Itselleni selvisi viime Juhannuksena että vaimollani oli ollut toinen mies jonkin aikaa, valehteli kotiin tullessaan että ollut naisystävänsä luona yötä mutta tiukan kuulustelun jälkeen tunnusti olleensa miehen luona yötä. Minulla romahti maailma täysin ja pyysin pakkaamaan ja lähtemään, mutta sitten sanoin ettei tämä voi päättyä näin.Selvitimme asiaa monta viikkoa. vaimoni varasi ajan perheasiainneuvottelukeskukseen jossa olemme käyneet viisi kertaa. alkuaikoina valvoin öitä ja joudui jäämään sairaslomalle. Annoin anteeksi hänelle ja yritämme olla yhdessä, mutta asia ei unohdu koskaan. Rakastan häntä.
Petetty aviomies
Joni
133505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos oot tommonen nössö, niin mitä vittua sä sitten oikeen kyyläät ja kyselet? Kun ei kysele, ei valehdellakaan päin naamaa ja sehän tässä pettämisessä pahinta on. Leiki kotia, niinkuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Hyväksy samalla se tosiasia, että edestäs löydät tän saman jutun uudestaan uusissa olosuhteissa, ennemmin tai myöhemmin.
kokenut olen moisen tapauksen,ero tuli heti,mielessä vieläkin näin 4 v jälkeen,mutta nyt uudet tuulet puhaltaa.
Niin minäkin kävisin vieraissa, jos mieheni olisi niin sivistymätön moukka, että kirjoittaisi juhlapyhät isolla kirjaimella. Tykkäätkö amerikan kielestä?
Muistatko tämän rimpsun peruskoulun pakollisesta äidinkielen oppimäärästä:
"Viikonpäivät, kaikki kuut
joulut sekä juhlat muut.
Pienellä ne kirjoitamme,
jos lauseen keskellä on ne."
Jos kirjoitusvirheet ratkaisevat parisuhteesi kohtalon, niin kiitänpä luojaani, etten ole puolisosi. Olen akateemisesti koulutettu ja törmään välillä urallaan menestyneisiin ja muutenkin mukaviin ei-suomalaisiin tyyppeihin, jotka esimerkiksi puhuvat hyvää englantia ja sisältökin on viisasta. Heidän kirjoitustaitonsa on kuitenkin surkeaa. Jollain toisella nämä taidot on toisin päin. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen.
Minä en siis kävisi vieraissa, vaikka mieheni ei osaisi keskustelupalstalla kirjoittaa Suomen kielitoimiston ohjeiden mukaan.
siis Ei voi ola tottaaaa nää piliku nu....
Luule että sulla on vikaa korvien väliss kun tolasta kilijottelet.
paljastui viime vuonna että mieheni oli pettänyt. Aluksi tuntui ettei voida enään elää yhdessä,mutta annoin anteeksi ja jatkoimme yhdessä, päivä kerrallaan. Asia ei unohdu aivan heti..kyllä se käy usein mielessä ja tuntuu aina yhtä pahalle kun ajattelee asiaa. Mutta jos ei halua erota, niin asian kanssa on opittava elämään.
Voimia sinulle..ja toivottavasti saatte liittonne onnistumaan karikoista huolimatta.
Ja niille jotka kirjoittavat aivan tois arvoista asiaa esim.kirjoitusvirhe,niin aikuistukaa!! Petettynä olo ei ole helppoa..ymmärrystä vähän!!!
Rakkaus voittaa kaikki esteet. Jos oikeasti rakastatte toisianne, liittonne pelastuu. Tietysti vähän epäilyttää vaimosi rakkauden todellisuus... Mutta jospa tämä olisi hänelle "herätys". Puhukaa asioista, paljon.
ja paljon.
näistä asioista ei puhuminen auta hevon p:aa. siis aviopuolisoiden kesken.
jos tuollainen tapahtuu niin kyllä se on lopun alkua ja sillä selvä.
olen kymmenistä ystävistäni nähnyt että paluuta ei ole eikä tule.
itselleni kävi samoin, vaimo petti ja sai lähteä heti, en edes koittanut avioliittoa pelastaa. lapset jäi minulle ja vaimo lähti, nykyisin hän on alkoholisti ja asunnoton mutta ei ole minun huoleni. rakastin häntä mutta loppui kuin seinään pettämisen jälkeen.
nyt olen uudessa avioliitossa ja itse taidan hoitaa tilanteeni samanlaiseen eroon....sen mitä oppii niin sitä ei unohda.
