Tässä jo pitempään lukenut noita kirjoituksia yh-äideistä tai pikemminkin miesten vastauksia asiaan liittyen. Mikä hommassa oikein mättää ja onko miesten pääkopassa todellakin noin pahasti jotain vialla ?
Suurinosa vastauksista ovat suorastaan hävyttömiä ja yh:ta kohdellaan niin kuin ne olisivat jotain yhteiskunnan pohjasakkaa, kuolettavan taudin kantajia tai hyljeksittäviä äpärä lasten kantajia ? Mitä nuo miehet oikein oikein pienessä päässään ajattelevat kun kirjoittavat asiasta tuollaisia kommentteja ? Alkaa tuo pissiraja päässä oleen sen verran korkealla et se haittaa jo visuaalista näkökykyä sekä pääkopan paine niin korkealla et järjenomainen ajattelu on mahdotonta ? Miksi ette sitten syytä eronneita miehiä kun ovat omia miehisiä "laatusiittiöitä" jakaneet tuollaisille naisille joiden kanssa tulee ero, miksi te kirjoittajat ette heitä halveksu yhtälailla kuin yh-äitejä ? Ilmeisesti teidän mielestä naisen osanan on pysyä miehen rinnalla hautaan saakka vaikka mitä tapahtuisi ja hoitaa lapsia epäonnistuneessa rikkinäisessä suhteessa missä lapsikin saa osan siitä kärsimyksestä ? Kannattasiko ehkä ajatella omaa napaa pidemmälle asiassa ennenkö ajatteleekaan oman mielipiteensä julkaisemista ?
Suurinosa vastauksista ovat suorastaan hävyttömiä ja yh:ta kohdellaan niin kuin ne olisivat jotain yhteiskunnan pohjasakkaa, kuolettavan taudin kantajia tai hyljeksittäviä äpärä lasten kantajia ? Mitä nuo miehet oikein oikein pienessä päässään ajattelevat kun kirjoittavat asiasta tuollaisia kommentteja ? Alkaa tuo pissiraja päässä oleen sen verran korkealla et se haittaa jo visuaalista näkökykyä sekä pääkopan paine niin korkealla et järjenomainen ajattelu on mahdotonta ? Miksi ette sitten syytä eronneita miehiä kun ovat omia miehisiä "laatusiittiöitä" jakaneet tuollaisille naisille joiden kanssa tulee ero, miksi te kirjoittajat ette heitä halveksu yhtälailla kuin yh-äitejä ? Ilmeisesti teidän mielestä naisen osanan on pysyä miehen rinnalla hautaan saakka vaikka mitä tapahtuisi ja hoitaa lapsia epäonnistuneessa rikkinäisessä suhteessa missä lapsikin saa osan siitä kärsimyksestä ? Kannattasiko ehkä ajatella omaa napaa pidemmälle asiassa ennenkö ajatteleekaan oman mielipiteensä julkaisemista ?
Vastaukset 83
Vanhimmat
Asiaa kirjoitat! Veit sormet suustani...
nyt mielummin laitettais vaikka niitä sanoja sinne suukkiin :o)
70% avioeroista pistää alulle nainen. Tarkoittaako tämä sitä, että miehet ovat yli kaksi kertaa useammin kelvottomia perheellisiksi kuin naiset? Vai siitä, että naisilla on epärealistiset käsitykset perhe-elämästä ja huono arjensietokyky?
Yksinhuoltajanaiset ovat myös itse syyllisiä maineeseensa. Lapset ovat luonnollisestikin avuttomuutensa takia elämässä etusijalla. Tällä moni yh-äiti kuitenkin perustelee valitettavasti myös omia valtapyrkimyksiään. Lisäksi melko monen yh:n taloudellinen tilanne on kehnohko, joten ei se ylensä ihan halvaksikaan tule.
Onko siis ihme, että lapsettoman miehen on vaikea sopeutua yh:n kanssa yhteiseloon? Eronneelta isältä tämä varmaankin onnistunee paremmin, mutta yh-nainen itse ylensä kestää huonosti sen, että mies asettaa lapset naisen edelle elämässään. Puhumattakaan ex-vaimon varjosta, joka saattaa pimentää koko suhteen.
vaikka 70% avioeroista panisikin nainen alulle, niin lukuhan kuvaa yleensä todellakin vain avioerojen määrää, myös lapsettomien parien. Kaikilla eroavillahan ei ole lapsia, eli luku ei ole vertailukelpoinen.
Varmasti lapset ovat aina naisen elämässä etusijalla, mutta tarkoittaako se sitä, että hän ei kykene suhteeseen sen vuoksi? Jos mies odottaa, että häntä palvotaan ja hyysätään yöt päivät, niin silloin vaikeuksia tulee.
Monilla lapsettomilla taas on puolestaan työ elämässä etusijalla. Eli jos jatkamme ajatusleikkiä, niin eivätkö hekään kykene suhteeseen sen vuoksi?
Toisen ihmisen kanssa eläminen on aina kompromissien tekoa, puolin ja toisin.
Taloudellinen tilanne voi muuten opiskelijallakin olla kehno, mutta eivät hekään silti jää rannalle ruikuttamaan, vaan seurustelevat. Jos rakastaa toista ihmistä, niin taloudelliset seikat ovat sivuseikkoja. Paitsi jos se maallinen mammona on se elämän suola.
Samoin eksät voivat kummitella muissakin, myös lapsettomissa suhteissa.
Eli annetaan yksinhuoltajillekin mahiksia, joohan?
P.S. Yksinhuoltajissa on paljon miehiäkin, ja kumma kyllä moni nainen "huolisi" yh-miehen kumppanikseen.
perusteella sanot et 70 % prosenttia eron alulle laittajista ovat naisia ? Perustuuko väittämä johonkin tutkimukseen ? Mielenkiintoista olisi kaivaa sitten mahdolliset syyt tuohon eroon ja mitkä ovat nuo prosentit niillä mistä asia on lähtenyt ?
Ainakin kaikkilla niillä yksinhuoltajilla joita tunnen eron aiheuttaja on ollut miespuolinen henkilö, eipäs kun yksi on sellainen missä nainen päätti ottaa eron. Mut siinäkin ongelmat ovat aiheutuneet pelkästään keskenäisestä keskustelun puutteesta ja vääristä olettamuksista.
Millä perusteella muuten yh-naiset ovat maineensa aiheuttaneet ?
Ihmekkös tuo että heillä taloudellinen tilanne on heikko, he joutuvat kuitenkin elättämään muita kuin pelkästään itsensä. Lapsen kasvattaminen ja ruokkiminen ei ole mitään halpaa puuhaa sekä muutenkin pitää ajatella noiden arki asioiden sovittaminen. Miten käyt töissä, hoidat lapsia, kotia, ym. Yh-äiti joutuu sitoutumaan lapseen täysin se rajaa oman vapaa-ajan lähes olemattomiin, koko päivä urautuu yhdelle polulle syystä että olet yksinhuoltaja. Lapsi määrää koko päivän kulun aamusta iltaa. Minä ainakin nostan yh-äideille hattua kun ovat moisen uhrauksen tehneet syystä tai toisesta. Tottahan tietysti sekaankin mahtuu sellaisia joiden kanssa en itsekkään haluaisi olla missään tekemisissä.
