Mä kaipaan ennenkaikkea ihmistä, jonka tunsin tai ehkä en tuntenut, koska kauheasti ei kerennyt mitään olemaankaan. Ja paljon oli kuitenkin, ainakin mun puolelta. Se vaan muistaa miltä toinen tuntui,sen mitä se on sanonut, niin hyvät kuin huonotkin asiat, kaipaa sen juttuja, hassutuksia ja sen kasvoja, niitä mä en unohda! Tunnenkohan sitä jos se vanhana tulee vastaan...
Elämä vaan on täynnä valintoja ja mä olen tehnyt hyviä valintoja, koska ei mulla nyt ole mitään hätää. Se on tehnyt omat valintansa ja mä toivon ettei silläkään ole mitään hätää.
Jos...sut...jossain tapaan, mä luulen että asiat ja tunteet tulee kyllä vahvasti pintaan, enkä ole ainoa, mut me jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...niinhän?
Elämä vaan on täynnä valintoja ja mä olen tehnyt hyviä valintoja, koska ei mulla nyt ole mitään hätää. Se on tehnyt omat valintansa ja mä toivon ettei silläkään ole mitään hätää.
Jos...sut...jossain tapaan, mä luulen että asiat ja tunteet tulee kyllä vahvasti pintaan, enkä ole ainoa, mut me jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...niinhän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämässä on tehtävä valintoja, joiden uskoo olevan itselle oikeita. Valintojensa kanssa
on sitten elettävä koska kaikkia valintoja ei
saa uusia, joitakin kuitenkin voi päästä uudelleen tekemään...
Muistotkin kultautuu ajanmyötä. Tunne vaan huuhtoutuu muistoista pois ja kaipuu katoaa.
Hienoja elämän hetkiä muistelee silleen ulkopuolisesti ja muistaa ne tunteet muttei ne valtaa mieltä enää. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Kaikki pärjää lopulta. Hätä on vaan väliaikaista. Hätä on tunteiden tuottama reaktio kun menettää jotain tärkeää ja arvokasta.
Se miten tunteillaan reagoi kohdattaessa riippuu paljon siitä mitä on tunteillensa tehnyt. Jos on hyväksynyt menetyksen niin ne ovat jo hallinnassa. Voiko sitä jatkaa, ettei mitään olisi tapahtunut? En usko. Kyllä elämä jättää ihmiseen jälkensä. Mitä jos menneisyys palaisi?