa esim. virastoissa meikeissä vaikka housuissa pullottaa."

Tiivistit ytimekkäästi arkielämänleikin järjettömyyden.

pari_juttuu kirjoitti:

Siis apua...

"Tuo ikähaarukka on suunnilleen arvio siitä, milloin elämänkokemusta alkaa olla riittävästi ja milloin sosiaalis-taloudelliset lähtökohdat alkavat olla riittävät,"

Siis sinun oma arviosi ja mielipiteesi.

" ja toisaalta yläpää on siellä, missä ulkonäköpuoli alkaa olla jo menetetty (ilman suuria kirurgisia toimenpiteitä)"

Ja tämä "haarukka" oli siis 25-35v. Väitätkö ihan oikeasti, että 36-vuotias on menettänyt jo ulkonäkönsä... hei siis herätys!!!

" ja jossa toisaalta on jo perhe, ura ja liian paljon menetettävää."

Missä maailmassa sä oikeen elät, miksi pitäisi välttämättä luopua urastaan, ja ihmiset myös eroavat tänäpäivänä aika ahkerasti. Tosin yli 35-vuotiaalla voi olla jo pikkuisen omaisuuttakin, no se on tietysti huono asia??? Kyllä se ennuste on kiinni vähän muustakin kuin iästä.

Yleensäkin mua keljuttaa se, että ihmiset saa näistä keskusteluista sellaisen yleiskäsityksen, jossa prosessin läpikäyneillä ihmisillä menee aina huonosti. Ei ainakaan mulla, eikä monella muullakaan ole mitään hirmutragedioita elämässä ollut "hoitoihin" pääsyn jälkeen...

Joo, tää oli tosin virhe tulla alunperinkään käymään tällä keskustelupalstalla. Mutta hyvät jatkot kaikille...

Lue lisää

"Missä maailmassa sä oikeen elät, miksi pitäisi välttämättä luopua urastaan"

Sinut joko savustetaan ulos tai sinut erotetaan suoraan. Minut erotettiin suoraan. Sun on aika vaikea lähteä käräjöimään firmaa vastaan ja savustamista on tosi vaikea näyttää todeksi.

Ja tie vakiduunista vie aina prekariaattiin mutta prekariaatista virta ei mene vakipaikkoihin! Eli joudut ikuiseen pätkätyö, työllistämis, työharjoittelu, työttömyys aktivointihelvettiin. Ei se mitään, se on tyypillistä naisen elämää. Lällinaiset vain eivät yleensä joudu tekemään niin suuria rahallisia investointeja kuin transnaiset.

"ja ihmiset myös eroavat tänäpäivänä aika ahkerasti."

En silti haluaisi kuulua niihin joille se sattuu.

"Yleensäkin mua keljuttaa se, että ihmiset saa näistä keskusteluista sellaisen yleiskäsityksen, jossa prosessin läpikäyneillä ihmisillä menee aina huonosti."

Itse asiassa me yritämme toppuutella intoa.
Jos läpimenon ainoat kriteerit ovat ne, että kaverit kehuu eikä naisten vessassa synny protestia, niin elät haavemaailmassa. Jos tuollainen tulee minulle ja kehuu läpimenoaan, minä sanon, että kyseinen ihminen valehtelee minulle.

Minä olen huomannut pitkän ikäni aikana että näissä piireissä esiintyy toiveajattelua. Halutaan nähdä ja selittää asiat parhain päin. On jonkinlaista katteetonta optimismia. Minä kuitenkin uskon Murphyn lakiin ja Liza Marklundiin. Liza Marklund kirjoissaan kertoo kuinka yksi tarpeeksi ahkera, älykäs ja paha ihminen tekee yhden perheen elämän helvetiksi eikä Ruotsin halukkaat viranomaiset pysty suojelemaan.
Suomen viranomaiset ovat hyvin haluttomia suojelemaan transihmisiä ja vaikka halukkaita olisivatkin, keinoja on puolet vähemmän kuin Ruotsissa. Joten jos tapaat sen yhdenkin, pahan, älykkään ihmisen joka vihaa sinua ja haluaa tehdä elämästäsi helvettiä niin sinulla ei ole sitäkään suojaa mikä Marklundin kirjojen maasta paenneella perheellä oli.

"Ei ainakaan mulla, eikä monella muullakaan ole mitään hirmutragedioita elämässä ollut "hoitoihin" pääsyn jälkeen... "

Paskapuhetta!
Minulle on valehdeltu näissä piireissä monet kerrat. Miten lällinaiset kertoo minulle transuttelusta, mutta sitten sitä ei tapahdu transnaisille koskaan?
Koska te valehtelette, niin minä vuorostaan kirjoitan totta että tasapain säilyy: te häpeätte, te tunnette epäonnistuneenne jos teille tulee elämässä hirmutragedioita koska psykopaskaa on tungettu teidän korvista sisälle että te olette epäonnistuneita yksilöitä jos ihmiset eivät ota teitä avosylin vastaan! Se on ihan perseestä tuo asenne, koska todellakaan ei tarvita yhtä kusipäätä enempää tekemään elämästä helvettiä.

Fornevermore kirjoitti:

"Missä maailmassa sä oikeen elät, miksi pitäisi välttämättä luopua urastaan"

Sinut joko savustetaan ulos tai sinut erotetaan suoraan. Minut erotettiin suoraan. Sun on aika vaikea lähteä käräjöimään firmaa vastaan ja savustamista on tosi vaikea näyttää todeksi.

Ja tie vakiduunista vie aina prekariaattiin mutta prekariaatista virta ei mene vakipaikkoihin! Eli joudut ikuiseen pätkätyö, työllistämis, työharjoittelu, työttömyys aktivointihelvettiin. Ei se mitään, se on tyypillistä naisen elämää. Lällinaiset vain eivät yleensä joudu tekemään niin suuria rahallisia investointeja kuin transnaiset.

"ja ihmiset myös eroavat tänäpäivänä aika ahkerasti."

En silti haluaisi kuulua niihin joille se sattuu.

"Yleensäkin mua keljuttaa se, että ihmiset saa näistä keskusteluista sellaisen yleiskäsityksen, jossa prosessin läpikäyneillä ihmisillä menee aina huonosti."

Itse asiassa me yritämme toppuutella intoa.
Jos läpimenon ainoat kriteerit ovat ne, että kaverit kehuu eikä naisten vessassa synny protestia, niin elät haavemaailmassa. Jos tuollainen tulee minulle ja kehuu läpimenoaan, minä sanon, että kyseinen ihminen valehtelee minulle.

Minä olen huomannut pitkän ikäni aikana että näissä piireissä esiintyy toiveajattelua. Halutaan nähdä ja selittää asiat parhain päin. On jonkinlaista katteetonta optimismia. Minä kuitenkin uskon Murphyn lakiin ja Liza Marklundiin. Liza Marklund kirjoissaan kertoo kuinka yksi tarpeeksi ahkera, älykäs ja paha ihminen tekee yhden perheen elämän helvetiksi eikä Ruotsin halukkaat viranomaiset pysty suojelemaan.
Suomen viranomaiset ovat hyvin haluttomia suojelemaan transihmisiä ja vaikka halukkaita olisivatkin, keinoja on puolet vähemmän kuin Ruotsissa. Joten jos tapaat sen yhdenkin, pahan, älykkään ihmisen joka vihaa sinua ja haluaa tehdä elämästäsi helvettiä niin sinulla ei ole sitäkään suojaa mikä Marklundin kirjojen maasta paenneella perheellä oli.

"Ei ainakaan mulla, eikä monella muullakaan ole mitään hirmutragedioita elämässä ollut "hoitoihin" pääsyn jälkeen... "

Paskapuhetta!
Minulle on valehdeltu näissä piireissä monet kerrat. Miten lällinaiset kertoo minulle transuttelusta, mutta sitten sitä ei tapahdu transnaisille koskaan?
Koska te valehtelette, niin minä vuorostaan kirjoitan totta että tasapain säilyy: te häpeätte, te tunnette epäonnistuneenne jos teille tulee elämässä hirmutragedioita koska psykopaskaa on tungettu teidän korvista sisälle että te olette epäonnistuneita yksilöitä jos ihmiset eivät ota teitä avosylin vastaan! Se on ihan perseestä tuo asenne, koska todellakaan ei tarvita yhtä kusipäätä enempää tekemään elämästä helvettiä.

Lue lisää

Mielestäni on omituista edes ajatella siten, että joku alkaa vaihtamaan sukupuoltaan vakiduunipaikassa. Olen kuullut käsityksiä siitä miten ihmiset pitäisi puristaa työpaikalle ja ikäänkuin salaa vaivihkaa tennis-sukat vaihtuvat sukkahousuihin jne.. Mielestäni työ ja elämä perustuu paljolti siihen kummassa sukupuolessa olet ja oon puolet helpompaa hoitaa aluksi syukupuoliset asiat kuntoon ja viimestellä itsensä ammatilla ja työllä.

Siitä iästä vielä, niin kylmä tieteellinen totuus on se, että n. 25-vuotias voi jopa näiltäosin parhaiten, eli n. ja ehkä hieman alle 25-vuotias voisi jo aloittaa hoitosuunitelmansa.

Fornevermore kirjoitti:

Mitä se koe on?
Kirjoittanut: "Minna" 12.4.2006 klo 16.42
Pitääkös sitä esiintyä hamosessa ja korkkareissa baarissa vaikka sitä ei kaikki naisetkaan tee....Hassuahan se on ajatella asioivansa esim. virastoissa meikeissä vaikka housuissa pullottaa."

Tiivistit ytimekkäästi arkielämänleikin järjettömyyden.

Lue lisää

Mikäli hoitovirheistä ja hätiköidyistä päätöksistä puhutaan, niin dokumentista jäi käteen isompi nainen, jolla oli jo pelivehkeet viety, mutta päätös oli kuitenkin muuttua takaisin mieheksi. Häneltähän hävisi seksuaalinen nautinto likimain kokonaan, eli oikeampi päätös olisi mielestäni ollut jäädä naiseksi ja vaikka sitten kehittää sitä naisen kroppaa vielä mielekkäämmäksi.

"Minna" kirjoitti:

Mielestäni on omituista edes ajatella siten, että joku alkaa vaihtamaan sukupuoltaan vakiduunipaikassa. Olen kuullut käsityksiä siitä miten ihmiset pitäisi puristaa työpaikalle ja ikäänkuin salaa vaivihkaa tennis-sukat vaihtuvat sukkahousuihin jne.. Mielestäni työ ja elämä perustuu paljolti siihen kummassa sukupuolessa olet ja oon puolet helpompaa hoitaa aluksi syukupuoliset asiat kuntoon ja viimestellä itsensä ammatilla ja työllä.

Siitä iästä vielä, niin kylmä tieteellinen totuus on se, että n. 25-vuotias voi jopa näiltäosin parhaiten, eli n. ja ehkä hieman alle 25-vuotias voisi jo aloittaa hoitosuunitelmansa.

Lue lisää

"Mielestäni on omituista edes ajatella siten, että joku alkaa vaihtamaan sukupuoltaan vakiduunipaikassa."

Kyllä vakituinen työpaikka antaa sentään taloudellisen turvan prosessin aikana. Jos vain suinkin pärjää työpaikassa, ei kannata ottaa lopputiliä pelkän prosessin käynnistymisen takia. Voi olla vaikeaa saada uutta työpaikkaa vaikkapa 3-4 vuoden kuluttua kun hoidot on ohi. Prosessin aikana työpaikan haku on erittäin vaikeaa, työnantajat pelkää sairauslomia ym.

Jos työpaikka on sellainen ettei uusi sukupuoli siihen sovi, paikan vaihto on vähän pakollista. Mutta pelkästään sukupuolen korjaaminen ei saisi olla syy työpaikan vaihtamiseen. Itse olen pärjännyt työpaikallani hyvin, koska työ on sellainen ettei se periaatteessa määrää sukupuolta. Toiseksi olen ollut pitkään samassa työpaikassa, joten sukupuolen muuttuminen ei ole vaikuttanut olosuhteisiin. En myöskään ole henkilökohtaisesti asiakaspalvelutehtävissä, vaikka niitä teenkin, niin ulkonäönkään muutos ei vaikuttanut mitään.

Tietenkin jos ei koe enää entistä työtä järkeväksi uudessa sukupuolessa, on turha yrittää sinnitellä vaan hakeutua haluamalleen alalle. Ehkäpä minäkin olisin vaihtanut alaa jos olisin lähtenyt prosessiin nuorena. Ainakin nykytietämykselläni kiinnostukseni on muualla kuin tämänhetkisessä ammatissani, mutta jostainhan rahat elantoonsa pitää hankkia.

Fornevermore kirjoitti:

Mitä se koe on?
Kirjoittanut: "Minna" 12.4.2006 klo 16.42
Pitääkös sitä esiintyä hamosessa ja korkkareissa baarissa vaikka sitä ei kaikki naisetkaan tee....Hassuahan se on ajatella asioivansa esim. virastoissa meikeissä vaikka housuissa pullottaa."

Tiivistit ytimekkäästi arkielämänleikin järjettömyyden.

Lue lisää

Tosiaan tuo "tosielämänkoe" on tuollaista älyttömyyttä. Pitää elää 100% naisen elämää, vaikka kaikki aidotkaan naiset eivät elä niin. Esimerkiksi jonotat kiltisti naisten vessaan, vaikka miesten vessa olisi tyhjä ja muutkin naiset käyttävät sitä. Kyllähän järjen käyttö on sallittua tässä, mutta hetkellinenkin entiseen rooliin palaaminen nollaa laskurin ja aloitetaan alusta. Vaikkapa perhejuhlaan pukeutuminen mieheksi ettei sukulaiset saa slaakia, aiheuttaa periaatteessa nollauksen. No eipähän enää tarvitse mokomaa miettiä, vaan voi elää kuten muutkin naiset.

Niin, se pullotus täytyy vain piilottaa, jos kokee sen häiritseväksi naisena kulkiessa. Eikä korkkareita vaadita, kunhan on naiseksi pukeutunut.

"Minna" kirjoitti:

Onhan nämä psyykkiset painostamiset ja testaamiset kiusaamista isolla K:lla, koska todellisen trans-sukupuolisen tunnistaa muutoinkin ja vaikka painostaminen ja testaaminen tuottaisi postiivisen tuloksen, niin sitä voi hankkia vaikka kiusaaltaan hoidon jostakin muusta kuin suomen terveydenhuollosta. Pillereitä saa muualtakin kuin lääkäriltä taikka apteekista ja kirurgin veitsiä löytyy muualtakin kuin suomalaisesta sairaalasta. Jos edes sen saavutetun henkisen hyvinvoinnin saisi takaisin!

Lue lisää

Kyllä sen hoitojen hakeminen muualta kiusaa enemmän itseä kuin suomalaista hoitojärjestelmää. Rahaakin palaa ja paljon. Kovin helposti homma ei suju ulkomailla ja jos joskus palaa tänne, lääkityksen jatkaminen voi olla kiven alla, ellei ole saanut virallista diagnoosia, joutuu siihen suomalaiseen rumbaan kuitenkin.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Tosiaan tuo "tosielämänkoe" on tuollaista älyttömyyttä. Pitää elää 100% naisen elämää, vaikka kaikki aidotkaan naiset eivät elä niin. Esimerkiksi jonotat kiltisti naisten vessaan, vaikka miesten vessa olisi tyhjä ja muutkin naiset käyttävät sitä. Kyllähän järjen käyttö on sallittua tässä, mutta hetkellinenkin entiseen rooliin palaaminen nollaa laskurin ja aloitetaan alusta. Vaikkapa perhejuhlaan pukeutuminen mieheksi ettei sukulaiset saa slaakia, aiheuttaa periaatteessa nollauksen. No eipähän enää tarvitse mokomaa miettiä, vaan voi elää kuten muutkin naiset.

Niin, se pullotus täytyy vain piilottaa, jos kokee sen häiritseväksi naisena kulkiessa. Eikä korkkareita vaadita, kunhan on naiseksi pukeutunut.

Lue lisää

Pukeutuuhan ne naisetkin farkkuihin ja t-paitaan että käyvät miesten veskissä.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Kyllä sen hoitojen hakeminen muualta kiusaa enemmän itseä kuin suomalaista hoitojärjestelmää. Rahaakin palaa ja paljon. Kovin helposti homma ei suju ulkomailla ja jos joskus palaa tänne, lääkityksen jatkaminen voi olla kiven alla, ellei ole saanut virallista diagnoosia, joutuu siihen suomalaiseen rumbaan kuitenkin.

