tälläisestä?
Olen onnellisessa avoliitossa elävä nainen. Olemme olleet yhdessä jo useita vuosia. Ja todellakin korostan sitä, että tunnen itseni onnelliseksi, eikä parisuhteessani ole mitään valittamista. Intohimoa, huumoria ja leikkimielisyyttä riittää. Arkielämä sujuu.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että olen ihastunut yhteen tuttuun mieheen. Ainahan sanotaan, että jos omassa suhteessa kaikki on kunnossa, niin ei ihastu muihin!? Ihan ihmeellinen tunne, enkä pitkänkään miettisen jälkeen ole ymmärtänyt varmasti mistä tämä johtuu. Tämä ihastuksen kohde pyörii mielessäni..joinakin hetkinä jopa kuvittelen minkälaista olisi se alkuhuuma hänen kanssaan, jos seurusteltaisiin..olisiko tämä nyt kuitenkin jotain sen alkuhuuman kaipausta, josta täytyy vain päästä yli..en varmaan koskaan tule sitä alkuhuumaa enää kokemaan, sillä tämän nykyisen mieheni kanssa haluaisin todella perustaa perheen ja mennä naimisiin.
Kertokaa jos jollain on ollut samantyylisiä kokemuksia.
Olen onnellisessa avoliitossa elävä nainen. Olemme olleet yhdessä jo useita vuosia. Ja todellakin korostan sitä, että tunnen itseni onnelliseksi, eikä parisuhteessani ole mitään valittamista. Intohimoa, huumoria ja leikkimielisyyttä riittää. Arkielämä sujuu.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että olen ihastunut yhteen tuttuun mieheen. Ainahan sanotaan, että jos omassa suhteessa kaikki on kunnossa, niin ei ihastu muihin!? Ihan ihmeellinen tunne, enkä pitkänkään miettisen jälkeen ole ymmärtänyt varmasti mistä tämä johtuu. Tämä ihastuksen kohde pyörii mielessäni..joinakin hetkinä jopa kuvittelen minkälaista olisi se alkuhuuma hänen kanssaan, jos seurusteltaisiin..olisiko tämä nyt kuitenkin jotain sen alkuhuuman kaipausta, josta täytyy vain päästä yli..en varmaan koskaan tule sitä alkuhuumaa enää kokemaan, sillä tämän nykyisen mieheni kanssa haluaisin todella perustaa perheen ja mennä naimisiin.
Kertokaa jos jollain on ollut samantyylisiä kokemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vähän niikuin autokuume, menee ohi kun huomaat että vaihtamalla ei parane. samoja lapsen tauteja kaikissa....jaksaa hetken innostaa uutena mutta jo kaupan ulkopuolella on vanha.
käytät vähän huollossa ja taas menee eteenpäin.
lopeta haaveilu ferrarista siis......
En muista tiedä, mutta itse kyllä olen havainnut, ettei sillä, jos ihastun johonkin toiseen, ole mitään tekemistä mieheni ja minun parisuhteen kanssa, joten olen lopettanut asian vatvomisen tältä kannalta. Ennemminkin minusta siinä on kyse siitä, että jonkun ihmisen kanssa kemiat vaan tuntuvat sopivan yhteen ja ehkäpä juuri tuosta alkuhuuman kaipuusta. Itse suhtaudun nykyään tällaisiin ihastumisiin siten, että annan niiden tulla ja mennä. Yleensä ainoa konkreettinen asia, jota pyrin tekemään on se, että vältän ihastukseni kohteen kanssa tekemisissä olemista niin paljon kuin mahdollista. Koska en usko, että ihmiselle on luotu mitään mystistä "sitä oikeaa", ei satunnainen ihastuminen minusta ole mitenkään ihmeellistä. Uskon pikemminkin, että on olemassa monia ihania ihmisiä, joiden joukosta on vain valittava ihminen, jonka kanssa on tosi hyvä olla ja toisinaan kun kohtaa muita vastaavanlaisia ihmisiä,heihin ihastuu. Mielestäni, jos parisuhteessa on kaikki kunnossa, nämä ihastumiset eivät millään tavalla uhkaa sitä vaan katoavat ajan myötä. Lisäksi pitää aina muistaa, että on kohtuutonta verrata keskenään omaa puolisoaan (jonka on nähnyt kaikkein pahinpina päivinä ja kaikkein tylsimmissäkin tilanteissa) ihastukseen, jonka tuntee kuitenkin aina vain pintapuolin ilman arkipäivien mukanaan tuomia vikoja.
Olen elämässäni "kypsään ikään" ehtinyt nainen. Eli yli 40 -->. Liitossani on ollut monenlaisia kriisejä ja ongelmia, mutta me olemme niistä yhdessä selvinneet.
Kokoneena monenlaista uskallan sanoa, että ihastuminen toiseen sukupuoleen on aivan normaali ilmiö. Kun oma suhde arkipäiväistyy, on luonnollista, että saattaa ihastua uuteen kohteeseen. Mutta mutta. Pointti on siinä juuri, mitä tämä nuori nainen tässä kirjoitti. Niihin ei pidä lähteä mukaan. Vanha sanalasku sanoo, että "emme voi estää linnun lentämästä päämme yli, mutta voimme estää sen rakentamasta pesää päämme päälle!"
Itsekin olen ihastunut monta kertaa, samoin mieheni. Mutta meidän pelastuksemme on ollut se, että me voimme keskustella asiasta vapaasti ja me kumpikin ymmärrämme, että se on normaalia. Avoimesti keskustelemalla ja tunnustamalla toiselle ihastuminen loppuu siihen.
