Tervehdys Kaikille
Nyt on käynyt hieman hassu juttu. Tai oikeestaan se kävi jo pari vuotta sitten. Mulla oli jo ollut hieman peliä yhden kaverin muijan kanssa, siis se on mun tosi hyvä kaveri. Kerran se lipsahti sitten siihen että menin , tai se oli oikeestaan toinen kerta, sen kanssa sänkyyn tai oikeestaan me hoidettiin se homma siinä niiden sohvalla.
Mutta kuitenkin, niin siinä kävi sillain kuitenkin että se tuli raskaaks sen jälkeen, ihan tarkkaan mä en tiedä tuliko se siitä vai jostain muusta kerrasta sen oman ukon kanssa. Niillä katsos kun on ennestään jo kolme lasta ja ne kaikki aikaisemmat on ollut tyttöjä ja tää seuraava oli poika. No ei siinä mitään. No kun ne on meidän hyviä ystäviä niin ne pyyti meitä kummiksikin sille lapselle.
Eihän siinä mitään me suostuttiin siihen vaimoni kanssa, se ei tiedä mitään tämmöisestä syrjiksestä, ja ei niitä ole sen jälkeen ollutkaan. JA kaikki on mennyt ihan hyvin sen jälkeenkin, kunnes nyt jotkut on sanonut että se poika muistuttaa hirveesti mua, eikä omaa isäänsä. Mun mielestä se ei edes muistuta, mutta mä oon vaan muille heittänyt herjaa, että se on vaan kummiinsa tullut.
Nyt se alkaa muodostua mulle pieneksi ongelmaksi, kun nään unia ja kaikkee, jossa se poika on mun kanssa aina menossa ja silleen. Mitä mieltä ootte pitäiskö mun pyytä että se asia voitas tutkii, vai pitäiskö se antaa olla vaan. Mua hieman pelottaa että se isona huomaa että se on ihan mun näköinen ja alkaa kyselee sitten kun jotain asioista tajuaa.....
Nyt on käynyt hieman hassu juttu. Tai oikeestaan se kävi jo pari vuotta sitten. Mulla oli jo ollut hieman peliä yhden kaverin muijan kanssa, siis se on mun tosi hyvä kaveri. Kerran se lipsahti sitten siihen että menin , tai se oli oikeestaan toinen kerta, sen kanssa sänkyyn tai oikeestaan me hoidettiin se homma siinä niiden sohvalla.
Mutta kuitenkin, niin siinä kävi sillain kuitenkin että se tuli raskaaks sen jälkeen, ihan tarkkaan mä en tiedä tuliko se siitä vai jostain muusta kerrasta sen oman ukon kanssa. Niillä katsos kun on ennestään jo kolme lasta ja ne kaikki aikaisemmat on ollut tyttöjä ja tää seuraava oli poika. No ei siinä mitään. No kun ne on meidän hyviä ystäviä niin ne pyyti meitä kummiksikin sille lapselle.
Eihän siinä mitään me suostuttiin siihen vaimoni kanssa, se ei tiedä mitään tämmöisestä syrjiksestä, ja ei niitä ole sen jälkeen ollutkaan. JA kaikki on mennyt ihan hyvin sen jälkeenkin, kunnes nyt jotkut on sanonut että se poika muistuttaa hirveesti mua, eikä omaa isäänsä. Mun mielestä se ei edes muistuta, mutta mä oon vaan muille heittänyt herjaa, että se on vaan kummiinsa tullut.
Nyt se alkaa muodostua mulle pieneksi ongelmaksi, kun nään unia ja kaikkee, jossa se poika on mun kanssa aina menossa ja silleen. Mitä mieltä ootte pitäiskö mun pyytä että se asia voitas tutkii, vai pitäiskö se antaa olla vaan. Mua hieman pelottaa että se isona huomaa että se on ihan mun näköinen ja alkaa kyselee sitten kun jotain asioista tajuaa.....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannattaisi keskustella lapsen äidin kanssa asiasta, ja mitä mieltä hän on jos haluaisit selvittää asian isyystestillä?!Koska mielestäni sinulla on siihen oikeus ja myös lapsella aikanaan!! Tutkimusten ja tulosten jälkeen on paljon helpompaa teille molemmille! Tiedät sitten mikä on asemasi,koska onhan se varmasti paljon erilaisempaa katsoa pojan kasvamista biologisena isänä,kuin kummisestänä!! Selvittäkää asia,koska totuudella on tapana tulla esiin jossakin vaiheessa halusitte sitä tai ette..
Hyvät hyssykät sentään!
Kummisedän tyytyväisyys siis olisi etusijalla mielestäsi tässä?
Voisitko edes vähän vinksauttaa ajatuksiasi siihen lapseen? Kumpi on hänen kasvuedellytystensä kannalta parempi, se, että kaikki tietää, ettei poikaa kasvattava isä olekaan hänen vaan kummisetä vai se, ettei kukaan tiedä?
Mistähän yhteydestä muistan sellaisen tiedon että suomessa 1/10 tai olisiko ollut 1/20 lapsesta on näitä tapauksia, ettei isä olekkaan oikeasti se biolooginen isä. Eikä kyseessä olleet keinohedelmöitykset. Ainakin tuo 10% tuntui suurelta, mutta jokatapauksessa se oli aika kummallisen suuri osuus. Semmosta...
Olikohan se tuo about 10 viestiä alaspäin oleva ruotsalaisjuttu :D nooh kyllä se oli joku muu...