Lue lisää

Enemälti ihmettelen hoitojärjestelemän "järkeä". Hoidossahan pitäisi parantaa ihmiselämän laatua, eikä jatkuvasti raiskata henkisesti ja ehkä jopa fyysisesti. Sitä tuskaa jonka jokin testaaminen taikka seuraaminen aiheuttaa, niin ei pysty korvaamaan autolla taikka asunolla taikka lomamatkalla jos joku päättääkin jäädä mieheksi siitä huolimatta, että valot vilkuttavat vihreätä hoidolle tai vaikka onnistuneesti pääsisikin naiseksi.

"Minna" kirjoitti:

Mitä se arkielämänkoe sitten konkreettisesti on? Pitääkös sitä esiintyä hamosessa ja korkkareissa baarissa vaikka sitä ei kaikki naisetkaan tee, eikä sitä välttämättä tulisi tekemään edes korjauksen jälkeen? Minä tunnen monta naista joilla kaikilla ei sen kummempia käytöstapojakaan ole kuin miehillä. Hassuahan se on ajatella asioivansa esim. virastoissa meikeissä vaikka housuissa pullottaa.

Lue lisää

Arkielämäkoe tarkoittaa elämää 24/7 naisen (tai miehen, jos on transmies) roolissa uudella nimellä ja uudella ulkomuodolla ja sosiaalisessa kontekstissa. Tarkoittaa myös samaa kuin sosiaalinen sukupuolenvaihdos. Suomeksi sanottuna elin omana itsenäni.

Minä käytin farkkuja, T-paitaa ja avokkaita kesällä ja farkkuja, neulepuseroita ja buutseja talvella. Siis elin ja pukeuduin samalla tavoin kuin ikäiseni luomunainen yleensä tekee.

Pääsääntöisesti en meikkaa (koska en toimi asiakaspalveluammatissa) mutta pidän tukkani nättinä.

Fornevermore kirjoitti:

"Missä maailmassa sä oikeen elät, miksi pitäisi välttämättä luopua urastaan"

Sinut joko savustetaan ulos tai sinut erotetaan suoraan. Minut erotettiin suoraan. Sun on aika vaikea lähteä käräjöimään firmaa vastaan ja savustamista on tosi vaikea näyttää todeksi.

Ja tie vakiduunista vie aina prekariaattiin mutta prekariaatista virta ei mene vakipaikkoihin! Eli joudut ikuiseen pätkätyö, työllistämis, työharjoittelu, työttömyys aktivointihelvettiin. Ei se mitään, se on tyypillistä naisen elämää. Lällinaiset vain eivät yleensä joudu tekemään niin suuria rahallisia investointeja kuin transnaiset.

"ja ihmiset myös eroavat tänäpäivänä aika ahkerasti."

En silti haluaisi kuulua niihin joille se sattuu.

"Yleensäkin mua keljuttaa se, että ihmiset saa näistä keskusteluista sellaisen yleiskäsityksen, jossa prosessin läpikäyneillä ihmisillä menee aina huonosti."

Itse asiassa me yritämme toppuutella intoa.
Jos läpimenon ainoat kriteerit ovat ne, että kaverit kehuu eikä naisten vessassa synny protestia, niin elät haavemaailmassa. Jos tuollainen tulee minulle ja kehuu läpimenoaan, minä sanon, että kyseinen ihminen valehtelee minulle.

Minä olen huomannut pitkän ikäni aikana että näissä piireissä esiintyy toiveajattelua. Halutaan nähdä ja selittää asiat parhain päin. On jonkinlaista katteetonta optimismia. Minä kuitenkin uskon Murphyn lakiin ja Liza Marklundiin. Liza Marklund kirjoissaan kertoo kuinka yksi tarpeeksi ahkera, älykäs ja paha ihminen tekee yhden perheen elämän helvetiksi eikä Ruotsin halukkaat viranomaiset pysty suojelemaan.
Suomen viranomaiset ovat hyvin haluttomia suojelemaan transihmisiä ja vaikka halukkaita olisivatkin, keinoja on puolet vähemmän kuin Ruotsissa. Joten jos tapaat sen yhdenkin, pahan, älykkään ihmisen joka vihaa sinua ja haluaa tehdä elämästäsi helvettiä niin sinulla ei ole sitäkään suojaa mikä Marklundin kirjojen maasta paenneella perheellä oli.

"Ei ainakaan mulla, eikä monella muullakaan ole mitään hirmutragedioita elämässä ollut "hoitoihin" pääsyn jälkeen... "

Paskapuhetta!
Minulle on valehdeltu näissä piireissä monet kerrat. Miten lällinaiset kertoo minulle transuttelusta, mutta sitten sitä ei tapahdu transnaisille koskaan?
Koska te valehtelette, niin minä vuorostaan kirjoitan totta että tasapain säilyy: te häpeätte, te tunnette epäonnistuneenne jos teille tulee elämässä hirmutragedioita koska psykopaskaa on tungettu teidän korvista sisälle että te olette epäonnistuneita yksilöitä jos ihmiset eivät ota teitä avosylin vastaan! Se on ihan perseestä tuo asenne, koska todellakaan ei tarvita yhtä kusipäätä enempää tekemään elämästä helvettiä.

Lue lisää

Kuulehan nyt Fornevermore, mulla on duunipaikka jopa varsin hyvä ja pysyy, riippumatta sinusta. Minä en yleensäkään tajua tuollaista asennetta mikä sulla on, se on käsittämätön. Ensinnäkin sä solvaat minua, ihmistä jota et edes tunne, etkä näin ollen voi tietää mun elämästäni yhtään mitään. Voi sua pientä, jos sua on maailma potkinu päähän, mutta älä kosta sitä muille jotka eivät ole siihen osallisia. Ja sä haluat toppuutella jotain intoa, mitä ihmeen intoa kysyn minä? Ja käsittääkseni olen mielestäsi vielä kusipääkin, koska voin elää ns. normaalia elämää, hei ihan oikeesti, mieti nyt pikkuisen mitä kirjoitat. Pidin ennen sinua ihan fiksuna ihmisenä...

K.L

PS, Ja mikä pakko ihmisen on yleensä käydä jossain keskioluträkälöissä testaamassa läpimenevyyttään...

Meeri-Anneli kirjoitti:

"Mielestäni on omituista edes ajatella siten, että joku alkaa vaihtamaan sukupuoltaan vakiduunipaikassa."

Kyllä vakituinen työpaikka antaa sentään taloudellisen turvan prosessin aikana. Jos vain suinkin pärjää työpaikassa, ei kannata ottaa lopputiliä pelkän prosessin käynnistymisen takia. Voi olla vaikeaa saada uutta työpaikkaa vaikkapa 3-4 vuoden kuluttua kun hoidot on ohi. Prosessin aikana työpaikan haku on erittäin vaikeaa, työnantajat pelkää sairauslomia ym.

Jos työpaikka on sellainen ettei uusi sukupuoli siihen sovi, paikan vaihto on vähän pakollista. Mutta pelkästään sukupuolen korjaaminen ei saisi olla syy työpaikan vaihtamiseen. Itse olen pärjännyt työpaikallani hyvin, koska työ on sellainen ettei se periaatteessa määrää sukupuolta. Toiseksi olen ollut pitkään samassa työpaikassa, joten sukupuolen muuttuminen ei ole vaikuttanut olosuhteisiin. En myöskään ole henkilökohtaisesti asiakaspalvelutehtävissä, vaikka niitä teenkin, niin ulkonäönkään muutos ei vaikuttanut mitään.

Tietenkin jos ei koe enää entistä työtä järkeväksi uudessa sukupuolessa, on turha yrittää sinnitellä vaan hakeutua haluamalleen alalle. Ehkäpä minäkin olisin vaihtanut alaa jos olisin lähtenyt prosessiin nuorena. Ainakin nykytietämykselläni kiinnostukseni on muualla kuin tämänhetkisessä ammatissani, mutta jostainhan rahat elantoonsa pitää hankkia.

Lue lisää

Minä en ole vielä elämääni päässyt aloittamaankaan petollisen hyvän aivojärjestelmän ja kohtuu korkean ja heikompia loukkaavan älykkyyden vuoksi sen lisäksi, että omaan meikäläisille ominaisen itsetunnon. Pääsen varmasti vielä hetkeksi koulutukseenkin. Katkeeksi käy niitä joilla asiat on kunnossa koulutuksista työhön ja ruumiinosiin.

Meeri-Anneli kirjoitti:

"Mielestäni on omituista edes ajatella siten, että joku alkaa vaihtamaan sukupuoltaan vakiduunipaikassa."

Kyllä vakituinen työpaikka antaa sentään taloudellisen turvan prosessin aikana. Jos vain suinkin pärjää työpaikassa, ei kannata ottaa lopputiliä pelkän prosessin käynnistymisen takia. Voi olla vaikeaa saada uutta työpaikkaa vaikkapa 3-4 vuoden kuluttua kun hoidot on ohi. Prosessin aikana työpaikan haku on erittäin vaikeaa, työnantajat pelkää sairauslomia ym.

Jos työpaikka on sellainen ettei uusi sukupuoli siihen sovi, paikan vaihto on vähän pakollista. Mutta pelkästään sukupuolen korjaaminen ei saisi olla syy työpaikan vaihtamiseen. Itse olen pärjännyt työpaikallani hyvin, koska työ on sellainen ettei se periaatteessa määrää sukupuolta. Toiseksi olen ollut pitkään samassa työpaikassa, joten sukupuolen muuttuminen ei ole vaikuttanut olosuhteisiin. En myöskään ole henkilökohtaisesti asiakaspalvelutehtävissä, vaikka niitä teenkin, niin ulkonäönkään muutos ei vaikuttanut mitään.

Tietenkin jos ei koe enää entistä työtä järkeväksi uudessa sukupuolessa, on turha yrittää sinnitellä vaan hakeutua haluamalleen alalle. Ehkäpä minäkin olisin vaihtanut alaa jos olisin lähtenyt prosessiin nuorena. Ainakin nykytietämykselläni kiinnostukseni on muualla kuin tämänhetkisessä ammatissani, mutta jostainhan rahat elantoonsa pitää hankkia.

Lue lisää

Olen aika pitkälti samaa mieltä Meeri-Annelin kanssa hänen kirjoittamistaan asioista. Kun nyt kerran "erään" taholta kimppuuni käytiin, niin kerron hieman taustastani. Olen akateemisesti koulutettu, pitkän työkokemuksen omaava ja kansainvälisestikin tunnettu asiantuntija alallani. Toimin nykyään vientiyrityksen palveluksessa ja olen myös kirjailija.

Yksinkertaisesti yrityksellä ei ollut varaa menettää minua, sukupuolestani huolimatta. Käsittääkseni jokainen suomeen ansaitsemani euro auttaa myös sosiaaliturvan varassa olevia heikompiosaisia... odotellaan lisää vittuilua?

Ai niin, elän naisen kanssa eli olen lesbo.

K.L

"Minna" kirjoitti:

Mielestäni on omituista edes ajatella siten, että joku alkaa vaihtamaan sukupuoltaan vakiduunipaikassa. Olen kuullut käsityksiä siitä miten ihmiset pitäisi puristaa työpaikalle ja ikäänkuin salaa vaivihkaa tennis-sukat vaihtuvat sukkahousuihin jne.. Mielestäni työ ja elämä perustuu paljolti siihen kummassa sukupuolessa olet ja oon puolet helpompaa hoitaa aluksi syukupuoliset asiat kuntoon ja viimestellä itsensä ammatilla ja työllä.

Siitä iästä vielä, niin kylmä tieteellinen totuus on se, että n. 25-vuotias voi jopa näiltäosin parhaiten, eli n. ja ehkä hieman alle 25-vuotias voisi jo aloittaa hoitosuunitelmansa.

Lue lisää

Minun mielestäni vakiduunipaikka on lähes ainoa mahdollisuus suorittaa transitio onnistuneesti. Syy 1: tämä juttu vaatii RAHAA. Syy 2: Kun ihmisellä on työ, hänellä on elämän sosiaalinen pohja kunnossa. Syy 3: On aina helpompaa saada uusi työpaikka vaihtamalla sitä duunista toiseen kuin lähteä hakemaan sitä tyhjän päältä. Jos ei muuta, niin saa työtodistuksen uudella nimellä.

Minä aikoinaan muutin tyyliäni noin vuoden sisään 25-vuotiaasta kundista 26-vuotiaaksi tytöksi pikkuhiljaa. Pitkä tukka ja korvikset minulla oli ollut alusta saakka. Permis ei ollut mikään ihme enää, ja sitten kun tulin ulos, se ei herättänyt edes kunnollista kahvipöytäkeskustelua. Kaikki olivat jo arvanneet, mistä oli kyse.

Jos et tykkää sukkiksista, niin miksi käyttää niitä? Missä ihmeens tereotypioissa täällä eletään? Itse olen koko ikäni käyttänyt nilkkasukkia farkkujen kanssa. Ensi kesäksi leggarit tulevat taas muotiin. Eläköön 80-luku!

Sari kirjoitti:

Arkielämäkoe tarkoittaa elämää 24/7 naisen (tai miehen, jos on transmies) roolissa uudella nimellä ja uudella ulkomuodolla ja sosiaalisessa kontekstissa. Tarkoittaa myös samaa kuin sosiaalinen sukupuolenvaihdos. Suomeksi sanottuna elin omana itsenäni.

Minä käytin farkkuja, T-paitaa ja avokkaita kesällä ja farkkuja, neulepuseroita ja buutseja talvella. Siis elin ja pukeuduin samalla tavoin kuin ikäiseni luomunainen yleensä tekee.

Pääsääntöisesti en meikkaa (koska en toimi asiakaspalveluammatissa) mutta pidän tukkani nättinä.

Lue lisää

Vaikka "polvi" kipeytyy näitä ajatellessa, niin ajattelin juuri samaa, ettei ihmisen varmastikkaan tarvitse muuta olla kuin oma itsensä ja muistaa korkeintaankin uusi nimi. Minä en nyt juurikaan käy edes julkisissa käymälöissä, että sen puolesta voin elää omana itsenäni ja varmasti läpäisisin jo nyt elämänkokeet, onhan jopa oma tuttavapiiri tottunut kohtelemaan minua aina naisena.

Sari kirjoitti:

Minun mielestäni vakiduunipaikka on lähes ainoa mahdollisuus suorittaa transitio onnistuneesti. Syy 1: tämä juttu vaatii RAHAA. Syy 2: Kun ihmisellä on työ, hänellä on elämän sosiaalinen pohja kunnossa. Syy 3: On aina helpompaa saada uusi työpaikka vaihtamalla sitä duunista toiseen kuin lähteä hakemaan sitä tyhjän päältä. Jos ei muuta, niin saa työtodistuksen uudella nimellä.

Minä aikoinaan muutin tyyliäni noin vuoden sisään 25-vuotiaasta kundista 26-vuotiaaksi tytöksi pikkuhiljaa. Pitkä tukka ja korvikset minulla oli ollut alusta saakka. Permis ei ollut mikään ihme enää, ja sitten kun tulin ulos, se ei herättänyt edes kunnollista kahvipöytäkeskustelua. Kaikki olivat jo arvanneet, mistä oli kyse.

Jos et tykkää sukkiksista, niin miksi käyttää niitä? Missä ihmeens tereotypioissa täällä eletään? Itse olen koko ikäni käyttänyt nilkkasukkia farkkujen kanssa. Ensi kesäksi leggarit tulevat taas muotiin. Eläköön 80-luku!

Lue lisää

Onhan se hyvä pysytellä duunissa niin pitkään, että saa toisen duunipaikan, mutta omalla kohdalla duunit ovat olleet taloudellisesti ottaen tuottamattomia ja työpaikat kaatuilleet ja ainut syy pysytellä töissä on ollut terveyden ylläpitäminen. Jossakin toisessa työsuhteessa sopparijärjestelmä ollut laiton ja muut tarjoukset olleet toinen toista huonompia. Joidenkin mielipiteiden mukaan minun olisi pitänyt palata entiseen työpaikkaani, työpaikkaan johon voi mennä vaikka nurkkaan nukkumaan ja siitä jopa vielä maksettaisiin, mutta sama rumba alkaa aina alusta. Minä en ole halukas pariutumaan johtajan nimeämän vosun kanssa, eikä vieraalla paikkakunnalla ole kavereita taikka tekemistä saati tunne vierasta paikakkuntaa. Työmatkat verottavat sen verran, että sama vaikka pysyttelisi kotona. Kotosalla miesten duunit eivät kiinnosta ja naiset tarjoaisivat hälmöläiselle tarkoitettua työtä unohtaen, että olen joskus aivan oikeatakin työtä tehnyt ja että olen kaikesta huolimatta joutunut elämään miesten ja omassa maailmassa, jossa elämän päähuolena ei ole kuukautiset taikka synnytys. Minä olen joutunut vaihtamaan autoon öljyjä ja kantamaan rynnäkkökivääriä. Minua arvostelevat tahot eivät osaa edes ajaa autolla. Olisin toki tekoni tehnyt jo vakiduunissa, mutta ympäristö on ollut liian alistava, harhaanjohdatteleva ja häiritsevä ja ennen kaikkea kykeneväisyyttäni ja tapojani aliarvoiva. Olisin asiani halunut käsitellä jo kauan aikaa sitten omassa hiljaisuudessani ja tähän olin jo menossa, kunnes joltakin lähipiiristä napsahti ja jouduin jälleen aloittamaan kaikki alusta sillä erolla, että minun pitää jatkuvasti luovia karikossa vältellen uhkatekijöitä, jotka sitten loppujenlopuksi taisikin löytyä intervetistä. Utelijailta en edes pääse karkuun.