SE VAAN EI UNOHDU KOSKAAN ! vaikka kuinka yrittää...ei pettäjän eikä petetyn mielestä.
Raakaa peliähän se on. Minua ei ole koskaan petetty, tai jos on niin en tiedä siitä mitään. En osaa sanoa miten reagoisin jos saisin tietää tulleeni petetyksi. Itse olen pettänyt selän takana, mutta en ole jäänyt kiinni. Luulen että en ole ikinä rakastanut kundikavereitani täysillä ja tosissani, koska jos olisin niin tuskin olisin pettänyt.
Tuleva ex-poikaystäväni on takonut päähäni että pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä, ja luulin että aloin itsekin uskomaan niin, kunnes puolentoista vuoden uskollisen yhdessäolon jälkeen petin häntä toissayönä uuden tuttavuuden, naimisissa olevan miehen kanssa. En kadu yötä ollenkaan, koska se oli pirun mahtavaa. Helppo hehkuttaa kun omassa suhteessa menee huonommin. Lisäksi minun ja poikaystäväni välissä on satoja kilometrejä ja olemme tavanneet viimeksi 2 kuukautta sitten. Olen miettinyt suhdettamme usein ja ikävä kyllä tajunnut olevamme nykyään eri maailmoissa. En ole onnellinen vaikka tavallaan rakastan häntä vielä. Aion jättää hänet kun näemme viikon päästä seuraavan kerran, olin suunnitellut sen jo ennen kuin sorruin petoksen tielle. Pettäminen harmittaa silti vaikken tunnekkaan erityistä syyllisyyttä.
Nyt on tunteet todella sekavat tämän ihanan yön jälkeen. Mies ei ole erityisemmin tyyppiäni, mutta tulimme hyvin toimeen ja seksi oli loistavaa. Hän otti puhelinnumeroni mutta en usko että kuulen hänestä enää. Haluaisin kuulla, mutta en halua sotkeentua perheen rikkomiseen enempää. Luulen että tämä tapaus vain muistutti kuinka ihanaa miehen kanssa voi myös olla. Kevättä on rinnassa ja tekisi mieli mennä villinä sinkkuna ympäriinsä. Toisalta on tyhjä ja surullinen olo. Mikään ei tunnu riittävän. En myöskään viitsi puhua tästä petoksen yöstä kenellekkään vaikka mieli tekisi kertoa koko maailmalle (thank god for these sites!). Ajattelen miestä kokoajan ja haluaisin häntä lisää, vaikka tiedän että se on mahdotonta, toivon silti että hän soittaisi. Luulen että ajan kuluessa sekin unohtuu, mutta nyt se pakahduttaa ja turhauttaa.
Pettämisestä yleensä aloin jo miettiä että miksei avioliitto voisi toimia niinkin, että pettää jos ei jää kiinni ja ei ota siitä itse sen suurempaa pulttia. Maailma on täynnä ihania ihmisiä, mutta yhden kanssa tulisi elää. Jos itse ei tunne syyllisyyttä merkityksettömästä mutta hyvästäkin avioliiton ulkopuolisesta seksistä niin miksei.. Kyynistä ja itsekästä ajattelua mutta jotenkin se ei vaan kuulostaa mielestäni niin pahalta. Vapaa suhde voi olla mielestäni ok, jos molemmat osapuolet ymmärtävät sen. Mutta koska minua ei ole petetty en tiedä olisinko järkyttynyt ja mustasukkainen mutta veikkaan että varmasti olisin. Koska minuahan ei petetä. Mutta koska taas en voi olla varma onko minua petetty, niin en voi tuntea pahaa oloa, hyvä etten tiedä siitä mitään. Kuulostaa kylmältä, mutta periaatteessa toimivalta. Avioliitot ovat mielestäni usein liian tiiviitä ja rankkoja suhteita (omatkin vanhemmat eronneet), nykyaikainen maailma tarvitsee nykyaikaisen suhteen. Ei tietenkään ole pakko katsella muita, mutta jos haluaa jotain niin sitten se on saatava.
