Noin 6 kuukautta erosta ja vaikeaa on edelleen. Ei enää niinkään kaipaa exää lähinnä on vaikea käsitellä asioita joita tuli tehtyä suhteen aikana.
Me molemmat olimme hirveitä toisillemme. Oli huutoa, väkivaltaa, draamaa ja kaikkea sitä mitä ei pitäisi olla ja mitä kummalakaan ei koskaan aiemmissa suhteissa ollut.
Molemmat olemme syypäitä, mutta itselle anteeksi antaminen on vain niin vaikeaa. Olemme puhuneet asioista ja käyneet niitä läpi. Ystäviäkin olemme nyt. Molemmat ovat antaneet toisilleen anteeksi.
Mutta...
Miten kuitenkin vanhat asiat painavat mieltä niin paljon, että välillä tuntuu siltä, ettei enää ikinä edes ansaitse rakkautta.
Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia tai kommentteja?
Me molemmat olimme hirveitä toisillemme. Oli huutoa, väkivaltaa, draamaa ja kaikkea sitä mitä ei pitäisi olla ja mitä kummalakaan ei koskaan aiemmissa suhteissa ollut.
Molemmat olemme syypäitä, mutta itselle anteeksi antaminen on vain niin vaikeaa. Olemme puhuneet asioista ja käyneet niitä läpi. Ystäviäkin olemme nyt. Molemmat ovat antaneet toisilleen anteeksi.
Mutta...
Miten kuitenkin vanhat asiat painavat mieltä niin paljon, että välillä tuntuu siltä, ettei enää ikinä edes ansaitse rakkautta.
Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia tai kommentteja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla taitaa vaan vanha suola janotella. Vanha toimiva n.tsiljardi kertaa tälläkin palstalla hoettu klishee "...aika auttaa." Toimii varmaan sunkin kohdalla. Elä haikaile menneitä vaan katso tulevaisuuteen (siinä toinen biljaardi kertaa tällä palstalla hoettu turina). Onnea valitsemallasi tiellä vai oliko se vaimmokkeesi valitsema tie :)
Minä se vaimoke olin ja valinta ei ollut alunperin minun...
kuulostaa tutulta. olen itse nyt seurustellut kohta vuoden, mutta tappelut ja huudot yms vaan lisääntyvät ja lisääntyvät. olen monesti pelännyt että riidat johtavat eroon loppujen lopuksi, mutta ei sitä vieläkään ole tapahtunut. poikakaverini mielestä aloitan kaiken aina ihan turhaan vaikka hän valehtelee ja tekee kaikkea joka pahoittaa mieleni ja saa hirveän olon. siitä tulee aina sanottua hänelle, mutta ei kiinnosta. en tiedä yhtään mitä tekisi mutta en halu menettää häntä, mutta en jaksa näinkään. miten kaikki voi muuttua jos toinen ei osaa edes myöntää omia ongelmiaan ? tiedän olevani erittäin mustasukkanen ja välillä tulee sanottua todella pahasti, mutta en sentään koskaan valehtele..