Lyhyesti kuvio.
Erosimme vajaa vuosi sitten. Virallinen ero astui voimaan vuodenvaihteessa, eri osotteissa olemme olleet heinnäkuun-05 loppupuolelta.
Tehtiin silloin loppukesästä lastenvalvojalla yhteishuoltajuus-sopimus kahdesta lapsestamme.
Minä isä toimin lasten lähihuoltajana ja lapset ovat äidillään jokatoinen vkl. pe.-su.
Tänä viikonloppuna oli nyt toinen kerta tässä reilun puolen sisään kun sain hakea itkevät lapset takaisin, kun äiti soittaa minulle perjantai-iltana kymmenen aikaan hyvässä maistissa ja kertoo kuinka rakastaa lapsiaan muttei alkkiksena (tuurijuoppo) jaksa kuitenkaan olla näiden kanssa.
Siinä meidän sopimuksessa oli myös sovittu kesälomien vietosta ja jouluista sunmuista.
No nythän tällä paperilla voi pyyhkiä perseensä, mitä virkaa sillä on jos lapset ovat äidilleen rasite.
Sanoin hänelle että antaa minulle sitten sen yksinhuoltajuuden jos kerran ei voi pitää sovituista asioista kiinni. No se ei kuulemma käy sitten millään??!!. Yksinhuoltajuus ei ole minulle mikään itsetarkoitus, mutta jos kerran joudun sitä käytännössäkin olemaan, miksi minun pitäisi poissa olevalta äidiltä kysyä hyväksyntä näissä ihan perusasiossa. Olisin esimerkiksi siirtänyt lapset alkuvuodesta väestörekisteriin, äidille se nyt ei vaan käynyt millän muotoa, vaikka häntä nyt ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua hartaaksi jumalaa pelkääväksi karitsaksi. Tämä nyt vaan tässä esimerkkinä siitä miten hän voi vaikuttaa näihin käytännön asioihin.
Aion soittaa alkuviikosta sinne lastenvalvojalle ja kysellä vähän MINUN oikeuksistani.
Se vaan kuitenkin on niin että kun viime syksynä siellä pariinkin otteeseen piipahdettiin, tuli aivan selväksi se että olipa äiti millainen tahansa, on hän silti äiti, isä on se "hätävara". Eikä minua "konsultoitu" oikeuksistani eikä annettu käytännön vinkkejä yms., joten suhtaudun jo valmiiksi skeptisesti siihen että minulle tälläkään kertaa annettaisiin enempää tietoa kuin juuri se minimi, se minkä annettuaan sosiaali-täti voi "hyvällä omallatunnolla" sanoa jälkikäteen, "kyyllä minä ihan näistä asioista asiakkaalle kerroin".
Lapset on nyt mummilla ja ukilla, olin kuitenkin sopinut jo työpäiväksi tämän lauantain, ja kohta lähden viettämään sitä sovittua iltaa kavereiden kanssa, joten tämäkin teksti tuli tähän vaan vaudilla huitastua. Eli en edes esikatsele tätä, anteeksi mahd. kierjötyysvihreet, nnyt painun saunaan ja tulen huomenna tsekkaamaan vastauksia.
Toivon niitä tosiaankin, siis tietoa siitä miten nyt tulisi toimia ja mitkä ovat minun oikeuteni.
Isukki
Erosimme vajaa vuosi sitten. Virallinen ero astui voimaan vuodenvaihteessa, eri osotteissa olemme olleet heinnäkuun-05 loppupuolelta.
Tehtiin silloin loppukesästä lastenvalvojalla yhteishuoltajuus-sopimus kahdesta lapsestamme.
Minä isä toimin lasten lähihuoltajana ja lapset ovat äidillään jokatoinen vkl. pe.-su.
Tänä viikonloppuna oli nyt toinen kerta tässä reilun puolen sisään kun sain hakea itkevät lapset takaisin, kun äiti soittaa minulle perjantai-iltana kymmenen aikaan hyvässä maistissa ja kertoo kuinka rakastaa lapsiaan muttei alkkiksena (tuurijuoppo) jaksa kuitenkaan olla näiden kanssa.
