mietinpähän vaan...

Uskoisin, että sellaiset aupairit lähinnä sanovat perheen olevan "liian vaativa" sen sijaan, että osaisivat arvioida omaa käytöstään. Näin ajattelisin.

Olin au pairina Englannissa, vuoden tein melkein loppuun asti, mutta tuskin minusta jäi kauhean hyvää kuvaa.
Kotityöt tuli tehtyä, joteskin, kokemusta ei ollut oman kodin hoitamisesta ja nyt olen oikeastaan oppinut miten siivotaan ja kotia hoidetaan.
Lapset kyllä pitivät minusta, ehkä sen takia kun en kieltänyt niinkuin oma äiti. Ehdein leikkiäkin enemmän kuin se oma äiti, sillähän oli aina joko töitä tai kodinhoitoa.
Kauppalaskukin oli varmaan reilusti isompi kuin ilman au pairia, en ymmärtänyt miten kallista on toi kaikki herkuttelu.
Juhleinkin aina silloin tällöin, ylimääräistä vapaata sain pyydettäessä, mutta ylimääräisistä tunneista kyllä pyysin palkan.
Eli siis, jos lähtisin uudestaan, ajattelisin enemmän asioita. On tosi helppo vaan pyytää ja pyytää kun äiti on aina hoitanut kotityöt.
Tosi mielenkiintoinen ketju, tosi hyvä idea, toivottavasti tulee vastauksia.

Minusta on n. kolmen viikon päästä myös tulossa Au pair. Odotan innolla tätä kokemusta, mutta samalla mietityttää, että millaisia piirteitä minusta tulee esille. Kyllä olen ainakin perheelleni myöntänyt että minusta näitä vikojakin löytyy ja että parhaani tulen tekemään.

Uskon, että mokia tulen tekemään, krapula aamuja tulee olemaan ja huonoja päiviäkin, mutta luulen että perhe on jo valmistautunut tähän, kaiken kertomani perusteella. En kuitenkaan usko, että ihan kelvoton olisin. Muistetaan, että ihmisiä tässä vaan ollaan.

Hyvä ketju kyllä!

itse oli 16-vuotiaana vuoden saksassa au pairina ja kuukauden päästä taas..
siis mulle on nyt selvää, että olin varmasti suhteellisen kamala au pair. olin murrosikäinen ja äiti on hoitanut kaikki kotihommat aina. lasten kanssa tulin upeasti juttuun ja vanhempienkin; kolme vuotta aikaa kun palasin, mutta yhä läheisissä väleissä! kutsuvat minua ensimmäiseksi murrosikäiseksi lapsekseen :) siis kaikki meni hyvin, tein mitä piti ja olin yli vuoden mutta - olin niin uskomattoman ajattelematon useasti ja oma-alotteellisuutta ei ollut yhtään!
krapula-aamujakin oli, mutta ikinä ei työhön vaikuttanut suuremmin. mutta siis kyllä sen nyt tajuaa miten naivi, tyhmä ja ajattelematon silloin oli. nyt on tarkoitus tehdä monet asiat toisin, uskon että tulee antoisa vuosi..

Ei varmaan tosiaan tajua kuin vasta myöhemmin, vuosien kuluttua. Meille tuli ensimmäinen aupair, 18v, eikä itselleni olisi edes pälkähtänyt päähän, että joku ei osaisi, siis ei kerta kaikkiaan tietäisi, kuinka esimerkiksi pyyhitään pölyjä, tai kuinka pyyhitään kaatunut mehu pöydältä. Ei vain tosiaan tiennyt. Olimme hakemuksessa painottaneet oma-aloitteisuutta ja saaneet hänestä aivan toisenlaisen kuvan. Jätti omiakin tavaroitaan lojumaan ympäri huoneita. Hänen äitinsä myöhemmin puhelimessa otti itse puheeksi anteeksi pyydellen, että "onhan tuo meidän tyttö vähän hemmoteltu". En syyttele ollenkaan, hirveän mukava tyttö itsessään oli, itseäni vaan hämmästytti ja joskus jouduin itsekseni ihan nauramaan, kun hän ihan oikeasti oli niin kädetön kaikissa normaaleissa kodin ylläpitämiseen liittyvissä jutuissa, täysi-ikäinen! Eikä hänelle kuulunut kuin pientä siivousta ja järjestelyä 3h viikossa lasten kanssa olon lisäksi. Hänen omasta suustaan: "On tuo siivous niin hankalaa kun pitää siirrellä tavaroita." :) En raaskinut häntä lähettää kotiin, yritin kiltisti ja ystävällisesi opettaa siistiksi, mutta ei onnistunut. Tein sitten kaiken itse lopulta koko vuoden, mikä taas oli pois minun ja lasten yhteisestä ajasta - osasyy, miksi aupairin alun perin otimme. Mutta kuten sanoin, muuten herttainen tyttö kuin mikä.

olisin ollut kelvoton tai huono. olin jokseenkin krapulainen ja hiukan väsynyt lähes joka aamu noin 3 kuukauden ajan mutta se ei vaikuttanut kuinkaan käyttäytymiseeni tai työtehooni koska ymmärsin että on oma ongelmani jos en nuku tarpeeksi tai juon liikaa, muut eivät saa siitä kärsiä ja mielestäni se olisi jotenkin jopa noloa. söin buranan joskus jos siltä tuntui ja hoidin hommani asiallisesti. lapset eivät huomanneet mitään erityistä eivätkä vanhemmatkaan, ihmettelivät vaan kuinka jaksan olla niin pirteä/mukava/ystävällinen/ihana aina vaikka olen aina menossa, siis yöt aina ulkona kavereiden/poikaystävän kanssa.