työtön

Minulla asia (siis ero) on muhinut päässä tosi pitkään. Mikään äkkitempaus tämä ei ole. Lähes vuosi sitten asioiden muuttuessa parisuhteessa romahdin lopullisesti ja siitä asti käynnit mtt:ssa ovatkin jatkuneet.
Vuosien alistamisen/mitätöimisen jälkeen itsetunto nollassa. Ei silloin jaksanut kuin itkeä. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa terapiaistuntojen ansiosta alan näkemään tilanteeni uusin silmin. Pelastaakseni itseni on minun lähdettävä suhteesta. Ehkä maailmani ei merkittävästi muutu muuten, kuin että rahapulassa saa kärvistellä. No vaihtelu virkistää ja helvetistä toiseen menen, vaikka se olisi viimeinen tekoni:)

kohtalotoveri kirjoitti:

Minulla asia (siis ero) on muhinut päässä tosi pitkään. Mikään äkkitempaus tämä ei ole. Lähes vuosi sitten asioiden muuttuessa parisuhteessa romahdin lopullisesti ja siitä asti käynnit mtt:ssa ovatkin jatkuneet.
Vuosien alistamisen/mitätöimisen jälkeen itsetunto nollassa. Ei silloin jaksanut kuin itkeä. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa terapiaistuntojen ansiosta alan näkemään tilanteeni uusin silmin. Pelastaakseni itseni on minun lähdettävä suhteesta. Ehkä maailmani ei merkittävästi muutu muuten, kuin että rahapulassa saa kärvistellä. No vaihtelu virkistää ja helvetistä toiseen menen, vaikka se olisi viimeinen tekoni:)

Minulla myös masennus,jo ollut kauan..jatkuvaa mitätöintiä ym.saa elää "jännityksessä" milloin taas räjähtää.Tiedän et paha oloni johtuu elämäntilanteesta,kun uskaltaisi lähteä...yksin en ole asunut koskaan miten sitä "oppisi"elämään.Kuulostaa tyhmältä,mut tätä mietin tosissani,aina ollut MIES joka päättää kaiken.

en jaksa kirjoitti:

Minulla myös masennus,jo ollut kauan..jatkuvaa mitätöintiä ym.saa elää "jännityksessä" milloin taas räjähtää.Tiedän et paha oloni johtuu elämäntilanteesta,kun uskaltaisi lähteä...yksin en ole asunut koskaan miten sitä "oppisi"elämään.Kuulostaa tyhmältä,mut tätä mietin tosissani,aina ollut MIES joka päättää kaiken.

Mulla se tilanne räjähti aprilliviikonloppuna ja nyt tässä sit yritän eteenpäin päästä.
Samoissa asioissa mä oon paininut pitkään ja nyt ne on nenän edessä ja en voi niitä enää mitenkään lakaista maton alle ja yrittää selvittää välejä. Kun toinen ei halua, niin ei halua.
Mulla auttaa tilanteeseen ajattelu "iloisempia" asioita. Esim. nytpä saan tehdä sellaista ruokaa mitä itse haluan ja niitä ruoka-aineita mitä mies ei voi syödä. Hihi, vaikkapa kukkakaalisipulisienivihannessoppaa.
Menoista, että kenellekkään en ole selitysvelvollinen ja saan mennä ja tulla niinkuin haluan. Eikä enää koskaan tarvi pelätä toisen humalassa oloa yms.
Tottakai muakin ahdistaa pärjääminen, että miten rahat riittää ja entä kun iskee se ihmisen ikävä toisen luo.
Meitä on muitakin samassa tilanteessa. Erittäin hyvä tukiverkko pitää olla ympärillä ja puhua asioista ja ottaa vastaan apua ja tukea.
Ihminen on oppivainen. Olemmehan me oppineet skolessa lukemaan ja laskemaan jne. Miksi emme oppisi asumaankin yksin. Pikkuhiljaa opetellaan. Ei kaikkea tarvitse heti osata. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Elämä opettaa uusia asioita.

