Heissan. Olisin halunnut kuulla kanssaihmisilta kommentteja siita kuinka puolisonne on suomeen tultuaan sopeutunut? Kuinka nopeasti oppi kielen jne. Onko tullut myöhemmin ongemia esim koti-ikavan kanssa? Aika yksilöllista tietenkin itse kunkin kohdalla, mutta kumminkin. Naita viestiketjuja lienee arkistossa mutta tahdon tuoreamman vireille :)
Itse menin vastikaan naimisiin ja suunnittelemme muuttoa Suomeen.
Itse menin vastikaan naimisiin ja suunnittelemme muuttoa Suomeen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suunnitelkaa jäämistä sinne. Suosittelen. Miehesi maa on kuitenkin onnela Suomeen verrattuna, esim. Algeria, Albania, Turkki tai Nigeria.
Saadaanko me tänne Suomeen yksi kulttuurinrikastuttaja lisää? Onko se turkkilainen rantatuolinvuokraaja tai marokkolainen sandaaliarabi? Vaiko kenties gambialainen rattopoika?
Kotiutuminen riippuu niin monesta asiasta. Lähtömaa vaikuttaa paljon. On aivan eri asia muuttaa teollisesta länsimaasta kuin kehitysmaasta. Perhetausta, ikä, varallisuus, uskonto, koulutus, kielitaito, onko asunut aiemmin ulkomailla jne...
Sukupuolikin vaikuttaa paljon. Naiset ovat ylensä soputuvaisempia kuin miehet. Sellaista miestä ei olekaan, joka ei haluaisi itseään ja perhettään elättää, vaikka palstalla aina päinvastaista väitetäänkin. Jos mies muuttaa Suomeen naisen elätettäväksi, se voi käydä itsetunnon päälle.
Mies saattaa tuntea alemmuutta ja mustasukkaisuutta. Se taasen lisää koti-ikävää ja sitä kautta korostaa omia kulttuurisia tapoja. Sukulaisten ja Suomesta löytyvien maamiesten merkitys korostuu ja samoin ajanvietto heidän kanssaan. Kaikki lomat halutaan viettää kotimaassa ja se nielee helposti etenkin lapsiperheessä kaikki rahat. Puhumattakaan, että vielä sukulaisiakin pitäisi autttaa.
Kieliäkin miehet ovat laiskempia opiskelemaan kuin naiset. Se on kuitenkin kaiken A ja O suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumiselle. Lisäkouluttautuminen on myös usein tarpeen ja nöyrtyminen siihen, ettei kotimaassa suoritetulla korkeakoulututkinnollakaan ole Suomessa mitään arvoa. Täytyy siis varautua aloittamaan vaatimattomasti ja olla pitkämielinen.
Oma vaimoni oppi suomenkielen parissa vuodessa, sai täydennettyä ja rinnastettua tutkintonsa kolmessa vuodessa ja pääsi töihin samoihin aikoihin. Tosin opettajan virkaan vaaditaan täydellistä suomenkielen taitoa, jonka hankkiminen kestää varmaan vuosikymmenen.
Summa summarum, ylensä yhteiselo miehelle olisi helpompaa omassa kotimaassaan tai sitten jossain kolmannessa, kuten Briteissä, Yhdysvalloissa jne...
Nämä ovat ehdottomasti yksilöllisä asioita. Ei siihen vaikuta nämä asiat välttämättä ollenkaan, nyt olen kyllä havaitsevani Willen teksitissä pientä epäobjektiivisuutta.
Minun mieheni suoritti nejännen tason (4) suomenkielentutkinnon asuttuaan Suomessa tasan vuoden ja neljä kuukautta! Nyt ollaan asuttu 3v. ja hän puhuu suomea lähes sujuvasti, niin hyvin ulkomaalainen nyt osaa parhaimmillaan, tuleessaan tänne hän ei osannut sanaakaan suomea. Hänellä on hyvä kielipää ja hän on hyvin aktiivinen ja lahjakas ihminen muutenkin.
Suomessahan on paljon esim. aasiasta tulleita naisia jotka eivät osaa suomea ollenkaan, vaikka ovat asuneet maassa vuosikausia.
"Suomessahan on paljon esim. aasiasta tulleita naisia jotka eivät osaa suomea ollenkaan, vaikka ovat asuneet maassa vuosikausia"
Tuo on kyllä täysin puppua, jollet sitten tarkoita esim. taannoin pakolaisina Vietnamista tulleita vanhempia naisia, joista osalla on kielitaidossa parantamisen varaa. Nuoret - ja usein vanhemmatkin suomalaisen miehen kanssa avioituneet aasialaiset naiset - ovat oppineet hyvinkin paljon suomea jo ennen maahan saapumistaan.
