Elämäntilanteet minulla on muuttuneet, silti olen edelleen sinkku. Syynä se, ettei naiset kelpuuta minua jostain syystä. Ikää minulla "jo" 30v.
Ennen nuorena opiskelija-kloppina olin aika tarkka naisten ulkonäöstä ja se olin minä joka yleensä otin sitten takapakkia jos oli kehittymässä jotain suhteen poikasta. Enpä kai olisi silloin parikymppisenä ollut edes valmis mihinkään suhteeseen, halusin olla vapaa.
Sitten oli lama ja se vaihe jolloin olin jälleen opiskelijana töiden puutteen takia. Asenteet oli minulla muuttunut jo hieman siihen suuntaan ettei ulkonäkö ollut se tärkein kriteeri, vaan halusin oikeasti tulla juttuun naisen kanssa.
En vain onnistunut saamaan ketään semmoista joka olisi halunnut oikeasti ruveta suhteeseen. Ajattelen nykyään, että vähän päälle 20 vuotiaat harvoin vielä mitään kummempaa haluavatkaan. Seikailu on listan ykkösenä, suhteet kakkosena.
Tuli sitten vaihe jolloin en paljoa naisia tapaillutkaan, duunihommia, pätkätöitä lähinnä tein. Siinä meni muutamat vuodet ilman sen kummempaa. Ei tullut eteen "se oikea" vaikken ketään varsinaisesti etsinytkään. Silloin kun naisia tapasin(vaikkapa netin kautta) niin kyllä kiinnostusta heidän puoleltaan oli..kyselivät heti mitä teen työkseni jne. Tapaamisiakin oli, mutta jos minä olin naisesta kiinnopstunut, niin hän ei sitten minusta jne.
Sitten tuli aika jolloin olin työttömänä. Kun tapasin naisia ja kerroin olevani työtön, niin johan kaikki naiset karkasi vaikka sanoin etten koko loppuelämääni ajatellut työttömänä olevani.
Muutaman naisen kanssa kylläkin kaveerasin(ihme että työtön heille kelpas) ja joskus kun tuli riitaa, niin kyllä huomasin kuinka naiset osaa loukata. Itse en henkilökohtaisuuksiin koskaan riidellessä mene, mutta naiset näyttää menevän. Silloin sain kuulla olevani mm. "luuseri työtön", yhteiskunnan elätti" yms. loukkaavaa. Riidat onneksi sovittiin aina myöhemmin. Tosin nyttemmin minulla ei ole enää näitä naisia ystävinä, vaikka heistä tavallaan vieläkin pidän.
Sitten olin jälleen opiskelija ja sen aikana olin 6kk suhteessakin. Tosin nainen ei ollut ollenkaan sitä kenen kanssa tulisin toimeen. Erottiin.
Olin kuitenkin sen verran vanha ja etsin 24-30 vuotiaita naisia ja he ei oikeen pitäneet siitä että olen "vain" opiskelija". Eli vaikea oli naista löytää..siis semmoista naista josta pitäisin ja oltaisiin samalla aaltopituudella. Huomasin selvästi että asemani yhteiskunnassa oli se ongelma. Vaikka sanoin etten koko elämääni opiskele, menen töihin. Olinhan minä postinjakajanakin töissä tuossa välissä, mutta postinjakajia naiset ei näköjään kelpuuttaneet.
Tämän jälkeen minulle tapahtui henk. kohtaisessa elämässä paljon. Tein paljon töitä jotta pääsin nykyiseen asemaani.
Huomasin kuitenkin jo hyvin pian että jos mainitsen että olen johtavassa asemassa, niin naiset kaikkoaa. Oletan että he ajattelevat olevansa jotenkin toisella tasolla kuin minä, vaikka nimen omaan duunarinaisia etsin, en akateemisia(ei ole mun tyylisiä).
Nyt olen sitten kokeillut salaavani sen mitä teen, tai jos kerron, kerron vain millä alalla olen(jolloin he tietenkin olettavat että olen vain duunari). Se kelpaa. Mutta en halua montaa kuukautta salata kuka olen, niin olen lopulta kertonut mitä teen. Sen jälkeen naiset on kadonneet, vaikka sitä ennen kertoneet että tunnun mukavalta ja olen kivan näköinen jne.