Kaikilla eroahautovilla naisilla ei ole lapsia, mutta ylensä ero tulee vasta lastensaannin jälkeen. Yhteenmuutto, kihlat, naimisiin, lapset ja 30-kriisi. "Oho, tässäkö tämä elämä nyt olikin? Niin paikalleen pysähtynyttä, eikä mieskään huomioi muuten kun seksiä kinuamalla ja kaljakin sille maisutuu."
Tunnen valitettavasti liian monta tällaista naista ja olenpa erään kanssa seurustellutkin, josta kärkevät kommenttini varmaan johtuvatkin. Ei, minua silloisena lapsettomana sinkkumiehenä ei tarvinnut hyysätä. Minä olin se, joka jousti kaikkien aikataulujen suhteen. Tietenkin.
Aivan, taloudellinen tilanne on monilla muillakin ihmisillä heikko ja jos haluaa esimerkiksi matkustella, on parempi varautua maksamaan aina kaikesta kahteen kertaan, mutta mikäpäs siinä.
Yksinhuoltajanainen hyväksyy yksinhuoltajamiehen kumppanikseen. Sinkkunaiselle se on ylensä liian suuri pala kestettäväksi. Etenkin miehen lapset muistuttavat sinkkunaista aina ex-vaimon olemassaolosta. Tässä mielessä sinkkumies on paljon ymmärtäväisempi ja asettuu kakkostilalle naisen elämässä suosiolla. Nainen haluaa aina olla miehensä elämässä numero 1.
Luku on peräisin useistakin lähteistä. Ja oma kokemusperäinen näppituntumani asiasta on samansuuntainen. Mies kun ylensä sinnittelee pidempään huonossakin liitossa ja hakee virikkeensä kodin ulkopuolelta. Nainen lähtee samassa tilanteessa koko liitosta.
Voidaan tietenkin miettiä, kumpiko eroon on syyllinen? Kodin ulkopuolella viihtyvä mies vai siihen kyllästyvä nainen. Mutta nainen ylensä sanoo totuuden lopulta ääneen ja pistää nimensä avioerohakemukseen.
Nyt pitäisi kyllä heittää jo vähän lukuja kehiin, ja linkkejä. Niin sitten voisimme tarkastella noita lukuja ja niiden taustoja. Ja palata tarvittaessa taas asiaan.
Voi olla, että sinulla on ollut huono tuuri, ja olet törmännyt juuri niihin viiteen yh-äitiin, jotka ovat ikuisesti elämäänsä tyytymättömiä prinsessoja. Mutta ovatko kaikki muutkin sellaisia?
Jos kävelet kadulla, ja viisi ensimmäistä vastaantulevaa naista on rumia, niin pidätkö silloin kaikkia naisia rumina?
Matkustamisesta ja muista kuluista sen verran: kyllä, mitä useampi suu ruokapöydässä, sitä korkeammat kulut. Mutta näin se on, elämässä täytyy tehdä valintoja, ja niiden takana on seisottava. Mikäli päätät elää perheessä, niin voit varautua siihen, että ruokittavia suita riittää.
Voi olla, että nainen haluaa aina olla se numero yksi. Mutta toisaalta - emmekö me kaikki halua olla ykkössijalla rakastamamme ihmisen elämässä. Se lienee puhtaasti inhimillistä.
se varmaan onkin et useimmiten nainen sen viimeisen ratkaisun tekee ?
Monessa tapauksessa mitä minä tiedän niin tuo miehen huonossa suhteessa sinnitteleminen on vähän niin ja näin. No jos nyt siinä suhteessa roikkumista voidaan kutsua sinnittelemiseksi. Eikö sitten miehessä löydy vaan tuota ratkaisun tekijää koska mitä järkeä sinnitellä tuossa huonossa suhteessa mikä alkaa jo lähenemään loppuaan. Onko se enää kannattavaa ? Suhteeseen jos sisältyy paljon riitoja tai jotain muuta vastaavaa niin asiaa kannattaa ajatella kuitenkin tuon lapsen silmillä. Useissa eroissa ja huonoissa suhteissa suurin kärsijä on kuitenkin tuo lapsi.
Eroon syyllisiä on turha hakea koska siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Ero syntyy usein kuitenkin monen asian summana ja jossain vaiheessa alamäki vaan yksinkertaisesti alkaa. Suhteessa oleviin ongelmiin tarvitaan edelleen kaksi ihmistä.
Siis sinkkumiehelle, joka lyö hynttyyt yhteen yh-naisen kanssa? Onko se inhimillistä ja ymmärrettävää, vai pitäisikö sekä miesten, että naisten hyväksyä, että ne kumppanin lapset ovat aina ykköstilalla?
Voisiko tässä olla yksi syy yh-naisista esitettyihin halventaviin kommentteihin?
se suodaan miehellekin. Kuten sanoin, molemmille.
Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suhde muuttuu ajan kuluessa ja elämäntilanteen muuttuessa. Ja jos totta puhutaan, niin minusta ainakin kovin tukehduttava, ahdas symbioosi olisi ahdistavaa. Ei kai kenenkään tarvitse koko ajan kyhnätä toisen kyljessä?
Luulisi kuitenkin, että yhteistä aikaa löytyisi myös uusperheessä. Viimeistään öisin, kun lapset silloin kuitenkin yleensä nukkuvat.
tarvitse nukkua öisin, kun päiväsaikaan hoitavat ensin päivätyönsä ja sitten vielä illalla lapsiperheen arjen pyörittämisen? Muistaakseni yhteistä aikaa millekään symbioottiselle roikkumiselle ei löytynyt, vaikka minäkin yritin kykyjeni mukaan auttaa.
omalla tavallaan. Mehän olemme kaikki yksilöitä.
Eikö ne yksinhuoltajat olekaan työttömiä, yhteiskunnan tuella eläviä vätyksiä? Minä kun luulin, kun täällä sitä ollaan kovaan ääneen kailotettu. Onhan sitä silloin aikaa tehdä mitä huvittaa päivät pitkät.
Vai käy ne oikein töissäkin... Ohhoh. :0
Haluaisitko sitten seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset ovat se välttämätön paha, tulevat jossain uuden kumppanin, työn, harrastusten ja Kauniiden ja rohkeiden jälkeen.
Eikö lasten ykkössijalle laittaminen kerro lähinnä vastuuntunnosta?
varmaan tiiätkin,että toi on yks niistä aiheista,josta täällä ei saa oikeeta kuvaa.
täällä palstalla se on yh,jossa on oltava jotain omituista ja vikaa...oikea kummajainen;)
mutta tuolla oikeessa elämässä,se on nainen,joka on synnyttänyt lapsen,elikkäs ÄITI..
kuinkas moni on valmis haukkumaan omaa äitiään omituiseksi kummajaiseksi,jota ei ketään huoli??
täällä se onnistuu kyllä,siittä voi olla varma...mutta tuolla ulkona ja vielä sen oman äiteensä kuullen??
ps:saattaa olla,että aloitit kohtalaisen pitkän ketjun:):):) tai sitte tätä ei enää jakseta jauhaa,se taitaa kylläkis olla turha toivo:):)
hyvä aihe muutoin mutta kun ei vaan tahdo pysyä asiallisena...
olla et ketjusta tuleepi pitkä ja itseasiassa toivotaankin niin. Mielenkiintoista olisi lukea niiden kirjoittajien kommentteja asiaan jotka tämän kädenväännön ovat aiheuttaneet. Varmaankin kyllä homma riistäytyy käsistä ja tarina menee pelkästään toisten ihmisten haukkumiseen niin kuin palstan tapana on mut ei anneta tuon häiritä. Katsotaan mitä tuleman pitää ?