Kyllä kieliongelmat ovat pääosin suomalaisten naisten ulkomaalaisten puolisoiden vitsauksena. Näissä suhteissa suomalainen nainen on usein se, joka joutuu taipumaan ja joustamaan opettelemalla miehen kielen (esim. arabia) ja omaksumalla tämän tavat ja uskonnon. Esim. konservatiivisemmasta islamilaisista maasta tulevan miehen ylpeydelle ei usein sovi naisen pillin mukaan tanssiminen, kulttuuriin sopeutuminen ja kielen opiskeleminen. Mielummin klikkiydytään paikkakunnalla olevien samanuskoisten kanssa ja puhutaan omaa äidinkieltä. Kommunikointikin suomalaisen puolison kanssa hoidetaan usein miehen ehdoilla (miehen äidinkielellä) tai englanniksi/ranskaksi, todella harvoin suomeksi.
Kyllä minä olen tavannut sellasen aasialaisen naisen joka oli ollut aviossa vuosia ja joka puhu sekasin hyvin huonoa englantia/suomea suomalaisen miehensä kanssa, ainakaan minä en saanut puheesta selvää. Mutta ehkä mies ymmärsi, sehän on pääasia.
Sitten tiedän useita niemomaan vietnamilaisia naisia (ikähaarukka 35-75V.) jotka eivät osaa suomea juuri ollenkaan, jo eihän se mitään jos omallakin kielellä pärjää, heillä on yleensä suuret soaiaaliverkostot koostuen oman maanlaisista. Sama koskee arabeja.
Tiedän myös muutaman naisen joka on arabin kanssa aviossa, eikä ei heistä taida yksikään puhua arabiaa, en tiedä missä olet törmännyt tällasiin parikuntiin. Elikkä miten tunnet nämä naiset, missä he asuvat? Sellasia tiedän jotka opiskelevat arabiaa taikka jonkun verran osaavatki jopa.
Mutta tämä kieliasia on useimmilla mokupareilla ihan sama, aika moni puhuu keskenään muuta kuin suomea. Se kieli on yleensä englanti.
Minulle tämä oli ihan uusi ja outo asia, sentäs tunnen todella paljon mokupareja koska olen toiminut mieheni kanssa tukihenkilönä monella maahanmuuttajalla.
Milestäni Willen tärkein sanoma on se että suomen kieli on opittava hyvin jotta tänne kotiutuisi. Vaikka tähän on jotain yksilöllisiä poikkeuksia niin ne ovat todella harvinaisia.
No hyvin ja hyvin, sillee että sillä pärjää amamttialasta riipuen.
Olen itse asunut kolmessa eri maassa joitten virallista kieltä en osannut kunnolla taikka hyvin heikosti, mutta englannilla pärjää hyvin melkeen jokapaikassa nykyään...paitti ei sitten ehkä Suomessa. Töissä olin, en missään ammattihommissa, hedelmä viljelyksillä jne. ja vuosia kertyi yhteensä 11v. Enkä ikinä tuntenut itseeni syrjäytyneeksi ja ikinä ei vaadittu tai tivattu minulta täydellistä maankielen hallintaa.
Suomessapa työkkärin sivuilla oleviin siivoojienkin työpaikkoihin vaditaan hyvää suomen kielen taitoa. Mihinköhän siivooja niin hirveän hyvää kielitaitoa tarvitsee?
Oma kommenttini koski juuri kotiutumista, maahanmuuttoa. Ei lyhytkestoista työskentelyä maassa. Ja lyhytkestoinen työskentely kattaa siis myös 2-5 vuoden komennukset yms.
Silloin kun tavoitteena on kotiutua maahan, niin olen vahvasti sitä mieltä että maan kielen kunnollinen oppiminen on kaiken perusta.
"Silloin kun tavoitteena on kotiutua maahan, niin olen vahvasti sitä mieltä että maan kielen kunnollinen oppiminen on kaiken perusta."
Ja tämähän pätee sitten kaikkialla. Kielitaito on ehdoton edellytys sille, että voi oppia kunnolla/syvällisemmin tuntemaan toista kulttuuria ja ihmisten ajatusmaailmaa. Siksipä melkeinpä tekisi mieli väittää, että mitään kulttuuria ei pidä arvostella ja ihmisiä mollata, jos ei osaa kyseisen maan kieltä.
Tarkoitin juuri tuota yhteiskuntaan integroitumista, jonka kohtalotoverini Japanilaisen mieskin hoksasi.
Sinäkin pärjäsit väliaikaisesti useissa maissa. Hedelmäviljelyksillä monien muiden ulkomaalaisten kanssa varmaan pärjääkin vallan mainiosti. Sitä voisi verrata mansikan poimintaan kesäaikaan Suomessa etupäässä ulkolaisten poimioiden keskellä. Ystävyyssuhteita varmaankin syntyy muiden kanssa, mutta se on kaukana yhteiskuntaan integroitumisesta.