Olen tullut siihen tulokseen että nyt työttömänä olon kiroukseni on muuttunut siihen että olen naisten mielestä liian korkeassa asemassa.
Pelkäävätkö he että teen töitä yöt läpeensä ja istun kokouksissa ja olen oikeasti tylsä ihminen? Miksei he halua tutustua ensin paremmin ennen kuin sanovat "kiitos ei"?.
Tämä ilmiö on uusi, sillä olen tässä tilanteessa ollut vasta noin 6kk, mutta nyt olen miettinyt että jos sanon olevani vain tavallinen duunari..ehkä se iskee parhaiten naisiin.
Toisaalta on tullut mieleeni sekin, että haluaako useimmat 25-30 naiset sittenkään oikeasti suhdetta, vai ainoastaan seikkailua?
PS.Mun viimenen kokemus naisesta(jonka muuten löysin netin kautta) oli se, että tapailtiin 3kk ja lopulta tämä nainen soittaa että hänellä on toinen kulta, joka oli joku muo nuorempi kloppi..olin siis mitä TÄH! Oli tapaillut jonkun deittipalstan kautta koko ajan miehiä, vaikka oli ollut muhun mukamas niin rakastunut. Meinas hermot mennä. Sanoin hälle että turha sitten enää takas ruikuttaa luokseni ja toivotin hyvät jatkot heille.
Ennen nuorena opiskelija-kloppina olin aika tarkka naisten ulkonäöstä ja se olin minä joka yleensä otin sitten takapakkia jos oli kehittymässä jotain suhteen poikasta. Enpä kai olisi silloin parikymppisenä ollut edes valmis mihinkään suhteeseen, halusin olla vapaa.
Sitten oli lama ja se vaihe jolloin olin jälleen opiskelijana töiden puutteen takia. Asenteet oli minulla muuttunut jo hieman siihen suuntaan ettei ulkonäkö ollut se tärkein kriteeri, vaan halusin oikeasti tulla juttuun naisen kanssa.
En vain onnistunut saamaan ketään semmoista joka olisi halunnut oikeasti ruveta suhteeseen. Ajattelen nykyään, että vähän päälle 20 vuotiaat harvoin vielä mitään kummempaa haluavatkaan. Seikailu on listan ykkösenä, suhteet kakkosena.
Tuli sitten vaihe jolloin en paljoa naisia tapaillutkaan, duunihommia, pätkätöitä lähinnä tein. Siinä meni muutamat vuodet ilman sen kummempaa. Ei tullut eteen "se oikea" vaikken ketään varsinaisesti etsinytkään. Silloin kun naisia tapasin(vaikkapa netin kautta) niin kyllä kiinnostusta heidän puoleltaan oli..kyselivät heti mitä teen työkseni jne. Tapaamisiakin oli, mutta jos minä olin naisesta kiinnopstunut, niin hän ei sitten minusta jne.
Sitten tuli aika jolloin olin työttömänä. Kun tapasin naisia ja kerroin olevani työtön, niin johan kaikki naiset karkasi vaikka sanoin etten koko loppuelämääni ajatellut työttömänä olevani.
Muutaman naisen kanssa kylläkin kaveerasin(ihme että työtön heille kelpas) ja joskus kun tuli riitaa, niin kyllä huomasin kuinka naiset osaa loukata. Itse en henkilökohtaisuuksiin koskaan riidellessä mene, mutta naiset näyttää menevän. Silloin sain kuulla olevani mm. "luuseri työtön", yhteiskunnan elätti" yms. loukkaavaa. Riidat onneksi sovittiin aina myöhemmin. Tosin nyttemmin minulla ei ole enää näitä naisia ystävinä, vaikka heistä tavallaan vieläkin pidän.
Sitten olin jälleen opiskelija ja sen aikana olin 6kk suhteessakin. Tosin nainen ei ollut ollenkaan sitä kenen kanssa tulisin toimeen. Erottiin.
