Haluaisin kysyä, että onko kenelläkään vastaavia kokemuksia kuin minulla eräästä lyhyestä suhteesta jotain aikoja sitten.
Nimittäin, tunsin olevani jonkinlainen terapeutti/leikkikaveri/lelu eräälle tytölle. Kun tapasimme se oli kiihkeätä mutta pian kävi ilmi, että hänellä on minäminä-syndrooma. Meidän kaikki keskustelut koskivat hänen asioitansa, työjuttuja, sukulaisuussuhteita ym. Hän ei muistanut juuri koskaan mitään mitä minä olin kertonut itsestäni. N kolmannella tapaamiskerrallamme hän kysyi minulta, että "sori kun en muista mutta minkäs ikäinen sinä olitkaan?" Minulle oli käynyt harvinaisen selväksi hänen kaikkien neljän sisaruksen nimet, kymmenen parhaimman kaverin nimet ja heihin liittyvät juorut.
Lopulta kun tilanne ajautui siihen pisteeseen, että kun halusin tavata hänet niin se tuntui kuin olisi audienssia anonut niin päättelin, että ehkä emme ole toisillemme oikeita.
Minä tykkään jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Itse asiassa en kauheasti halua puhua itsestäni mutta ei sitä jaksa toisen ihmisenkään asioita päivästä toiseen jauhaa. Jos tapaa n30v yksinhuoltajia niin usein he eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsestansa. No, onhan se tietysti ymmärrettävää etä lapsi on elämän keskipiste mutta tarvitseeko sen lapsen korvasäryistä treffiseuralaiselle alkaa tilittää?
Nimittäin, tunsin olevani jonkinlainen terapeutti/leikkikaveri/lelu eräälle tytölle. Kun tapasimme se oli kiihkeätä mutta pian kävi ilmi, että hänellä on minäminä-syndrooma. Meidän kaikki keskustelut koskivat hänen asioitansa, työjuttuja, sukulaisuussuhteita ym. Hän ei muistanut juuri koskaan mitään mitä minä olin kertonut itsestäni. N kolmannella tapaamiskerrallamme hän kysyi minulta, että "sori kun en muista mutta minkäs ikäinen sinä olitkaan?" Minulle oli käynyt harvinaisen selväksi hänen kaikkien neljän sisaruksen nimet, kymmenen parhaimman kaverin nimet ja heihin liittyvät juorut.
Lopulta kun tilanne ajautui siihen pisteeseen, että kun halusin tavata hänet niin se tuntui kuin olisi audienssia anonut niin päättelin, että ehkä emme ole toisillemme oikeita.
Minä tykkään jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Itse asiassa en kauheasti halua puhua itsestäni mutta ei sitä jaksa toisen ihmisenkään asioita päivästä toiseen jauhaa. Jos tapaa n30v yksinhuoltajia niin usein he eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsestansa. No, onhan se tietysti ymmärrettävää etä lapsi on elämän keskipiste mutta tarvitseeko sen lapsen korvasäryistä treffiseuralaiselle alkaa tilittää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama juttu , olen miettinyt ihmisten keskustelun aiheita . Harvoin puhun itsestäni , lapsistani . Voin mainita , et on ja ikä . Ja se kuinka joidenki ihmisten joita olen tavannut puheet pyörivät itsensä ympärillä tai juoruja ym. Usein ollen miettinyt kuin suppea on elämänkatsomus , eikö he näe muuta .
Itse olen taas sen tyyppinen pidän puhua kuten kirjoittaja asioita kaikista . Jokin aika sitten tapasin henkilön , katseli pitkään ja ihmeissään kun kysyin aikani kuunneltua , mitä sana luottamus merkitsee . Hiljaisuus ... Oliko hän koskaan miettinyt sanan varsinaista merkitystä . En saanut kuin pintapuolisen vastauksen . Ja juttu kääntyi häneen . Keskeytin , tiedän , että se oli epäkohteliasta . Kerroin itse siitä , mitä itselleni se merkitsee . Filosofiaa ... . tokas ! Huomasin ja tottesin et ajatusmaailmamme on niin kaukana toisistansa .
Veit sanat suustani! Minulle elämä on usein sellaista, että olen täällä ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailijana eikä mieleenikään tulisi alkaa juttukumppanilleni tyrkyttää jotain minäminäminä-juttua.
Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia puheenaiheita, joista voi jutella. Ajankohtaisia asioita. Muutenkin, ihminen jota ei vielä edes tunne kovin hyvin niin onko viisasta alkaa tilittää kovin henkilökohtaisia asioita.
Tietysti kokonaan toinen asia on jos toinen kysyy, että mitä sinulle kuuluu ja miten sinulla menee mutta silloinkin pitää ymmärtää kysyä sama kysymys toisinkinpäin.
OLEN SAMAA MIELTÄ !
Puheen aiheita on toden totta muutakin uin minä minä jutut . Ja henkilökohtaisista asioista ei ole tapanani puhua . En ole tilivelvollinen kelleen . En halua , varsinko jos tapaan henkilön ensimmäistä kertaa . Sama jos kysytään mitä kuuluu , yleisin on kiitos hyvää entä itsellesi . Kyll se käy pian ilmi mitä ja minkä tyyppinen on henkilö , puheet ja sisältö paljastaa kyllä .Seuraan paljon , näen ehkä asioita erikulmasta kuin moni muu , en ole muuta selitystä itselleni löytänyt lyhykäisyydessään .
Toisaalta ehkä ihan hyvä jos tuollainen taipumus tulee esiin jo treffeillä ;-)
Noita omanapaihmisiä on valitettavasti jonkin verran liikkeellä.
LIIAN PALJON ON ITSEÄ TÄYNNÄ OLEVIA IHMISIÄ . JOS EI PUHUTA OMISTA ASIOISTA , NIIN JUORUTAAN TOISISTA ... KUINKA SUPPEA ON IHMISEN JA ELÄMÄSSÄ YMPYRÄT ?
ITSEÄNI EI KIINNOSTA JUORUT . EIKÄ VÄLTTÄMÄTTÄET PUHUMINEN ON VAIN VASTAPUOLEN ASIOISSA PYÖRIMINEN .
ON PALJON MUUTAKIN , KUN SAIS YMMÄRTÄÄN ... !
TIETYSTI MEILLÄ JOKAISELLA ON OMA TYYLI ELÄÄ , PUHUA . JA SIIHEN TIETYSTI JOKAISELLA ON OIKEUS .
MUTTA PIDÄN HENKILÖISTÄ JOIDEN KANSSA VOI PUHUA KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ .
Haluaisin tietää onko kokemuksi teillä ilmaisivusto bdsm baarista tapaamisista ihmisistä.Sillä sivustolla taitaa olla aika rankkojakin juttuja lähinnä ruoskimista.Viiltelyä sekä sadismia .AIKA RANKKOJA JUTTUJA MIELESTÄNI VOIKO SELLASTA YLEENSÄ SALLIA LAINMUKAAN SUOMESSA. Kysyy tietämätön tyttönen .
T:Sanna
Kyllä kaipaan ja rakastan häntä loppuun asti.