Siinä meidän sopimuksessa oli myös sovittu kesälomien vietosta ja jouluista sunmuista.
No nythän tällä paperilla voi pyyhkiä perseensä, mitä virkaa sillä on jos lapset ovat äidilleen rasite.
Sanoin hänelle että antaa minulle sitten sen yksinhuoltajuuden jos kerran ei voi pitää sovituista asioista kiinni. No se ei kuulemma käy sitten millään??!!. Yksinhuoltajuus ei ole minulle mikään itsetarkoitus, mutta jos kerran joudun sitä käytännössäkin olemaan, miksi minun pitäisi poissa olevalta äidiltä kysyä hyväksyntä näissä ihan perusasiossa. Olisin esimerkiksi siirtänyt lapset alkuvuodesta väestörekisteriin, äidille se nyt ei vaan käynyt millän muotoa, vaikka häntä nyt ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua hartaaksi jumalaa pelkääväksi karitsaksi. Tämä nyt vaan tässä esimerkkinä siitä miten hän voi vaikuttaa näihin käytännön asioihin.
Aion soittaa alkuviikosta sinne lastenvalvojalle ja kysellä vähän MINUN oikeuksistani.
Se vaan kuitenkin on niin että kun viime syksynä siellä pariinkin otteeseen piipahdettiin, tuli aivan selväksi se että olipa äiti millainen tahansa, on hän silti äiti, isä on se "hätävara". Eikä minua "konsultoitu" oikeuksistani eikä annettu käytännön vinkkejä yms., joten suhtaudun jo valmiiksi skeptisesti siihen että minulle tälläkään kertaa annettaisiin enempää tietoa kuin juuri se minimi, se minkä annettuaan sosiaali-täti voi "hyvällä omallatunnolla" sanoa jälkikäteen, "kyyllä minä ihan näistä asioista asiakkaalle kerroin".
Lapset on nyt mummilla ja ukilla, olin kuitenkin sopinut jo työpäiväksi tämän lauantain, ja kohta lähden viettämään sitä sovittua iltaa kavereiden kanssa, joten tämäkin teksti tuli tähän vaan vaudilla huitastua. Eli en edes esikatsele tätä, anteeksi mahd. kierjötyysvihreet, nnyt painun saunaan ja tulen huomenna tsekkaamaan vastauksia.
Toivon niitä tosiaankin, siis tietoa siitä miten nyt tulisi toimia ja mitkä ovat minun oikeuteni.
Isukki
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei yksinhuoltajuus poista äidin tapaamis oikeuksia, mutta varmaan helpotaisi sinun elämääsi, ei tarvitsisi tapella lapsia koskevista asioista exän kanssa.
yksinhuoltajuutta,ellei toinen suostu tekemään ja allekirjoittamaan uutta sopimusta.EX-mieheni kanssa tein lapsien yhteishuoltajuussopimuksen,hän halusi niin.Siis kumpikin huolehtii kolmesta lapsesta niin taloudellisesti kuin muutenkin.Paskanmarjat,ei ole maksanut minulle penniäkään ja pitää lapsia silloin kuin itselle sopii.Yritin vedota lastenvalvojalle ed.mainittuihin syihin ,muttei auta kun ei mies halua purkaa sitä.Joudun aina niin pankki,passi,ym,pyytämään hänen nimeään vaikka mikään asia ei kuulu hänelle.Ei auta vaikka olen nainen.Ottaa päähän koko ukko,kuinka kehtaa kohdella omia lapsiaan noin.
Niin, jos tarkkoja ollaan ... niin lapsella on oikeus tavata etävanhempaansa, ei päinvastoin. Totta, yleensä tuolla käytännön merkitystä vasta kun lapset hieman vanhempia.