On aivan eri asia, jos haluaa saada akateemista koulutusta vastaavan työpaikan Suomesta tai mistä vain. Samoin, jos haluaa viihtyä suomalaisten keskellä. Useissa illanistujaisissa kaikki puhuvat alkuillasta hienotunteisesti englantia, mutta loppuillasta ihmiset jakautuvat pienempiin ryhmiin ja alkavat puhua keskenään omaa äidinkieltään. Eli kielitaidottomana olet aina hieman ulkopuolinen. Ei siihen kannata ainakaan kannustaa.
Tottakai se kielitaito on avain! Minä sen ymmärrän varsinkin työn ja opiskelun kannalta.
Me ei vaan harrasteta mieheni kanssa mitään ihme pipploita joissa ihmiset seurustelee omissa nurkissaan, se kuulostaa kummalliselta ja perin suomalaiselta.
Meidän ystävät ovat kaikki kielitaitoisia ja sosiaalisia.He ovat matkustelleet maailmalla ja asuneetkin eri maissa, meidän piireissä ostaan useita kieliä ja niitä puhutaan myös!
Ei kieltä tartte ihmisten kanssa seurustelun takia opetella, Suomesta löytyy myös kansainvälisiä ihmisiä, onneksi! Tulisin itekkin täällä hulluksi, jos ei niin olisi.
Mutta siis muun intergroitumisen takia se on välttämätöntä. Siksi myös mekin mieheni kanssa panostimee heti alusta asti kielen oppimiseen ja se siis kävi onneksi helposti, kiitos hänen innostuksensa ja lahjakkuuden takia.
Varmasti on tuokin niin henkilöstä riippuvaa.. Itse nyt ainakin olen opettanut miehelle riittävästi suomea, englantiin turvaudutaan vain harvoin. Ärsyttää vain kun mies luulee jo osaavansa hyvin suomea, eikä suostu opettelemaan taivutusmuotoja, minulle kun ei riitä, että asia tulee ymmärretyksi se pitää sanoa myös hyvin ja mies onkin "jatkuvassa kielenhuollossa" kotona ollessaan...puhun kyllä itse joskus liikaakin. Mies itse opetteli suomea kirjaamalla sanoja ja sanontoja ylös vihkoon. Hän myös kävi kaikki "pakolliset" kielikurssit ja tietää varmaan Suomen historiastakin pakolliset asiat... Kielenkin oppimisessa on kyse uskaltamisesta, jos uskaltaa puhua muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään on oppiminenkin helpompaa. Itse en ainakaan arabiaa ymmärrä bengalia opettelin pariviikkoa, että edes pääsen jyvälle joskus mieheni ja hänen kavereidensa juttelusta mutta keskenämme puhumme vain "suomea".
Ok, kirjakielen kirjoitus ei suju minulta hyvin mutta puhekielen "siviiliopetuksessa" sillä ei ole niin suurta merkitystä.
Luultavasti, ainakin oman kokemuksen pohjalta ja ystävieni kokemusten pohjalta voin sanoa, että kun tulette suomeen miehesi kanssa, tulee teidän ensin ilmoittautua työkkäriin. Sen jälkeen miehesi toden näköisemmin passitetaan suomen kielen kurssille. Siitä se sitten lähtee.. Kyllä parissa vuodessa oppii varmasti ainakin auttavat suomen kielen taidot, että osaa esim. itse asioida kaupassa ym. Se tietysti riippuu ihan miehesi innostuksesta opiskella kieltä. Elikkäs..tervetuloa suomeen!!! :)
"Elikkäs..tervetuloa suomeen!!! :)"
Vittu, mikä idiootti.
lämpimästi tervetuloa minunkin puolesta!
Jos nyt aletaan "," n*****n, niin sairaalasta ja armeijasta kotiutetaan. Maahanmuuttajaa kotoutetaan.
Toivomisen varaa olisi ihan suomalaisten omassakin kielitaidossa.
Jos sinulla vaan on mahdollisuus asua esim. Algeriassa niin jää ehdottomasti. Mieheni on algerialainen ja asunut Suomessa kohta 16 vuotta eikä vieläkään tunne tätä maata omakseen. Syynä on suomalaisten eristäytyminen omiin oloihinsa eikä Suomessa ole paljon ulkomaalaisia joita tavata. Mieheni ystävät ovat lähteneet Saksaan ja Englantiin. Jos meillä olisi tarpeeksi rahaa ostaisimme talon Algeriasta. Myös Suomen vapaa kasvatus, mikä on mennyt jo liiankin vapaaksi, tuottaa ongelmia jos teillä tulevaisuudessa on lapsia.Algeriassa nuoret vielä kunnioittavat omia vanhempiaan eikä heille kiroilla. Suomessa tyttöjen käyttäytyminen on erilaista, nykyään jo todella nuoret makaavat kaikkien kanssa... Mieti todella tarkkaan kannattaako tänne tulla ! Myös muslimina on todella vaikeaa olla täällä, mietin esim. Ramadan-paastokuukautta viimeksi, joka ei tuntunut täällä miltään kun sukulaiset ovat kaukana.INSALLAH muutamme joku päivä pois ! Onnea avioliitollesi !