Hei!
Haluaisin kuulla mieli piteeni pulmaani: Haluaisin lähteä avustustyöntekijäksi johonkin köyhään maahan. Minulla ei ole sairaanhoitajan koulutusta tms. vaan opiskelen matikkaa. Tähän maahan haluasin perustaa lastenkodin tai koulun ohjata avustustyötä ja auttaa. Se on pitkään ollut unelmani. Mutta entä toinen unelmani perustaa perhe ja poikaystävä jota rakastan ja joka myös tahtoo sen perheen? Miten voin sanoa hänelle et hei mä lähen nyt toiselle puolelle maailmaa ja jos kaikki menee hyvin niin perustan sinne lastenkodin. Halusin hänet mukaan, mutta pelkään että hän ei kyllä ota tuollaista riskiä, minä ehkä vetäydyn tuumasta, ja olen turhaan luonnut hänelle pelon että lähden pois taas.
Kestäsisikö suhteemme sen?
Mutta ensin taustatiedot:Minulla on poikaystävä jota uskon rakastavani olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Emme kuitenkaan asu yhdessä ja vällilla riidat ovat tehneet suhteen ajtkumsen epävarmaksi.Hän on vanhempi kuin minä. Minä olen 23.V persaukinen opiskelija tyttö. Ei lapsia. Ei kihloja. Yhteinen asuntohakemus laitettiin...
Asettukaa poikaystäväni asemaan ja neuvokaa. Onko se niin että mun pitää valita jompi kumpi? Onko kellään kokemusta avustyön tekemisestä ulkomailla? Neuvoja!
Haluaisin kuulla mieli piteeni pulmaani: Haluaisin lähteä avustustyöntekijäksi johonkin köyhään maahan. Minulla ei ole sairaanhoitajan koulutusta tms. vaan opiskelen matikkaa. Tähän maahan haluasin perustaa lastenkodin tai koulun ohjata avustustyötä ja auttaa. Se on pitkään ollut unelmani. Mutta entä toinen unelmani perustaa perhe ja poikaystävä jota rakastan ja joka myös tahtoo sen perheen? Miten voin sanoa hänelle et hei mä lähen nyt toiselle puolelle maailmaa ja jos kaikki menee hyvin niin perustan sinne lastenkodin. Halusin hänet mukaan, mutta pelkään että hän ei kyllä ota tuollaista riskiä, minä ehkä vetäydyn tuumasta, ja olen turhaan luonnut hänelle pelon että lähden pois taas.
Kestäsisikö suhteemme sen?
Mutta ensin taustatiedot:Minulla on poikaystävä jota uskon rakastavani olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Emme kuitenkaan asu yhdessä ja vällilla riidat ovat tehneet suhteen ajtkumsen epävarmaksi.Hän on vanhempi kuin minä. Minä olen 23.V persaukinen opiskelija tyttö. Ei lapsia. Ei kihloja. Yhteinen asuntohakemus laitettiin...
Asettukaa poikaystäväni asemaan ja neuvokaa. Onko se niin että mun pitää valita jompi kumpi? Onko kellään kokemusta avustyön tekemisestä ulkomailla? Neuvoja!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaisiko ensin liittyä johonkin avustusjärjestöön ja lähteä sitä kautta vapaaehtoistyöhön? Valmiin organisaation mukana olisi helpompaa ja näkisi, millaista elämä oikeasti olisi.
Jos sitten vielä kiinnostaa ja keksit hankkeellesi rahoituksen, saat paikallisen yhteisön tuen jne..., voisi asia edetä. Tämä kaikki kuitenkin varmaankin vie jo vuosia aikaa, joten poikaystävälläsi on kyllä aikaa miettiä.
Niin. Aika usein sanotaan et niitä järjestöi on jo.jne. Mutta ei Punasessa Ristis tms. riitä voimavarat ikin joka paikkaan. Visionillakin hankkeet yhes paikas on vaan sen kymmenen vuotta..
Haluaisin auttaa konkreettisesti itse en kokoustaa jossain järjestös tai meuhkata mielenosotuksessa.
Mutta kaipa se on liityttävä, sillä tietoa noista asioista on hankittava ennenkun lähtee säheltään, eli olet oikeas poikaystävälläni on aikaa miettiä, ellei pakene jo aikasemin kun se tulee hidastamaan mun opintoi ja tienaamista..
Jos haluat lähteä poikakaverisi luota, täysin vieraiden tuntemattomien luo...minkä viestin luulet tuon lähettävän?