Minä olen pukeutunut ja hankkinut vaatteita liki koko aikuisuuden. Hiuksia en ole edes kerinnyt ajattelemaan, koska samat häiriköt ajattelevat nämäkin asiat puolestani. Noottia toki sain kestoripsiväreistä. Olisin toki halunut elellä lapsuudesta asti ponnarihiuksisena. Armejassahan ne vähätkin letit lähti, eikä uskallus riittänyt siviilipalvelukseen.

Joku on sanonut, että sen jonka teet, niin teet sen saman miehenä taikka naisena. Minä teen tai jätän tekemättä sen jonka teen, niin nyt ja tässä.

vieläkin? kirjoitti:

Olen aika pitkälti samaa mieltä Meeri-Annelin kanssa hänen kirjoittamistaan asioista. Kun nyt kerran "erään" taholta kimppuuni käytiin, niin kerron hieman taustastani. Olen akateemisesti koulutettu, pitkän työkokemuksen omaava ja kansainvälisestikin tunnettu asiantuntija alallani. Toimin nykyään vientiyrityksen palveluksessa ja olen myös kirjailija.

Yksinkertaisesti yrityksellä ei ollut varaa menettää minua, sukupuolestani huolimatta. Käsittääkseni jokainen suomeen ansaitsemani euro auttaa myös sosiaaliturvan varassa olevia heikompiosaisia... odotellaan lisää vittuilua?

Ai niin, elän naisen kanssa eli olen lesbo.

K.L

Lue lisää

Duuni asiat on todella vaikeita. Vaikeita kuin sukupuolinen ristiriita. Minut on kasvatettu pitkälti Halonen - Ihalainen leiriin vaikka muutkin leirit perääni huutelevat. Sitä en pysty käsittämään, että miksi en saa esim. työ taikka seksuaaliasioissani tämän parempaa tukea vaikka itse Halonen on presidentti. Minulla on ollut siis hyvä syy äänioikeusvalintaani.

vieläkin? kirjoitti:

Olen aika pitkälti samaa mieltä Meeri-Annelin kanssa hänen kirjoittamistaan asioista. Kun nyt kerran "erään" taholta kimppuuni käytiin, niin kerron hieman taustastani. Olen akateemisesti koulutettu, pitkän työkokemuksen omaava ja kansainvälisestikin tunnettu asiantuntija alallani. Toimin nykyään vientiyrityksen palveluksessa ja olen myös kirjailija.

Yksinkertaisesti yrityksellä ei ollut varaa menettää minua, sukupuolestani huolimatta. Käsittääkseni jokainen suomeen ansaitsemani euro auttaa myös sosiaaliturvan varassa olevia heikompiosaisia... odotellaan lisää vittuilua?

Ai niin, elän naisen kanssa eli olen lesbo.

K.L

Lue lisää

"Yksinkertaisesti yrityksellä ei ollut varaa menettää minua".

Kukaan ei ole turvassa.

Minulla on työkokemusta ja koulutusta, sekä Suomessa että kansainvälisesti neljältä alalta jossa joko nyt tai sitä ennen on itketty työvoimapulaa. Töihin vaan en kelpaa ja jos töitä annetaan, ne ovat alle TESin.

Kusipää? kirjoitti:

Kuulehan nyt Fornevermore, mulla on duunipaikka jopa varsin hyvä ja pysyy, riippumatta sinusta. Minä en yleensäkään tajua tuollaista asennetta mikä sulla on, se on käsittämätön. Ensinnäkin sä solvaat minua, ihmistä jota et edes tunne, etkä näin ollen voi tietää mun elämästäni yhtään mitään. Voi sua pientä, jos sua on maailma potkinu päähän, mutta älä kosta sitä muille jotka eivät ole siihen osallisia. Ja sä haluat toppuutella jotain intoa, mitä ihmeen intoa kysyn minä? Ja käsittääkseni olen mielestäsi vielä kusipääkin, koska voin elää ns. normaalia elämää, hei ihan oikeesti, mieti nyt pikkuisen mitä kirjoitat. Pidin ennen sinua ihan fiksuna ihmisenä...

K.L

PS, Ja mikä pakko ihmisen on yleensä käydä jossain keskioluträkälöissä testaamassa läpimenevyyttään...

Lue lisää

"Valehtelija?
Kirjoittanut: Kusipää? 12.4.2006 klo 21.54
mulla on duunipaikka jopa varsin hyvä ja pysyy"

Tässä valtiossa ei ole ainoatakaan pysyvää duunipaikkaa ja on ihmeellistä että kevään massairtisanomisten jälkeen Suomesta löytyy vielä ihmisiä jotka ajattelevat tuolla tavalla. Varaudu yllätykseen.

"Ensinnäkin sä solvaat minua, ihmistä jota et edes tunne, etkä näin ollen voi tietää mun elämästäni yhtään mitään."

Ja jos vaikka sattuisit kertomaan, en varmasti viisastuisi yhtään. Minä vain totean sen, että kaikki mitä transihmiset sanoivat minulle prosessin aikana on jyrkästi ristiriidassa sen kanssa miten itse koin asian ja koska en usko horoskooppeihin, kirouksiin tai siihen, että minulla on kammottavan huono läpimeno, niin silloin se mitä muut puhuvat on paskaa. Ja kaiken kukkuraksi se todennäköisesti lipsahtaa tiedostamatta niin kuin tuo sinun "vakituinen työpaikkasikin".
Kun olin prosessissa minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa perustaa päätöksiäni valheelliselle informaatiolle. Nyt voin toki ottaa rennommin.

"älä kosta sitä muille jotka eivät ole siihen osallisia."

En kostakaan, mutta minun myötätuntoa loukkaa se, että uudet transihmiset joutuvat kahlaamaan saman fantasiaviidakon läpi kuin minä, että mikään ei koskaan muutu. Pitäisi olla jonkinlainen transnaisen huonentaulu jossa kiveenhakatut totuudet ovat esillä.

"Ja sä haluat toppuutella jotain intoa, mitä ihmeen intoa kysyn minä?"

Etkö katsonut ohjelmaa?
Siinä sanottiin aika selkeästi, että kun on raivannut tiensä kaikkien järjestelmän esteiden läpi ja päämäärä on hyvin lähellä, ei enää asettele kysymyksiä (tässä:leikkauksen laadusta).
Pitäisikö puhua sitten pikemminkin epätoivosta, joka saa ihmiset sellaisiin peliasetelmiin, jossa he päätyvät omaa kantaansa puolustaessaan leikkauksiin vaikka he eivät aitoja olisikaan?
Tätä intoa minä haluan kaikin tavoin vähentää. Minulla itselläni ei ollut koskaan aikaa leikkauspäätöksen harkitsemiseen koska se meni omien valintojeni puolustamiseen toisille ihmisille.

"Ja käsittääkseni olen mielestäsi vielä kusipääkin, koska voin elää ns. normaalia elämää"

Älä rakenna olkinukkea!

"PS, Ja mikä pakko ihmisen on yleensä käydä jossain keskioluträkälöissä testaamassa läpimenevyyttään..."

No jos joudut sellaiseen elämäntilanteeseen että joudut vaikkapa keskioluträkälään, esimerkiksi yhdessä minun duuneistani oli varsin tavanomaista lähteä töiden jälkeen kaljalle. Niin sitten olisit ainakin varautunut. Eikä keskioluträkälä kuulu niihin pahoihin paikkoihin, mutta se nyt on esimerkin vuoksi täällä.

Voit myös hyvin käyttää elämäsi vältellen vaikkapa kauneusalan ihmisiä tai alzheimer-potilaita, mutta minä haluan elää elämäni ilman tuollaisia rajoitteita. Molemmat näistä ovat mielekkämpiä kuin istuminen keskioluträkälässä, muuten. Haluan kuitenkin tiedottaa mihin kannattaa varautua.

Ja te tiedätte, että minä suhtaudun ulostuloon paranoidisesti joten voitte kuvitella, ettei sellainen tilanne jossa nainen ei vessassa ollessa kommentoi sukupuolta lainkaan ole merkki minulle siitä että minä olisin täysin läpimenevä.

Fornevermore kirjoitti:

"Valehtelija?
Kirjoittanut: Kusipää? 12.4.2006 klo 21.54
mulla on duunipaikka jopa varsin hyvä ja pysyy"

Tässä valtiossa ei ole ainoatakaan pysyvää duunipaikkaa ja on ihmeellistä että kevään massairtisanomisten jälkeen Suomesta löytyy vielä ihmisiä jotka ajattelevat tuolla tavalla. Varaudu yllätykseen.

"Ensinnäkin sä solvaat minua, ihmistä jota et edes tunne, etkä näin ollen voi tietää mun elämästäni yhtään mitään."

Ja jos vaikka sattuisit kertomaan, en varmasti viisastuisi yhtään. Minä vain totean sen, että kaikki mitä transihmiset sanoivat minulle prosessin aikana on jyrkästi ristiriidassa sen kanssa miten itse koin asian ja koska en usko horoskooppeihin, kirouksiin tai siihen, että minulla on kammottavan huono läpimeno, niin silloin se mitä muut puhuvat on paskaa. Ja kaiken kukkuraksi se todennäköisesti lipsahtaa tiedostamatta niin kuin tuo sinun "vakituinen työpaikkasikin".
Kun olin prosessissa minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa perustaa päätöksiäni valheelliselle informaatiolle. Nyt voin toki ottaa rennommin.

"älä kosta sitä muille jotka eivät ole siihen osallisia."

En kostakaan, mutta minun myötätuntoa loukkaa se, että uudet transihmiset joutuvat kahlaamaan saman fantasiaviidakon läpi kuin minä, että mikään ei koskaan muutu. Pitäisi olla jonkinlainen transnaisen huonentaulu jossa kiveenhakatut totuudet ovat esillä.

"Ja sä haluat toppuutella jotain intoa, mitä ihmeen intoa kysyn minä?"

Etkö katsonut ohjelmaa?
Siinä sanottiin aika selkeästi, että kun on raivannut tiensä kaikkien järjestelmän esteiden läpi ja päämäärä on hyvin lähellä, ei enää asettele kysymyksiä (tässä:leikkauksen laadusta).
Pitäisikö puhua sitten pikemminkin epätoivosta, joka saa ihmiset sellaisiin peliasetelmiin, jossa he päätyvät omaa kantaansa puolustaessaan leikkauksiin vaikka he eivät aitoja olisikaan?
Tätä intoa minä haluan kaikin tavoin vähentää. Minulla itselläni ei ollut koskaan aikaa leikkauspäätöksen harkitsemiseen koska se meni omien valintojeni puolustamiseen toisille ihmisille.

"Ja käsittääkseni olen mielestäsi vielä kusipääkin, koska voin elää ns. normaalia elämää"

Älä rakenna olkinukkea!

"PS, Ja mikä pakko ihmisen on yleensä käydä jossain keskioluträkälöissä testaamassa läpimenevyyttään..."

No jos joudut sellaiseen elämäntilanteeseen että joudut vaikkapa keskioluträkälään, esimerkiksi yhdessä minun duuneistani oli varsin tavanomaista lähteä töiden jälkeen kaljalle. Niin sitten olisit ainakin varautunut. Eikä keskioluträkälä kuulu niihin pahoihin paikkoihin, mutta se nyt on esimerkin vuoksi täällä.

Voit myös hyvin käyttää elämäsi vältellen vaikkapa kauneusalan ihmisiä tai alzheimer-potilaita, mutta minä haluan elää elämäni ilman tuollaisia rajoitteita. Molemmat näistä ovat mielekkämpiä kuin istuminen keskioluträkälässä, muuten. Haluan kuitenkin tiedottaa mihin kannattaa varautua.

Ja te tiedätte, että minä suhtaudun ulostuloon paranoidisesti joten voitte kuvitella, ettei sellainen tilanne jossa nainen ei vessassa ollessa kommentoi sukupuolta lainkaan ole merkki minulle siitä että minä olisin täysin läpimenevä.

Lue lisää

Vaikka omat kokemukseni eivät ole olleet yhtä rajuja kuin Fornevermoren, hänen sanoissaan on kuitenkin totuuden siemen.

Tässä maassa ei ole enää yhtään pysyvää työpaikkaa eikä kukaan ole yhdellekään firmalle korvaamaton. Kuka hyvänsä voi saada kenkää mistä hyvänsä asiasta. Siksi miellyttämisen ja ruskeakielisyyden jalo taito on TS:lle yhtä tärkeää kuin läpimeno.

Vaikka olen pysynyt työllisenä koko juttuni ajan ja vaikka olen luonut ammattiurani täysin naisena ja vaihtanut siinä välissä duunia, koskaan ei voi laskea sen varaan, että töitä olisi vielä ensi vuonnakin. Ne voivat milloin hyvänsä hävitä Intiaan tai Kiinaan tai tänne voidaan tuoda Virosta tai Venäjältä halpatyöläisiä. Protektionismissa on puolensa.

Itse olen lähes 100% läpimenevä (sanon lähes, sillä en ole koskaan elämäni aikana kokenut transuttelua ja jos ihmiset supisevat selkäni takana, se on heidän ongelmansa) ja käyn usein keskioluträkälöissä tuopillisella tai pelaamassa bilistä, mutta kaikki TS:t eivät ole 100% läpimeneviä. Varsinkin alkuvaiheessa, kun maneerismi ja pukeutumistyyli ovat hakusessa, ongelmia voi tulla.

Aina - toistan, aina - on syytä tehdä se worst case -skenaario ja miettiä, millä eri tavoin asiat voivat mennä pieleen ja mitä asialle voi tehdä, jos ne menevät pieleen. Tällöin isku ei ole niin kipeä.

Asiat voivat mennä pieleen. Voit menettää työsi. Voit menettää perheesi. Voit menettää omaisuutesi. Voit menettää asuntosi. Voit joutua halveksunnan - tai suoranaisen vainon kohteeksi. Voit joutua rikollisten tai etnisten vähemmistöjen silmätikuksi. Kaikille ei toki näin käy, mutta useimmat kokevat yhden tai useampia näistä. Itse menetin primääriperheeni, ja vaikka olen vanhempieni kanssa nyt kymmenen vuoden jälkeen puheväleissä, en ole sisareni kanssa (hellari). Olen kirjoittanut tästä enemmän helluntailaisuus-palstalla eilen ja toissapäivänä - kirjoitan tuon lahkon mieluummin hell-und-die -laisuus. Hellarit ja jehovat ovat kaksi kipeintä lahkoa tässä maassa. Islamilaiset taas eivät tunnusta meikäläisiä edes ihmisiksi, vaan olemme heille vielä sikojakin saastaisempia.

Tämä prosessi opettaa realismia ja näkemään maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen haluaisi olevan. Itse kävin sen ns. pitemmän kaavan mukaan siksi, että halusin eliminoida kaikki epävarmuus- ja häiriötekijät omassani. Siksi kokeilin jopa pluppaamista yhdessä vaiheessa. Ei toiminut. Kun ennen leikkausta lopetin mömmöt kahdeksi kuukaudeksi, olin pimahtaa. Se on ollut ainoa aika elämässäni, jolloin olen tarvinnut psyykenlääkkeitä pysyäkseni kasassa.

Realismi on realismia. Sitä, ettei maalaa ruusuisia kuvitelmia itsestään ja mahdollisuuksistaan, muttei kuitenkaan tarpeettomasti nosta piruja seinillekään.

Sari kirjoitti:

Vaikka omat kokemukseni eivät ole olleet yhtä rajuja kuin Fornevermoren, hänen sanoissaan on kuitenkin totuuden siemen.

Tässä maassa ei ole enää yhtään pysyvää työpaikkaa eikä kukaan ole yhdellekään firmalle korvaamaton. Kuka hyvänsä voi saada kenkää mistä hyvänsä asiasta. Siksi miellyttämisen ja ruskeakielisyyden jalo taito on TS:lle yhtä tärkeää kuin läpimeno.

