Meidän "perhe": Minä (tyttö), äiti ja isä. Vanhemmat eros jo varhain hirveiden riitojen takia. Silti äiti jaksaa sanoa että isäsi oli hänen elämänsä mies, vaikka oli heittiö, luonnevikainen, väkivaltainen. Kärsin hirveästi lapsena heidän riidoistaan. Äiti on antanut kaikessa periksi isälle, tuntuu että hänellä oli kaksi lasta, minä ja isä. Isä ei ole mikään vanhempi, kyllä hän minut roiski ja siihen se vanhemmuus jääkin. Äiti aina jaksaa muistuttaa miten rakastaa isääni. Isän asiat MENEE AINA omieni edelle! Nyt päälle 2-kymppisenä jos saan uuden työpaikan, uuden poikaystävän, mitä tahansa ja jos isäkin on menestynyt niin voi olla varma ettei mun "menestyksiä" huomata. Haluaisin niin kovasti hyväksyntää...täristen onnesta soitin äidille että minä ja miesystävä ollaan tehty sovinto -oli iso asia minulle, tietysti- ja samaan aikaa isäni oli saanu uuden duunin ja äiti vaan hehkutti faijan asiaa EIKÄ EDES kuunnellu mun onnea omista asioistani! Oli niin paska olo. Vihaan sitä akkaa. Muuten kyllä on aina kuuntelemassa mua, kehumassa ja kannustamassa, mutta anna olla jos se arvoton naistenhakkaaja on jotain tehnyt niin mua ei muistetakaan. JA NÄIN ON OLLUT SIITÄ ASTI KUN OLI PIKKUTYTTÖ.
Vihaan isääni ja senkin takia tuntuu että kilpailen hänen kanssaan tai jotain.
Vihaan isääni ja senkin takia tuntuu että kilpailen hänen kanssaan tai jotain.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä hän siihen sanoo?
Sano vaan suoraan oma mielipiteesi isästäsi äidillesi ja pyydä jättämään isäsi "kuulumiset" sulle kertomatta.
Ok, isäsi on siis jonkinsortin narsisti ja äitisi tämän aulis uhri. Molemmilla on siis vakava mielenterveysongelma, joten kummastakaan ei ole kasvattajaksi eikä roolimalliksi. Kehottaisin tutustumaan laajalti muihin ihmisiin jotta saisit paremmin taustaa arvioida menneisyyttäsi. Ja lisäksi katkaisisin välini molempiin vanhempiin VÄLITTÖMÄSTI. Hankit näille vaikka lähestymiskiellot, tuskin kaipaat elämääsi enää lisää alistamista, epäkunnioitusta ja paskanheittoa.
Niinjoo, tän ehkä jo tiedät:
www.narsistienuhrientuki.info
Voimia!
Niin, isä on narsisti ja äiti sen hyysääjä. Kiitos linkistä, olen tiennyt tuon linkin ja tästä asiasta jo aikaisemminkin. Eipä minulla juuri ole välejä enää vanhempiini, onneksi, eletään kaikki omaa elämäämme. Ei ole mitään säännöllisiä tapaamisia, joskus muodon vuoksi puhun isäni kanssa puhelimessa, ehkä kerran vuodessa. Se riittää.