Olen noissa treffeissä kirjoitellut YH-naisillekkin ja eipä noiltakaan näy vastausta tulevan. En tietenkään oleta, että jos on yh että pitää huolia mikä tahansa rumilus, mutta kun en omasta mielestäni ole rumilus, kyllä olen saanut flirttikutsua ja vieraskirjaankin pari kehua.
Vai johtuisko siitä että olen itse lapseton mies? Mene ja tiedä. Minua ei haittais jos on yh, mulla on kaksi siskoa joilla kummallakin on kaksi pientä lasta, eli en ole täysin kokematon lapsien suhteen ja varmasti tämmöinen yh nainen saisi siskoistanikin hyviä kavereita. Mutta kun ei kelpaa. Olen jo aikuinen mies ja juoksuni juossut.
samaa asiaa itsekin. Miten äitiys tekee jostakusta eronneesta huonomman ihmisen?
Toki suhde ihmiseen, jolla on lapsia entuudestaan, on monimutkaisempi kuin lapsettoman kanssa. Lapsi on kuitenkin niin tärkeä ja uuden kumppanin roolia lapsen elämässä on harkittava tarkoin. Mutta se yksinhuoltajaäiti (tai -isä) on kuitenkin ihan samanlainen ihminen kuin kuka tahansa muukin, tarpeineen ja toiveineen.
En minäkään ymmärrä näitä haukkujia. Vanhemman rooli on aina raskas ja yksinhuoltajan vielä tuplasti raskaampi. Lisäksi suurimmalla osalla yksinhuoltajista on takana vaikea ihmissuhde. Yleensä erotilanteissa normikäytäntö on yhteishuoltajuus. Mikäli äidille tai isälle määrätään yksinhuoltajuus, täytyy siinä ex-puolisossa olla yleensä jotain tosi pahasti vialla; alkoholismia, mielenterveysongelmia, väkivaltaa tms. Varmaan aika suuri osa yksinhuoltajaäitien haukkujista on näitä katkeria ja päästään pimeitä ex-miehiä.
Yksinhuoltajia haukkuvat miehet ovat samanlaisia raukkiksia kuin ne koulukiusaajat, jotka etsivät kiusattavakseen aina sen heikoimman ja puolustuskyvyttömimmän, jota pilkka satutti pahimmin. Eli kyse on puhtaasta sadismista.
Voi olla, että monia kypsymättömiä miehiä kiusaa sekin, että naisella on ylipäänsä lapsia -siis jonkun muun miehen siittämiä. Sekin saattaa ärsyttää, että yksinhuoltajan huomio ja kiintymys kohdistuu tietysti ensisijaisesti lapsiin. Heikko mies voi kokea jäävänsä ulkopuoliseksi ja tuntea mustasukkaisuutta lapsia kohtaan, minkä sitten purkaa haukkumalla lasten äitiä.
Kaikki kunnia yksinhuoltajille. Lähes poikkeuksetta tapaamani yksinhuoltajat ovat olleet erittäin vastuullisia, vahvoja ja kypsiä ihmisiä. Toisin kuin heitä haukkuvat miehet.
Täällähän on aivan loistavia miesten kommentteja! Kolli, jälleen täydet pisteet! Hatunnoston arvoinen kommentti, hienoa!
Perusasiasta olen samaa mieltä. Eli vanhemman rooli aina raskas, hakukkujissa itsessään vikaa jne.
Mutta sitten alkoikin mennä metsään. Miehen ei todella tarvitse olla alkoholisoitunut väkivaltainen sadisti, jos naisella on yhteisistä lapsista yksinhuoltajuus. Miehet ovat tässä asiassa niin epätasa-arvoisia naisen kanssa, että lähes poikkeuksetta yksinhuoltajuus naiselle annetaan, jos hän sitä haluaa.
Varsinaista "vikaa" ei tarvitse olla kummassakaan osapuolessa, jos asiat vaan ovat lähteneet menemään niin huonoon suuntaan, että molemmat tuovat toisistaan esiin ne huonoimmat puolet.
Ulkopuolisena olemisen kokemus ei ole mitään heikkoutta. Ei mieheltä eikä naiselta. Tottakai ihminen kokee jäävänsä ulkopuoliseksi, jos hän oikeasti jää! Se on ihan normaali tunne, ja piilottamisen sijasta (kuten syyllistäminen tunteille monesti tekee), se tulisi ottaa esiin ihan rohkeasti ja kertoa niistä negatiivisista tunteita. Eihän uusperheen perustaminen mene niin, että on se oikea perhe lapsineen ja sitten he ottavat perheeseensä yhden uuden, joka saa olla onnellinen, että on kelvannut; eihän?
Kuitenkaan ne ulkopuolisuuden tunteet tms. ei ole mikään este sille, että ymmärtää yhteisen parhaan ja sen, ettei ole yhtä yksittäistä rakkauspankkia, jonka sisällöstä kaikkien perheenjäsenten pitää verissä päin tapella. Rakkaus lapsiin on ihan eri asia, kuin rakkaus elämänkumppaniin, eivätkä ne ole toisiltaan pois.
Tarkistahan mitä tarkoittavat termit: yksinhuoltajuus, yhteishuoltajuus, lähivanhempi ja etävanhempi.
Oliko sulla joku ongelma? Että miten tämä vinkkisi muuttaa jotain pointtia kirjoituksessani?
"Miehet ovat tässä asiassa niin epätasa-arvoisia naisen kanssa, että lähes poikkeuksetta yksinhuoltajuus naiselle annetaan, jos hän sitä haluaa."
Sorry jos olen väärässä, mutta olen uskonut että oikeus ei määrää yksinhuoltajuutta ilman kunnon perusteita. Ei lakiteksti ainakaan kerro, että äidille pitää myöntää yksinhuoltajuus hänen niin halutessaan.
anneta kummallekaan osapuolelle, ellei ole selvää näyttöä ja vakuutta siitä, että yhteishuoltajuustilanteesta olisi lapselle vain haittaa (=yhteishuoltajuus lapsen edun vastaista). Yksinhuoltajuutta ei todellakaan ole helppo saada, ei naisen eikä miehen.
Usein on niin, että erotilanteessa katsotaan, kummalla vanhemmalla on paremmat edellytykset tulla lasten kanssa arjessa toimeen. Eli, jos nainen on ollut enemmän lasten kanssa, kantanut siihenkin asti vastuun, ollut sairaan lapsen kanssa kotona (pois töistä), kuljettanut neuvolaan, harrastanut heidän kanssaan, läheisemmät välit.. jne.. Silloin naisesta tulee lähivanhempi, ihan ymmärrettävää, ellei mitään ihmeitä ilmene (väkivaltaisuus, alkoholismi). Tämä siis yhteishuoltajuustilanteessa.