Vaikka olen pysynyt työllisenä koko juttuni ajan ja vaikka olen luonut ammattiurani täysin naisena ja vaihtanut siinä välissä duunia, koskaan ei voi laskea sen varaan, että töitä olisi vielä ensi vuonnakin. Ne voivat milloin hyvänsä hävitä Intiaan tai Kiinaan tai tänne voidaan tuoda Virosta tai Venäjältä halpatyöläisiä. Protektionismissa on puolensa.

Itse olen lähes 100% läpimenevä (sanon lähes, sillä en ole koskaan elämäni aikana kokenut transuttelua ja jos ihmiset supisevat selkäni takana, se on heidän ongelmansa) ja käyn usein keskioluträkälöissä tuopillisella tai pelaamassa bilistä, mutta kaikki TS:t eivät ole 100% läpimeneviä. Varsinkin alkuvaiheessa, kun maneerismi ja pukeutumistyyli ovat hakusessa, ongelmia voi tulla.

Aina - toistan, aina - on syytä tehdä se worst case -skenaario ja miettiä, millä eri tavoin asiat voivat mennä pieleen ja mitä asialle voi tehdä, jos ne menevät pieleen. Tällöin isku ei ole niin kipeä.

Asiat voivat mennä pieleen. Voit menettää työsi. Voit menettää perheesi. Voit menettää omaisuutesi. Voit menettää asuntosi. Voit joutua halveksunnan - tai suoranaisen vainon kohteeksi. Voit joutua rikollisten tai etnisten vähemmistöjen silmätikuksi. Kaikille ei toki näin käy, mutta useimmat kokevat yhden tai useampia näistä. Itse menetin primääriperheeni, ja vaikka olen vanhempieni kanssa nyt kymmenen vuoden jälkeen puheväleissä, en ole sisareni kanssa (hellari). Olen kirjoittanut tästä enemmän helluntailaisuus-palstalla eilen ja toissapäivänä - kirjoitan tuon lahkon mieluummin hell-und-die -laisuus. Hellarit ja jehovat ovat kaksi kipeintä lahkoa tässä maassa. Islamilaiset taas eivät tunnusta meikäläisiä edes ihmisiksi, vaan olemme heille vielä sikojakin saastaisempia.

Tämä prosessi opettaa realismia ja näkemään maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen haluaisi olevan. Itse kävin sen ns. pitemmän kaavan mukaan siksi, että halusin eliminoida kaikki epävarmuus- ja häiriötekijät omassani. Siksi kokeilin jopa pluppaamista yhdessä vaiheessa. Ei toiminut. Kun ennen leikkausta lopetin mömmöt kahdeksi kuukaudeksi, olin pimahtaa. Se on ollut ainoa aika elämässäni, jolloin olen tarvinnut psyykenlääkkeitä pysyäkseni kasassa.

Realismi on realismia. Sitä, ettei maalaa ruusuisia kuvitelmia itsestään ja mahdollisuuksistaan, muttei kuitenkaan tarpeettomasti nosta piruja seinillekään.

Lue lisää

"Omat kokemukseni
Kirjoittanut: Sari 13.4.2006 klo 08.43

miellyttämisen ja ruskeakielisyyden jalo taito on TS:lle yhtä tärkeää kuin läpimeno. "

Ratkaisevin ero saman koulutuksen saaneiden ihmisten työpaikan saamisen ja uralla etenemisen kanssa tutkimuksissa oli se, minkälaisissa porukoissa nämä ihmiset hengailivat. Siinä ei edes ruskeakielisyys auta jos kaverit ovat työttömiä.

Työpaikat saadaan pääasiassa verkostojen kautta. Kaikki muu on niille alisteista. Jos TS heti prosessin alkajaiseksi menettää verkostonsa joko omasta tai sen verkoston aloitteesta, mahdollisuudet työpaikan ja uran suhteen ovat huonot.

Jos mä sanon kokemukseni, niin minulla on hirveän hieno kyky johtajuuteen, nimittäin kun työpaikka meni alta, minä en lykännyt prosessiani odottaen että hakemisen jälkeen vakityöpaikka tulisi, koska se ei tullut ja odottaisin sitä vieläkin. Valitisin kivikkoisemman tien, mutta kyllä ehdotttomasti nopeamman.

Kun putoaa vakityömaailmasta pois prekariaattiin, samalla kaveritkin kuuluvat prekariaattiin ja saat vain prekaarisia töitä, pätkätöitä. Eikä niillä kustanneta prosessia. Ihan sama olla pätkätöissä kuin työttömänä, sillä prekaariset työttömyystyöt on tehty sen unelman varaan että niitä tekemällä pääsisi "oikeisiin hommiin". Ei pääse. Eikä ole varaa unelmiin.

Minullekin sattui oikea piiri kun törmäsin kauneusalan asiantuntijaan. Hänellä oli suotuisa vaikutus läpimenooni.

"jos ihmiset supisevat selkäni takana, se on heidän ongelmansa"

Siitä tulee sinun ongelmasi mccarthyistisessä Suomessa. Mutta kuten Good night and Good luck -leffassa sanotaan, ihmisten tuomitseminen ei pitäisi jäädä huhupuheiden varaan.

"mutta useimmat kokevat yhden tai useampia näistä."

...ja kuitenkin valehtelevat, ettei näin ole käynyt ja että sinä itse olet ainoa jolle näin tapahtuu.

"Minna" kirjoitti:

Enemälti ihmettelen hoitojärjestelemän "järkeä". Hoidossahan pitäisi parantaa ihmiselämän laatua, eikä jatkuvasti raiskata henkisesti ja ehkä jopa fyysisesti. Sitä tuskaa jonka jokin testaaminen taikka seuraaminen aiheuttaa, niin ei pysty korvaamaan autolla taikka asunolla taikka lomamatkalla jos joku päättääkin jäädä mieheksi siitä huolimatta, että valot vilkuttavat vihreätä hoidolle tai vaikka onnistuneesti pääsisikin naiseksi.

Lue lisää

Tuota elämänlaadun paranemista juuri seurataan tosielämänkokeella ja seurannalla hoitojen aikana. Jos ei itse koe elämänlaatunsa parantuneen, jatko on vaikeaa. Eikä hoitojärjestelmä pakota diagnoosin jälkeenkään menemään hoitoja läpi. Jos itsestä tuntuu ettei kaikki menekään oikein, missä vaiheessa tahansa voi itse puhaltaa pelin poikki ja palata entiseen. Eikä edes koko hoitopakettia tarvitse ottaa, voi jäädä siihen vaiheeseen joka tuntuu hyvältä itselle. Tarkoituksena on saada ihminen henkisesti tasapainoisemmaksi ja antaa mahdollisuus elää elämäänsä jatkossa parempana. Hoitoihin ei pidä lähteä, jos tuntee ne vaikeiksi.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Tuota elämänlaadun paranemista juuri seurataan tosielämänkokeella ja seurannalla hoitojen aikana. Jos ei itse koe elämänlaatunsa parantuneen, jatko on vaikeaa. Eikä hoitojärjestelmä pakota diagnoosin jälkeenkään menemään hoitoja läpi. Jos itsestä tuntuu ettei kaikki menekään oikein, missä vaiheessa tahansa voi itse puhaltaa pelin poikki ja palata entiseen. Eikä edes koko hoitopakettia tarvitse ottaa, voi jäädä siihen vaiheeseen joka tuntuu hyvältä itselle. Tarkoituksena on saada ihminen henkisesti tasapainoisemmaksi ja antaa mahdollisuus elää elämäänsä jatkossa parempana. Hoitoihin ei pidä lähteä, jos tuntee ne vaikeiksi.

Lue lisää

Minulla on lähipiirissä arvostelijoita, jotka tuntevat heikkouteni ja kärsivät myös itse eri sairauksista ja ovat nähtävästi myös sitä mieltä, etten minä saisi voida hyvin. Itse uskon kaikesta huolimatta hoitojärjestelmään vaikka lähipiiri pyrkii vakuuttelemaan ettei julkiseen terveydenhuoltoon voi luottaa ja hyvinvointia olen hakemassa. En voi hyvin näin. Minulle tuottaa tuskaa lähipiirin toiminta, eikä sitä tuskaa voi korvata mikään, enkä mielipiteiden mukaan saisi pysytellä erossakaan heistä, en edes huonoimpana päivänä. Minä haluan hoitoa oman hyvinvointini vuoksi.

Fornevermore kirjoitti:

"Omat kokemukseni
Kirjoittanut: Sari 13.4.2006 klo 08.43

miellyttämisen ja ruskeakielisyyden jalo taito on TS:lle yhtä tärkeää kuin läpimeno. "

Ratkaisevin ero saman koulutuksen saaneiden ihmisten työpaikan saamisen ja uralla etenemisen kanssa tutkimuksissa oli se, minkälaisissa porukoissa nämä ihmiset hengailivat. Siinä ei edes ruskeakielisyys auta jos kaverit ovat työttömiä.

Työpaikat saadaan pääasiassa verkostojen kautta. Kaikki muu on niille alisteista. Jos TS heti prosessin alkajaiseksi menettää verkostonsa joko omasta tai sen verkoston aloitteesta, mahdollisuudet työpaikan ja uran suhteen ovat huonot.

Jos mä sanon kokemukseni, niin minulla on hirveän hieno kyky johtajuuteen, nimittäin kun työpaikka meni alta, minä en lykännyt prosessiani odottaen että hakemisen jälkeen vakityöpaikka tulisi, koska se ei tullut ja odottaisin sitä vieläkin. Valitisin kivikkoisemman tien, mutta kyllä ehdotttomasti nopeamman.

Kun putoaa vakityömaailmasta pois prekariaattiin, samalla kaveritkin kuuluvat prekariaattiin ja saat vain prekaarisia töitä, pätkätöitä. Eikä niillä kustanneta prosessia. Ihan sama olla pätkätöissä kuin työttömänä, sillä prekaariset työttömyystyöt on tehty sen unelman varaan että niitä tekemällä pääsisi "oikeisiin hommiin". Ei pääse. Eikä ole varaa unelmiin.

Minullekin sattui oikea piiri kun törmäsin kauneusalan asiantuntijaan. Hänellä oli suotuisa vaikutus läpimenooni.

"jos ihmiset supisevat selkäni takana, se on heidän ongelmansa"

Siitä tulee sinun ongelmasi mccarthyistisessä Suomessa. Mutta kuten Good night and Good luck -leffassa sanotaan, ihmisten tuomitseminen ei pitäisi jäädä huhupuheiden varaan.

"mutta useimmat kokevat yhden tai useampia näistä."

...ja kuitenkin valehtelevat, ettei näin ole käynyt ja että sinä itse olet ainoa jolle näin tapahtuu.

Lue lisää

"Ratkaisevin ero saman koulutuksen saaneiden ihmisten työpaikan saamisen ja uralla etenemisen kanssa tutkimuksissa oli se, minkälaisissa porukoissa nämä ihmiset hengailivat. Siinä ei edes ruskeakielisyys auta jos kaverit ovat työttömiä.

Työpaikat saadaan pääasiassa verkostojen kautta. Kaikki muu on niille alisteista. Jos TS heti prosessin alkajaiseksi menettää verkostonsa joko omasta tai sen verkoston aloitteesta, mahdollisuudet työpaikan ja uran suhteen ovat huonot."

Elämä on sellaista. Eikä tämä koske ainoastaan transsukupuolisia, vaan ihan kaikkia ihmisiä. X-sukupolvi on ensimmäinen sitten suurten nälkävuosien, joka tulee jäämään vanhempiaan köyhemmäksi. Vain noin 50% kolmekymppisistä miehistä ja 10% naisista on vakitöissä. Kolmevitosena luvut paranevat jonkin verran.

Itse olen tiedostanut tuon ja pyrkinyt säilyttämään sosiaalisen kontekstini alusta saakka samana niin pitkään kuin vain mahdollista. Tämä on yksi aspekti siitä, että TS:ltä vaaditaan miellyttämistaitoa ja ruskeakielisyyttä. Että hän osaa markkinoida itsensä ystävilleen ja verkostolleen. Kyynisesti sanottu, mutta totta.

Pääsääntöisesti mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmat tsargat on päästä vakitöihin prekariaatista. Samoin koulutus merkitsee paljon. Humanistit ovat järjestään prekariaattia, kun taas merkonomit ja insinöörit työllistyvät vakitöihin.

Yleensäkin ammatinvalinnassa EI IKINÄ pitäisi kiinnittää huomiota henkilökohtaisiin mieltymyksiin, taipumuksiin tai siihen, mikä kiinnostaa ja mikä on kivaa, vaan työllisyyteen. Pitäisi alkaa opiskelemaan sitä, mistä työllistyy. Sitä kivaa voi opiskella omaksi ilokseen. Parhaita ammatteja ovat ne, joita ei voi harjoittaa ilman lisenssiä (lääkäri, lakimies jne). Niissä ei ole pelkoa ulkoistamisista eikä halpatyövoimasta. Tämä on virhe, johon nuoret, varsinkin nuoret naiset, helposti syyllistyvät.

Ongelmien kohtaamisessa pätee Pareton laki. Eli 80% ongelmista osuu 20% ihmisille. 1% ihmisistä kohtaa 50% ongelmista. Ne, kenellä on ongelmia, vetävät niitä oikein magneetin lailla puoleensa, ja sitten ne toiset, ehkä lukumääräisesti suurin osa, selviävät liehuvin lipuin ja ihmettelevät, että mistä kenkä oikein puristi. Tuo tilastomatemaattinen Pareton laki eli 20-80 sääntö (20% syistä aiheuttaa 80% seurauksista) pätee myös tässä asiassa. On väärin mainostaa, että tämä juttu olisi ongelmaton ja oikotie onneen, samoin yhtä väärin on maalata piruja seinille ja pelotella, mutta realistinen ote ei satuta ketään.

"Minna" kirjoitti:

Minulla on lähipiirissä arvostelijoita, jotka tuntevat heikkouteni ja kärsivät myös itse eri sairauksista ja ovat nähtävästi myös sitä mieltä, etten minä saisi voida hyvin. Itse uskon kaikesta huolimatta hoitojärjestelmään vaikka lähipiiri pyrkii vakuuttelemaan ettei julkiseen terveydenhuoltoon voi luottaa ja hyvinvointia olen hakemassa. En voi hyvin näin. Minulle tuottaa tuskaa lähipiirin toiminta, eikä sitä tuskaa voi korvata mikään, enkä mielipiteiden mukaan saisi pysytellä erossakaan heistä, en edes huonoimpana päivänä. Minä haluan hoitoa oman hyvinvointini vuoksi.

Lue lisää

niin onko enää mitään syytä jatkaa heidän kanssaan. Olisiko helpompi vaihtoehto pistää välit poikki ja elää omaa elämäänsä ilman arvostelijoita.

on tuollaista kirjoitti:

niin onko enää mitään syytä jatkaa heidän kanssaan. Olisiko helpompi vaihtoehto pistää välit poikki ja elää omaa elämäänsä ilman arvostelijoita.

Sitä juuri koetan tehdä, mutta lähipiiriä ja lähimmäisiä tarvitsen myös minä ja toivon, että minut otetaan vastaan sellaisena kuin olen.

"Minna" kirjoitti:

Sitä juuri koetan tehdä, mutta lähipiiriä ja lähimmäisiä tarvitsen myös minä ja toivon, että minut otetaan vastaan sellaisena kuin olen.

En minä halua pääpiirteissään kuin entisen rauhallisen ja tavanomaisen elämäni takaisin. Joku jo tällä palstalla moitti median transsurunnutusta. Minun elämä kaatui jo aivan tavanomaiseen rummutukseen. En todellakaan kestä median rääppimistä taikka vastaavaa. Ehkä minun on todellaki nsyytä poistua tältä ja muilta palstoilta.

vieläkin? kirjoitti:

Olen aika pitkälti samaa mieltä Meeri-Annelin kanssa hänen kirjoittamistaan asioista. Kun nyt kerran "erään" taholta kimppuuni käytiin, niin kerron hieman taustastani. Olen akateemisesti koulutettu, pitkän työkokemuksen omaava ja kansainvälisestikin tunnettu asiantuntija alallani. Toimin nykyään vientiyrityksen palveluksessa ja olen myös kirjailija.

Yksinkertaisesti yrityksellä ei ollut varaa menettää minua, sukupuolestani huolimatta. Käsittääkseni jokainen suomeen ansaitsemani euro auttaa myös sosiaaliturvan varassa olevia heikompiosaisia... odotellaan lisää vittuilua?

Ai niin, elän naisen kanssa eli olen lesbo.

K.L

Lue lisää

Olette kaikki tavallaan oikeassa, sinä, Sari ja Fornevermore, mutta mielipiteenne pohjautuvat liian läpinäkyvästi omiin kokemuksiinne.

