Naimisiin menneet parit! Oletteko solmineet avioehdon? Onko vaatimus avioehdosta osoitus epäluottamuksesta? Onko haluttomuus avioehdosta köyhemmän taholta osoitus että ollaan vain rahojen perässä?
Puheet avioehdostahan ovat vastarakastuneille todella myrkkyä. Spekuloidan asialla jota ei voida uskoa todeksi eli erosta mutta silti olisi hyvä pitää se järki tallella.
Puheet avioehdostahan ovat vastarakastuneille todella myrkkyä. Spekuloidan asialla jota ei voida uskoa todeksi eli erosta mutta silti olisi hyvä pitää se järki tallella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse en ottanut, koska oltiin molemmat köyhiä ja kipeitä... Jos et halua sitä tehdä...älä tee. Ikävä kyllä tässä Suomen maassa tuo avioero tilasto kertoo karua tarinaa. Avioehdon tekeminen riippuu justiinsa siitä että onko toisella miljoona omaisuus ja toisella miljoona velkaa. Muutenhan siinä ei ole mitään pointtia.
Tapahtui läheiselle ystävälleni näin. Hän nuorena sinisilmäisenä meni naimisiin ja alettiin rakentaa taloa. Lapsiakin siunaantui kolme kappaletta. Kun mies paljasti väkivaltaisen luonteensa ja ero tuli, alkoi omaisuuden selvittäminen. Kävi ilmi että mies oli puhunut tytön pään ympäri ja laittanut koko omaisuuden omiin nimiinsä. Tosin velat karhuttiin tältä tytöltä. Näinkin voi käydä. Siinä vaiheessa oli lakimies tarpeen. Juttu on edelleen kesken joten eipä tiedä lopputulosta.
Mitenkään en sano että kaikille käy näin. Tämä vaan ihan varoittavana esimerkkinä. Mutta sen sanon että mieti tarkkaan omaisuuden jakautumista..jos epätasainen, kannatan avioehtoa. Jopa tulevat perinnöt vaikuttavat avioehtoon....Ota ihmeessä selvää ihan peruslakiasiat. Ne eivät ole kovinkaan vaikeita, mutta auttavat tekemään päätöksen.
Toivon sulle onnea liitossasi, päätät sitten mitä tahansa...
Ei sillä ole väliä, kenen nimiin omaisuus on "laitettu". Se on kuitenkin yhteistä omaisuutta erotilanteessa. Samoin veloista vastataan yhteisesti. Siis kun ei ole sitä avioehtoa - ja ymmärsin, että esimerkkitapauksessasi ei ole.
Avioehdon voi tulkita monella tavalla.. sekä niin että se on ajatus siitä että "heti tulee ero", mutta se on myös "suojelus" siinä mielessä, jos miehen firmalle tulee konkurssi. Mikäli miehen firma menee konkurssiin ja se on yksistään miehen nimissä, siinä ei kuitenkaan mene koko perheen talous nurin.. itsekään en ole avioehdon kannattaja muuten, mutta mikäli oma yritys on niin sitten ajatusta kannatetaan...
"se on myös "suojelus" siinä mielessä, jos miehen firmalle tulee konkurssi."
Tämä on erittäin yleinen harhaluulo. Aviopuolison henkilökohtaiseen konkurssiin, puhumattakaan tämän yhtiön konkurssista, ei ole edes mahdollista suojautua avioehtosopimuksella. Avioliittolaki turvaa suoraan konkurssin tehneen henkilön aviopuolison aseman. Jos henkilö tekee henkilökohtaisen konkurssin, niin tällöin puoliso voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan poistaa avio-oikeuden itsensä ja puolisonsa väliltä. Myös vasten puolisonsa tahtoa.
Avioliittolain 35§:
"Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään. (4.2.2005/58)"
Koko ajatus siitä, että puolisot vastaisivat toistensa veloista, on täysin päätön (vaikka et sitä suoranaisesti esittänytkään). Avioliittolain perusperiaate on omaisuuden erillisyyden periaatteen ohella periaate velkojen erillisyydestä, AL 34§:
"Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa."
AL 52:
"Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, minkä hän on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana."
Avioehtosopimuksella voidaan vain ja todellakin ainoastaan vain määrätä avio-oikeudesta. Ei mistään muusta.
Tässä siis konkurssiin liittyvää juridiikkaa.
