Olen nyt reilun pari kuukautta potenut enemmän tai vähemmän alaselkääni ja syönyt lääkkeitä. Alussa (väärä) diag. fasettilukko >> OMT-fysioterapiaan. Manipulaatio ei auttanut. Helpotti kyllä lihasspasmia kun sain akupunktiota. Uusi diag. ortopedilta L4/L5 välissä degeneraatiota ja diskus prolapsi/protruusio(?). Tilanne vaihtelee, riippuen miten tiukasti jaksan noudattaa "elämänohjeita"; välttää huonoja istuma- ym asentoja, nousta usein istumatyössä ylös/kävelemään, kävellä vatsalihaksia aktivoiden ym. Ortopedi kielsi venytykset ja varsinaisen fysioterapian. Olen käyttänyt selkäkippiä max 45 asteen traktioon. Auttaa!
Lääkkeinä menee nyt 2 - 3 Voltaren/Diclomex Rapid 50mg ja toisinaan yöksi Norgesic. Pahimmassa vaiheessa oli yöksi Panacod.
Tilanne nyt keskimäärin paranemaan päin, mutta vielä puutumista ja hermosärkyä jalassa. Lääkärin kommentti: vaatii kärsivällisyyttä! Ei siis kovin paha, mutta rajoitteet päivittäisiin tekemisiin riepovat!
Kommentteja ja kokemuksia; miten pitkään menee? Leikkausta en halua, jos nämä konservatiiviset auttavat. Kannattaako fysiatrin konsultaatio?
Lääkkeinä menee nyt 2 - 3 Voltaren/Diclomex Rapid 50mg ja toisinaan yöksi Norgesic. Pahimmassa vaiheessa oli yöksi Panacod.
Tilanne nyt keskimäärin paranemaan päin, mutta vielä puutumista ja hermosärkyä jalassa. Lääkärin kommentti: vaatii kärsivällisyyttä! Ei siis kovin paha, mutta rajoitteet päivittäisiin tekemisiin riepovat!
Kommentteja ja kokemuksia; miten pitkään menee? Leikkausta en halua, jos nämä konservatiiviset auttavat. Kannattaako fysiatrin konsultaatio?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen sairastanut selkäkipua n. 6 kk. Kävin mangneettikuvassa 16.2.2006 ja sieltähän löytyi L4/5 välissä kookas pullistuma alaspäin roikkuva oikealla puolella. Kävin kirurgin juttusilla 23.3. ja sanoi, että leikattavaa on, mutta kirurki sanoi, että mieti asiaa. Itse ehdotin, hermojuuripuudutusta ja nyt sinne on lähete menossa, mutta ei ole vielä tullut aikaa. Leikata en anna vielä tässä vaiheessa, koska minulla ei ole puutumista ja tunto on vielä tallella. Ainoastaan hermosärkyä on pohkeessa. Yöt nukun tosi hyvin, mutta kun aamulla herään voi sitä kipua. Kipu ei ole jatkuu. Väillä tuntuu, että tämä on parempana. Töissä olen käynyt (istuma työ). Lentopalloilun olen lopettanut. Lenkillä en ole pystynyt käymään kahteen kuukauteen. Nyt olen käynyt Mckenzie-terapiassa n. kahden viikon ajan. Ei ainakaan vielä ole ollut apua. Särkylääkkeitä olen vähentänyt, niistä ei tahdo olla apua.
Nyt odottelen sitä aikaan sinne piikille.
Moni on sanonut, että älä anna leikata jos suinkin kestät kipua, kyllä se siitä joskus surkastuu tai vetäytyy takaisin.
Olet joutunut semmoiseen kierteeseen, et ei vois paskempaa toivoa, kun olet sairastunut selästäsi.. Ikäväkseni voi vain todeta, et olen ollut jo kolme vuotta sairaslomalla selkäsairauteni vuoksi, mut tiedän nyt vasta jälkikäteen, et ainoa toipumismuoto tässä sairaudessa on vatsalihasten treenaus, tosi pienellä panoksella aloittaen ja fysioterapeutin (hyvän sellaisen ) ohjeet ja neuvot miten liikut ja fysikaaliset hoidot. Leikkausta välttelisin viimeiseen asti, se voi mennä nimittäin persuulleen niinkuin meitsille kävi ja nyt on kaikki sen vuoksi perseellään loppuelämään asti..
välilevytyrä leikkaus epäonnistui. Leikkausta pitkitettiin niin kauan että pullistuma olli kalkkeutunut nikamien väliin ja minulle jäi siitä hermovauriovika eli loppuelämän kipuilen ja syön lääkkeitä.
enkä oikein lopulta kyennyt kävelemään. Olinhan toki ennenkin kontannut mutta oli vain sellaisia parin viikon pahoja jaksoja.
Kaksi välilevyn pullistumaa löytyi ja pääsin lopulta sairaalaan. Odottaessani pääsyä leikkaukseen olin nukahtanut?? Heräsin ja ihmettelin kun ei säre jalkoja ja selkää.
Tutkailin tilannetta ja totesin, etten tunne vasenta jalkaa lainkaan ja täydellinen tunnottomuus ylti myös pakaraan asti. Jos olisin ollut kotona niin ambulanssi olisi pitänyt tilata kiireellä!
Pääsin nopeasti leikkaukseen ja seuraavana päivänä kävelin pystyssä ilman kipuja. :)
Osaan varoa selkääni eli liika urhoollisuus on pitänyt jättää pois. Lapioin kyllä lunta mutta selkää pitää kuulostella.
Lihaskunnossa ei lääkärinkään mukaan ole vikaa mutta ne kulumat ja muutamat muut ikävyydet nikamissa eivät tule häviämään.
Niin lääkärin mukaan pullistumat olivat näivettyneet. Ei kaikilla pullistumilla ole mahdollisuutta vetäytyä takaisin.
Leikkaus tehtiin kun ikää oli 33v. Raskaudet 3kpl oli yhtä helevettiä. Itse selkävaivat alkoivat jo 3-4vuotiaana. Mutta eihän alle 60-vuotiaalla voi selkävikaa olla...?