Sinäkään et ymmärrä, että 99% korjausprosessiin lähtevistä on sinua huonommissa lähtöasemissa. Täällä korjausprosessia harkitsevista tuskin kukaan on kansainvälisesti tunnettu asiantuntija, jonka työpanoksesta heidän työnantajansa (jos heillä edes sellainen on) ei olisi valmis luopumaan. Sinä siis annat liikaa toivoa ihmisille, joilla ei ole sinun lähtöasetelmiasi.

Olet useasti kehunut näillä palstoilla itseäsi ja tärkeyttäsi. Liika itsekehu antaa sinusta vastenmielisen vaikutelman.

"Minna" kirjoitti:

En minä halua pääpiirteissään kuin entisen rauhallisen ja tavanomaisen elämäni takaisin. Joku jo tällä palstalla moitti median transsurunnutusta. Minun elämä kaatui jo aivan tavanomaiseen rummutukseen. En todellakaan kestä median rääppimistä taikka vastaavaa. Ehkä minun on todellaki nsyytä poistua tältä ja muilta palstoilta.

Lue lisää

Anna media armoa. Antakaa ihmisten syödä, juoda, harrastaa, tehdä työtä, opiskella ja nukkua. Älkää enää kiusatko muuta kuin asiaohjelmilla.

keskustelua... kirjoitti:

Olette kaikki tavallaan oikeassa, sinä, Sari ja Fornevermore, mutta mielipiteenne pohjautuvat liian läpinäkyvästi omiin kokemuksiinne.

Sinäkään et ymmärrä, että 99% korjausprosessiin lähtevistä on sinua huonommissa lähtöasemissa. Täällä korjausprosessia harkitsevista tuskin kukaan on kansainvälisesti tunnettu asiantuntija, jonka työpanoksesta heidän työnantajansa (jos heillä edes sellainen on) ei olisi valmis luopumaan. Sinä siis annat liikaa toivoa ihmisille, joilla ei ole sinun lähtöasetelmiasi.

Olet useasti kehunut näillä palstoilla itseäsi ja tärkeyttäsi. Liika itsekehu antaa sinusta vastenmielisen vaikutelman.

Lue lisää

"Olette kaikki tavallaan oikeassa, sinä, Sari ja Fornevermore, mutta mielipiteenne pohjautuvat liian läpinäkyvästi omiin kokemuksiinne."

Myönnän että tuli pimahdettua erään henkilön asenteiden vuoksi, täällähän tunnetusti saa levittää vain epätoivon sanomaa.

"Sinä siis annat liikaa toivoa ihmisille, joilla ei ole sinun lähtöasetelmiasi."

Niinpä, toivoa siis ei ole...

"Olet useasti kehunut näillä palstoilla itseäsi ja tärkeyttäsi. Liika itsekehu antaa sinusta vastenmielisen vaikutelman."

Sekoitat minut johonkin toiseen ihmiseen, tämä on kuudes kirjoitukseni tänne, kautta aikojen. Niistäkin viisi on tässä ketjussa. Se taitaa olla jotenkin väärin, jos haluan taustastani riippumatta menestyä elämässäni myös taloudellisesti. Voin kertoa, että sekään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan on vaatinut äärettömästi ponnisteluja kaiken muun lisäksi.

Toivonpa vaan, ettei kukaan itsetuhoisissa ajatuksissa oleva transsukupuolinen koskaan törmää tähän foorumiin...

keskustelua... kirjoitti:

Olette kaikki tavallaan oikeassa, sinä, Sari ja Fornevermore, mutta mielipiteenne pohjautuvat liian läpinäkyvästi omiin kokemuksiinne.

Sinäkään et ymmärrä, että 99% korjausprosessiin lähtevistä on sinua huonommissa lähtöasemissa. Täällä korjausprosessia harkitsevista tuskin kukaan on kansainvälisesti tunnettu asiantuntija, jonka työpanoksesta heidän työnantajansa (jos heillä edes sellainen on) ei olisi valmis luopumaan. Sinä siis annat liikaa toivoa ihmisille, joilla ei ole sinun lähtöasetelmiasi.

Olet useasti kehunut näillä palstoilla itseäsi ja tärkeyttäsi. Liika itsekehu antaa sinusta vastenmielisen vaikutelman.

Lue lisää

hyvin moni transnainen ON sellaisessa asemassa tähän juttuun lähtiessään. Oma mutu-arvioni on, että TSistä 40% on hyvin koulutettuja huippuammattilaisia, 40% joko syrjäytyneitä, seksityöläisiä tai prekariaattia, ja 20% sitten ns. taviksia. Transmiehillä tilanne on erilainen.

Transsukupuoliset tuntuvat olevan keskimäärin tavallista älykkäämpiä ja paremmin koulutettuja. Tämä on selviö; tämän riesan tunnistaminen vaatii älykkyyttä ja tälle jotain tekeminen vaatii tarmokkuutta ja vastuunottoa. Siksi tuo vääristymä.

Olin itse kansainvälisessä firmassa asiantuntijatehtävissä, kun tein muutokseni. Mutta se oli yli kymmenen vuotta sitten, ja olin nuori tuolloin. Se oli myöskin aikaa ennen Kiina-ilmiötä ja massairtisanomisia.

Se lantapaakku VOI osua tuulettimeen itse kunkin osalta, ja siksi on tärkeää tehdä edes jonkinlainen tilanteenarviointi ja mietintä asian tiimoilta. Pareton lain mukaisesti 80% vaikeuksista osuu 20% ihmisille, mutta itse kukin meistä voi olla tuon 20% joukossa. Siksi on tärkeää tehdä se wors-case -skenaario ja edes jonkinlainen suunnitelma B.

Tässäpä lyhyt neuvo riskianalyysin tekemisestä:

a) Iso riski, iso todennäköisyys: unohda koko juttu
b) Iso riski, pieni todennäköisyys: hanki vakuutus
c) Pieni riski, iso todennäköisyys: rakenna varmistus
d) Pieni riski, pieni todennäköisyys: ignoroi

Meeri-Anneli kirjoitti:

Tuota elämänlaadun paranemista juuri seurataan tosielämänkokeella ja seurannalla hoitojen aikana. Jos ei itse koe elämänlaatunsa parantuneen, jatko on vaikeaa. Eikä hoitojärjestelmä pakota diagnoosin jälkeenkään menemään hoitoja läpi. Jos itsestä tuntuu ettei kaikki menekään oikein, missä vaiheessa tahansa voi itse puhaltaa pelin poikki ja palata entiseen. Eikä edes koko hoitopakettia tarvitse ottaa, voi jäädä siihen vaiheeseen joka tuntuu hyvältä itselle. Tarkoituksena on saada ihminen henkisesti tasapainoisemmaksi ja antaa mahdollisuus elää elämäänsä jatkossa parempana. Hoitoihin ei pidä lähteä, jos tuntee ne vaikeiksi.

Lue lisää

"Laatua
Kirjoittanut: Meeri-Anneli 13.4.2006 klo 12.57
Jos ei itse koe elämänlaatunsa parantuneen, jatko on vaikeaa."

Ei. Minulla elämä oli hankalaa läpi koko hoitojen ja vähän sen jälkeen. Vasta pari vuotta leikkauksen jälkeen elämänlaatu alkoi parantua huomattavasti.

Tämä on sellaista mökin rakentamista, ensin rakennetaan mökki sellaiseksi, ettei tule sisään viima eikä sade. Mutta kun virallisen hoitojärjestelmän kanssa siihen jäädäänkin.

Ehdotus: Mitäpä jos me post-opit järjestäisimme pienen elämänlaatuseminaarin? Mökki on jo rakennettu kirveellä, lekalla ja moottorisahalla. Nyt voi ottaa käteen siveltimen ja kutsua sisustusarkkitehdin.

"Eikä hoitojärjestelmä pakota diagnoosin jälkeenkään menemään hoitoja läpi."

Ei pakota ei.
Mitäpä jos haluaisi pakottaa hoitojärjestelmän tekemään koko prosessin loppuun asti eikä jättämään kesken?

Ongelmia on vielä itselläni karvan, äänen ja vaginan koon kanssa. Jos noihin saataisiin hieman hienoviritystä, elämäni olisi paljon kivempää. Nyt post-opina voi relata, ei ole sellainen kiirekään kuin ennen.
(Jalkani kosmetiikka saatiin muuten kuntoon).


"Eikä edes koko hoitopakettia tarvitse ottaa, voi jäädä siihen vaiheeseen joka tuntuu hyvältä itselle. "

Tämä tuppaa vain olemaan ympäristölle sellainen joko/tai -asia.

Fornevermore kirjoitti:

"Laatua
Kirjoittanut: Meeri-Anneli 13.4.2006 klo 12.57
Jos ei itse koe elämänlaatunsa parantuneen, jatko on vaikeaa."

Ei. Minulla elämä oli hankalaa läpi koko hoitojen ja vähän sen jälkeen. Vasta pari vuotta leikkauksen jälkeen elämänlaatu alkoi parantua huomattavasti.

Tämä on sellaista mökin rakentamista, ensin rakennetaan mökki sellaiseksi, ettei tule sisään viima eikä sade. Mutta kun virallisen hoitojärjestelmän kanssa siihen jäädäänkin.

Ehdotus: Mitäpä jos me post-opit järjestäisimme pienen elämänlaatuseminaarin? Mökki on jo rakennettu kirveellä, lekalla ja moottorisahalla. Nyt voi ottaa käteen siveltimen ja kutsua sisustusarkkitehdin.

"Eikä hoitojärjestelmä pakota diagnoosin jälkeenkään menemään hoitoja läpi."

Ei pakota ei.
Mitäpä jos haluaisi pakottaa hoitojärjestelmän tekemään koko prosessin loppuun asti eikä jättämään kesken?

Ongelmia on vielä itselläni karvan, äänen ja vaginan koon kanssa. Jos noihin saataisiin hieman hienoviritystä, elämäni olisi paljon kivempää. Nyt post-opina voi relata, ei ole sellainen kiirekään kuin ennen.
(Jalkani kosmetiikka saatiin muuten kuntoon).


"Eikä edes koko hoitopakettia tarvitse ottaa, voi jäädä siihen vaiheeseen joka tuntuu hyvältä itselle. "

Tämä tuppaa vain olemaan ympäristölle sellainen joko/tai -asia.

Lue lisää

Dokumentti, joka oli ulkomaalainen, niin kerrottiin, että hormoonit saattaa saada yksityiseltä käden puristuksella. Miten suomessa? Pitääkö välttämättä mennä julkisen hoitojärjestelmän mukaisesti vai saako hormoonit suoraan yksityiseltä?

epätoivoako? kirjoitti:

"Olette kaikki tavallaan oikeassa, sinä, Sari ja Fornevermore, mutta mielipiteenne pohjautuvat liian läpinäkyvästi omiin kokemuksiinne."

Myönnän että tuli pimahdettua erään henkilön asenteiden vuoksi, täällähän tunnetusti saa levittää vain epätoivon sanomaa.

"Sinä siis annat liikaa toivoa ihmisille, joilla ei ole sinun lähtöasetelmiasi."

Niinpä, toivoa siis ei ole...

"Olet useasti kehunut näillä palstoilla itseäsi ja tärkeyttäsi. Liika itsekehu antaa sinusta vastenmielisen vaikutelman."

Sekoitat minut johonkin toiseen ihmiseen, tämä on kuudes kirjoitukseni tänne, kautta aikojen. Niistäkin viisi on tässä ketjussa. Se taitaa olla jotenkin väärin, jos haluan taustastani riippumatta menestyä elämässäni myös taloudellisesti. Voin kertoa, että sekään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan on vaatinut äärettömästi ponnisteluja kaiken muun lisäksi.

Toivonpa vaan, ettei kukaan itsetuhoisissa ajatuksissa oleva transsukupuolinen koskaan törmää tähän foorumiin...

Lue lisää

"Pelkkää
Kirjoittanut: epätoivoako? 14.4.2006 klo 08.55

täällähän tunnetusti saa levittää vain epätoivon sanomaa. "

Minä levitän realismin sanomaa.
Minulla menee hyvin, olen onnellinen. Ehkä se johtuu siitä että kykenen nauttimaan elämän pienistä asioista. Lähtiessäni prosessiin minä pelasin uhkapeliä ja kaikki näytti olevan minua vastaan. Riskit toteutuivat ja sellaisetkin asiat joihin en ollut varautunut.

Mutta selvisin voittajana siitä huolimatta.

"Niinpä, toivoa siis ei ole... "

Pilvilinnojen rakentelu ja positiivinen ajattelu ovat kaksi eri asiaa. Normaalilla transnaisella ei ole varaa perustaa elämäänsä pilvilinnoille ja haavekuville. Niistä pitää pyrkiä EROON ja katsoa itseään peiliin sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.

"Se taitaa olla jotenkin väärin, jos haluan taustastani riippumatta menestyä elämässäni myös taloudellisesti. Voin kertoa, että sekään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan on vaatinut äärettömästi ponnisteluja kaiken muun lisäksi. "

Voisit ponnistella pois haihattelusta ja argumentoida loogisesti niin antaisit itsestäsi sellaisen kuvan kuin mitä yllä halua antaa. Nyt annat itsestäsi kuvan hannuhanhena ja sellaisia on vihattu kautta aikain. Sellaisille taloudellinen onni on tullut sattuman kautta.

Joten loppupäätelmä on että olet joko valehtelija, onnekas tai taiteellinen.

"Toivonpa vaan, ettei kukaan itsetuhoisissa ajatuksissa oleva transsukupuolinen koskaan törmää tähän foorumiin... "

Itsetuhoisuutta aiheuttaa fantasioiden romahtaminen jokin ruma päivä, ei kovat realiteetit.

Fornevermore kirjoitti:

"Pelkkää
Kirjoittanut: epätoivoako? 14.4.2006 klo 08.55

täällähän tunnetusti saa levittää vain epätoivon sanomaa. "

Minä levitän realismin sanomaa.
Minulla menee hyvin, olen onnellinen. Ehkä se johtuu siitä että kykenen nauttimaan elämän pienistä asioista. Lähtiessäni prosessiin minä pelasin uhkapeliä ja kaikki näytti olevan minua vastaan. Riskit toteutuivat ja sellaisetkin asiat joihin en ollut varautunut.

Mutta selvisin voittajana siitä huolimatta.

"Niinpä, toivoa siis ei ole... "

Pilvilinnojen rakentelu ja positiivinen ajattelu ovat kaksi eri asiaa. Normaalilla transnaisella ei ole varaa perustaa elämäänsä pilvilinnoille ja haavekuville. Niistä pitää pyrkiä EROON ja katsoa itseään peiliin sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.

"Se taitaa olla jotenkin väärin, jos haluan taustastani riippumatta menestyä elämässäni myös taloudellisesti. Voin kertoa, että sekään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan on vaatinut äärettömästi ponnisteluja kaiken muun lisäksi. "

Voisit ponnistella pois haihattelusta ja argumentoida loogisesti niin antaisit itsestäsi sellaisen kuvan kuin mitä yllä halua antaa. Nyt annat itsestäsi kuvan hannuhanhena ja sellaisia on vihattu kautta aikain. Sellaisille taloudellinen onni on tullut sattuman kautta.

Joten loppupäätelmä on että olet joko valehtelija, onnekas tai taiteellinen.

"Toivonpa vaan, ettei kukaan itsetuhoisissa ajatuksissa oleva transsukupuolinen koskaan törmää tähän foorumiin... "

Itsetuhoisuutta aiheuttaa fantasioiden romahtaminen jokin ruma päivä, ei kovat realiteetit.

Lue lisää

Jatkan linjallani ilman pakkohymyä.
Kun kirurgi ja terveydenhuoltoalan henkilöitä koko joukko sanoo, että hyvinkin pieni töytäisy alavatsaan saattaa johtaa virtsaputken arpeutumisen/jatkuvan avaamisen kierteeseen saati sitten radikaali leikkaustoimenpide, niin miksi näissä piireissä minä olen ainoa jolle niin on käynyt?

Fornevermore kirjoitti:

Jatkan linjallani ilman pakkohymyä.
Kun kirurgi ja terveydenhuoltoalan henkilöitä koko joukko sanoo, että hyvinkin pieni töytäisy alavatsaan saattaa johtaa virtsaputken arpeutumisen/jatkuvan avaamisen kierteeseen saati sitten radikaali leikkaustoimenpide, niin miksi näissä piireissä minä olen ainoa jolle niin on käynyt?

