Olen tällä hetkellä koulutuksessa, joka kestää kuukauden. Koulutuksen vetäjänä on mies, johon taisin ihastua ensinäkemältä - enkä yleensä ihastu helposti.. Huomaan aika monesti tuon miehen katselevan minua ja aika usein hän valitsee minut avuksi ns. esimerkki tilanteisiin.
Ongelmana on, että olen niin ihastunut tähän mieheen, etten saa oikein sanoja suustani ja punastelen ihan tyhmistäkin asioista. Toisalta en halua tehdä mitään, nauttia vain hänen läsnäolostaan, mutta toisaalta miten ihana olisikaan mahdollisesti saada vastakaikua tunteisiini. En oikein osaa tehdä mitään, toivon että hän ottaisi ohjat käsiinsä. Sitäpaitsi, jos olenkin miettinyt valmiiksi loistavan lausahduksen, hänen tultuaan viereeni sanat katoavat ja tuttu punainen väri palaa kasvoilleni.
Olisiko ihan huono idea kirjoitella hänelle sähköpostia? Vai mitä minä oikein tekisin. Jotenkin minulla on aivan samanlainen olo, kuin kauan sitten teini-ikäisenä..
Ongelmana on, että olen niin ihastunut tähän mieheen, etten saa oikein sanoja suustani ja punastelen ihan tyhmistäkin asioista. Toisalta en halua tehdä mitään, nauttia vain hänen läsnäolostaan, mutta toisaalta miten ihana olisikaan mahdollisesti saada vastakaikua tunteisiini. En oikein osaa tehdä mitään, toivon että hän ottaisi ohjat käsiinsä. Sitäpaitsi, jos olenkin miettinyt valmiiksi loistavan lausahduksen, hänen tultuaan viereeni sanat katoavat ja tuttu punainen väri palaa kasvoilleni.
Olisiko ihan huono idea kirjoitella hänelle sähköpostia? Vai mitä minä oikein tekisin. Jotenkin minulla on aivan samanlainen olo, kuin kauan sitten teini-ikäisenä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa ehkä tulla hieman vastaan, eikä totaalisen täysin tyrmätä toisen viattoman viitteellisiä viesteilyjä. Olet ehkä niissä ollutta vinoa virnettä saattanut ylitulkita, mikä on kyllä enempi moisen vinoilija vika, kun ventovieraaseen lähtee tutustumaan nuoralla kävellen. Siitä se etenemisen kynnys sitten madaltuu. Ei siitäkään kannata säikähtää jos tämä vielä vieraampi tuttavuus vihjailee ihastumisenkin suuntaan, rivien välejä vahvemminkin.
Heippa!
Voi sinua..olen samantyypisessä tilanteessa..tosin en ole ihastunut opettajaani vaan kyseessä ihan toinen juttu!
Tiedän tuon tunteen..vaihdatte ehkä katseita ja sitä alkaa miettiä, tunteeko toinenkin samoin, mitä ajattelee jne.
Minäkin olen niin ihastunut että posket punoittaa ja sanat sekoilee, menen ihan hassuksi..enkä ole enää teini-ikäinen!!
Itsekin olen pähkäillyt ideasta kirjoittaa sähköpostia...Hmm, idea ei ole mielestäni mitenkään huono, olennaista on se miten kirjoittaa..
Oletko vielä siellä koulutuksessa? ;)
Hei!
Minulla on vielä pari viikkoa aikaa tehdä jotain. Asioissa on kuitenkin tapahtunut sen verran edistystä, että olimme eilen kahvitauolla samassa pöydässä enkä minä jäänyt ihan sanattomaksi! Ajattelin, että kirjoitan sähköpostia sitten jos asiat eivät etene ennen koulutuksen loppumista.
Ja mikä parasta.. Eräs samassa koulutuksessa oleva työkaverini kysyi, onko minun ja tämän miehen välillä jotain. Eli en ole vain kuvitellut asiaa, koska muutkin ovat sen huomanneet!
Mutta yleensä, miten sitä voi tietää tunteeko toinen samoin, muutoin kuin suoraan kysymällä? Mistä tietäisin tarkoittavatko hänen katseensa kiinnostusta?
Kuinkas sinulla tyttö80 on asiat edistyneet? Oletko kirjoittanut hänelle sähköpostia vai aiotko tehdä itse aloitetta?
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!