Sulla on termit vähän kai hukassa?
Laki ja säädökset on se miten pitäisi mennä. Mutta käytännössä homma ei mene ihan niin. Ajatellaan esim lyhyempiä suhteita / yhden illan juttuja, nuoria pareja tai erittäin vakavissa riidoissa olevia ihmisiä (johon ei kuitekaan liity toiseen osapuoleen kohdistuvaa väkivaltaa tms). Tai esim parin yhteistä päätöstä siitä, että yksinhuoltajuss on järkevämpi vaikkapa pitkän välimatkan takia, jos muuten voi luottaa siihen, että lapsen välit molempiin säilyy. En edelleenkään siis voi olla sitä mieltä, että ainoastaan toisen ihmisen ollessa sairas, väkivaltainen henkilö, toteutuu yksinhuoltajuus. Itseasiassa tunnen kaksikin miestä, joilla ei yhteishultajuutta lapsiinsa, eikä heissä ole mitään vikaa isinä.
Käsitteiden ymmärtämisessä minulla ei ole vikaa.
Mä en ymmärrä miksi välimatka jotenkin pakottaisi yksinhuoltajuuteen. Puhelimet ja posti on keksitty. Vai miksi välimatka olisi este huoltajuudelle?
Enkä myöskään ymmärrä miksi toinen vanhempi vapaaehtoisesti luopuisi huoltajuudesta. Ja yleensäkin jos vanhemmat ovat niin pahoissa riidoissa, että eivät pysty sopimaan asioista, niin katson että toisessa tai molemmissa on vikaa.
Jos Suomen oikeuslaitos todella toimii noin epätasa-arvoisesti, niin seuraava korjaus pitää tehdä perustuslakiin ja lopettaa tämä väliaikainen naisten äänioikeuskokeilu huonosti toimivana:)
Välimatka siksi, että yhteishultajuudessa tosiaan tarvitaan papereihin ym molempien allekirjoitukset (ainakin joihinkin virallisiin papereihin; en tiedä ihan tarkkaan). Ehkä siis vanhemmat ovat katsoneet, että käytännön asiat sujuvat jouhevammin, kun toisen nimmarit riittää ja toista konsultoidaan puhelimitse jne. Tai siksi, että on tosiaan ollut niin pahat riidat, että olisi odotettava tuomioistuimen päätöksiä asoista, eikä toinen sitte jaksa lähteä siihen hel***tillisee rumbaan, vaan antaa periksi.
Välimatka nyt sinällään ei mikään este huoltajuudelle ole, mutta kyllä se vaan käytännön asioihin vaikuttaa.
Toinen vanhempi voi luopua hultajuudesta vapaaehtoisesti muistakin syistä; mistäs niitä ihmisten kaikkia syitä tietää. Sen silti tiedän, ettei yhteishultajuudesta luopuminen välttämättä ollenkaan tarkoita sitä, että luopuisi etävanhemman roolista tai lapsestaan. Ei ollenkaan. Huoltajuusasiat kai kuitenkin on sellasisia sopimuksia (vain sopimuksia, ei totuus vanhemmuudesta), jotka tehdään vaikeassa tilanteessa sen hetkisellä kyvyllä/ jaksamisella.
Ja sitähän juuri aluksi sanoinkin; miehiä kyllä vedetään kuus-nolla näissä asioissa. Valitettavasti. Sanokoon laki mitä sanoo.
Helppohan se on täällä netissä purkaa omaa alemuuden tunnettaan haukkumalla sitten vaikkapa yh-äitejä. Itse en panisi paljoakaan painoa sille, mitä mieltä jotkut miehet ovat ylipäätään mistään vieläpä jollain anonyymillä nettipalstalla. Ymmärrän toki, jos tällaisen ajattelemattoman miehen mielipiteet saattavat loukata jotain kirjoituksen kohteena olevaa, mutta silti: se on vain ihmisen mielipide eikä siitä kannata välittää.
Mutta joo; en tiedä, onko joillakin miehillä jokin kammo yh-äitejä kohtaan oikeasti vai ilmeneekö tällainen käytös vain netissä. Itse olen yksinhuoltajaäidin kasvattama enkä ole koskaan kyllä huomannut, että äitiäni olisi arvosteltu yksinhuoltajuudestaan. Lienee sitten verrattain uusi ilmiö.
Yleisestikin tuollainen jonkin ihmisryhmän mollaaminen ja alentaminen on lähinnä merkki tätä aikaa laajemminkin vaivaavasta omanarvontunnon korottamisetsa ja epäterveestä itsetunnosta, jota suorastaan ruokitaan.
Nykyään arvotetaan ihmisiä pelkästän materialistisin perustein: yhteiskunnallinen status, työpaikka, varallisuus, muiden ihmisten arvostus. Kertoohan tästä paljon jo nykykielen yleissanat kuten ikisinkku, pleijeri, yh-äippä, luuseri, nörtti, tavis, pinko, työnvieroksuja, sosiaalipummi, tasokas, laatuaika, kilpailuyhteiskunta jne jne, noitahan löytyy.
Pohjimmiltaan kyse on siis ihmisten vääristyneestä minäkuvasta ja kilpailuvietin äärimmilleen korostamisesta. Tällaista käytöstä nykyaikana edellytetään ( talouselämä vaatii), joten karja luulee, että se on normaali tapa kanssakäydä muiden ihmisten kanssa.
Mutniinjoo, mitä ihmettelemistä tuossa sitten loppujen lopuksi oikeasti on: kysehän on kuitenkin miehistä ja näiden komplekseista?
Olen yh-äiti, itse eron vireille laittanut, lasteni kanssa taloudellisen aseman heikkenemisen uhallakin omille teille lähtenyt nainen.
En jaksa välittää näistä haukkujista, koska mielestäni he kertovat vain omasta sielunmaisemastaan, eivät esimerkiksi minun.
Sillä ettei haukkujat tiedä millainen minä olen esimerkisi moraaliltani ei ole mitään merkitystä, koska minä tiedän. Osaan erottaa itseni ja parjauksen, en samaistu niihin, koska en samaistu moneen muuhunkaan yleistykseen, joita täällä esitetään.
Menen eteenpäin,askeleen ja päivän kerrallaan lapsineni. Kaipaan tietysti miestä rinnalleni, mutta en epätoivoisesti.
Tällaiset järkialoitukset miestenlogiikka palstalla vahvistavat luottamusta: jossakin on vielä mies minuakin varten.
"En jaksa välittää näistä haukkujista, koska mielestäni he kertovat vain omasta sielunmaisemastaan, eivät esimerkiksi minun. "
Oletko tavannut noita haukkujia ihan livenä vai ainoastaan jossain netin lässynlässyn-ketjussa?
ja zemppiä tekemällesi päätökselle :o)
Nänhän se on ettei niistä haukkujista kannatakkaan välittää mutta kuitenkin joillakin asiallisen vastauksen kirjoittaneilla samainen ajatus piilee taustalla.