On mainittu, että avioehtosopimusta voidaan pitää epäluottamuslauseena avioliitolle. Käänteisesti avioehtosopimuksen tekemistä voitaisiin myös pitää rakkauden tunnustamisena: pidetään raha ja rakkaus erillään. Avioliitossa on kysymys vain rakkaudesta? Vai taloudellisen turvallisuuden luomisesta? Vai jäämistöverosuunnittelusta?
En vastaa kysymyksiin. Kaikki nuo funktiot avioliitolta taivat löytyä. Tapauksesta riippuen.
Ollaan tilanteessa, jossa miehellä on jonkin verran omaisuutta, kuten talo, maita ja mantuja, osakkeita ym, en niistä sen tarkemmin tiedä. Itsellä omistan vain vanhan rämän auton ja sen, mitä pankkitilille opiskelijan tuloilla ja osa-aikaisella työnteolla kertyy. Onneksi valmistuminen lähestyy...
Asumme tällä hetkellä avoliitossa, voi olla, että jonain päivänä menemme myös naimisiin. Ollaan molemmat sen verran vanhanaikaisia. En pitäisi avioehdon esittämistä miehen taholta epäluottamuslauseena, vaan terveen järjen käyttönä. Olen itsekin sitä mieltä, että sellainen tehdään. Olisiko sitten alitajuisesti osoitus siitä, että en ole vain rahojen perässä.
Ajatusta avioehdosta en siis pidä myrkkynä. Vastarakastuneena en tosin omaisuuskysymyksiä tullut ajatelleeksikaan.
AIASTA OLLAAN NIIN ERIMIELTÄ KUIN ON PAREJA . JOS KOET SE ET HALUAT TEHDÄ , ESITÄ TOISELLE OSAPUOLELLE .
ET VOI TIETÄÄ , PUHUKAA . SEKIN ON ASIA MITEN TOINEN OTTAA , NÄET VARMAAN KUN OTAT PUHEEKSI . ITSE OLEN OLLUT JO TOISTAKYMMENTÄ VUOTTA NAIMISISSA , VAIKKA IKÄÄ EI VIEL OLE PALJON KERTYNYT . MUTTA SE , OLEMME ALOITTANEET YHTEISELÄMÄN OMILLA . NÄIN OLLEN KYLLÄ SE MITÄ ON HANKITTU ON YHTEISTÄ . VAIKKA RISTIRIITOJA ON . JA TÄLLÄKIN HETKELLÄ KYLLÄ MITÄ ON ON HANKITTU MUN KUSTANTAMA . AUTO , MINUN OMISTUKSESSA . MUT EN AJATTELE ET NE OLIS YKSIN MINUN NE ON MEIDÄN . SAMOIN TALON LAAJENNUS , RAHOITTAJA MINÄ . MUTTA PUHEISSA MEIDÄN . EN OLE EDES HALUNNUT MITÄÄN PAPEREITA . EN OLE MENNYT NAIMISIIN RAHAN VUOKSI VAAN RAKKAUDESTA . RAKKAUDESTA JOSSA OLEMME KASVATTANEET KAKSI LASTA . AINA ON TOINEN OTTANUT OHJAT KÄSIIN JOS TOISEN VOIMAT OVAT SYYSTÄ TAI TOISESTA LOPPUNEET . LAPSET OLLAAN HOIDETTU YHDESSÄ . JA RISTIRIIDOLTA EMME OLE SÄÄSTYNEET NIITÄ ON OLLUT JA TULEE OLEMAAN .
RAKKAUS MENEE RAHAN EDELLE , MUTTA JOS OLET EPÄVARMA OTA IHMEESSÄ ASIA PUHEEKSI .
pitäisi itse ymmärtää ehdottaa avioehdon tekemistä, ehdotus tuskin loukkaa varakkaampaa osapuolta ja näin hänen ratkaistavakseen jää "suostuuko" hän avioehdon tekemiseen.
Tämäkin on sitä hienotunteisuutta mitä avioliittoon aikovien parejen pitäisi tuntea toisiaan kohtaan.
Ainakin, jos taustalla on entisiä avioliittoja ja mahdollisesti lapsiakin niistä, kannattaa nähdäkseni ilman muuta tehdä avioehto. Viimeistään perinnönjakovaiheessa siitä on iloa, kun on vähemmän mistä keksiä riitaa.