Hei,sinkkunaisena tässä kyselen,niin miehiltä,kuin naisilta,miksi olette sortuneet pettämään puolisoanne?
Itse olen parisuhteessa ollut uskollinen ja nyt parin vuoden sinkkuelämän aikana olen törmännyt,jos jonkinmoisiin miehiin...ja täytyy sanoa,että odotuksen ja ajatukset kaikenkestävästä parisuhteesta on kaatunut.Tuntuu,että hyvin moni mies ja nainenkin on hyvin helposti sortumassa ja sortuvat parisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin,pettävät kerran,jos toisenkin.Mietityttää vain miksi ihmeellä?Ja kuinka moni oikeasti on oman kumppaninsa jättänyt uuden rakkauden takia?
Itse olen parisuhteessa ollut uskollinen ja nyt parin vuoden sinkkuelämän aikana olen törmännyt,jos jonkinmoisiin miehiin...ja täytyy sanoa,että odotuksen ja ajatukset kaikenkestävästä parisuhteesta on kaatunut.Tuntuu,että hyvin moni mies ja nainenkin on hyvin helposti sortumassa ja sortuvat parisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin,pettävät kerran,jos toisenkin.Mietityttää vain miksi ihmeellä?Ja kuinka moni oikeasti on oman kumppaninsa jättänyt uuden rakkauden takia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin monet on mielummin vaikka varatun kanssa kun parisuhteessa vakituisesti.
itse petin miestäni kostoksi, tai niin luulen ainakin nyt 5 vuotta jälkeen päin. Helpompi olisi ollut erota mutta kuvittelin vielä rakastavani miestäni joten ajattelin että samalla tavalla kun teen kosto on suloinen, mutta eihän se ollut ketään kohtaan. ei minua, miestäni ja sitä toista jonka kanssa aloitin suhteen. kumpikaan ei tienyt toisistaan mitään puoleen vuoteen, mutta sitten rähjähti. kummatkin sai tietää että valehtelin. mieheni loukkaantui siitä kun petin hänen luottamuksensa jota en muuten ole vieläkään saanut takas, enkä saa mutta vielä ollaan ainakin yhdessä
Siis petit kostoksi..ekkä saa hänen luottamusta takas...olis se pettäny sit sua alkuunkaa?
Mun avopuoliso teki saman ex:ällesä, ex oli lähteny kapakasta kotiin nukkumaan, ja akka heti kuvittelemaan, että on menny jonku muijan luo. Päätti (kännis tulee niin loistavia päätöksiä, mahtavien päätelmien seurauksena) maksaa potut pottuina ja lähti itte miehen matkaan. Aamulla selvis että mieshän on kotona (oli joutunu hakemaan jopa avaimen anopilta, et se todisti), ei pystyny ees puhuun siitä (olin missä olin..) muutamaan kuukauteen...!
Ja sit vielä jatko sitä, aina silloin tällöin kävi "yökyläs"..ja aina lupas lopettaa!
(...hmmm..rupee taas miettimään, minkähänlainen tuo vaimoke oikein onkaa...hmmm...)
Meni niilläkin kuulemma silloin sillä ensimmäisellä kerralla jo lopullisesti, mutta yrittivät kuitenkin...ja olishan ne voinu onnistuakki, ellei olis toistunu uudelleen ja uudelleen...
Uskottomuus onkin sellainen kohta elämässä, että jos suhde sen kestää, niin sitten kaiken muunkin. Elämää seuranneena olen huomannut uskottomuuden olevan aikalailla ohimenevä juttu. Hyvin harvat ovat kroonisesti uskottomia.
Mieheni on hyvin dominoiva, haluaa tavallaan elää myös minunkin elämääni. Jo seurustelun alussa kun olin vasta 20-vuotias hän halusi määrätä minut jättämään korujen käytön. Hän sai raivarin kun join kahvia. Tyhmyyttäni jatkoin kuitenkin hänen kanssaan, olin niin nuori ja oma tahto ei ollut vielä kyllin vahva. Nyt olemme olleet naimisissa jo 22v ja sama dominointi jatkuu. Hän kieltää minulta lihan syömisen, valittaa musiikkimaustani, keräilee romuja kotiimme ja kaikenlainen hellyys on kadonnut suhteestamme. Seksiä harvoin ja aivan epätyydyttävää sekin.
Sama määräileminen jatkuu nyt lastemme suhteen, sen tosin tietenkin jotenkin vielä ymmärrän koska onhan hän määräysvaltainen vanhempana lapsiinsa nähden. Mutta minä en ole hänen määräysvallan alainen, hän ei ole minun holhoojani eikä hänellä ole mitään oikeutta puuttua minun mieltymyksiini.
Siitä kaikesta kylliksi saaneena yli 20 v naimisissa olleena rakastuin toiseen mieheen ja petin ensi kerran puolisoani. Jonkuntapaista kostoa kai tai uhmaa siitä että hän haluaa määrätä minua lähes pienimmissäkin asioissa.
ONKO SULLA OLLU RISA KYTKIN 20 VUOTTA ?
JOS KUNNOSSA NOSTA SITÄ JA SASSIIN.....