Lue lisää

Muutama arvaus:

* Sairaalloinen ylipaino
* Heikko fyysinen kunto tai vastustuskyky
* Krooninen sairaus
* Tohelo kirurgi

Et todellakaan ole ainoa, jolle noin on käynyt. Kaikkein pahin tapaus, mitä tiedän, oli Vicki Heisner. Hän oli Stanley Biberin leikattavana 1993. Hän oli ylipainoinen ja hänellä oli diabetes, ja hoitohenkilökunta toheloi. Lopputulos oli, että hän demosi alapäänsä tunnottomuutta hoitovirheoikeudenkäynnissä stumppaamalla sinne tupakan. Auts!

Vähän ennen kun itse kävin genitaalirempassa, kaksi Eugene Schrangin tyttöä kuoli veritulppaan muutama päivä leikkauksesta; toinen sairaalassa ja toinen kotiin päästyään. Toisen tunsin sähköpostilistalta ja toisesta olin kuullut. Toiselta heiltä jäi 8-vuotias tytär orvoksi.

Kun itse kävin leikkauksessa, tiesin että lantapaakku voi osua tuulettimeen. Minulle oli kerrottu riskeistä. Siksi laihdutin ennen leikkausta ja treenasin itseni hyvään kuntoon. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa toipumista ja paremman lopputuloksen saavuttamista.

Sari kirjoitti:

Muutama arvaus:

* Sairaalloinen ylipaino
* Heikko fyysinen kunto tai vastustuskyky
* Krooninen sairaus
* Tohelo kirurgi

Et todellakaan ole ainoa, jolle noin on käynyt. Kaikkein pahin tapaus, mitä tiedän, oli Vicki Heisner. Hän oli Stanley Biberin leikattavana 1993. Hän oli ylipainoinen ja hänellä oli diabetes, ja hoitohenkilökunta toheloi. Lopputulos oli, että hän demosi alapäänsä tunnottomuutta hoitovirheoikeudenkäynnissä stumppaamalla sinne tupakan. Auts!

Vähän ennen kun itse kävin genitaalirempassa, kaksi Eugene Schrangin tyttöä kuoli veritulppaan muutama päivä leikkauksesta; toinen sairaalassa ja toinen kotiin päästyään. Toisen tunsin sähköpostilistalta ja toisesta olin kuullut. Toiselta heiltä jäi 8-vuotias tytär orvoksi.

Kun itse kävin leikkauksessa, tiesin että lantapaakku voi osua tuulettimeen. Minulle oli kerrottu riskeistä. Siksi laihdutin ennen leikkausta ja treenasin itseni hyvään kuntoon. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa toipumista ja paremman lopputuloksen saavuttamista.

Lue lisää

"Valistunut arvaus
Kirjoittanut: Sari 14.4.2006 klo 19.44
Siksi laihdutin ennen leikkausta ja treenasin itseni hyvään kuntoon. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa toipumista ja paremman lopputuloksen saavuttamista. "

Viralliset totuudet mitä minulle sanottiin ennen leikkausta näistä kahdesta asiasta olivat:
1) laihduttaminen edellyttää itsekuria.
2) kulutuksen on oltava suurempi kuin energiansaannin.

Tämä näin demonstraationa miksi transnaisella joka on prosessissa EI OLE VARAA KUUNNELLA HEVONPASKAA.

Se ihan oikea totuus menee sen sijaan jotenkin näin:
1) LIIKA urheilu lisää stressiä. Stressi lisää insuliiniresistenssiä. Voit käytännössä urheilemalla liikaa tehdä lihaksistasi läskiä.
2) Laihtuminen on riippumaton nautitusta energiamäärästä. Laihtuminen riippuu siitä mitä syö, ei kuinka paljon syö.

Etenemme vielä myyttien poluilla: Tena ei eliminoi inkontinenssin hajuhaittoja.

Minä ainakin halusin tehdä elämäni tärkeimmän ratkaisun perustuen faktatietoihin eikä fantasiaan.

Sari kirjoitti:

Muutama arvaus:

* Sairaalloinen ylipaino
* Heikko fyysinen kunto tai vastustuskyky
* Krooninen sairaus
* Tohelo kirurgi

Et todellakaan ole ainoa, jolle noin on käynyt. Kaikkein pahin tapaus, mitä tiedän, oli Vicki Heisner. Hän oli Stanley Biberin leikattavana 1993. Hän oli ylipainoinen ja hänellä oli diabetes, ja hoitohenkilökunta toheloi. Lopputulos oli, että hän demosi alapäänsä tunnottomuutta hoitovirheoikeudenkäynnissä stumppaamalla sinne tupakan. Auts!

Vähän ennen kun itse kävin genitaalirempassa, kaksi Eugene Schrangin tyttöä kuoli veritulppaan muutama päivä leikkauksesta; toinen sairaalassa ja toinen kotiin päästyään. Toisen tunsin sähköpostilistalta ja toisesta olin kuullut. Toiselta heiltä jäi 8-vuotias tytär orvoksi.

Kun itse kävin leikkauksessa, tiesin että lantapaakku voi osua tuulettimeen. Minulle oli kerrottu riskeistä. Siksi laihdutin ennen leikkausta ja treenasin itseni hyvään kuntoon. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa toipumista ja paremman lopputuloksen saavuttamista.

Lue lisää

Työskentelen leikkausosastolla, jossa tehdään paljon genitaalialueen kirurgisia korjaustoimenpiteitä (biol.naiset). Merkittävästi suurin leikkausta hankaloittava tekijä on potilaan patologinen ylipaino.

Riittävää näkyvyyttä ei aina voida saavuttaa leikkausalueelle (esim. vaginan pohja virtsaputki, kohdun napukka jne...), vaikka käytettäisiin kehokkaikin vaginanlevittäjijä. Erityisesti paksun rasvan peittämät reidet ovat huomattava näkyvyyttä häiritsevä tekijä. Tämän kaiken lisäksi pitäisi reisien väliin mahtua vielä plastiikkakirurgi ja/tai urologi ja gynekologi sekä leikkaushoitaja. Vaikuttaa siis varsin haastavalta.

Samoin pitkään kestävässä gynekologisessa leikkausasennossa (koskee myös transgenitaalikirurgiaa) alaraajat joutuvat ylipainoisilla potilailla erittäin koville. Alaraajoihin kohdistuu mm. verenkiertohäiriöitä (tromboosiriski), hermovammariski (yliojentaminen), painevammariski (pitkä paikallaan olo), lihasaitio-ongelmat (lihasturvotus). Tässä vain muutama komplikaatioriski mainitakseni.

Potilaan patologinen ylipaino vaatii leikkausryhmältä erittäin huolellista leikkaussuunnitelmaa, jotta vältyttäisiin mm. edellämainituilta komplikaatioilta. Potilaan painon pudotus lienee kuitenkin ensimmäinen askel kohti hyvää leikkaustulosta, vailla komplikaatioita.

Olit Sari osunut tässä mielessä naulan kantaan.

Fornevermore kirjoitti:

"Valistunut arvaus
Kirjoittanut: Sari 14.4.2006 klo 19.44
Siksi laihdutin ennen leikkausta ja treenasin itseni hyvään kuntoon. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa toipumista ja paremman lopputuloksen saavuttamista. "

Viralliset totuudet mitä minulle sanottiin ennen leikkausta näistä kahdesta asiasta olivat:
1) laihduttaminen edellyttää itsekuria.
2) kulutuksen on oltava suurempi kuin energiansaannin.

Tämä näin demonstraationa miksi transnaisella joka on prosessissa EI OLE VARAA KUUNNELLA HEVONPASKAA.

Se ihan oikea totuus menee sen sijaan jotenkin näin:
1) LIIKA urheilu lisää stressiä. Stressi lisää insuliiniresistenssiä. Voit käytännössä urheilemalla liikaa tehdä lihaksistasi läskiä.
2) Laihtuminen on riippumaton nautitusta energiamäärästä. Laihtuminen riippuu siitä mitä syö, ei kuinka paljon syö.

Etenemme vielä myyttien poluilla: Tena ei eliminoi inkontinenssin hajuhaittoja.

Minä ainakin halusin tehdä elämäni tärkeimmän ratkaisun perustuen faktatietoihin eikä fantasiaan.

Lue lisää

Laihdutus on tekniikkalaji, ei itsekidutusta eikä itsekuritesti. Ja kun oikean tekniikan oppii, se on sen jälkeen enää järjestelykysymys. Samoin kuntoilun kanssa on syytä pitää tolkku. Kolme liikuntasessiota viikossa riittää - päivittäinen liikunta vastaa jo kilpaurheilijan treeniä. Leikkausta edeltäneen kahdeksan viikon aikana kävin kolmasti viikossa lenkillä @5 km, ja pyöräilin töihin.

Laihdutusta pystyy puukottamaan sitäkin hormonaalisesti. Vähentää estrogeenien määrää ja pyrkii painamaan insuliinitason alas ja glukagonitason ylös. Tekemällä välttämättömyydestä hyveen saa tilanteen organisoitua itselle suotuisaksi.

Virallinen totuushan laihdutuksesta on "syö vähemmän kuin kuluttaa". Tämä on kolijoxia. Elimistö menee säästöliekille ja sopeuttaa kulutuksensa energiansaantoon. Oikea totuus on "kuluttaa enemmän kuin kykenee ruuasta hyödyntämään". Laihdutus todellakin riippuu ruuan laadusta eikä määrästä.

Jotkut kirurgit ovat aivan oikeita teurastajia, ja piittaavat vain joko potilaan rahoista tai siitä, että saavat homman tehtyä. Itse olen pitänyt säännöllistä yhteyttä omaan kirurgiini vielä vuosia leikkauksen jälkeenkin, ja kertonut elmäntilantestani. Itselläni ei ollut komplikaatioita, ja gyniksen mielestä tulos oli todella hyvä.

Gyniksellä on syytä käydä myös säännöllisesti, noin kerran vuodessa. Niin kaikki naiset tekevät - eivät vain transnaiset. Jos sukupuolielämä on säännöllistä heteroseksiä, silloin on hyvä tsekata, että kaikki on kunnossa. Dilatointia samoin on hyvä jatkaa vaikkapa kerran viikossa virallisen ohjelman päätyttyäkin.

Sari kirjoitti:

Laihdutus on tekniikkalaji, ei itsekidutusta eikä itsekuritesti. Ja kun oikean tekniikan oppii, se on sen jälkeen enää järjestelykysymys. Samoin kuntoilun kanssa on syytä pitää tolkku. Kolme liikuntasessiota viikossa riittää - päivittäinen liikunta vastaa jo kilpaurheilijan treeniä. Leikkausta edeltäneen kahdeksan viikon aikana kävin kolmasti viikossa lenkillä @5 km, ja pyöräilin töihin.

Laihdutusta pystyy puukottamaan sitäkin hormonaalisesti. Vähentää estrogeenien määrää ja pyrkii painamaan insuliinitason alas ja glukagonitason ylös. Tekemällä välttämättömyydestä hyveen saa tilanteen organisoitua itselle suotuisaksi.

Virallinen totuushan laihdutuksesta on "syö vähemmän kuin kuluttaa". Tämä on kolijoxia. Elimistö menee säästöliekille ja sopeuttaa kulutuksensa energiansaantoon. Oikea totuus on "kuluttaa enemmän kuin kykenee ruuasta hyödyntämään". Laihdutus todellakin riippuu ruuan laadusta eikä määrästä.

Jotkut kirurgit ovat aivan oikeita teurastajia, ja piittaavat vain joko potilaan rahoista tai siitä, että saavat homman tehtyä. Itse olen pitänyt säännöllistä yhteyttä omaan kirurgiini vielä vuosia leikkauksen jälkeenkin, ja kertonut elmäntilantestani. Itselläni ei ollut komplikaatioita, ja gyniksen mielestä tulos oli todella hyvä.

Gyniksellä on syytä käydä myös säännöllisesti, noin kerran vuodessa. Niin kaikki naiset tekevät - eivät vain transnaiset. Jos sukupuolielämä on säännöllistä heteroseksiä, silloin on hyvä tsekata, että kaikki on kunnossa. Dilatointia samoin on hyvä jatkaa vaikkapa kerran viikossa virallisen ohjelman päätyttyäkin.

Lue lisää

Olin pyöräilemässä vieraassa kaupungissa luontoretkellä. Ilman meikkejä, päässä pyöräilykypärä ja mustat aurinkolasit. Päällä rapainen talvitakki, jalassa farkut ja saappaat, selässä reppu. Kaikki ravassa. Itse hikinen pyöräilystä.

Iski luonnollinen tarve keskellä kaupunkia ja kysyin yleistä käymälää, jonne minut ohjattiin. Näissä tamineissa sitten menin ravintolaan, jossa minulle avattiin oikean vessan ovi.

"Niinpä
Kirjoittanut: Sari 15.4.2006 klo 12.01
Laihdutus on tekniikkalaji, ei itsekidutusta eikä itsekuritesti. Ja kun oikean tekniikan oppii, se on sen jälkeen enää järjestelykysymys."

Joo, mutta tuota ei sinulle kerrota.

"Kolme liikuntasessiota viikossa riittää - päivittäinen liikunta vastaa jo kilpaurheilijan treeniä. Leikkausta edeltäneen kahdeksan viikon aikana kävin kolmasti viikossa lenkillä @5 km, ja pyöräilin töihin."

Pyöräilen reippaasti joka päivä ja nyt siis olen pyöräillyt naapurikaupunkiini, siihen minkä omassa kaupungissani viitataan olevan "kaukoidässä".

EliseT kirjoitti:

Työskentelen leikkausosastolla, jossa tehdään paljon genitaalialueen kirurgisia korjaustoimenpiteitä (biol.naiset). Merkittävästi suurin leikkausta hankaloittava tekijä on potilaan patologinen ylipaino.

Riittävää näkyvyyttä ei aina voida saavuttaa leikkausalueelle (esim. vaginan pohja virtsaputki, kohdun napukka jne...), vaikka käytettäisiin kehokkaikin vaginanlevittäjijä. Erityisesti paksun rasvan peittämät reidet ovat huomattava näkyvyyttä häiritsevä tekijä. Tämän kaiken lisäksi pitäisi reisien väliin mahtua vielä plastiikkakirurgi ja/tai urologi ja gynekologi sekä leikkaushoitaja. Vaikuttaa siis varsin haastavalta.

Samoin pitkään kestävässä gynekologisessa leikkausasennossa (koskee myös transgenitaalikirurgiaa) alaraajat joutuvat ylipainoisilla potilailla erittäin koville. Alaraajoihin kohdistuu mm. verenkiertohäiriöitä (tromboosiriski), hermovammariski (yliojentaminen), painevammariski (pitkä paikallaan olo), lihasaitio-ongelmat (lihasturvotus). Tässä vain muutama komplikaatioriski mainitakseni.

Potilaan patologinen ylipaino vaatii leikkausryhmältä erittäin huolellista leikkaussuunnitelmaa, jotta vältyttäisiin mm. edellämainituilta komplikaatioilta. Potilaan painon pudotus lienee kuitenkin ensimmäinen askel kohti hyvää leikkaustulosta, vailla komplikaatioita.

Olit Sari osunut tässä mielessä naulan kantaan.

Lue lisää

"Leikkauskomplikaatiot
Kirjoittanut: EliseT 14.4.2006 klo 21.14
lihasaitio-ongelmat (lihasturvotus). "

Minulta sitten avattiinkin jalka fasciotomialla niin että turvotus pystyisi laajenemaan, mutta sen jälkeen turvotus ei enää laskenutkaan vaan minulle jäi kaksi rumaa haavaa joihin pistettiin ihonsiirre. Ihonsiirteenkin jälkeen ne olivat rumia. Joitain vuosia leikkauksen jälkeen sitten haavat siistittiin plastiikkakirurgisesti.

"Potilaan painon pudotus lienee kuitenkin ensimmäinen askel kohti hyvää leikkaustulosta, vailla komplikaatioita."

Potilaan painoa ei uskalleta ruveta pudottamaan Virallisista Totuuksista (tm) poikkeavilla, mutta hyväksi havaituilla menetelmillä silloinkin kun paino muodostaa suuren riskitekijän. Itse asiassa asiallinen tieto muusta kuin kitudieeteistä salataan ja leimataan.

EliseT kirjoitti:

Työskentelen leikkausosastolla, jossa tehdään paljon genitaalialueen kirurgisia korjaustoimenpiteitä (biol.naiset). Merkittävästi suurin leikkausta hankaloittava tekijä on potilaan patologinen ylipaino.

Riittävää näkyvyyttä ei aina voida saavuttaa leikkausalueelle (esim. vaginan pohja virtsaputki, kohdun napukka jne...), vaikka käytettäisiin kehokkaikin vaginanlevittäjijä. Erityisesti paksun rasvan peittämät reidet ovat huomattava näkyvyyttä häiritsevä tekijä. Tämän kaiken lisäksi pitäisi reisien väliin mahtua vielä plastiikkakirurgi ja/tai urologi ja gynekologi sekä leikkaushoitaja. Vaikuttaa siis varsin haastavalta.