Kaikilla ei tietenkään ole näin avointa suhdetta, mikä on valitettavaa. Koska rakkaus ja luottamus perustuu vain ja ainoastaan täydelliselle avoimuudelle. Se on todella vaikea asia, koska ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä edes itsessään tälläisiä "ihastumisia", saatikka sitten toisessa. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että mahdollista se on, mutta vaatii monien vuosien työn ja monta vaikeaa kriisiä, ennekuin saavutetaan näin avoin suhde.
Ihastuminen on se ihmeellinen tunne, jota helposti kuvitellaan rakkaudeksi. Mutta rakkaushan alkaa vasta sitten, kun ihastuminen ja ensihuuma häviävät... Tällöin vasta astuu kuvaan mukaan rakkaus, joka on TAHTOMISTA. Se on yksinkertaisesti sitä, että päätän rakastaa toista osapuolta ja toimia sen mukaan, että tuolla toisella osapuolella olisi hyvä elää suhteessamme. Hyväksyn hänet sellaisenaan, kun hän on. Haluan aina kaikessa ajatella ensin häntä, en itseäni.
Jos tämän asian sisäistää, tulee huomaamaan, että maailmassa on aika vähän todellista rakkautta. Ihminen on perusluonteeltaan niin itsekäs, että melkein aina ajattelee omaa parastaan. Ja rakkaudelle asetetaan hyvin paljon ehtoja parisuhteissa. Oikea TAHTOMISEEN perustuva rakkaus on täysin EHDOTONTA.
No eksyin vähän aiheesta, mutta kysyjälle sanoisin, että toimi tässä tilanteessa TAHDOLLA, älä TUNTEELLA. Mieti, tahdotko rakastaa vakituistasi ja toimia sen mukaan.
Ihastumiset on elämän suola. On selvä, että ne kutkuttavat ja tuovat jännitystä elämään, eikä ne ole väärin niinkauan kuin ne on vaan ihastumisia. Mutta jos ne muuttuu teoiksi, ne satuttavat monia ihmisiä.
Toivon sinulle pitkää ja rikasta parisuhdetta vakituisesi kanssa. Muista, että hyvään parisuhteeseen kuuluu myös kriisejä ja kipua. Kipujen kautta syntyy aina uutta ja niiden avulla pääsemme lähemmäksi puolisoamme. Jos emme tuntisi koskaan kipua ja surua, emme voisi tuntea iloa ja onneakaan.
Kiitoksia hienoista kommenteista, oikein sydäntä lämmittää!
Nautitaan elämästä ja ihastumisistakin, niihän se taitaa olla! Ei kannata liikaa murehtia ja miettiä päätään ja asioita puhki! (: Täytyy osata arvostaa sitä mikä itsellä jo on ja mikä on todellista, eikä havitella jotain mikä perustuu vaan haaveisiin ja illuusioon!! (mutta voihan sitä silloin tällöin haaveissaan matkustaa hetkeksi jonnekin muualle!) (;
jos rakkaus on vain sitä kovaa "TAHTOA" läpi harmaan kiven tms. niin onko se sitten onnea? Vai tuleeko se onni siitä että onj sitten jotain pysyvää ja puoliso ni ei tarvi olla yksin? Mä olen rakastanut mun pikkusiskoani kun olen sille melkeen äiti ikäereon takia ja ehkä vanhempia ehkä. mutta rakastankohan mä sittenkään mun poikaystävää? Ilman miään ehtoja, ei se kyllä toteudu poikaystävälle mutta siskolle vosin sen luvata suoralta kädeltä. Miksi ihastuessa aina tuntuu siltä että tekisi toisen vuoksi mitä vaan???
rakkaus on tahtolaji, aina ei kuitenkaan tahtokaan riitä.
Rakkaus tai onni ei ole mikään olomuoto tai automaatti, että se tulee ja on, vaan sen eteen pitää tehdä töitä ja tahto rakentaa rakkautta ja onnea joka päivä uudelleen ja uudelleen, niin silloin se rakkauden pankki karttuu ja sitä ei huomaa, mutta sitä tarvitaan silloin, kun koittaa huonompi aika.
Kyllä se niin on, että se jota rakastaa, niin sen eteen on valmis tekemään melkein mitä tahansa ja jos näin ei ole, niin silloin rakastaa itseä hiukan enemmän kuin sitä toista.
Ihastumisessa näkee toisessa ne kauniit, mukavat, miellyttävät, hurmaavat ja hyvät asiat. Rakastamisessa hyväksyy sen, että toinen ei ole täydellinen ja rakastaa hän, vaikka se arkisempikin puoli tulee vuosien myötä tutuksi. Ei ne hyvät asiat katoa mihinkään toisesta ihmisestä ja rakastamisen tahto on juuri siinä, että ei päästä niitä hyviä ja kauniita asioita hautautumaan arkisten asioiden varjoon, sillä jos näin käy, niin alkaa kertymään "tyytymättömyyden" pankki, joka on petollisen kavala.
Jos katsoit kumppania ennen ja näit hänessä elämäsi kumppanin ja katsot häntä nyt, niin hän on sama ihminen edelleen, ellei kukaan hautaa hänen toista puoltaan.
Ihminen(huom. molemmat) muuttuu koko ajan ja rakastasen työtä on myös ymmärtää tämä asia ja kaiken muuttumisen keskeltä löytää se "aarrearkku" arjen keskeltä.
Joskus kumppanien muutos molempien osalta voi olla niin suuri, että tahtokaan ei enää riitä, ja silloin rakkaus toteaa, että teimme kaikkemme toistemme eteen, mutta näin kävi siitä huolimatta. Ero on silloinkin kipeä, mutta oikea ratkaisu, missä kummankaan ylpeys ota väärää valtaa. Rakkautta on monenlaista ja erotilanteessa kaikkensa antaneet puolisot lähettävät kumppaninsa suurella lähimmäisen rakkaudella astumaan elämä eteen päin.