Olin kuitenkin sen verran vanha ja etsin 24-30 vuotiaita naisia ja he ei oikeen pitäneet siitä että olen "vain" opiskelija". Eli vaikea oli naista löytää..siis semmoista naista josta pitäisin ja oltaisiin samalla aaltopituudella. Huomasin selvästi että asemani yhteiskunnassa oli se ongelma. Vaikka sanoin etten koko elämääni opiskele, menen töihin. Olinhan minä postinjakajanakin töissä tuossa välissä, mutta postinjakajia naiset ei näköjään kelpuuttaneet.
Tämän jälkeen minulle tapahtui henk. kohtaisessa elämässä paljon. Tein paljon töitä jotta pääsin nykyiseen asemaani.
Huomasin kuitenkin jo hyvin pian että jos mainitsen että olen johtavassa asemassa, niin naiset kaikkoaa. Oletan että he ajattelevat olevansa jotenkin toisella tasolla kuin minä, vaikka nimen omaan duunarinaisia etsin, en akateemisia(ei ole mun tyylisiä).
Nyt olen sitten kokeillut salaavani sen mitä teen, tai jos kerron, kerron vain millä alalla olen(jolloin he tietenkin olettavat että olen vain duunari). Se kelpaa. Mutta en halua montaa kuukautta salata kuka olen, niin olen lopulta kertonut mitä teen. Sen jälkeen naiset on kadonneet, vaikka sitä ennen kertoneet että tunnun mukavalta ja olen kivan näköinen jne.
Olen tullut siihen tulokseen että nyt työttömänä olon kiroukseni on muuttunut siihen että olen naisten mielestä liian korkeassa asemassa.
Pelkäävätkö he että teen töitä yöt läpeensä ja istun kokouksissa ja olen oikeasti tylsä ihminen? Miksei he halua tutustua ensin paremmin ennen kuin sanovat "kiitos ei"?.
Tämä ilmiö on uusi, sillä olen tässä tilanteessa ollut vasta noin 6kk, mutta nyt olen miettinyt että jos sanon olevani vain tavallinen duunari..ehkä se iskee parhaiten naisiin.
Toisaalta on tullut mieleeni sekin, että haluaako useimmat 25-30 naiset sittenkään oikeasti suhdetta, vai ainoastaan seikkailua?
PS.Mun viimenen kokemus naisesta(jonka muuten löysin netin kautta) oli se, että tapailtiin 3kk ja lopulta tämä nainen soittaa että hänellä on toinen kulta, joka oli joku muo nuorempi kloppi..olin siis mitä TÄH! Oli tapaillut jonkun deittipalstan kautta koko ajan miehiä, vaikka oli ollut muhun mukamas niin rakastunut. Meinas hermot mennä. Sanoin hälle että turha sitten enää takas ruikuttaa luokseni ja toivotin hyvät jatkot heille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse kartan ihmisiä, jotka laittavat liian suuren painon sille, mitä toinen tekee työkseen. Pinnallinen materialisti saa olla, mutta raja kaikessa. Itseäni ei kiinnosta pätkääkään, mitä se toinen tekee työkseen; mieluummin työtön ja tyytyväinen kuin työssä ja onneton.
Jaa, kaipa tuohon voi sanoa, että olet tavannut niitä vääriä tyyppejä. Kyllä joku sinua arvostaa ihan sen vuoksi, missä asemassa olet työelämässä, jos tätä kaipaat. Parempi kai olisi, jos arvostaisi ihan oman itsesi takia, mutta kun itsekin tunnut arvottavan itsesi työn ja sosiaalisen statuksen kautta, niin tuskin tätä odotatkaan?
Ihminen mulle tärkein, en etsi mitään akateemista harmaahapsua. Tapailen tällä hetkellä naista, joka on opiskelija. Tosin olen vain sanonut että olen tällä ko. alalla..en siis ole kertonut asemastani. Uskon ja toivon että hän on erilainen kuin nämä aikaisemmat..ainakin hän tuntuu erilaiselta, mukavalta ja syvälliseltä.
"Ihminen mulle tärkein, en etsi mitään akateemista harmaahapsua."