Samoin pitkään kestävässä gynekologisessa leikkausasennossa (koskee myös transgenitaalikirurgiaa) alaraajat joutuvat ylipainoisilla potilailla erittäin koville. Alaraajoihin kohdistuu mm. verenkiertohäiriöitä (tromboosiriski), hermovammariski (yliojentaminen), painevammariski (pitkä paikallaan olo), lihasaitio-ongelmat (lihasturvotus). Tässä vain muutama komplikaatioriski mainitakseni.

Potilaan patologinen ylipaino vaatii leikkausryhmältä erittäin huolellista leikkaussuunnitelmaa, jotta vältyttäisiin mm. edellämainituilta komplikaatioilta. Potilaan painon pudotus lienee kuitenkin ensimmäinen askel kohti hyvää leikkaustulosta, vailla komplikaatioita.

Olit Sari osunut tässä mielessä naulan kantaan.

Lue lisää

Olin aikoinani melko lihava ja kun painoindeksi pyörähti sairaalloisen puolelle, yritin ottaa itseäni niskasta kiinni. Homma ei onnistunut kunnolla, pääsin kyllä edelliseen "luokkaan" painoindeksissä, mutta siihen se jäi. Sitten osallistuin viikon koulutukseen, jossa kaikki olivat MBO-ihmisiä. Sieltä sain hyvää opetusta miten ja mitä saan syödä ja paino alkoi hiljalleen laskea. Olin saanut jo palautetta korjausleikkauksen ongelmista ylipainoisella, joten kun lähdin prosessiin tuli kunnon tavoite saada itseä kuntoon. Harmi vaan, ettei muiden "vikojen" takia pysty liikkumaan niin paljon kuin olisi tarvetta, joten laihtuminen on hidasta. Olen nyt päässyt painoindeksissä alle 30, enkä enää halua joutua tuon "haamurajan" pahemmalle puolelle. Tavoitteita on vielä, mutta epäilen etten enää pääse ihannepainoon mutta ainakin lähemmäs sitä.

"Minna" kirjoitti:

Dokumentti, joka oli ulkomaalainen, niin kerrottiin, että hormoonit saattaa saada yksityiseltä käden puristuksella. Miten suomessa? Pitääkö välttämättä mennä julkisen hoitojärjestelmän mukaisesti vai saako hormoonit suoraan yksityiseltä?

Lue lisää

Periaatteessa vastakkaisen sukupuolen hormoneja Suomessa saa kirjoittaa vain diagnoosin saaneelle transsukupuoliselle. Hormonihoitokin on aloitettava tutkivan yksikön omalla endokrinologilla. Jatkohoito voidaan hoitaa sitten muidenkin hormonilääkäreiden toimesta.

Kuitenkin jotkut ainakin tutkimusvaiheessa olleet transsukupuoliset ovat saaneet hormonihoitoa jo ennen diagnoosia. Tässä tapauksessa lääkäri on rikkonut määräyksiä ja ottanut riskin rankaisutoimenpiteistä.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Periaatteessa vastakkaisen sukupuolen hormoneja Suomessa saa kirjoittaa vain diagnoosin saaneelle transsukupuoliselle. Hormonihoitokin on aloitettava tutkivan yksikön omalla endokrinologilla. Jatkohoito voidaan hoitaa sitten muidenkin hormonilääkäreiden toimesta.

Kuitenkin jotkut ainakin tutkimusvaiheessa olleet transsukupuoliset ovat saaneet hormonihoitoa jo ennen diagnoosia. Tässä tapauksessa lääkäri on rikkonut määräyksiä ja ottanut riskin rankaisutoimenpiteistä.

Lue lisää

iloisella 90-luvulla yksityisellä. Sääli, että tuo tie on tukittu.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Periaatteessa vastakkaisen sukupuolen hormoneja Suomessa saa kirjoittaa vain diagnoosin saaneelle transsukupuoliselle. Hormonihoitokin on aloitettava tutkivan yksikön omalla endokrinologilla. Jatkohoito voidaan hoitaa sitten muidenkin hormonilääkäreiden toimesta.

Kuitenkin jotkut ainakin tutkimusvaiheessa olleet transsukupuoliset ovat saaneet hormonihoitoa jo ennen diagnoosia. Tässä tapauksessa lääkäri on rikkonut määräyksiä ja ottanut riskin rankaisutoimenpiteistä.

Lue lisää

Julkisia palveluita siis kaltaiseni ihmisen kannattaa käyttää... Vanhojako te Meeri Sari olette? Onko elämänlaatunne hoidon jälkeen parantunut?

Meeri-Anneli kirjoitti:

Olin aikoinani melko lihava ja kun painoindeksi pyörähti sairaalloisen puolelle, yritin ottaa itseäni niskasta kiinni. Homma ei onnistunut kunnolla, pääsin kyllä edelliseen "luokkaan" painoindeksissä, mutta siihen se jäi. Sitten osallistuin viikon koulutukseen, jossa kaikki olivat MBO-ihmisiä. Sieltä sain hyvää opetusta miten ja mitä saan syödä ja paino alkoi hiljalleen laskea. Olin saanut jo palautetta korjausleikkauksen ongelmista ylipainoisella, joten kun lähdin prosessiin tuli kunnon tavoite saada itseä kuntoon. Harmi vaan, ettei muiden "vikojen" takia pysty liikkumaan niin paljon kuin olisi tarvetta, joten laihtuminen on hidasta. Olen nyt päässyt painoindeksissä alle 30, enkä enää halua joutua tuon "haamurajan" pahemmalle puolelle. Tavoitteita on vielä, mutta epäilen etten enää pääse ihannepainoon mutta ainakin lähemmäs sitä.

Lue lisää

Kun sain tietää faktat laihduttamisesta, laihduin vähän yli puolet painostani. Kaikki vuosien kärsimykset lihavan olivat olleet yhtä turhaa kuin vuosien kärsimys transseksuaalina. Molempiin olisi ollut tietous puuttua jo silloin kun olin lapsi, mutta tämä yhteiskunta haluaa ilmeisesti uhrinsa.

Ainoa ongelma on se, että vatsanahka on nyt tosi pahasti rypyssä. Esittelinkin sitä Sarille tuossa kun oli kerran kiire suihkuun että pääsisi nopeasti nukkumaan.

"Minna" kirjoitti:

Julkisia palveluita siis kaltaiseni ihmisen kannattaa käyttää... Vanhojako te Meeri Sari olette? Onko elämänlaatunne hoidon jälkeen parantunut?

Niin tuo 2003 alussa voimaanastunut translaki tiukensi järjestelmää. Muut kuin nämä kaksi tutkimusryhmää ei saa tehdä transtutkimuksia ja antaa diagnooseja. Kokemuksesta tiedän, että yksityispuoli vetäytyy herkästi lain taakse ja kieltäytyy hoitojen antamisesta ennen diagnoosia.

Tuosta iästä. Naisiltahan ei saa kysyä ikää! ;)
Mutta myönnettäköön, että ikää minulla on suhteellisen paljon. Vinkkinä että silloin kun tunnistin transsukupuolisuuden itselläni, Suomessa ei lääkäritkään oikein tienneet koko ilmiöstä, ehkä joku oli kuullut huhuja ulkomailta.

Olen jo monesti maininnut että elämänlaatuni alkoi parantua jo tutkimusvaiheessa, kun aloin elämään naisena. Salailut ym. sai jäädä ja sain elää oman luonteeni mukaista elämää. Vaikka tässä hoitojen aikana on tullut jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä, niistä on päästy yli, eikä ne ole aiheuttanut pysyviä häiriöitä elämääni.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Niin tuo 2003 alussa voimaanastunut translaki tiukensi järjestelmää. Muut kuin nämä kaksi tutkimusryhmää ei saa tehdä transtutkimuksia ja antaa diagnooseja. Kokemuksesta tiedän, että yksityispuoli vetäytyy herkästi lain taakse ja kieltäytyy hoitojen antamisesta ennen diagnoosia.

Tuosta iästä. Naisiltahan ei saa kysyä ikää! ;)
Mutta myönnettäköön, että ikää minulla on suhteellisen paljon. Vinkkinä että silloin kun tunnistin transsukupuolisuuden itselläni, Suomessa ei lääkäritkään oikein tienneet koko ilmiöstä, ehkä joku oli kuullut huhuja ulkomailta.

Olen jo monesti maininnut että elämänlaatuni alkoi parantua jo tutkimusvaiheessa, kun aloin elämään naisena. Salailut ym. sai jäädä ja sain elää oman luonteeni mukaista elämää. Vaikka tässä hoitojen aikana on tullut jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä, niistä on päästy yli, eikä ne ole aiheuttanut pysyviä häiriöitä elämääni.

Lue lisää

Minun ongelmat on nähtävästi tunnettu jo aikoja sitten, ehkä jo vuosikymeniä vaikka asia on sittemmin unohtunut. Minua ei pelota tutkimusryhmät, uskon ja toivon, että vastaus heiltä on se oikea juuri minulle. Teidän kokemustietoa on vaiketa korvata ja juuri sinun kanssa olen chatannut pitkään ja haluan kiittää. Minun on vaiketa enää aloittaa uutta viikkoa, mutta tunne ei ole enää minulle uusi.

"Minna" kirjoitti:

Julkisia palveluita siis kaltaiseni ihmisen kannattaa käyttää... Vanhojako te Meeri Sari olette? Onko elämänlaatunne hoidon jälkeen parantunut?

Se on nykyisen translain myötä ainoa aukioleva vaihtoehto.

Ikäni? Naisen ikää ei saa koskaan kysyä, mutta Sari on omassa ikäluokassani top 5 suosituimpien nimien joukossa. Jos tein muutoksen 1990-luvulla ja olin silloin 26, niin siitä voi laskea ikäni noin suunnilleen.

Elämänlaatuni on parantunut rajusti - olin silloin työtön ja itsemurhan partaalla. Nyt olen työelämässä ja painajaiseni ovat jo ohi. Elämä kaikinpuolin on nyt sellaista, kuin sen olisi pitänyt olla alusta saakka. Ainoa asia, mitä todella jään kaipaamaan on se, etten voi koskaan sanoa äidilleni: "Arvaapa mitä... odotan lasta!" Vauvakuume voi joskus olla todella hirvittävää! Muutoin olen OK.

Fornevermore kirjoitti:

Olin pyöräilemässä vieraassa kaupungissa luontoretkellä. Ilman meikkejä, päässä pyöräilykypärä ja mustat aurinkolasit. Päällä rapainen talvitakki, jalassa farkut ja saappaat, selässä reppu. Kaikki ravassa. Itse hikinen pyöräilystä.

Iski luonnollinen tarve keskellä kaupunkia ja kysyin yleistä käymälää, jonne minut ohjattiin. Näissä tamineissa sitten menin ravintolaan, jossa minulle avattiin oikean vessan ovi.

"Niinpä
Kirjoittanut: Sari 15.4.2006 klo 12.01
Laihdutus on tekniikkalaji, ei itsekidutusta eikä itsekuritesti. Ja kun oikean tekniikan oppii, se on sen jälkeen enää järjestelykysymys."

Joo, mutta tuota ei sinulle kerrota.

"Kolme liikuntasessiota viikossa riittää - päivittäinen liikunta vastaa jo kilpaurheilijan treeniä. Leikkausta edeltäneen kahdeksan viikon aikana kävin kolmasti viikossa lenkillä @5 km, ja pyöräilin töihin."

Pyöräilen reippaasti joka päivä ja nyt siis olen pyöräillyt naapurikaupunkiini, siihen minkä omassa kaupungissani viitataan olevan "kaukoidässä".

Lue lisää

Tuo on sellainen kokemus, että nyt tiedät taatusti kuka ja mikä ja mitä olet. Minulle vastaava kävi noin 15 vee sitten, kun olin menossa erään ystäväni luokse, ja mölyapinat huutelivat "hei kundi, sä näytät ihan naiselta!". Hetken hiljaisuuden jälkeen tuli "...sä taidatkin olla nainen!".

Minua ei ole koskaan transuteltu enkä koskaan ole joutunut aggression kohteeksi, mutta olen kyllä saanut kokea samankaltaista seksuaalista ahdistelua kuin naiset liian usein. Kerran olen joutunut työntämään mereen yhden nilkin, joka kävi käsiksi rintoihini.

Kuvittelin joskus, että genitaaliremppa ei vaikuttaisi läpimenoon, mutta post-opina on pakko sanoa, että se vaikuttaa. Kun värkit ovat samat kuin sp-identiteetti, se vaikuttaa heti itsetuntoon ja minäkuvaan, ja se näkyy puolestaan olemuksessa. Post-opit, varsinkin jos he ovat hyvin sosiaalistuneita, menevät helpommin läpi kuin pre-opit.

Tuo seksuaalinen ahdistelu on sitten se läpimenon toinen puoli. On kivaa kulkea kesällä hellemekossa, mutta ei ole kivaa kun kundit kuolaavat perään tai viheltelevät. Tuo on yksi syy myös, miksi vain harvoin laittaudun nätiksi tai meikkaan.

Laihdutuksesta vielä sen verran, että siinä on Kaksi Virallista Totuutta, ja ne ovat a) itsekidutus ja b) pupunruoka. Eli että jos laihtuu vaikkapa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tai zonettamalla, ne ovat ehdottoman no-no. Lieneekö syy kieroonkasvaneessa protestanttisessa etiikassa jonka mukaan elämässä ei saa olla mitään hauskaa vai siinä hokemassa että kärsimällä saa kirkkaan kruunun, mutta Virallisen Totuuden ulkopuoliset tavat laihtua tuntuvat olevan jokin hui-kauhistus auktoriteeteille. Minussa on kuitenkin sen verran nörttiä, että selvitin miten ruumiin hormonitoiminta pelaa ja miten sitä puukotetaan niin, että elimistö alkaa polttamaan omia varastorasvojaan kivuttomasti.

Sain löysään vatsanahkaan neuvon, että 20 selkä- ja vatsalihasliikettä päivittäin auttaa kiinteyttämään keskivartalon lihakset noin puolessa vuodessa. Tällöin myös vatsanahka kiristyy. Samalla tavoin tuoreita äitejä kehotetaan tekemään vatsiksia synnytyksen jälkeen.

Sari kirjoitti:

Se on nykyisen translain myötä ainoa aukioleva vaihtoehto.

Ikäni? Naisen ikää ei saa koskaan kysyä, mutta Sari on omassa ikäluokassani top 5 suosituimpien nimien joukossa. Jos tein muutoksen 1990-luvulla ja olin silloin 26, niin siitä voi laskea ikäni noin suunnilleen.

Elämänlaatuni on parantunut rajusti - olin silloin työtön ja itsemurhan partaalla. Nyt olen työelämässä ja painajaiseni ovat jo ohi. Elämä kaikinpuolin on nyt sellaista, kuin sen olisi pitänyt olla alusta saakka. Ainoa asia, mitä todella jään kaipaamaan on se, etten voi koskaan sanoa äidilleni: "Arvaapa mitä... odotan lasta!" Vauvakuume voi joskus olla todella hirvittävää! Muutoin olen OK.

Lue lisää

Mietin 26-vuotiaana elämääni ja mut heitettiin siksi mielisairaalaan. Olen 6-vuotta miettinyt elämääni sen jälkeen ja mulle pääsääntöisesti nauretaan. Voit laskea siitä ikäni ja tuntemukseni. Mä oon koko ikäni etsinyt tekosyytä huomiselle.

Sari kirjoitti:

Tuo on sellainen kokemus, että nyt tiedät taatusti kuka ja mikä ja mitä olet. Minulle vastaava kävi noin 15 vee sitten, kun olin menossa erään ystäväni luokse, ja mölyapinat huutelivat "hei kundi, sä näytät ihan naiselta!". Hetken hiljaisuuden jälkeen tuli "...sä taidatkin olla nainen!".

Minua ei ole koskaan transuteltu enkä koskaan ole joutunut aggression kohteeksi, mutta olen kyllä saanut kokea samankaltaista seksuaalista ahdistelua kuin naiset liian usein. Kerran olen joutunut työntämään mereen yhden nilkin, joka kävi käsiksi rintoihini.

Kuvittelin joskus, että genitaaliremppa ei vaikuttaisi läpimenoon, mutta post-opina on pakko sanoa, että se vaikuttaa. Kun värkit ovat samat kuin sp-identiteetti, se vaikuttaa heti itsetuntoon ja minäkuvaan, ja se näkyy puolestaan olemuksessa. Post-opit, varsinkin jos he ovat hyvin sosiaalistuneita, menevät helpommin läpi kuin pre-opit.

