Heippa taasen galluppia... ehkä jo tutustakin aiheesta eli..Kuinka vanhoja olitte tavatessanne puolisonne ja kauanko olette nyt olleet yhdessä?Kuinka pian muutitte yhteen, milloin kihlat ja entä häät? Entä millaista arkenne on nyt monien vuosien jälkeen ja tappeletteko usein?
Galluppia suhteen etenemisestä
hipsu
151024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olin 30-v. tavatessani nykyiseni, hän oli 26-v.
Olemme olleet yhdessä tänään tasan kolme vuotta!
Yhteen muutettiin 1 v. 4 kk sitten eli oltiin silloin tunnettu 1 v. 8 kk.
Kihloja ei ole hankittu. Oli puhe, että tänään, mutta pari viikkoa sitten riidan takia mies peruutti asian. Sitten oli toinen riita. Häistä ei ole ollut puhetta.
Arki on ihan hyvää. Riidellään ehkä kerran kahdessa viikossa lähinnä siitä, että miksi en ole siistimpi tai kenen vuoro tehdä kotitöitä. Minun mielestä mies on vähän turhan tarkka siisteyden suhteen. Muuten sujuu rauhaisasti. Haluan elää tämän miehen kanssa elämäni loppuun.
Olin 17v. tavatessamme, mieheni 19v. Muutettiin 4v:n kuluttua yhteen ja kihloihin mentiin 5v.:n seurustelun jälkeen... Häistä ja lapsista ei ole ollut puhetta. Yhteistä taivalta on nyt taitettu 7 vuotta.
Tavatessamme olin 23 ja mies 28. Muutettiin yhteen n. 10 kk tapaamisen jälkeen ja kihloihin mentiin ekana vuosipäivänä. Kohta tulee täyteen kaksi vuotta yhdessä. Naimisiin ollaan suunniteltu menevämme parin vuoden sisällä ja lapsia toivottavasti saadaan sitten sen jälkeen.
Arki on onnellista, rakastetaan toisiamme joka päivä enemmän ja enemmän. Riitojakin tulee viikoittain lähinnä minun äkkipikaisen luonteeni takia. Jos miehestä riippuisi niin ei varmaan ikinä riideltäisi.. :) Aina sovitaan ja pussataan päälle. En voisi enää kuvitella eläväni ilman miestäni, hän on tärkeintä elämässäni.
olin 17, mieheni 19
olemme olleet yhdessä 2 vuotta 3 kuukautta
kihloissa 1 vuosi 4 kuukautta
muutimme yhteen kesällä
ensi kesänä 12.7 menemme naimisiin.
arki on ihanaa
riidellään mitättömistä asioista aivan liian usein. Oma vikani.
Piti vain kirjoittaa, koska meillähän on sama hääpäivä. menemme ensi kesänä juuri 12.7.2003 naimisiin. Missä vaiheessa olette suunnittelujanne? t. HIPSU
sehän sattui. =)
Suunnittelut on aateltu jättää vielä vähän myöhemmäksi, mutta kaikki tilavaraukset on tehty, eli kirkko ja jatkopaikka ja hotellin hääsviitti varattu siksi viikonlopuksi.
Meillä häät eivät vaadi niin hirveän paljon vaivaa, sillä isovanhempani ja heidän poika ovat leipureita/kokkeja, samoin mummoni on ollut töissä hääpukuliikkeessä, joten hän osaa auttaa minua asiantuntevasti puvun valinnassa...
Ja eiköhän se siitä sitten lähde sujumaan. Tuntuu vaan nyt niin hassulta aloittaa tarkemmin miettimään, kun kaikki se tapahtuu sitten vasta heinäkuussa. Jos odottaisi tämän jouluhössötyksen ohitse ja aloittaisi sitten kun ulkona on kaunista ja kylmää... =)
Mitenkäs teillä? Missä päin Suomea menette naimisiin?
Iloisin terveisin, Jenni
Jep, minä aion aloittaa suunnittelut kunnolla joulun jlk. Menemme Tampereella naimisiin ja me on kans varattu pitopalvelu, kirkko, valokuvaus, bändi ja hääkampaus sovittu alustavasti. ei turhaa stressiä.
terkuijn: Hipsu
Me asumme Tampereella, mutta kaikki sukulaiset ovat jyväskylässä, niin on paljon helpompi meidän mennä sinne, kuin kaikkien tulla tänne. Ajattelin kampaajankin varata vasta joulun jälkeen, uskoisin, että löytyy aikoja. Samoin valokuvaajan. Tai täytyy katsoa, sitä alkaa kuitenkin epäilemään ennen joulua, ja sitten varmuuden vuoksi varaa jo aiemmin :)
Parikymppisinä alettiin seurustella.
Virallisesti yhteen muutettiin neljän vuoden päästä.
Sitä ennen neljä vuotta vierailin ahkerasti poikaystäväni asunnossa.
Kihloihin menimme viiden ja naimisiin kuuden vuoden päästä. Lapsiakin on.
Aluksi keksimme paljon paremmin riidan aiheita! Lähes kaikesta riideltiin. Ei varmasti ole asiaa, joka on jäänyt käsittelemättä. Tai no, rahasta ei ole riidelty koskaan eikä oikeastaan toisen menemisistä ja tulemisista.