Mielenkiinnolla odotellaan millaisia kommentteja asian tiimoilta syntyy ja ehkä saadaan jotain käsitystä miksi jotkut näin asiaa miettivät.
kysyä.
Oikeassa live-elämässä tulee aika harvoin kukaan aukomaan, itseasiassa en muista kenenkään aukoneen.
Joko liikun paikoissa, joissa on luonnollista olla aukomatta päätään,vaikka mitä oisi mielessä, tai yksinhuoltajuuteni ei ole niin silmiinpistävää, että se kummempia tunteita herättäisi. Hoidan lapseni ja asiani,tuskin satunnainen ohikulkija näkee päältä päin että olen eronnut.
Netin lässynlässyn ketjuja en viitsi muutamaa sanaa enempää lukea. Jos juttu alkaa tuntua törkeältä aina voi painaa selaimen back-nappulaa ja siirtyä seuraavaan juttuun.
Epäilen, että noita paskapuheita täälläkin kirjoittelee yhdet ja samat henkilöt, jotka saavat elämäänsä sisältöä ja tunnekuohuihin helpotusta haukkumalla keitä itseään huonommiksi kuvittelevat.
Todennäköisesti netissä haukkuja on sellainen,mikä ei eläessään ole saanut mitään,ottanut nokilleen joltain yh-naiselta.
Tosiasiahan on että pääsääntöisesti yh-naiset ovat jo rentturakkautensa kokeneet, hoivanneet ja yrittäneet pelastaa miehen, joka ei ole itse halunnut muuta kuin elää iloisena ikinä aikuistumatta. Monelle naiselle riittää kerta opetukseksi,eivätkä kovin helposti enää lähde uudelleen täppäämään käsiään siihen itteensä.
En kuitenkaan usko,että kaikki miehet pitävät yh-äitiä saastana, joka pitää kiertää mahdollisimman kaukaa, on niitäkin ketkä ymmärtävät asioita muualtakin kuin oman napansa ympäriltä. Mutta jos eivät ymmärrä, niin omaa heikkouttaanhan he vaan ilmaisevat, eivätkä todellakaan ole sen arvoisia, että heidän turinoitaan viitsisi edes lueskella. Yksin jäävät loppujen lopuksi asenteittensa ja vammojensa kanssa.
Ihanne olisi se,että on niin vahvoilla itsensä kanssa,ettei tarvitse hakea itselleen ja uskolleen vahvistusta netistä, tai että se kaatuisi siihen mitä joku törkimys nimimerkin suojista anonyymisti täällä laukoo.
Arvelinkin, ettei tuollaista yksinhuoltajaäitien mollaamista esiinny "luonnossa", ainakaan avoimesti. Suomalainen mies on sen verran herrasmies kuitenkin hehheh..
Voisihan sitä pohtia pitkäänkin mistä tuollainen naiseuden pelko kumpuaa, mutta mitäpä se hyödyttäisi loppujen lopuksi. Nykyään taitaa lähes 50% lapsista kasvaa yksinhuoltaja- tai uusioperheissä, että aika kummalista kyllä jos siitä syytetään pelkästään naisia. Mutta mitäpä muutaman sovinistin mielipiteistä
En tiedä tuosta herrasmiesmäisyydestä.. sehän tarkoittaisi,että tekisi mieli sanoa, mutta ei sano. Kyllä aika moni paukauttaa mitä mieleen tulee, ainakin kännissä, katkeraa tappiota niellessä jne. Itseäni suojaa moisilta purkauksilta se,etten vedä viinaa, rieku kapakoissa,roiku varatuissa miehissä..
Pystyn peilaamaan vain itseäni, joten pitäisin enemmän ajatuksesta, että elämässäni yksinhuoltajana ei ole sellaista mihin voisi tarttua, jos vaikka jonkun toisen elämään saattakin voida.
taistelijoita,shewarriors :)ollaan perheenpää,hoidetaan finanssiasiat ja leipää pöytään,hoidetaan lapsoset ja koti..ehkä miehet vaan pelkää meitä...luulevat ettei tarvita niitä enää..
Saattaa mahdollisesti olla jotain perää ? Asettaako yh-äiti vastaan liian vahvan ihmisen kuvan ?
V***u kun te olette kaikki nyt niin helvetin yksimielisiä tästä asiasta, vaikka Hossi oikein kerjää paskanviskontakisaa.
Kun en ole mikään syyttäjä, niin ei ole mitään tarvetta syyttää eronneita miehiä sen enempää kuin yh-äippiäkään.
En hauku tai halveksi yh-äitejä, mutta myönnän kyllä että yritän vältellä heitä kaikin keinoin. Ja rääkyviä penskoja muutenkin.
Jos on yh:n elämä vaikeaa, niin eipä ole mun murhe. Mulle riittää ihan hyvin, että voin iloisena veronmaksajana osallistua lasten kasvatukseen.
kuinka osallistut veronmaksajana lasten kasvatukseen?
"Jos on yh:n elämä vaikeaa, niin eipä ole mun murhe. Mulle riittää ihan hyvin, että voin iloisena veronmaksajana osallistua lasten kasvatukseen."
Kerropas nyt minullekkin millä tavoin osallistut lasteni kasvatukseen?? Puhutko siitä lapsilisästä, jonka saa kyllä kaikki vanhemmat?? Vai mistä?? Mentiinköhän taas yleistyksen puolelle..
Vaikka yhteiskunnan tuet lapsiperheille onkin laskettu minimiin, niin vielä niitä meistä jokainen saa osaltaan maksella. Ei neuvolat, lastentarhat, koulut ja harrastukset pelkästään vanhempien pussista tule.
Eipä silti, minä olisin puolestani valmis tukemaan lapsiperheitä enemmänkin.
ilmeisesti jo täysin unohtanut käyneensä joskus itsekin koulua ja kouluterkkarin piikillä...
eikös se lapsien kasvatusvastuu ole täällä Suomessa nykyään siirretty päiväkodeille ja kouluille?
Huhut väittävät, että kaikki etävanhemmat ei maksele elatusmaksujaan ja näitäkin joutuu yhteiskunta hoitelemaan.
mistä ne eläkkeet sitten joskus tulevat, sitten kun meiltä jo alkaa tippua hampaat suusta?
Kun katsoo väestöpyramidia, niin tuskin ne nyt maksettavat ja sijoitettavat eläkemaksut kovin pitkälle riittävät. Hampaattomia suita tulee olemaan nimittäin paljon suhteessa maksukykyiseen työvoimaan.
Samoin olemme itse kaikki joskus käyttäneet mainitsemiasi palveluja. Satumme elämään (onneksi) solidaariyhteisössä ja sosiaalivaltiossa. Ja kukin kantaa kortensa kekoon, kykyjensä mukaan. Vai aletaanko kohta erottelemaan, kuka maksaa enemmän tai vähemmän veroja tyyliin "vanhempani ovat jo kuolleet, en välitä maksella muiden vanhempien hoitokuluja".
Kyllä lasten kasvattamista täytyisi arvostaa enemmän. Se, että vanhemmat voivat viedä lapsensa neuvolaan ja kouluun, ei ole kenenkään lapsettoman lautaselta pois.
ei ole aikaiseksi saada tuota paskanviskontakisaa vaan pikemminkin kyseessä on yritys saada aikaiseksi aiheesta jonkinlaista järkevää keskustelua. Mikä kylläkin voi täällä olla mahdoton ajatus ?
