Täytyy oikein täältä kysyä, kun on alkanut toi sanan merkitys vähän laantua..
Eli juttu on näin, mulla oli noin parin vuoden ajan kaveri, jonka opiskelun aikana tapasin, se oli alusta asti melko dominoiva, niin kuin huomasin siitämiten kohteli poikaystäväänsä, ja miten hakeutui vain itseään nuorenpien joukkoon. Kavereita hänellä ei juur ollut (silloinkaan)
Noh, tehtiin välillä jotain sillon kun minäkin ehdin, olin jo tuolloin naimisissa ja tytön äiti, joten mulla se jäi siihen kerta ja viikko, joskus kaksikin kertaa. En pystynyt ajallisesti olemaan niin paljoa, mutta aina yritin auttaa kun hänellä murheita oli ja ystävänä koetan olla sellanen kuin haluisin mulle oltavan,
Noh, meni kuukausia, ja yhtäkkiä hän lopetti moikkailemisen, ja lopuksi vältteli jopa katsekontaktia siellä koulussa. Tietysti yritin kysellä muiltakin mistä tuulee mutta kukaan ei tiennyt.
Meni taas kuukausiahiljaiseloa kun hän alkoi taas puhua. Kysyin suoraan että miksi kohteli minua noin, ei tiennyt, pyyteli vaan anteeksi ja sanoi ettei tiennyt, on niin vaikeaa olla työn kanssa ystävä kuulema jne...
OK, annoin anteeksi, mutta kerroin että olin melko loukkaantunut enkä aio toista kertaa katsoa tuollaista, etenkään kun en saanut kuulla mistä se oli johtunut. jatkettiin kamuina, mutta nyt saan kuulla jatkuvasti siitä kuinka paskaa elämäni ja mieheni on. Olen paska kun en ehdi näkeä häntä tarpeeksi usein ja kun tapaamme, saan kuulla pelkkää valitusta elämästäni, johon minä itse olen tyytyväinen. Olen sanonut etten jaksa kuunnella ja hän pyytää anteeksi. Sama jatkuu ja nyt olen alkanut vähentää näkemisiämme. Taas tekstareita siitä, miten huonosti kohtelen häntä... APUA!!!
Eli juttu on näin, mulla oli noin parin vuoden ajan kaveri, jonka opiskelun aikana tapasin, se oli alusta asti melko dominoiva, niin kuin huomasin siitämiten kohteli poikaystäväänsä, ja miten hakeutui vain itseään nuorenpien joukkoon. Kavereita hänellä ei juur ollut (silloinkaan)
Noh, tehtiin välillä jotain sillon kun minäkin ehdin, olin jo tuolloin naimisissa ja tytön äiti, joten mulla se jäi siihen kerta ja viikko, joskus kaksikin kertaa. En pystynyt ajallisesti olemaan niin paljoa, mutta aina yritin auttaa kun hänellä murheita oli ja ystävänä koetan olla sellanen kuin haluisin mulle oltavan,
Noh, meni kuukausia, ja yhtäkkiä hän lopetti moikkailemisen, ja lopuksi vältteli jopa katsekontaktia siellä koulussa. Tietysti yritin kysellä muiltakin mistä tuulee mutta kukaan ei tiennyt.
Meni taas kuukausiahiljaiseloa kun hän alkoi taas puhua. Kysyin suoraan että miksi kohteli minua noin, ei tiennyt, pyyteli vaan anteeksi ja sanoi ettei tiennyt, on niin vaikeaa olla työn kanssa ystävä kuulema jne...
OK, annoin anteeksi, mutta kerroin että olin melko loukkaantunut enkä aio toista kertaa katsoa tuollaista, etenkään kun en saanut kuulla mistä se oli johtunut. jatkettiin kamuina, mutta nyt saan kuulla jatkuvasti siitä kuinka paskaa elämäni ja mieheni on. Olen paska kun en ehdi näkeä häntä tarpeeksi usein ja kun tapaamme, saan kuulla pelkkää valitusta elämästäni, johon minä itse olen tyytyväinen. Olen sanonut etten jaksa kuunnella ja hän pyytää anteeksi. Sama jatkuu ja nyt olen alkanut vähentää näkemisiämme. Taas tekstareita siitä, miten huonosti kohtelen häntä... APUA!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.