Eikä yksinhuoltajuus tietenkään vaikuta tapaamissopimukseen, tai päinvastoin .. ne ovat kaksi eri asiaa. Tapaamiset voivat periaatteessa olla vaikka joka toinen viikko, ja silti toinen vanhemmista olisi yksinhuoltaja.
En tosin ymmärrä miten se tappelemista exän kanssa vähentää (jos sitä kerran on) ... kuinka usein lapselle haetaan passia, tai hänen sukunimeään tai uskontokuntaa ollaan vaihtamassa ?? Jotka tosiaan asioita mihin tarvitaan MOLEMPIEN huoltajien suostumus, monestihan riittää toisen (esim. Aku Ankan tilaaminen)
Kerro minulle, mitä lapsen arkisten asioiden hoitoa yksinhuoltajuus helpottaa ... tai yhteishuoltajuus monimutkaistaa ??
Onneksi olkoon ... sinä onnistuit sekoittamaan KOLME asiaa jotka eivät liity toisiinsa.
- huoltajuussopimus
- tapaamissopimus
- elatusapusomisus
Elareita maksettava, on sitten huoltajuus ja tapaamiset miten tahansa sovittu. Lapsella on oikeus tavata etävanhempaansa, maksaa etä sovittuja elareita tai ei, ja on hän yksinhuollossa tai yhteishuollossa.
Jos yhtä sopimusta ei noudata, ei se ole perustelu muuttaa toista. Sama jos lapset tahtoisivat tavata (ja tapaisivat) isäänsä enemmän kuin tapaamissopimuksessa kirjattu, niin ei hän sen perusteella saa elareitaan vähennetyksi ... sen helpommin kuin sinä saat huoltajuussopimukseen muutosta ellei mies noudata elatusapusopimusta.
Mikä tässä voi olla vaikeata ymmärtää?
Ikäväähän se on, että jotkut sopimuksia joskus rikkovat ... puolin ja toisin, miehet ja naiset. Lapsethan siitä kärsivät eniten ... he, keiden eduksi ko. sopimukset alunperin tehtykin kun vanhemmat päätyneet eroon.
Passi asia tosiaan on niitä harvoja mihin tarvitaan molempien huoltajien suostumus -- kerroit että sua hatuttaa kun joudut lapsen toisen vanhemman nimeä pyytämään ... onko sellaisen "raapustanut"?
Millaisissa pankkiasioissa tarvitset etävanhemman allekirjoituksia?
on pitää yllä yhteishuoltajuutta,jos mies ei osallistu lasten elättämiseen,tapaamisiin ja lasten eteenpäin viemiseen millään tavalla elämässä.Ei anna rahaa mihinkään.Jos et tiedä mihin niitä nimiä tarvitaan niin ota itse selvää kun täällä raapustelet tietävääsi tekstiä.
... nuo eivät liity tosiinsa.
Jos mies ei osallistu elatukseen, eli maksa elareita vahvistuksen sopimuksen mukaan, kunta maksaa sinulle minimin ja velkoo miestä rästeistä.
Jos hän ei osallistu tapaamisiin, niin se on hyvon väärin lapsiaan kohtaan .. ja mies saa "rangaistuksensa" siitä vuosien jälkeen, kun tajuaa työntäneensa lapsensa pois elämästään ja aiheuttaneen heille surua. Mutta vielä kauheampaa olisi heitä (lapsia ja isää) "pakottaa" tapaamisiin, kyllä sen täytyy olla tahdottua kaikkien osalta (ja tuettua äidin puolelta).
Ovatko nuo sitten sellaisia "rikoksia" joista vielä lisäksi pitäisi rangaista sillä, että viedään oikeus olla millään tavalla osallisena lasta koskevissasuurissakin juridisissa päätöksissä. Minusta ei yleensä ole.
Ja kyllä, lapselle oman pankkitilin avaamiseen tarvitaan molempien huoltajan allekirjoitus tai toisen valtakirja, montako pankkitiliä lapsenne vuosittain avaavat? Pankkitilin käyttöön ei etävanhempaa juurikaan "tarvita".
