Viikko sitten aviomieheni hakkasi minut todella ruhjeille :-( kasvoni olivat siinä kunnossa että sain viikon sairasloman töistä. Mustelmia joka puolella kehoa.
Mieheni on ollut väkivaltainen aikaisemminkin mutta edelliset kerrat ovat olleet lievempiä. Muutamilla mustelmilla selvitty niistä.
Tämä viimeinen kerta oli niin raju että pelkäsin henkeni edestä ja kun siitä selvisin niin menin poliisille tekemään rikosilmoituksen ja nyt on edessä käräjät. Miksi näin kävi johtui siitä, että kerroin rakastavani toista miestä... mutta se ei oikeuta ketään hakkaamaan niin rajusti.
Olin viikon poissa kotoa ja nyt olen saman katon alla mieheni kanssa koska meillä on yhteinen lapsi. Edessä on vielä pariterapia mutta tällä hetkellä tuntuu että en pääse tästä yli eikä minulla ole voimia siihen. En rakasta miestäni vaan rakastan toista. Olen umpikujassa mitä tekisin....
Harkitsen todella eroa mutta tyttömme on vasta ekaluokkalainen ja tarvitsee molemmat...
Apuja kaivataan..
Mieheni on ollut väkivaltainen aikaisemminkin mutta edelliset kerrat ovat olleet lievempiä. Muutamilla mustelmilla selvitty niistä.
Tämä viimeinen kerta oli niin raju että pelkäsin henkeni edestä ja kun siitä selvisin niin menin poliisille tekemään rikosilmoituksen ja nyt on edessä käräjät. Miksi näin kävi johtui siitä, että kerroin rakastavani toista miestä... mutta se ei oikeuta ketään hakkaamaan niin rajusti.
Olin viikon poissa kotoa ja nyt olen saman katon alla mieheni kanssa koska meillä on yhteinen lapsi. Edessä on vielä pariterapia mutta tällä hetkellä tuntuu että en pääse tästä yli eikä minulla ole voimia siihen. En rakasta miestäni vaan rakastan toista. Olen umpikujassa mitä tekisin....
Harkitsen todella eroa mutta tyttömme on vasta ekaluokkalainen ja tarvitsee molemmat...
Apuja kaivataan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tarvitsee vanhempansa. Mutta ei varmasti sellaista mallia, että naista saa lyödä.
Tuollaisen jälkeen ei ole ihmekään, että olet rakastunut johonkin toiseen mieheen. On miehesi tehtävä ottaa vastuu teoistaan. Ja sinun huolehtia itsestäsi ja lapsestasi. Hanki myös yksilöterapiaa ja ehkä sinulla on joku ystävätär jonka luokse voisit vaikka tyttärei kanssa mennä
"Miksi näin kävi johtui siitä, että kerroin rakastavani toista miestä... mutta se ei oikeuta ketään hakkaamaan niin rajusti. "
Totta! Tuo ei oikeuta pahoinpitelyyn. Tosin tekstistäsi käy ilmi, että miehesi on pahoinpidellyt sinua aikaisemminkin. Sinun kannattaa kohdata aluksi seuraava totuus:
Ensimmäisellä kerralla kun miehesi pahoinpiteli sinua, olit uhri. Sitä seuraavilla kerroilla olit vapaaehtoinen.
Tarkoitus ei ole syyllistää sinua, vaan esittää totuus, joka sinun on hyväksyttävä, kun parannat elinolojasi. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen päätit jäädä ja ottaa miehesi pahoinpitelyn vastaan seuraavilla kerroilla. Tämä ei ole mukava totuus, mutta ihmiset käyttäytyvät meitä kohtaan siten kun opetamme heidät käyttäytymään.
Tämä ei myöskään ole tarkoitettu puolustelemaan miehesi harjoittamaa väkivaltaa.
"edelliset kerrat ovat olleet lievempiä. Muutamilla mustelmilla selvitty niistä. "
Luonnollisesti, koska väkivaltainen käytös laajenee aikaa myöten, ei vähene. Esimerkiksi useat sarjamurhaajat ovat aloittaneet "uransa" opettelemalla pahoinpitelemään ja tappamaan eläimiä. Laajeneminen on tuosta selvästi nähtävissä.
Sinun kannattaa ottaa ero miehestäsi. Kannattaa myös jutella hänen kanssaan eroprosessin aikana vain lakimiehen välityksellä.
Olet kyllä väärässä, pieni tyttönne ei todellakaan tarvitse molempia, ei tuollaista kotia, ei väkivaltaa!
Luuletko että väkivalta tähän loppui? Uskallatko nukkua, kääntää selkäsi, puhua puhelimessa?
Älä harkitse eroa, vaan eroa!
Eroa. Se on ainut neuvo minkä voi antaa sinulle. Tiedän kokemuksesta. Voittehan erillään asuessanne käydä pariterapiassa, mutta jos olet rakastunut toiseen, en tiedä kannattaako tuo terapia. Anna lapsellesi myös paremman elämän avaimet.
...nyt se ukko menee Lyömätön Linjan terapia-istuntoon...on siis valmis yrittämään mutta jaksanko uskoa siihenkään...voiko sieltä saada apua väkivaltaisuuteensa ???? Ja minä rakastan edelleen toista miestä....en tiedä jaksanko senkään takia antaa aviomiehelleni mahdollisuutta jatkaa kanssani. Onko noista terapioista apua, onko teillä kokemuksia ?