jaffat kirjoitti:

Mulla se tilanne räjähti aprilliviikonloppuna ja nyt tässä sit yritän eteenpäin päästä.
Samoissa asioissa mä oon paininut pitkään ja nyt ne on nenän edessä ja en voi niitä enää mitenkään lakaista maton alle ja yrittää selvittää välejä. Kun toinen ei halua, niin ei halua.
Mulla auttaa tilanteeseen ajattelu "iloisempia" asioita. Esim. nytpä saan tehdä sellaista ruokaa mitä itse haluan ja niitä ruoka-aineita mitä mies ei voi syödä. Hihi, vaikkapa kukkakaalisipulisienivihannessoppaa.
Menoista, että kenellekkään en ole selitysvelvollinen ja saan mennä ja tulla niinkuin haluan. Eikä enää koskaan tarvi pelätä toisen humalassa oloa yms.
Tottakai muakin ahdistaa pärjääminen, että miten rahat riittää ja entä kun iskee se ihmisen ikävä toisen luo.
Meitä on muitakin samassa tilanteessa. Erittäin hyvä tukiverkko pitää olla ympärillä ja puhua asioista ja ottaa vastaan apua ja tukea.
Ihminen on oppivainen. Olemmehan me oppineet skolessa lukemaan ja laskemaan jne. Miksi emme oppisi asumaankin yksin. Pikkuhiljaa opetellaan. Ei kaikkea tarvitse heti osata. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Elämä opettaa uusia asioita.

Sinulla on jo "kaikki"selvänä mielessäsi,kun noin positiivisesti jaksat ajatella,mietityttää kaikki...mitä ihmiset puhuvat ym.ym.kun saisi voimia mennä eteenpäin.

aloittaja kirjoitti:

Sinulla on jo "kaikki"selvänä mielessäsi,kun noin positiivisesti jaksat ajatella,mietityttää kaikki...mitä ihmiset puhuvat ym.ym.kun saisi voimia mennä eteenpäin.

Niin. Se on tietenki ongelmana ne toisten puheet. Viittomakielisiä on Suomessa n. 5000 ja "kaikki tuntee toisensa" ja juuri tällaiset "skandaalimaiset" jutut leviää alta aikayksikön läpi Suomen kuurojen parissa. Mä en ole kelleen kuurolle vielä kertonut tulevasta avioerostani. Kyllä mua kauhistuttaa ne puheet, mutta sain tukea eräältä palstalaiselta tästä asiasta, että antaa puhua vain. Mitä sitten. Esim. sitä kautta voi saada paremmin töitä, kun tietää että tilanne on paha ja rahaa tarvii. Ette te enkä mä voi loputtomiin ajatella että mitä muut puhuu. Puhukoot mitä haluavat, täytyy vaan nostaa pää pystyyn. Katsokaa myös tämä juttu, että jyvät erottuu akanoista silloin kun elämä potkii päähän ja on vaikeaa. Todelliset ystävät jäävät tueksi ja ne muut saavat mennäkki jos menevät. Ne jotka jää niin ovat niitä aitoja ystäviä, jotka välittävät ja ovat tukena.
Vaikka mulla on "kaikki" selvänä mielessäni, niin tiedän varsin hyvin, että mulle tulee aivan varmasti pahoja päiviä ja ahdistaa ja tuntuu että kuolee tähän tuskaan. Mutta siitä selviää ajan kanssa. Kun siitä selviää, niin on vaan entistä vahvempi ja kokemuksen kautta voi auttaa toisia vastaavassa tilanteessa olevia.

kyllä tuo yh plus työttömyys/yhdistelmä ei ole mikään helppo, turha sanoa ja jos yhteiskunta "elättää" niin saat kyllä tuntea olevasi sen kakkoskansalainen eli mä neuvoisin nyt ottamaan KAIKEN saatavissa olevan viisauden käyttöön !