He jotka ovat kanssani erimieltä, taatusti löytyy :-D ... niin voisi pohtia olisiko etävanhemmalla oikeus vaatia "maksuvapautusta" elareihin jos lähivanhempi estää lasten tapaamiset... Minusta ei olisi, koska näitäkään kahta asiaa ja sopimusta ei pidä sekoittaa keskenään.
Ymmärrän tuohtumuksesi ... perusteltua ja oikeutettua, ja suurin suruhan tuollaisesta tulee lapsille. Tapaamisethan ovat heidän oikeutensa tavata molempia vanhempiaan, nyt heidän äitinsä vie lapsiltaan tuon oikeuden omalla toiminnallaan.
Mutta siitä huolimatta, tapaamiset ... ovat sitten laajat tai ääritapauksissa valvotut ja hyvin rajoitetu ... ja lasten huoltajuus ovat kaksi eri asiaa.
Sinä, kuten moni muukin ensisijainenhuoltaja, ja mitä muite termejä sitten samasta asiasta onkaan ... huoltavat ja huolehtivat yhteisistä lapsista yksin, vaikka molemmat olisivatkin lapsen huoltajia.
Siitä huolimatta minusta ei sinunkaan tapauksessa ole perusteltua viedä lastenne äidiltä oikeutta vaikuttaa mihinkään lapsiaan koskeviin juridisiin asioihin (uskontokunnan valinta, passin hakeminen, tietojen saanti esim. lapsen sairauksista, sukunimen vaihtaminen, jne.) pelkästään sen vuoksi, ettei nyt pysty tarjoamaan lapsille sovittuja tapaamisia.
Tuolla "uhkavaatimuksella" (ellei tapaamiset ala sujumaan, vien sinulta yhteishuoltajuuden) en jaksa uskoa että tapaamiset sen paremmin onnistuvat. Mutta "lyömällä-lyötyä" alkoholismia sairastavaa ex-vaimoasi saatat varmistaa sen, ettei tapaamisista tule tulevaisuudessakaan mitään. Lapsen etu se tuskin sinunkaan mielestäsi olisi.
Toivon, että mietit huolella mitä hyötyä tai "voittoa" voimakkaalla ysinhuoltajuutesi ajamisella saisit, ja mitä haittaa siitä lapsi-äiti suhteelle saattasi syntyä tulevaisuutta ajatellen.
Ja jos joku tämän lukenut nainen sattuisi nyökyttelemään ... niin samoin ajattelen olisi ap. kirjoittaja ollut nainen tai mies ... toivon että tuomarit ja lastenvalvojat näkisivät asian samoin jos äiti sattuu ajamaan yksinhuoltajuutta samoista syistä kuin ap. kirjoittaja.
...tapaamisten kanssa. Kuten sinulle jo tyhjentävästi vastattiinkin. Tilanteesi on erittäin ikävä, mutta asia, johon pitäisi saada muutosta/parannusta on tapaamiset...ei huoltomuoto. Ihannehan tietysti olisi, että äiti kykenisi tapaamaan lapsia sovitusti, pitääkö sopimuksia muuttaa ehkä? Siihen asti kunnes äiti on siinä kunnossa, että kykenee huolehtimaan. Mattoa ei kannata vetää alta.. siinä tekee pahaa eniten lapsilleen. Jotain positiivista; äiti soittaa sinut hakemaan lapset kun ei pysty huolehtimaan. Ei siis jätä heitteille.
lapsiin niistä pikavisiiteistä... Hylkääminen toistuu aina uudestaan...
Kokemuksesta tiedän, ettei sillä ole merkitystä mitä papereihin on tapaamisista laitettu. Mahdollisimman usein voi tarkoittaa etävanhemman mielestä aivan muuta, kuin normaali ihmisen...