Olen toisinaan myös vanhanaikainen ja herkkä enkä kaikesta ideaalin suhteen fantasiomisesta huolimatta pidä pettämisestä noin yleensä tai suvaitse valehtelua, mutta jos asioista on sovittu etukäteen on turha motkottaa jälkeenpäin. Voiko tällainen oikeasti toimia? Haluaako kukaan oikeasti sellaista suhdetta? Mustasukkaisuus, riittämättömyys, tahatonkin satuttaminen ja luottamuksen puute on kuitenkin aina mukana näissä jutuissa.
nuori ja kokematon. Ja niin kuin sanoit, et raksta oikeasti. Sitten kun/jos rakastut et kyllä enää pohdi pettämisen oikeutuksia. Ihminen on rakkaudessa yksiavioinen, piste.
Sinäkin näytät olevan kypsymisen polulla. Elämä ei ole ehdotonta ja mustavalkoista, vaan siihen kuuluu kaikki sateenkaaren värit.Tee, niinkuin sydän sanoo ja nauti hetkestä. Älä suotta riko tulevan ex-poikaystäväsi sydäntä kertomalla syrjähypystäsi. Se ei auta tähän jamaan joutunutta suhdettanne. Sinä ilmiselvästikin haluat jotakin enemmän ja et sitä todennälöisesti saa yhdeltä ja samalta mieheltä. Minusta siinä ei ole mitään väärää, mutta "kell onni on, se onnen kätkeköön" sanoo vanha sananlaskukin. Onnea yrityksellesi!
Kylläpä on alpo kylmäsydäminen. Onneksi kaikki ei ole samanlaisia.
Jaa-a, en tiedä sitten onko pettämisen pohtiminen aikuistumista tai kypsymistä, mutta ihmissuhteiden sekä toisen ja omien tunteiden kyseenalaistaminen erilaisissa tilanteissa on mielenkiintoista, vaikkakin omalle kohdalle sattuessa helvetin rankkaa.
Kiitos silti Alpolle sanoistasi ja sille toisellekin kuka sanoi minua nuoreksi, kokemattomaksi ja etten rakasta oikeasti. Nuori olen, ainakin omasta mielestäni, kokematonkin ehkä tavallaan, rakkausasiaa en kommentoi koska en tiedä paremmasta rakkaudesta kuin mitä olen kokenut. Nuoren naisen tunteissa ei silti mielestäni ole mitään vikaa, vaikka ethän niin suoraan väittänytkään. Vastauksenne kuitenkin helpottivat jotenkin oloani, etenkin Alpon ajatuksia piti lukea monta kertaa... Tällä hetkellä aion todellakin nauttia kaikista sateenkaarenväreistä kiitos vain..
Jätin poikakaverini nyt ja olen hieman huolissani hänestä. Olonihan on tietenkin syyllinen koska minä tein tämän ikävän siirron, mutta suren silti hänen puolestaan. Pelkään että hän muutenkin hieman tasapainottomana ja päihteisiinmenevänä henkilönä sortuu huonoille teille. En haluaisi ottaa siitä vastuuta, mutta pelko ahdistaa. En kestä sitä että hän tahtomattaan roikkui minussa ja huomaamattaan ahdisti minua kun en ollut yhtä kovasti hänessä kiinni. Nyt kun haluan olla riippumaton, hän ei tiedä mitä tekisi. En tietenkään kertonut hänelle toisesta miehestä, koska se oli poikakaverini kannalta sinänsä mitätöntä jo siinä vaiheessa. Minun käy häntä silti sääliksi hänen ollessa onneton, mutta ei olisi reilua itseäni saati sitten häntä kohtaan jäädä tähän tuleen makaamaan. Harmittaa se silti koska olimme pitkään yhdessä.
Näistä tunteista huolimatta keväinen vietti on voimakas ja aion olla itsenäinen ja huvikseni (vaikkakin samalla häpeäkseni) tavata jo mainitsemaani kivan yön tarjonnutta miestä uudestaan ainakin kerran. Saa nähdä mihin suuntaan se silmäni loppujen lopuksi avaa vai avaako minnekkään...