Nyt 18 vuoden jälkeen suhteemme on todella tasainen verrattuna siihen mitä se oli alussa ja lasten ollessa pieniä. Minulla on ollut ilo huomata, että näinkin piktän yhdessäolon jälkeen en voi sanoa tuntevani miestäni läpikotaisin! silloin tällöin
huomaan hänestä jonkin KIVAN uuden piirteen. Painotan sanaa kiva, koska mitään huonoja uusia piirteitä ei ole ilmaantunut vuosikausiin :)).
minä olin 17 (viikkoa vaille 18) ja kultani 18. Nyt olemme olleet yhdessä 1v 10kk. Muutimme yhteen kun olimme seurustelleet n. 6kk. Kihloja ei olla vielä vaihdettu mutta alkaa olla ajankohtaista (ois varmaan jo muuten menty mutta kun ollaan aina aateltu ettei kannata mennä ennen kun hän on käyny intin. on siis nyt intissä.) Naimisiin ei varmasti mennä vielä vuosiin.
Arki on nyt sitä että hän on viikot intissä, viikonloppusin sitten tehdään yhdessä mitä nyt tehdäänkään. Nykysin ei tapella usein just six kun ei ees nähdä ku viikonloppusin mutta ennen inttiä riitaa synty pikkuasioista liiankin usein (saatetaan oikein uhalla ärsyttää toisiamme että saadaan toisemme suuttumaan!)
Tavatessamme olin 15 ja avomieheni 17. Virallisesti muutimme yhteen noin 2 vuoden yhdessäolon jälkeen ja kihloihin menimme pari vuotta sitten. Naimisiin olemme suunnitelleet menevämme muutaman vuoden päästä. Yhdessä olemme taivaltaneet 4,5 vuotta. Arki on mukavaa eikä tapella hirveän usein. Nahistelua on joskus, mutta "kunnon" riitoja aika vähän.
Olin 28 v, mies vajaa 26 v. Olemme olleet yhdessä kohta 5,5 v.
Oltuamme 3 v yhdessä muutimme yhteen vuodeksi, nyt asumme taas erillämme (taloudellisista ja ympäristöllisistä syistä). Kihloissa olemme olleet tavallaan ekasta yhteisestä joulusta, mutta sormuksia emme ole ostaneet (yksi lysti, enkä edes pidä sormuksia koskaan). Naimisiin emme mene ainakaan niin kauan kuin yhteiskunta velvoittaisi työssä käyvän elättämään työttömän puoliskon; sydänten liitto on sitäpaitsi pääasia.
Alussa riitelimme paljonkin, ja riidat ovat joskus olleet melko rankkoja vuosien varrella. Välillä mietin eroa, mutta loppujen lopuksi aina haluan olla hänen kanssaan. Suhdettamme pitää jotenkin freesinä se että emme asu yhdessä - pahaa arkistumista ei pääse tapahtumaan. Toisaalta ei myöskään ole aina riittävästi varmuuden tunnetta kun nähdään vain viikonloppuisin.
Juu, elikkä..
¤ Minä olin 14-vuotias ja mies oli 18-vuotias
¤ Nyt ollaan oltu yhessä (n.) 3 vuotta ja 3kk
¤ Muutin poikaystävän luo (epävirallisesti) puolen vuoden seurustelun jälkeen
¤ Virallisesti muutettiin yhteen 2 ja ½ vuoden seurustelun jälkeen
¤ Kihloihin mentiin, kun oltiin seurusteltu n.vuosi.
¤ Ensi kesäksi oli häitä suunniteltu, mutta nyt kun vauva ilmoitti tulostaan niin hääsuunnitelmiin tuli muutoksia..
- tavatessamme minä olin 22-v., ja mieheni 20-v.
- kihloihin meno ja yhteenmuutto tapahtui n. puolen vuoden yhdessä olon jälkeen.
- naimisiin menimme, kun olimme olleet yhdessä 1 1/2 vuotta yhdessä.
- ensimmäiset lapsemme syntyivät kahden vuoden päästä häistä eli olimme tuolloin olleet yhdessä 3 1/2 vuotta.
Olemme olleet nyt yhdessä yli kymmenen vuotta... Yhdessä olo aikaamme sisältyy vaikka mitä, olemmehan yhdessä kasvaneet aikuisiksi ja rakentaneet elämäämme meille ja lapsillemme.
Tottahan toki riitelemme....joskus riidat kehkeytyvät aivan mitättömistä asioista ja saattavat paisua hirmuisiksi. Mutta me sovimme aina riitamme ennen kuin menemme yöunille.
Viime aikoina elämä on ollut rankkaa, joskus olen jopa miettinyt eroa, mutta vain miettinyt ja sitten pohtinut todella tarkasti mitä elämältäni haluan.
Ja tämä mitä mulla nyt on, on sitä mitä haluan, vaikkakin tottahan muutoksia tapahtuu ja ne ovat tervetulleita, varsinkin jos ovat positiivisia muutoksia.
Minä taidan olla tässä gallupissa hiukan "keltanokka" vielä :) Olen ollut kultani kanssa nyt 2kk (eilen tuli täyteen). Ja minä olen -87, hän -86. Meillä on aika pitkälle suunniteltu tulevaisuus, ollaan vielä 50 vuotta yhdessä, heh ;))