Sinäkin olisit mahdollisesti voinut tuoda oman mielipiteesi julki asiasta hivenen jäkevämmillä sanavalinnoilla. Sana on vapaa vaikka kommentit tähän asti ovat olleet jonkin verran yksimieleisiä.
En minäkään kaikkia yksinhuoltajia katsele varsinkin jos ajatuksen on joskus saada vaikkapa omiakin lapsia mut minua ei haittaa mitenkään jos aikaisemmasta suhteesta on jo lapsia valmiina. Ehkä sinäkin vähän vanhemmassa iässä alat ajattelemaan asiaa hivenen toisella tavalla jos et siihen mennessä itsellesi kumppania ole löytänyt. Edellyttäen tietysti jos sellaisen haluat ? Mitä lähemmäksi neljääkymmentä ihminen tulee niin lapsettomien naisen valikoima alkaa supistumaan aikas roimasti.
Ymmärrään kyllä jos lapsia pidät rääkyvinä penskoina et siitä syystä et yksinhuoltajaa pahemmin katsele. Olisit voinut vastata et yh:t eivät käy siitä syystä koska et pidä lapsista ?
uskoa kaikkea mitä lukee...
se paljon parjattu yh-äiti sille voi, jos ex-ukko ei hoidakaan osuuttaan?
Eli päädymme taas alkuperäiseen aiheeseen, ja nyt sahaat kyllä oksaa miesten alta;))
Eläkkeet tulevat pääosin työnantajien ja pienemmältä osin työntekijän itsensä maksamista eläkerahastoista, jotka ovat sijoittaneet rahat edelleen. Ei siis verorahoista.
Se on kyllä valitettava tosiasia, että hampaattomia tulee olemaan liikaa väestöpyramidin ylä- eikä alapäässä. Muuten loppuu hoitsut ja sopan suuhunlusikoiminen ennenkuin itse olemme siinä jamassa.
Että kaikki kunnia vaan lapsia tekeville, mutta alkuperäinen aihehan kosketti ennemminkin miesten suhtautumista yksinhuoltajiin.
ovat lapsilleen äidin ja isän valinneet. Jos ex-ukko ei hoida velvollisuuksiaan, niin se ei edelleenkään ole mun vikani eikä ongelmani. Paitsi siis sen verran kun verottaja määrää ongelmasta kuuluvan mulle.
on keksitty tuohonkin ongelmaan. Että vähän ontuu tuokin..
ni sä voit kuvitella maksavasi vaiks omaa lapsuuttas takaisin,siis sitä jota on joku muu verovaroin maksellut;)
ja kielletään saman tien kaikkien muiden paitsi "olla" ja "suorittaa" verbien käyttö suomen kielessä? Mutta yritän nyt olla asiallinen ja kerron yhden riskin mikä yh-suhteeseeen liittyy:
Jos olisin parisuhteessa yh:n kanssa, niin miten siihen lapseen pitäisi suhtautua? Lapsella olisi tietenkin oma isänsä, mutta jos samassa paikassa asuttaisiin, niin väkisinhän sitä kiintyisi myös lapseen. Eikö?
Jos sitten yh päättäisi poistaa minut elämästään, niin eipä jäisi myöskään mitään sidettä siihen lapseen.
Niin kauan perintä ei ole ollut riittävän tehokasta, kun terveitä polvilumpioita riittää:)
Mä oon myös yh, enkä live- elämässä törmää ollenkaan siihen halveksuntaan, mitä täältä on saanut lukea.
(Tämä ketju tosin poikkeus!)
En ikinä ole tuntenut huonommuutta siitä, etten pystynyt elään lasten väkivaltaisen isän kanssa yhdessä.(Tietenkin pettymystä epäonnistumisesta.)
Olen huomattavasti onnellisempi lasteni kanssa
keskenään, kun huonosssa suhteessa. Lapsetkin iloisempia ja onnellisempia nykyään.
Jokainen kuitenkin tyylillään:)
Sen perusteella mitä olen näitä lukenut, niin ei musta juuri kukaan ole vaatimassa että jossain väkivaltaisessa suhteessa pitäisi pysyä. Hyvä niin, jos äidillä on ollut rohkeutta pelastaa lapsensa ja itsensä sellaisesta pois.
Ihan eri asia sitten taas on ruveta haukkumaan miehiäkin kusipäiksi sen vuoksi, jos nämä eivät ole kiinnostuneita suhteesta yh:n kanssa. Toisessa avauksessa tehty havainto "jos tapaa kunnollisia miehiä ne lähtee pakoon ku mainitsee lapsen" vain usein voi pitää paikkansa, eikä siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Vanhat ihmiset tarvitsevat myös paljon palveluja, esim. terveydenhoito, kotiin tuotavat palvelut kuten kotipalvelu, kotihoito jne... Ne, joilla on pienet eläkkeet saavat myös esim. asumistukea. Niihin kyllä uppoaa verovarojakin.
se on ihan oikein,ettei suhdetta aloita jos ei oo valmis "valmiiseen pakettiin"
...sentähden jotkut täällä kai yh-äippää katsookin kieroon kun ois halunnut vaan sen naisen kaikkine pilvilinnoineen ja sitte huomannut,että ei se niin menekkään..vaan muksu on tärkein...ja eikun tänne katkerana tilittämään..
Mitenkä suhtautua yh:n lapseen ? Miten siihen nyt voi suhtautua ihan niin kuin kehenkään muuhun lapseen. Lapsi kuuluu siinä kaupassa mukaan eikä sille mitään voi. Lasta pitää siinä kohdella niin kiun hän olisi oma, ei lasta siinä kohtaa mitenkään voi sivuuttaa.
Itse ainakin mitä yh-äitejä olen tapaillut ni otan lapset vastaan täysin, touhuan heidän kanssa ihan niin kuin lapsen kanssa pitää touhuta.
Tuskin sitä ilman lapseen kiintymistä selviää jos yh-äidin kanssa saman osoitteen ottaa, eikö siinä kohtaa pidä jonkinlaista kiintymystä tulla myös lapsiinkin ? Ei sitä toisen kanssa voi alkaa asustaan jos mukaan tulee lapsia ja heistä ei pidä. Yhtälö on siinä kohtaa väärä. Tuossa kohtaa jos toiseen ihmiseen todellakin rakastuu niin taitaa olla aivan sama onko lapsia vai ei, lapset hyväksyy silloin automaattisesti.
Muuteman ihmeellisen yhtälön parilta tutulta yh:lta olen kuullut. He tapaavat miehen, nainen rakastuu täysin ja on valmis pistään kaikki saman lipun alle, mies on myöskin rakastunut mutta kaikesta huolimatta sanoo ettei tästä tule mitään koska sinulla on lapsia ???
Voiko tuossa kohtaa tuo mies sanoa ihan rehellisesti rakastavansa naista täydestä sydämmestä ? Mielestäni ei.
Mielestäni kyllä voi ihmistä rakastaa hyvinkin, vaikka ei ole valmis elämään lapsiperheen elämää hänen "vuokseen".