Ihminen käsittelee vaikeita asioitaan usein unissaan ja uskon, että sinulle on käynyt nyt niin. Pelkäät asian paljastumista ja läheistesi reaktioita. Toisaalta toivoisit asian paljastuvan, että saisit asiasta varmuuden. Tässä asiassa ajattelisin, että on lapsen edun mukaista, että asia pysyy toistaiseksi salassa. Hän pitää nykyista isää isänään ja näinhän sen tulee ollakin. Tai minä ainakin ajattelen niin asiasta. Itselläni ei ole suhdetta bioisääni, eikä ole koskaan ollutkaan, eikä tule koskaan olemaankaan. Minun isäni on se ihminen, joka on minut kasvattanut ja joka on rakkautensa minulle antanut. Mutta puhu asiasta tämän äidin kanssa. Hän varmaan tietää, mikä on tässä tilanteessa lapselle parasta. Äidit tietää yllättävän paljon lapsensa tunteista ja osaavat ajtella lapsensa tavoin. Minä itse kiitän omaa äitiäni siitä, että hän on antanut minulle mahdollisuuden sellaiseen isään, kun minulla on ollut.
Melko moraalitonta tuo sinun ja sen ystäväsi naisen toiminta!!! Ystäville (etenkään hyville) ei tehä tuommosta... Heidän suhde taitaa/taisi vieläpä olla aika vakavalla pohjalla, jos heillä on kolme aiempaakin lasta! Ja kaiken kruunaa vielä se, että olet mahdollisesti oman lapsesi KUMMI! Mun mielestä sun kannattaa jättää asia sikseen, kun et ole aiemminkaan sitä esille ottanut! Toivon kuitenkin hyvää sille sun "kummilapselles" vai miksi sitä nyt pitäis sanoa... Grow up!
Melko moraalitonta tuo sinun ja sen ystäväsi naisen toiminta!!! Ystäville (etenkään hyville) ei tehä tuommosta... Heidän suhde taitaa/taisi vieläpä olla aika vakavalla pohjalla, jos heillä on kolme aiempaakin lasta! Ja kaiken kruunaa vielä se, että olet mahdollisesti oman lapsesi KUMMI! Mun mielestä sun kannattaa jättää asia sikseen, kun et ole aiemminkaan sitä esille ottanut! Toivon kuitenkin hyvää sille sun "kummilapselles" vai miksi sitä nyt pitäis sanoa... Grow up!
mun mielestä nainen on väärää sukupuolta puhumaan isyydestä, koska näkee asiat naisen kannalta.(tajusitko??)
ei biologisella isyydellä oo mun mielestä mitää merkitystä. yleensä bio isä on myös kasvattaja, mut tärkeempää isänä on se joka kasvattaa ja opettaa lasta.
Mitä tekee bio isällä jota näkee ehkä kerran elämässä, kun se eibio isä on kuitenki jhoka päivä läsnä.
Kyllä biologisella isällä on merkitystä - kaikille muille paitsi eläimille!
"terve" - jos olet mies, eikö sinulle ole mitään merkitystä kasvatatko, elätätkö ja koulutatko jonkun naistennaurattajan huorikakaraa vai omaa lastasi? Jos ei ole olet eläin!
Jos nimim. "terve" oletkin nainen niin olet taas kaiken infimillisen tunne-elämän menettänyt eläin jos sulle ei merkitse mitään se, kuka on lapsesi biologinen isä! Kaikkea sitä maailmaan mahtuu!
Tervehdys Kaikille!
Rohkaistuin hieman viesteistänne ja otin yhteyttä naiseen ihan kahden kesken. Tosin se meinasi olla hieman hankalaa järjestää aikaa tollain niinkuin kukaan ei tietäis, ja sitten ei tiennyt mitä se nainen haluaa, niin kuin haluaako se edes jutella.
NO onnekseni se kyllä halusi jutella asiasta, ja jopa mielelläänkin. Se oli tosi mielissään koko tapauksesta ja sanoi eläneensä asian monta kertaa uudelleen mielessään. Ensinnäkin hän epäili kanssa että se oisi minun lapseni ja sanoi että se on hieman erilainen ollut muutenkin. Mielestäni se kuitenkin johtuu siitä että se on ainut poika. Nainen ei ollut jutellut miehensä kanssa siitä että olisiko lapsi mahdollisesti jonkun muun, mies oli silloin ja on edelleenkin todella otettu että hänellä on myös poika. On sen kertonut minullekkin silloin ja nytkin, ja kyllä sen huomaa toiminnastakin kun se sen kanssa touhuaa ja ostaa sille kaikkee. Se poika on sille tosi tärkee....
Niin me päätettiin sen naisen kanssa että asiasta ei kerrota sen kummemmin kenellekkään ja se asia on sen mielestä kaikin puolin OK. Se sanoi jopa että vaikeina aikoina se saa voimaa siitä että voi ajatella sitä meidän omaa pientä salaisuuttamme. Mä olin aika helpottunut kun sain juteltua sen naisen kanssa, ja niin sekin väitti, tosin se sanoi vielä lopuksi että sitä se ei kaduttanut yhtään ja voisi tehdä sen uudestaankin, mä kyllä hieman toppuuttelin sitä ja sanoin että eiköhän tämä riitä ihan näin.
Itse aattelin että kerron sille lapselle sitten joskus tosi paljon myöhemmin jos tarve vaatii.
Eli kiitos kun rohkaisittte mua selvittämään tilannetta näin eteenpäin. En tiedä onko asia ihan lopullisesti vielä selvitetty, mutta kaikki ainakin vaikuttaa siltä....