Vain musiikista:
Muistan jehovalaisajoilta kuinka kuuntelin monenlaista musaa johon kuului lähes kaikkea laidasta laitaan, mutta vähänkään mystisyyteen tai muuhun "demonisuuteen" viittaavaa musaa kavahdin. Kuitenkin kävi niin, että minua alkoi kiehtoa jehovalaispiireissä "kielletty" musiikki ja ostin muutaman "kielletyn" levyn. Sain kuulla siitä aikamoista paasausta jehnupiirin hepuilta ja myöhemmin ollessani erään jehnuvanhimman silmätikkuna kuuntelin puhetta lavalta jonka tiesin olevan peräisin kuuntelemastani musiikista---jehnuvanhin piti negatiivisen puheen Wagnerista jota oli kuullut kämpässäni ollessaan minua ojentamassa toimettomuudestani.
Sellaiset nimet kuin Dream Theater, Symphony X, Porcupine Tree ja monet muut joita aktiivijehovalaisena kavahtaisin, ovat tarjonneet minulle mahtavia elämyksiä.
Rankka ja mystinen musakin voi sisältää kauneuselementtejä joista saa todella paljon irti.
Mikä oli pointti? No se, että on mukava kuunnella kaikenlaista musaa ilman demonipelkoa ja painajaisia(joita aktiivijehovalaisena varmasti vieläkin kokisin ja näkisin)
Muistan jehovalaisajoilta kuinka kuuntelin monenlaista musaa johon kuului lähes kaikkea laidasta laitaan, mutta vähänkään mystisyyteen tai muuhun "demonisuuteen" viittaavaa musaa kavahdin. Kuitenkin kävi niin, että minua alkoi kiehtoa jehovalaispiireissä "kielletty" musiikki ja ostin muutaman "kielletyn" levyn. Sain kuulla siitä aikamoista paasausta jehnupiirin hepuilta ja myöhemmin ollessani erään jehnuvanhimman silmätikkuna kuuntelin puhetta lavalta jonka tiesin olevan peräisin kuuntelemastani musiikista---jehnuvanhin piti negatiivisen puheen Wagnerista jota oli kuullut kämpässäni ollessaan minua ojentamassa toimettomuudestani.
Sellaiset nimet kuin Dream Theater, Symphony X, Porcupine Tree ja monet muut joita aktiivijehovalaisena kavahtaisin, ovat tarjonneet minulle mahtavia elämyksiä.
Rankka ja mystinen musakin voi sisältää kauneuselementtejä joista saa todella paljon irti.
Mikä oli pointti? No se, että on mukava kuunnella kaikenlaista musaa ilman demonipelkoa ja painajaisia(joita aktiivijehovalaisena varmasti vieläkin kokisin ja näkisin)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällä on jonkin verran keskusteltu näistä demoneista, mutta se on tyssännyt hyssyttelyyn.
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jt todella pelkäävät demoneja. Eihän se ole tervettä. Ei täällä mitkään henkiolennot ole ihmisiä viettelemässä. Täyttä soopaa koko juttu. Yksi monista pelottelukeinoista sekin harmgeddonin rinnalla, pitämässä lampaita haassa.
Mutsi ainakin pelkäsi demoneja, joskus 80 luvulla kun lehdissä ja konventissa maailmallisen musiikin turmiosta paljon puhuttiin, päätti rakas Äitini poltaa kaikki äänilevyni. Samalla kertaa paloi Jussi Raittisen tuotanto yhdessä Blackmoren Rainbown kanssa.
Vuokraemäntäni sai päähänsä että talossamme melskaavat demonit. Hän kutsui paikalle esivalvojan jonka kanssa he tuhosivat vinyylini saatanallisina.
Kyllähän Scorpions tai Nazareth joidenkuiden mielestä ovat paskaa musaa, mutta että ihan saatanallista?
Lomalta kotiinpaluu ei ollut kovin auvoinen kun huomasin tapahtuneen. Mutta kukapa uskaltaa kyseenalaistaa esivalvojan päätökset?
Tämä tapahtui siis 90-luvun alussa.
Annoin osan vinyyleistäni ei-jt-sukulaiselle. Kaikkein 'saatanallisimmat' kuitenkin tuhosin omin käsin ja kannoin roskikseen, ettei hän eikä kukaan muukaan altistuisi riivaajille. Muistan vahdanneeni ikkunasta, kun roska-auto lävi tyhjentämässä astian ja vei ne kaatopaikalle... sikäli kun roskakuski ei päätynyt riivatuksi, hekoheko. 80-luvulla tapahtui tämä.
Kymmenisen vuotta menetys harmitti, sen jälkeen toiset kymmenen vuotta hävetti, nyt v-tuttaa.
Tuo on jo melko roisia, että tuhotaan toisen levykokoelmaa... Kai sen verran voisi tiukkapipoisemmaltakin esivalvojalta vaatia, että yrittäisi saada asianomaisen itse hävittämään "saatanalliset" levynsä.
Lisäksi nuo Scorpions ja Nazareth ovat melko kevyttä rokkia, ja niitä myös JT-piireissä kuunnellaan.
Huonoa tuuria.
Roisiahan tuo on, mutta koska hengellisiä sisaria ja veljiä oltiin kaikki, niin mitäpä he eivät olisi tehneet hengellisen elämäni eteen...
Myöhemmällä iällä muuten möin kaikki cd-levyni pois koska konventissa sanottiin musiikista: Kaikki mikä ei auta sinua kohti Jehovaa, vaikeuttaa sitä. Siksipä kaikki maailmallinen musiikki sai mennä. Kaksi kuukautta pystyi kuuntelemaan valtakunnan musiikkia kaseteilta. Sitten tuntui ettei kestä sitä hirvitystä. Mieluummin oli hiljaisuudessa.
Aloimme sitten vaimon kanssa lipsumaan ensin klassiseen musiikkiin ja sitten ihan kunnon heviin.
Kaikkea ylihengellisyyttä pitänee kuitenkin koittaa. Kukaan ei voi tulla ainakaan minulle sanomaan ettenkö olisi koittanut tuota ääriuskovaisuutta.
Ehkä olen aina ollut hieman tasapainoton. Mutta ei sitä taipumusta tarvitsisi konventtilavalta ruokkia.
Heh, osuva keskustelunavaus. Omana tutkimis-/julistaja-aikanani asiasta tuli useammankin kerran puhetta, heviä kun olin kuunnellut pienen ikäni.
Onneksi JT:t, joiden kanssa tekemisissä olin, eivät olleet tiukkapipoisimmasta päästä. Muistelen että rajanveto meni jotenkin niin, että Deep Purple kyllä, Black Sabbath ei, Metallica kyllä, Iron Maiden ei. Muistan hävittäneeni pari levyä, mutta mitään suurempaa vahinkoa en saanut aikaiseksi.
Nykyään suosikkibändejäni ovat mm. Dark Tranquillity, Opeth, My Dying Bride, Anathema ja Katatonia.
Jokaisella on tietysti oma makunsa, mutta sitä toivosin, ettei anneta kenenkään ulkopuolisen auktoriteetin päättää mikä on sopivaa ja mikä ei. Eiköhän me täysivaltaisia aikuisia olla, vai mitä?
"Nykyään suosikkibändejäni ovat mm. Dark Tranquillity, Opeth, My Dying Bride, Anathema ja Katatonia."
-Noista Opeth ja Katatonia ovat minulle tuoreita löytöjä ja diggaan kyllä molemmista. Nuo muut täytyy tsekata paremmalla ajalla.
Tattis vinkeistä=)