On mielestäni romantisoitua kuvitella, että rakkaus pelastaa kaiken ja poistaa kaikki arjen ongelmat. Kun ihan realistisesti ajatellaan, niin kyllähän lapset ilman muuta tuovat arken ihan erilaisen leiman, mitä kahden aikuisen parisuhteeseen. Jokainen parisuhde esim tarvitsee kahden keskeistä aikaa kehittyäkseen ja "luodakseen liimaa" parin välille. Sitä on huomattavasti vaikeampi toteuttaa lapsiperheessä. Lisäksi uuden kumppanin tulee ehdoitta alkaa rakastaa itselleen ihan vieraita lapsia - koska niitähän ne uudelle ihmiselle ovat, vieraita ainakin aluksi. Hänen tulee hyväksyä kasvatusmetodit, vaikka ne olisivat ihan erilaiset kuin omat. Tulee hyväksyä se, että yhtäkkiä omasta palkasta menee aika iso osa sellaisiin juttuhin, joihin et ollut ollekaan ajatellut satsata, samalla joudut luopumaan sellaisista omista haaveista, joita on ollut "kunhan saa rahaa säästöön". Samalla pitää miettiä, onko yhteydenpito kumppanin ex:ään ongelmatonta vai ei? Pitävätkö lapset sinusta, vai onko sinun tulosi liian iso muutos heidän elämäänsä?
Ja niin edelleen.
Jos näitä asioita ei ihan oikeasti mieti, niin silloin minusta on epärehellinen itselleen ja sille omalle kumppanille/ mahdolliselle kumppanille. Pitää mielstäni heti aluksi olla niin paljon realistinen suhtautuminen hommaan, ettei tarvitse vuoden kuluttua miettiä, että ei tästä tule yhtään mitään, kun on sitä ja tätä ja ei se rakkaus sitten riittänytkään.
1/3 yksinhuoltajista ei pärjää omillaan vaan imee meidän kaikkien taloudellista verta.
voi asian ilmaista hänen vuokseen eikä hänen kanssaan ? Ihminen rakstaa elämää ja tulevaisuutta hänen kanssaan eikä vuokseen ? Voiko toisen ihmisen elämää rakastaa hänen vuokseen. Tuota juuri tarkoitin, voiko sellainen ihminen rehellisesti tunnustaa rakkautta toiseen ihmiseen jollei kelpaa edellisen suhteen synnyttämät lapset ? Mielestäni ei voi, olenko sitten liian avara katseinen vai tuon romantisoidun kuvitelman valloittama ?
Omasta mielestäni olen avarakatseinen ja näen asioita omaa napaani pitemmälle ? Kumpiko olen ?
Toiset tekevät asioita jonkun/ jonkin vuoksi, toiset kanssa. Tai joitakin asioita tehdään vuoksi, joitakin kanssa. Mielestäni kaikissa parisuhteissa joitakin asioita pitää tehdä sen toisen vuoksi; sellaista suhdetta ei taida ollakkaan, jossa sellaisia tilanteita ei tulisi. Esim. kestän toukokuuhun asti mieheni 14 tuntisia työpäiviä, koska ne ovat hänelle nyt tärkeitä. Teen sen hänen vuokseen, vaikka itse inhoan tilannetta, että emme juuri näe.
Kaikki ihmisety eivät ylipäätään ole lapsirakkaita. Kaikki ihmiset eivät erityisesti pidä lapsista (, vaikka ne olisivat sen ihmisen kehen rakastuu). Aikuinen voi siitä huolimatta olla tilanteessa aikuinen; osoittaa lapsille hellyyttä, huolenpitoa, hyväksyntää ja niin edelleen. Mutta rakkautta ei voi pakottaa syntymään, jos sitä ei synny. Siinä tapauksessa ihmisen on mietittävä, kykeneekö hän elämään sellaista arkea, jota "lapsellisen" kumppanin arki on. Ja kykeneekö kumppani ottamaan täysivaltaiseksi perheen jäseneksi. Lapset ovat kuitenkin tärkeintä ja aikuisten välinen suhde vaikuttaa heihin suoraan.
Kysymys lienee onkin se, että onko rakkautta vähemmän ihmisellä, joka ei rakasta lapsia, siksi että he ovat lapsia? Miksi on jotenkin jalompaa ja avarakatseisempaa rakastaa lapsia edes tuntematta heitä, mitä kyetä rationaalisesti päättämään, että pystyy elämään lastenkin kanssa, koska rakastaa heidän toista vanhempaansa?
Täysin samaa mieltä, vaikken itse yh-äiti olekaan. Todellakin, tähän ei ole mitään lisättävää.
elävänä tikkatauluna. Bull's eye sijaitsee jossakin katkerien yh-ämmien ja feministimiesten välimaastossa. Ja kaikilla on taatusti kivaa.
...se, että he ovat jossain vaiheessa luottaneet liikaa miehensä vastuunkantamiseen.
Harva nainen suunnittelee lapselleen isätöntä perhettä. Mutta moni nainen lapsellisuuksissaan, etenkin nuorena, uskoo miehensä olevan riittävän kypsä ottamaan osaa lapsiperheen arkeen.
Tuskinpa kukaan myöskään eroaa kovin kevein perustein: siinä vaiheessa kun miehestä alkaa olla enemmän riesaa (alkoholismi, väkivalta, kova tarve bailata vapaan jne) kuin apua ja tukea, niin on varmasti parempikin heittää tämä aikuinen mies-lapsi ulos elämästään.
Varmasti yh-äidit muuttuvat pakon edessä selviytyjiksi ja toisaalta Siperia on opettanut olemaan hieman epäluuloisia miesten suurten tunteiden ja vannomistan&vakuutteluiden edessä.
valita naiseksi mieluummin lapseton, vapaa sinkku kuin YH. Enemmän yhteistä laatuaikaa, ei yöheräilyä, ei vaipanvaihtorumbaa, ei naisen menneisyyttä jatkuvasti läsnä huoltajuus-tapaamiskuvioineen. Puhumattakaan siitä mitä raskaus, synnytys ja imetys tekee naisen vartalolle ja psyykkeelle. YH on yleensä vieläpä rupsahtanut katkerikko, joka ei tosiaan herätä minkäänlaista eroottista mielenkiintoa. YH:lla on yleensä vielä kohtuuttomia odotuksia siitä että ilmestyisi joku ritari hohtavassa haarniskassaan pelastamaan hänet hukkumasta paskavaippakasan alle. YH kuvittelee äitiydessä olevan itsessään jokin mystinen maailmojapelastava merkitys vaikka hän on itse syypää ympäristötuhojen ja liikakansoituksen kasvuun. Useimmat YH:t ovat yksinkertaisesti tyhmiä, purkinäköisiä aivopestyjä hölmöjä.
jotkin purnukat on oikeen vetävän näköisiä ja jos vielä aivotkin on puhtaat ja hiukkas hölmökin vielä... missä sä oot niitä nähnyt?? kerro,kerro:):)
Piti sanomani putkinäköisiä (=ei uskalleta tehdä yksilöllisiä ratkaisuja vaan talsitaan elämä läpi EvLut. kirkon, kelan ja muiden instituutioiden viitoittamalla tavalla.