Tuo seksuaalinen ahdistelu on sitten se läpimenon toinen puoli. On kivaa kulkea kesällä hellemekossa, mutta ei ole kivaa kun kundit kuolaavat perään tai viheltelevät. Tuo on yksi syy myös, miksi vain harvoin laittaudun nätiksi tai meikkaan.

Laihdutuksesta vielä sen verran, että siinä on Kaksi Virallista Totuutta, ja ne ovat a) itsekidutus ja b) pupunruoka. Eli että jos laihtuu vaikkapa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tai zonettamalla, ne ovat ehdottoman no-no. Lieneekö syy kieroonkasvaneessa protestanttisessa etiikassa jonka mukaan elämässä ei saa olla mitään hauskaa vai siinä hokemassa että kärsimällä saa kirkkaan kruunun, mutta Virallisen Totuuden ulkopuoliset tavat laihtua tuntuvat olevan jokin hui-kauhistus auktoriteeteille. Minussa on kuitenkin sen verran nörttiä, että selvitin miten ruumiin hormonitoiminta pelaa ja miten sitä puukotetaan niin, että elimistö alkaa polttamaan omia varastorasvojaan kivuttomasti.

Sain löysään vatsanahkaan neuvon, että 20 selkä- ja vatsalihasliikettä päivittäin auttaa kiinteyttämään keskivartalon lihakset noin puolessa vuodessa. Tällöin myös vatsanahka kiristyy. Samalla tavoin tuoreita äitejä kehotetaan tekemään vatsiksia synnytyksen jälkeen.

Lue lisää

"Onneksi olkoon
Kirjoittanut: Sari 16.4.2006 klo 00.33

Kuvittelin joskus, että genitaaliremppa ei vaikuttaisi läpimenoon, mutta post-opina on pakko sanoa, että se vaikuttaa. Kun värkit ovat samat kuin sp-identiteetti, se vaikuttaa heti itsetuntoon ja minäkuvaan, ja se näkyy puolestaan olemuksessa. Post-opit, varsinkin jos he ovat hyvin sosiaalistuneita, menevät helpommin läpi kuin pre-opit. "

Tämä on taas yksi hyvä peruste sille miksi tosielämänleikki ei ennusta asioiden kulkua leikkauksen jälkeen.

"Virallisen Totuuden ulkopuoliset tavat laihtua tuntuvat olevan jokin hui-kauhistus auktoriteeteille."

Kysymys on käyvän hoidon linnakkeesta. On tutkittu, kiveenhakattu tieto, mikä välttämättä ei ole oikeaa eikä edes relevanttia potilaan kannalta ja on auktoriteetit joita tämä tutkimustieto pönkittää. Kun lähdetään virallisesta totuudesta pois niin on homeopaatteja, korvakynttilöitä ja healingia eikä kukaan virallisen linjan kannattajista halua leimautua tuohon porukkaan ellei ole hullu tai sitten omaa hyvää itsetuntoa ja selkeää visiota siitä että asiat tehdään väärin.

"Sain löysään vatsanahkaan neuvon, että 20 selkä- ja vatsalihasliikettä päivittäin auttaa kiinteyttämään keskivartalon lihakset noin puolessa vuodessa. Tällöin myös vatsanahka kiristyy."

Katson!

Sari kirjoitti:

Tuo on sellainen kokemus, että nyt tiedät taatusti kuka ja mikä ja mitä olet. Minulle vastaava kävi noin 15 vee sitten, kun olin menossa erään ystäväni luokse, ja mölyapinat huutelivat "hei kundi, sä näytät ihan naiselta!". Hetken hiljaisuuden jälkeen tuli "...sä taidatkin olla nainen!".

Minua ei ole koskaan transuteltu enkä koskaan ole joutunut aggression kohteeksi, mutta olen kyllä saanut kokea samankaltaista seksuaalista ahdistelua kuin naiset liian usein. Kerran olen joutunut työntämään mereen yhden nilkin, joka kävi käsiksi rintoihini.

Kuvittelin joskus, että genitaaliremppa ei vaikuttaisi läpimenoon, mutta post-opina on pakko sanoa, että se vaikuttaa. Kun värkit ovat samat kuin sp-identiteetti, se vaikuttaa heti itsetuntoon ja minäkuvaan, ja se näkyy puolestaan olemuksessa. Post-opit, varsinkin jos he ovat hyvin sosiaalistuneita, menevät helpommin läpi kuin pre-opit.

Tuo seksuaalinen ahdistelu on sitten se läpimenon toinen puoli. On kivaa kulkea kesällä hellemekossa, mutta ei ole kivaa kun kundit kuolaavat perään tai viheltelevät. Tuo on yksi syy myös, miksi vain harvoin laittaudun nätiksi tai meikkaan.

Laihdutuksesta vielä sen verran, että siinä on Kaksi Virallista Totuutta, ja ne ovat a) itsekidutus ja b) pupunruoka. Eli että jos laihtuu vaikkapa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tai zonettamalla, ne ovat ehdottoman no-no. Lieneekö syy kieroonkasvaneessa protestanttisessa etiikassa jonka mukaan elämässä ei saa olla mitään hauskaa vai siinä hokemassa että kärsimällä saa kirkkaan kruunun, mutta Virallisen Totuuden ulkopuoliset tavat laihtua tuntuvat olevan jokin hui-kauhistus auktoriteeteille. Minussa on kuitenkin sen verran nörttiä, että selvitin miten ruumiin hormonitoiminta pelaa ja miten sitä puukotetaan niin, että elimistö alkaa polttamaan omia varastorasvojaan kivuttomasti.

Sain löysään vatsanahkaan neuvon, että 20 selkä- ja vatsalihasliikettä päivittäin auttaa kiinteyttämään keskivartalon lihakset noin puolessa vuodessa. Tällöin myös vatsanahka kiristyy. Samalla tavoin tuoreita äitejä kehotetaan tekemään vatsiksia synnytyksen jälkeen.

Lue lisää

"Sain löysään vatsanahkaan neuvon, että 20 selkä- ja vatsalihasliikettä päivittäin auttaa kiinteyttämään keskivartalon lihakset noin puolessa vuodessa. Tällöin myös vatsanahka kiristyy. Samalla tavoin tuoreita äitejä kehotetaan tekemään vatsiksia synnytyksen jälkeen."

Nuo konstit on ollut minulla jo jonkin aikaa menossa ja ylävatsa onkin kiinteytynyt. Mutta alavatsan liki parinkymmenen vuoden venytys on paljon enemmän kuin odottavan äidin 9kk, joten pelkäänpä että avun saan siihen vain lääkärin veitsestä. Laihtuminen pistää tuon alavatsan aina vaan enemmän roikkumaan. Esim. tässä taannoin tulleessa telkkarisarjassakin vastaava leikattu vatsa oli paljon helpompi tapaus.

Sari kirjoitti:

hyvin moni transnainen ON sellaisessa asemassa tähän juttuun lähtiessään. Oma mutu-arvioni on, että TSistä 40% on hyvin koulutettuja huippuammattilaisia, 40% joko syrjäytyneitä, seksityöläisiä tai prekariaattia, ja 20% sitten ns. taviksia. Transmiehillä tilanne on erilainen.

Transsukupuoliset tuntuvat olevan keskimäärin tavallista älykkäämpiä ja paremmin koulutettuja. Tämä on selviö; tämän riesan tunnistaminen vaatii älykkyyttä ja tälle jotain tekeminen vaatii tarmokkuutta ja vastuunottoa. Siksi tuo vääristymä.

Olin itse kansainvälisessä firmassa asiantuntijatehtävissä, kun tein muutokseni. Mutta se oli yli kymmenen vuotta sitten, ja olin nuori tuolloin. Se oli myöskin aikaa ennen Kiina-ilmiötä ja massairtisanomisia.

Se lantapaakku VOI osua tuulettimeen itse kunkin osalta, ja siksi on tärkeää tehdä edes jonkinlainen tilanteenarviointi ja mietintä asian tiimoilta. Pareton lain mukaisesti 80% vaikeuksista osuu 20% ihmisille, mutta itse kukin meistä voi olla tuon 20% joukossa. Siksi on tärkeää tehdä se wors-case -skenaario ja edes jonkinlainen suunnitelma B.

Tässäpä lyhyt neuvo riskianalyysin tekemisestä:

a) Iso riski, iso todennäköisyys: unohda koko juttu
b) Iso riski, pieni todennäköisyys: hanki vakuutus
c) Pieni riski, iso todennäköisyys: rakenna varmistus
d) Pieni riski, pieni todennäköisyys: ignoroi

Lue lisää

Terveydenhuoltomme on sen kaltainen, että ihmistä pidetään mielummin mielisairalassa kuin, että hänet diagnosoitaisiin ts:ksi. Olen itse todistanut potentiaalisen ts:n itsemurhayritystä mielisairaalassa. Jotta ihminen voi kokea ja tajuta itsensä ts:ski, niin hänen pitää olla älykäs, terbeydenhuolto ei sitä tee. Minä kuulun jonkin mittarin mukaan Suomen älykkäimpään kahteen prosenttiin.

"Minna" kirjoitti:

Terveydenhuoltomme on sen kaltainen, että ihmistä pidetään mielummin mielisairalassa kuin, että hänet diagnosoitaisiin ts:ksi. Olen itse todistanut potentiaalisen ts:n itsemurhayritystä mielisairaalassa. Jotta ihminen voi kokea ja tajuta itsensä ts:ski, niin hänen pitää olla älykäs, terbeydenhuolto ei sitä tee. Minä kuulun jonkin mittarin mukaan Suomen älykkäimpään kahteen prosenttiin.

Lue lisää

En ole koskaan testannut ÄO:tani, joten enpä osaa sanoa missä se täsmällisesti liikkuu. Prosessiin kuuluvassa psykologin testissä mainittiin älykkääksi, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Mutta tutkimuksiin hakeutuessani ei missään vaiheessa älykkyyttäni epäilty tai tarjottu muuta psykiatrista hoitoa. Ehkä olin niin vakuuttava, että yleislääkäri sen kummempia ihmettelemättä kirjoitti lähetteen tutkimuksiin ja prosessi käynnistyi siitä.

Meeri-Anneli kirjoitti:

En ole koskaan testannut ÄO:tani, joten enpä osaa sanoa missä se täsmällisesti liikkuu. Prosessiin kuuluvassa psykologin testissä mainittiin älykkääksi, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Mutta tutkimuksiin hakeutuessani ei missään vaiheessa älykkyyttäni epäilty tai tarjottu muuta psykiatrista hoitoa. Ehkä olin niin vakuuttava, että yleislääkäri sen kummempia ihmettelemättä kirjoitti lähetteen tutkimuksiin ja prosessi käynnistyi siitä.

Lue lisää

Ihmisen päässä liikkuu paljon muutakin kuin älykkyyttä ja nämä kaikki on testattavissa, joskin minua on myös testattu laittomissa olosuhteissa perusteettomasti. Keksivertoihmisen älykkyys on n. 100, joskin Suomessa on keskivertoa tyhmempää kanssaa, jolloin keskivertoälykkyyskin jää pienemmäksi. Max älykkyys on käsitykseni mukaan 200 ja minä olen parhaimillani mitannut artisti Madonnaa vastaavaa älykkyttä itseltäni, joka käytännössä tarkoittaa Mensan sisäänpääsyä Suomessa. Huonoissakin olosuhteissa saan merkittävästi keskivertoa paremman tuloksen. Sinä olet mielestäni maailmankirjoissa kohtuu älykäs ja mukava ( kiitos viesteistä :)

Meeri-Anneli kirjoitti:

En ole koskaan testannut ÄO:tani, joten enpä osaa sanoa missä se täsmällisesti liikkuu. Prosessiin kuuluvassa psykologin testissä mainittiin älykkääksi, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Mutta tutkimuksiin hakeutuessani ei missään vaiheessa älykkyyttäni epäilty tai tarjottu muuta psykiatrista hoitoa. Ehkä olin niin vakuuttava, että yleislääkäri sen kummempia ihmettelemättä kirjoitti lähetteen tutkimuksiin ja prosessi käynnistyi siitä.

Lue lisää

Ei liene salaisuus, että keskeisistä asioistamme ajaneista ts:istä minä olin menestyksekkäin ja samalla koko pakan tyhmin.

Nerous on este ja vamma kun puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ihmisten välillä. Nerot helposti ajautuvat omiin pilvilinnoihinsa jossa he elävät omassa erinomaisuudessaan. On hienoa, ettei yhteiskunta ole niin tasapäinen vielä etteikö neroille olisi paikka ja rooli tässä yhteiskunnassa. Se on sellainen liito-oravan selviytymisstrategia.

"Minna" kirjoitti:

Mietin 26-vuotiaana elämääni ja mut heitettiin siksi mielisairaalaan. Olen 6-vuotta miettinyt elämääni sen jälkeen ja mulle pääsääntöisesti nauretaan. Voit laskea siitä ikäni ja tuntemukseni. Mä oon koko ikäni etsinyt tekosyytä huomiselle.

Lue lisää

Ymmärrät varmasti.

Fornevermore kirjoitti:

Ei liene salaisuus, että keskeisistä asioistamme ajaneista ts:istä minä olin menestyksekkäin ja samalla koko pakan tyhmin.

Nerous on este ja vamma kun puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ihmisten välillä. Nerot helposti ajautuvat omiin pilvilinnoihinsa jossa he elävät omassa erinomaisuudessaan. On hienoa, ettei yhteiskunta ole niin tasapäinen vielä etteikö neroille olisi paikka ja rooli tässä yhteiskunnassa. Se on sellainen liito-oravan selviytymisstrategia.

Lue lisää

Mulle on aina vakuuteltu sitä, että minussa olisi vikaa. Olen nähtävästi liian terve ja älykäs, mutta vain liian ts ollakseni veljeni veroinen, joka hänkin minua menestyksekkäämpi ja rumempi ollakseen ts.

Fornevermore kirjoitti:

Ymmärrät varmasti.

Suomessa pitää olla hullu ja tyhmä ollakseen järjissään. Olen yksin. Pitäkää mua hetki tai ottakaa omaksi.

Fornevermore kirjoitti:

Jatkan linjallani ilman pakkohymyä.
Kun kirurgi ja terveydenhuoltoalan henkilöitä koko joukko sanoo, että hyvinkin pieni töytäisy alavatsaan saattaa johtaa virtsaputken arpeutumisen/jatkuvan avaamisen kierteeseen saati sitten radikaali leikkaustoimenpide, niin miksi näissä piireissä minä olen ainoa jolle niin on käynyt?

Lue lisää

Ei me muutkaan olla ilman komplikaatioita selvitty. Niistä vain ei puhuta. Virtsaputken arpeutuminen on pientä verrattuna omiin kokemuksiini.

muillakin kirjoitti:

Ei me muutkaan olla ilman komplikaatioita selvitty. Niistä vain ei puhuta. Virtsaputken arpeutuminen on pientä verrattuna omiin kokemuksiini.

Olisi erittäin hyvä, jos nuo tiedot saataisiin toistenkin käyttöön, vaikkapa potilasjärjestön kautta. Yhtälailla niin negatiiviset kuin positiivisetkin tiedot. Silloin tiedettäisiin minkä verran komplikaatioita on ollut.

Toisaalta leikkaustekniikka edistyy pitkin harppauksin, joten tänä päivänä leikattujen tulokset ovat aivan erilaisia kuin 20 tai jopa 10 vuotta sitten tehtyjen. Oletettavasti leikkausten keskittäminen on auttanut ja lääkäri pystyy kehittämään tekniikkaansa edelleen kouluttautumalla ja tekemällä säännöllisesti korjausleikkauksia.

Meeri-Anneli kirjoitti:

Olisi erittäin hyvä, jos nuo tiedot saataisiin toistenkin käyttöön, vaikkapa potilasjärjestön kautta. Yhtälailla niin negatiiviset kuin positiivisetkin tiedot. Silloin tiedettäisiin minkä verran komplikaatioita on ollut.

Toisaalta leikkaustekniikka edistyy pitkin harppauksin, joten tänä päivänä leikattujen tulokset ovat aivan erilaisia kuin 20 tai jopa 10 vuotta sitten tehtyjen. Oletettavasti leikkausten keskittäminen on auttanut ja lääkäri pystyy kehittämään tekniikkaansa edelleen kouluttautumalla ja tekemällä säännöllisesti korjausleikkauksia.

Lue lisää

...leikata kaikki täällä suhteellisen kokemattomilla kirurgeilla kun kokemusta EU:n sisällä olisi kuitenkin tosi paljon. Joko potilas voitaisiin lähettää tai kirurgi kutsua töihin tänne.