Sinulle Yh-isä sanoisin, että onneksi lapsillasi on sinut. Ja onneksi saat vapaata isovanhempien avulla... ne vapaat on tarpeellisia, että jaksat arjen lastesi kanssa...
jo 16 vuotta, isä alkoholi ongelmainen. passiin olen joutunut metsästämään nimeä parikertaa enää ei tarvi koska passi voimassa niin kauan että lapsi on täysi ikäinen ja kerran on koulusta tullut nimen pyyntö paperiin (joku aine valinta ). sanoin koululle että yritän saada jos tapaan isän mutta etsimään en ryhdy jos koulu tarvii sen nimen sitten etsii itse ja piste. ei tarvinnut . tosin kaikki kulut , harrastukset ym olen itse maksanut ja isä ei ole edes joulukorttia lähettänyt ja me ollaan ns yhteishuoltajia. minulla on sinänsä ollut helppoa noin yleisesti ottaen mutta tietenkin voi olla päinvastoinkin jos toinen haluaa olla hankala
lapsen hoito on ollut kylläkin minulla yksi joten omaa aikaa ei juuri ole ollut mutta lastenhoitajia on onneks tarvittaessa löytynyt silloin harvoin kun olen tarvinnut
Sunnuntai yö. tuli mieleen että pitää käydä tsiigaamaassa vastaukset.
No ex:ähän soitti jo eilen heti kohta tän kirjoituksen jälkeen. Oli ihan toinen ääni kellossa, häpeää, itkua ja syyllisyyttä. Annoin takas niin kuin "isän" kädestä, ei huutoa tai möykkäämistä tms., kunhan tein sen selväksi että tulihan taas mogattua.
Se ei palvelisi kenenään etuja, ei eritoten lapsieni, se että tilanne menisi oikeasti siihen pisteeseen kun äiti elää omaa huuruista elämäänsä tahollaan, ja lapset olisivat minulla enkä antaisi periksi hänen kaljapäissään horisemista jutuista siitä kuinka "lapset ovat rasite".
Olin oikeasti hänen kanssaan naimisissa ja yhdessä pitkälti toistakymmentä vuotta, rakastimme toisiamme ja olimme "ihan oikeasti naimissa". Joten sitä kautta kun väitän hänet suhtkoht pitkälti tuntevani, pystyn häneen luottamaan ettei hän kuitenkaan lapsiamme heitteille jätä, vaan tosiaan ottaa minuun yhteyttä ja ilmoittaa että hae lapset pois, en jaksa.
Mutta sehän ei olekkaan asian ydin. Vaan se että.
Saatanhan minäkin ehkäpä kukaties mahdollisesti rakentaa sen arkeni sen mukaan että ne kaksi päivää kahdessa viikossa minulla ei ole kotiintulo aikoja, voin lupautua töihin tai treffeille tai vaikka iltapäivä bingoon. Mitäs vittua sitten teet kun tulee näitä tällaisia tilanteita. Sekin on vielä paska juttu että siinä saattaa just rupee uskomaan että kaikkihan on ollut ihan hyvin monta kertaa ja homma on toiminut, sitten tuurijuoppo taas muistuttaa että "ole koko ajan varuillasi".
Mulla menee muuten ihan hyvin, ero ei korpee, rahat riitää just ja just, muksut voi hyvin. Mut mä tosiaankaan kaipaa tähän palettiin yhtään ylimääräistä murheenkryyniä, eikä tosiaan ole aikomuskaan ruveta vielä eksästä huolehtimaan.
että lähihuoltajan on aina joustettava. Kokemusta on. Jos etä ei halua lapsiansa tavata tai kesken tapaamisen täytyy hakea pois, ni ei auta. Jos lähi ei anna etän tavata lapsia, ni etä voi käräjien kautta hakea uhkasakkoa.
Lapseni on sen ikäinen että olisi tarvinnut omalle tililleen visa-korttia, jotta voisi ite ostaa koulukirjat. Sitä ei saatu ku ex ei antanut lupaa. Nyt ei auta ku mun nostaa tililtä rahat ja antaa lapselle. Mut ei ongelmaa - hoituu se näinkin, ja pysyypähän mulla vähän kontrolli päällä et mihin ja kuinka paljon rahaa kuluu. ;)