Joo, miten vaan.
itse ennakkoluuloihisi ihmisistä? Et ole varmaankaan edes kysynyt suoraan naisilta mikä on vialla oikeasti vaan oletat että se sinun sosiaalinen asemasi. Itsellesi taitaa merkata tosi paljon, mikä on naisen asema yhteiskunnassa. Siitä kertoo tuo ennakkoluuloinen kommenttisi akateemisesti koulutetuista; TUO ON HEI VANHNAIKAISTA JA TYPERÄÄ. Voi olla ettei naiset kestäneet sinun luonnettasi - tuliko se koskaan mieleen? t. punatukkainen akateeminen nainen
tollanen paskan jauhaminen ja setviminen
Tekstiä lukiessani tuli sellainen mielikuva, ettei sulle kuitenkaan kukaan kelpaa. Energiasi kuluu vaan jonkun ihmeellisen prinsessan etsimiseen.
Tottakai saat etsiäkin sitä ihmeellistä prinsessaa, mutta etsiminen voi käydä työlääksi, sillä prinsessatkin aistivat asenteesi.
Entä jos keskityiset etsimään ihmistä, jonka kanssa aidosti viihdyt? Kun olet aito ja ehkä iloinne niin voi tärpätä paremmin.
Kyllä pitää olla rehellinen. Muuten et voi saada rehellistä palautettakaan. Ja kyllä mua ainakin kiinnostaa mitä mies tekee työkseen tmv. Kokonaiskuvan perusteella kuitenkin arvioin kiinnostaako mua vai ei ko. ihminen henkilökohtaisesti.
Mulle ei niinkään merkitse korkea asema vaan mieluiten olisi samanlaiset arvot kuin itselläni. Helpoiten sellaisia näin karkeesti sanoen uskon löytäväni oman alani ihmisistä. Työttömästä ajttelisin että miksi tuo on työtön. Itse en työttömäksi aijo jäädä ja jos jään keksin kyllä jotain kehitelmiä itselleni. Voin mennä vaikka vapaaehtoistyöhön. Itseasiassa minä voin kyllä toimia postinkantajanakin tai siivoojana väliaikasesti. Ei se ole niin vakavaa mitä sitä tekee kunhan hommat rulaa.
eikös kuitenkin parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa
ajattele asioita noin vaikeasti, teet vain itse omasta elämästäsi hankalan. Ei sitä elämänkumppania väkisin hakemalla löydä vaan kyllä se tulee kohdalleen jos on tullakseen. Opettele oleen omaan elämääsi tyytyväinen ja todellakin lopeta tuollainen katkeroituneen ihmisen höpötys. Ei sinulla mihinkään kiire ole ja sitä elämää jatkuu vielä vuodenkin päästä. Aikaa on vaikka minkälaisiin tekoihin.
Sellaiset naiset jotka ensimmäisenä tuoijottavat vain työpaikkaasi, koulutustasi, ym, eivät ole sinun arvoisiasi.
Noi nettijutut on sit tarina erikseen. Netin kautta on äärimmäisen hankala löytää kunnollista kumppania itselleen, liikkeellä on vaikka minkalaista säheltäjää ? Netistä jos sitä haluaa hakea pitää olla kärsivällinen eikä sieltä pidä valita ihan ketä tahansa, ehkä parempi on hakea sitä ihan live elämästä ? Usko pois kyllä se sieltä joskus tärähtää kohdalleen kun vaan nautit omasta olostasi ja teet elämäsi ellämisen arvoisen.
Oliskohan jo syytä katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstä (tai omia toiveita) kun ei seuraa löydy. Ethän sä loppuelämääs voi syyttää kelpaamattomuuttasi sillä että olet joko työtön, opiskelija tai liian hyvässä työssä...
Toi sun pohdintas liian korkeasta asemasta ja hyljätyksi tuleminen sen takia on vähän outo, olet ollut korkeassa asemassa n. 6 kk, siitä tapaillut yhtä naista 3 kk,olet kertonut toisille totuuden ja olet myös kerennyt kokeilla salaavasi totuuden (toisaalta lopussa pohdit vasta mahdollisuutta että kerrot olevasi duunari?), silti pakit on tullut? Oletko naisten kanssa ehtinyt muusta puhua kun sun työstäsi?