Eivät ne tuntemattomat yhtä persaukista opiskelijaa kaipaa, mutta suhteen toinen osapuoli ehkä saattaisikin.
Oma asiasi mitä teet, jos olet päättänyt tehdä sen, mutta tuo tuntuisi itsekkäältä minusta, eikä kyllä joltain jonka toisesta välittävä ihminen tekisi. Tuntuisi enemmän olevan itsekäs oman hyvän olon tavoittelu ja keino hylätä suhde ilman että joutuu oikeasti sanomaan sitä.
mun kaikki ystävät ja perhe on täällä että enpä kyllä sinne lähtiessäni ajattelisi omaa itsekästä etuani ajamaan,varsinki tääl vois saada hyvä palkkasen duuninki valmistuttuaan. vaan se nimenomaan se omaetu kärsisi. Poikaystävän etukärsisi ehkä eniten ystävistäni, riippuu siitä olenko minä sitten hänelle onneton kumppani jos tyhdy auttaamaan muita. Kylhän Suomeskin apua tarvitaan mut ongelmat on kuitenki toista luokkaa.
Mä olen lukenu että jos on lähteny pienestä ihan alkuun parista lapsesta ja saannu nille kummit niin moni on sitten saanut sen määrän kasvatettua pariinkymmneneen.Vois sopia täältä yhteys henkilöt joilta sit pyytäis apua siihen kummien etsintään. Sitä paitsi pystyisin itse opettamaan melkeen mitä vaan ainetta englanniksi lukio/yläaste tasolle. Paitsi suomea, joka ei ole äidinkieleni, mut se siitä...
elämä on aika lyhyt, joten kannattaa miettiä, mitä oikeasti haluaa. Jos haluat avustustöihin, kannattaa aloittaa menemällä esim. työharjoitteluun muutamaksi kuukaudeksi jonnekin ja nähdä, onko itsestä siihen hommaan käytännössä. Poikaystävälle kannattaa kertoa omista unelmista ja kenties ajan kanssa hän voisi myös lämmetä asialle. Tai sitten ei. Elämä on valintoja ja kannattaa miettiä, oletko onnellisempi juuri tämän miehen kanssa vai toteuttaessasi unelmiasi auttamistyöstä?
Toisaalta mieti myös motiivejasi auttaa. Joskus henkilö, joka itse tarvitsisi apua, auttaa muita ja palaa jonain päivänä loppuun..Omat rajat on hyvä tunnistaa ajoissa.
niin, humasin et elämä tosiaan on lyhyt kun olin pitkään kipeenä, ja vieläkin oikeestaan olen vähän.Ois kyllä helpompi auttaa muita jos tietäis et ittelläkin on jotain tärkeet,niinku perhe tai ihminen jota rakastaa...
mä olen huono tekemään valintoja. Mieluiten ottaisin sen miehen mukaan, mut miten voi pyytää lähtee jonnekin jos ei ole mitään,tai siis tarkoitus olisi itse tehdä. Se oli aikanaan reipas partiolainen se mun poikaystävä, mutta jotenkin nykyään ei ehkä enää joustais tollaseen, en ole varma. ahdistava on sekin ajatus et totean vanhuksena että tällekään asialle en sitten mitään saannu tehtyä/epäonnistuin.
Mul on tavallaan ollu niin helppoa niinku sil poikaystävälläki et vois auttaa muita... ainaki jos tossa kuukauden parin päästä on normaalis fyysisessä kunnossa...taas pitkästä aikaa niin en tiedä voinko sit vaan taas porskuttaa omaan (ja ehkä ystävien) napaa tuijotellen, kun toiset kuolee nälkään.
Hyvä idea tollasen harjoittelupaikan ettsiminen paikanpäältä, tietääko kukaan
-ketkä niitä järjestää
-mikä koulutus pitää olla
-mitkä on viulut (matkat mut eläminen ja suminen jne.?)
Onko kukaan ollut? Millasta oli? Miltä se tuntu, ja pystyykö sen jälkeen enää katkeruutta tuntematta kävelemään ohi Tiimari systeemien..Ulkkareita? Kommentteja?
itsekäs kun kuvittelen että mulla ois mahdollisuus lähteä ja saada aikaan? Eikö sitä enemmän saada aikaan mitä useampi kantaa kortensa kekoon?
Kiva kuulla kaikenlaiset mielipiteet, eipä ylpisty, jos nyt muutenkaan. ;)