Minulla on kestänyt elämäni ensimmäinen suhde jo muutaman viikon verran. Olemme tämän miehen kanssa erittäin samanlaisia luonteeltamme, ja olemme kiinnostuneet syvästi toisistamme.
Tahtoisimme meiehen kanssa viettää öitä (nukkuen) sekä päiviä keskenämme toistemme luona, mutta tavalliset asiat, esim. ruokailu, vessakäynnit, ja muiden ihmisten vierailu kotonamme on hieman arveluttavaa. Kumpikin meistä yrittää pidätellä hätäänsä kun olemme keskenämme, emmekä syö toistemme nenän edessä. Onko normaalia vältellä näin arkipäiväisiä asioita? Kuinka pystyisimme elämään normaalisti, normaalien asioiden kanssa?
Tahtoisimme meiehen kanssa viettää öitä (nukkuen) sekä päiviä keskenämme toistemme luona, mutta tavalliset asiat, esim. ruokailu, vessakäynnit, ja muiden ihmisten vierailu kotonamme on hieman arveluttavaa. Kumpikin meistä yrittää pidätellä hätäänsä kun olemme keskenämme, emmekä syö toistemme nenän edessä. Onko normaalia vältellä näin arkipäiväisiä asioita? Kuinka pystyisimme elämään normaalisti, normaalien asioiden kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kannata stressata liikaa tuollaisella. Jännittäminen on ihan luonnollista alussa monilla ihmisillä. Se häviää vähitellen itsestään. Voi mennä kuukausiakin ennenkuin muutos tapahtuu, mutta kohta huomaatte olevanne vähän liiankin läheisiä.. Älä mene asioiden edelle vaan tutustu kaikessa rauhassa mieheesi.
Jännittäminen uuden suhteen alussa on ihan normaalia. Ei siinä ole mitään erikoista.
Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että viette sen hieman liian pitkälle. Monet ihmiset käyvät ekoilla treffeillään syömässä, mutta te ette voi ruokailla edes monen viikon seurustelun jälkeen. Tämä minua vähän ihmetyttää. Samoin vessassa käynti on niin luonnollinen asia, että sen pitäisi kyllä sujua.
Tee sinä vaikka aloite. Ehdota seuraavan kerran ruokailua, kun miesystäväsi tulee käymään. Jos kunnon päivällinen tuntuu oudolta, tee jotain naposteltavaa, josta ei oikein tiedä, onko se ruokaa vai ajanvietettä. Et kertonut, oletteko juoneet kahvia yhdessä, mutta jos ette, aloita sillä. Eli lähde hitaasti liikkeelle. Tee samoin vessan kanssa. Jos et pysty käymään kunnolla vessassa, käy vaikka aluksi käsien pesulla ja sipaisemassa hiuksia kuntoon. Kun vessassa käynti ei enää ole outoa, voit kokeilla pytyllä istumista.
Tidoksi sulle AM
Jos kärsii ns. kahvikuppineuroosista, voi kuule olla tosi vaikeaa juoda tai syödä jonkun toisen ihmisen läsnä ollessa ja etenkin istuessa vastapäätä.
Itse kärsin nuorena tällaisesta erittäin kovasti ja välttelin noita tilanteita parhaani mukaan.
Nykyisinkin se vielä joskus piinaa,mutta ei haitaksi asti. Varsinkin jos on erittäin hienosti katettu pöytä ja tiedossa pitkä istuminen aterioinnin merkeissä.
Itsekin tekisin ekoilla treffeillä mieluummin muuta kuin menisin toisen luo kahville tai mentäisiin syömäään vaikka sitten vain pizzeriaan. Mieluummin vaikka kävelylle tai elokuviin tai istuskeltaisiin ulkona tai jotain neutraalia. Riippuen vuodenajasta tietysti.
Tämä AM tietää kaikesta kaiken - vaikka ei tietäisikään mistään mitään.
No voi hemmetti, tietysti toiminta valitaan tilanteen mukaan. Säikeen aloittaja ei kertonut kahvikuppineuroosista mitään, joten en kai minä sitä sitten hoksannut ottaa kirjoituksessani esille. Jotkut ihmiset saavat paniikkikohtauksen, jos joutuvat väkijoukkoon. Pitäisikö sen perusteella päätellä, että ravintolat ja kahvilat ovat huonoja treffipaikkoja? Ne minun ehdotukseni olivat vain ehdotuksia, eivät ehdottomia pakkoja. (Tämä tiedoksi sille räkyttäjällekin, jonka nimimerkin jätän nyt mainitsematta...)
Lisäksi tässä ei nyt ollut kyse ekoista treffeistä, vaan muutaman viikon seurustelusta.
Selvä se että alussa jännittää. Ja kummallakin on omia tapoja noiden mainitsemiesi juttujen suhteen.
No monet ihmisethän menee jopa suoraan vessaan siistiytymään, kun tulevat jonkun luo kylään. Esim kampaavat hiuksensa ja huutelevat kätensä. Voisithan kokeilla tätä kun menet hänen luo seuraavan kerran.
Itsestä on ollut kyllä luonnollista jos itse on sanonut tai mies on sanonut kesken illan, että ootas kipasen vessassa.
Samalla on itsekin saanut siinä pienen hengähdystauon.
(Kun sitten suhde vuosien myötä vakiintuu, esiintyy jopa välillä sellaista "brutaalia" käytöstä puolin ja toisin, ettei tule edes ovea suljettua pienemmällä asialla käydessä.)
Tuo kahvittelu ja syöminen kannattaa tosiaan aloittaa vaikka jollain pienellä niinkuin tuo AM tuossa edellä esitti.
Vaikka kysyä haluatko jätskiä. Tuuttien syöminen sohvalla telkkaria katsellen ei lie kovin vaikeaa?
Tai janottaako sua, haluisitko mehua, limpparia?
Hampurilaisen lämmittäminen mikrossa.
Ja jos on vaikea syödä vastatusten, niin laita mukit tai lautaset vierekkäin pöytään. Niin minä tein aikoinaan. :)
että en tiedä onko normaalia, mutta luulisin, että on aika epätavallista vältellä noin luonnollisia ja arkipäiväisiä asioita.
Rehellisesti sanottuna minun kyllä on hyvin vaikea ymmärtää, että jollakin on ongelma vessasta käynnistä ja syömisestä toisen ihmisen kanssa. Mietinki juuri, että ovatko jotkut ihmiset todella noin ujoja vai kotikasvatuksestako on kysymys?
Meitä oli kotona neljä lasta, kävi paljon kavereita ja melkein koko ikäni olen harrastanut joukkuelajeja. Nukkuminen, syöminen, vessassakäynnit ja samaa sukupuolta olevien jokkuekavereiden kanssa urheiluhalleissa suihkussakäynnit yhtä aikaa, ovat täysin normaalia toimintaa meikäläiselle.
GiSmet:n laisiin ihmisiin en ole ainakaan tiettävästi törmännyt koskaan, mutta uskon kyllä, että tuo voi olla todellinen ongelma, koska on kysymys asioista, jotka ovat meidän jokaisen perustarpeita.