Niin, tietenkin sinkku ottaa mielummin lapsettoman. Mutta mikä ihme saa JOTKUT miehet käyttäytymään tuon asian suhteen niin kanamaisesti? Juu, maailmassa on ihmisiä joita et halua, so what? Ei kai se nyt niin traumaattinen asia ole, että pitää ruveta haukkumaan. En tiedä, kai sitten vaan yksinhuoltajat saavat miehet näkemään punaista ja valittamaan alatyylisesti. Kumma kun en itsekään koe yksinhuoltajaisejä noin kuvottavana vaikkeivat he minun unelmieni täyttymys ole. Toivottavasti en itse ikinä yksinhuoltajaksi joudu, koska silloin näköjään ihmiset ympärillä muuttuvat teini-ikäisiksi tytöiksi, joilta järki kaukaa jonnekin kauas.
Kai niillä lapsilla isätkin on?
Joku yh-äidin lapsen isä voisi vähän valottaa asiaa siltäkin näkökantilta!
Olisi mielenkiintoista kuulla esim. miten mielesi muuttui isyydestä lapsen tultua maailmaan? Oliko ilman muuta selvää, että lapsi jää äidilleen eron tullen? Miltä tuntuu isyytesi nyt? Miten isyytesi vaikuttaa naissuhteisiisi? Vai ajatteletko edes koko asiaa?
Miksi te haluatte lokeroida ihmisiä?
Yh-äiti on vai yksi meistä. Tavallinen nainen joka on pettynyt parisuhteeseensa (tai jonka mies on pettynyt) ja elää lapsen/lastensa kera kahden.
Sen verran hän meistä parillisista tai parittomista eroaa, että hoitaa työnsä/koulunsa/työttömyytensä ohella yksin arkivastuun lapsesta.
Nostan vilpittömästi yksinhuoltajille hattua - olivatpa he siten miehiä tai naisia!
By the way - yh:t on sängyssä ihanan kiimaisia kissoja, hähää...
;)
mut juuri noinhan se pitäis mennä mut tuntuu ettei näin ole ?
Tuosta sänky jutusta nyt en osaa varmaksi sanoa mut ei ainakaan toisin voi väittää ;o)
Mulla vois olla sulle naisehdokas. Jos sulle kelpaa vähän päälle nelikymppinen neljän lapsen äiti.?
siinä mukas olis vikana ? Seurustellut olen 42 v. kolmen lapsen yh-äidin kanssa. Ei ikä ihmistä pahenna eikä lasten lukumäärä, haluan joskus tavata tuon ihmisen joka minua ymmärtää ja minä ymmärrän häntä ?
Rakkaus on perimmältään toisen ihmisen kärsimyksen ymmärtämistä ?
"...ihmisen joka minua ymmärtää ja minä ymmärrän häntä ?
Rakkaus on perimmältään toisen ihmisen kärsimyksen ymmärtämistä ?"
Olipa muuten napakoita määritelmiä rakkaudesta. Se olisi nimittäin aika paljon, jos pystyy toisen kärsimystä ymmärtämään. Ylipäätään ymmärtämään...
todella paljon jos siihen pystyisi ja miksipä ei pysty kun vaan ajatuksen haluaa ymmärtää. Ymmärrystä ja haluahan se vaan vaatii sekä ihmisen jota pystyy ymmärtämään, ei paljoakaan vaadittu.
Ymmärrystä ei löydy läheskään kaikilta. Tässä keskustelussahan se tulee hyvin ilmi ja muutenkin täällä palstoilla.
Tahtoa täytyy löytyä, siihen kai suhteen luominen perustuu.
Minusta se on paljon vaadittu, kun eipä ole oikein kohdalle sattunut sellaista ymmärtäjää...
tuntuu kyllä olevan kovastikkin pulaa ja tuntuu siltä et useat eivät välttämättä täysin ymmärrä edes itseään, no ei sitä kyllä välillä tajua itsekkään ?
Tahtoa täytyy kyllä löytyä mut sitäkin pitää olla sopivassa määrin ei liikaa eikä liian vähän. Oikea määrä tahtoa ja paljon ymmärrystä sekä reilusti rakkautta ni eiköhän se siitä ala eteneen ?
Paljon vaadittu kyllä ja eipä tuota ole vielä omalle kohdallekkaan sattunut käveleen mut ehkäpä jonain päivänä, mistä sen tietää ?
Rakkaus on ainoa tyydyttävä vastaus inhimillisen olemassaolon ongelmaan ?
Auts! Tuo itsensä ymmärtäminen... Mutta jospa joku toinen olisi niin viisas, että ymmärtäisi minuakin paremmin kuin minä itse.... :) Joka päivähän tässä itsestäänkin oppii aina uutta.
Totta kyllä on, että itsensäkin pitää tavallaan löytää, ennen kuin voisi toisiakaan ymmärtää. Kyllähän suurella osalla ihmisistä on oma itse ja koko elämä hukassa.
Teoria kun on hallinnassa, niin eiköhän se sitten jonain päivänä tosiaankin....
Tuosta lopusta olisit kysymysmerkin voinut jättää pois. Rakkaushan se on - elämän tarkoitus.
sitä itsestään oppii uusia asioita ja niin kauan kun on omien tuntemuksien ja tunteiden kanssa tekemisessä ei sitä varmaan ikinä ymmärrä ihan täysin. Varmaan tuossa ymmärtämisessä pitää saavuttaa jonkinlainen tasapaino ?
Tuskin myöskään toista ihmistä voi täysin aina ymmärtää mut pääasia taitaakin olla et ainakin haluaa ymmärtää eiköhän se siitä seuraa itsestään. Teoria on tuossa hallinnassa ni mahdollisuus on jossain kohdin tuota ymmärrystä saavuttaa tai ainakin oppia anteeksi antoa.
No tuo loppu ole sellainen ajatelma tai jonkinlainen kysymys mikä kuitenkin kaikessa kokonaisuudessaan sisältää myös kysymykseen tuon vastauksenkin. Rakkaushan se todellakin on tuo elämäntarkoitus.
Yksi ainut sana vapauttaa meidät painovoimasta ja kaikesta elämämme kivusta: Se sana on rakkaus.
Mitäs ihmeellistä tuossa nyt on.
Jos mies etsii itselleen vaimoa perustaakseen perheen ja saadakseen lapsia, niin totta hemmetissä sillä on merkitystä.
Ei yksinhuoltajissa mitään halveksittavaa ole tietenkään, mutta luonnollisesti se vaan painaa vaakakupissa siinä vaiheessa.
Et sinä ole oikeasti sen lapsen isä ja se asia tehdäänkin selväksi aina silloin tällöin riidoissa. Lapsikin sitä helposti käyttää aseena.
Olet loppujenlopuksi kuitenkin ulkopuolinen siinä perheessä. Sulta ei jää edes perintöä, ellet sitten tee testamenttia.
Välillä aina lapsen biologinen isä tulee hakemaan lapsiaan hoitoon ja sinä olet aina Hossi vaan.
Tietysti se on suhtautumiskysymys, mutta et voi väittää asian olevan painotonkaan.