Olen tuntenut erään miespuolisen henkilön läheisteni kautta monien vuosien ajan. Nähdessämme joskus on sitä normaalia "hei, mitäs sinulle kuuluu" keskustelua.
Olen välillä ollut hänestä kiinnostunut, mutta en kuitenkaan ole koskaan ottanut asiaa puheeksi.
Jonkin aikaa sitten taas tavattiin ja tunsin ilmassa olevan jotakin.. Joidenkin päivien kuluttua hän otti minuun yhteyttä viestillä (kummallakaan ei ole ollut toisen numeroa). Nyt ollaan oltu noin kuukauden ajan yhteydessä viestein ja mailein. Olemme keskustelleet melko syvällisistä asioista, arvoistamme, haaveistamme ym..
Olisin halukas tapaamaan hänet, mutta kun kysyin, nähtäisiinkö tiettynä päivänä, häneltä tuli kieltävä vastaus. Ei ole kuulema vielä valmis tapaamaan. Aluksi hiukan hämmästyin ja pelkäsin menettäväni heti alussa kaiken, mutta kuitenkin ollaan oltu tämän jälkeen yhä yhteydessä.
En ole asiaa viitsinyt ottaa puheeksi kun sain kuvan, että hän meni ehkä hiukan paniikkiin, kun kysyin tapaamisesta. Olen kuullut yhdestä suhteesta, joka hänellä oli nuorempana. Olivat yhteydessä joitakin kuukausia viestein, mutta eivät koskaan tavanneet, liekö siinä useiden satojen kilometrien välimatka, tiedä sitä.
En ole tottunut tälläiseen. Aikaisemmat suhteeni ovat alkaneet nopeasti. En pystynyt heidän kanssa keskustelemaan tärkeistä asioista, jonka takia suhteet ovatkin päättyneet melko lyhyeen. Tämän henkilön kohdalla asia on erilainen. Pystyn kertomaan hänelle melkein kaikesta. Välitän hänestä ja todella haluaisin että tästä kehkeytyisi jotain enemmänkin. Ja nyt mietinkin, että miten tästä eteenpäin jatkan. En kuitenkaan jaksaisi odottaa toista kuukautta jos sitten vaikka tapaisimme. En haluaisi olla liian päällekäyvä, jos toisella esim on sitoutumispelkoa tms. Vai olenko vain liian hätiköivä?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai edes pientä neuvoa auttaa miten kannattaisi tästä edetä?
Olen välillä ollut hänestä kiinnostunut, mutta en kuitenkaan ole koskaan ottanut asiaa puheeksi.
Jonkin aikaa sitten taas tavattiin ja tunsin ilmassa olevan jotakin.. Joidenkin päivien kuluttua hän otti minuun yhteyttä viestillä (kummallakaan ei ole ollut toisen numeroa). Nyt ollaan oltu noin kuukauden ajan yhteydessä viestein ja mailein. Olemme keskustelleet melko syvällisistä asioista, arvoistamme, haaveistamme ym..
Olisin halukas tapaamaan hänet, mutta kun kysyin, nähtäisiinkö tiettynä päivänä, häneltä tuli kieltävä vastaus. Ei ole kuulema vielä valmis tapaamaan. Aluksi hiukan hämmästyin ja pelkäsin menettäväni heti alussa kaiken, mutta kuitenkin ollaan oltu tämän jälkeen yhä yhteydessä.
En ole asiaa viitsinyt ottaa puheeksi kun sain kuvan, että hän meni ehkä hiukan paniikkiin, kun kysyin tapaamisesta. Olen kuullut yhdestä suhteesta, joka hänellä oli nuorempana. Olivat yhteydessä joitakin kuukausia viestein, mutta eivät koskaan tavanneet, liekö siinä useiden satojen kilometrien välimatka, tiedä sitä.
En ole tottunut tälläiseen. Aikaisemmat suhteeni ovat alkaneet nopeasti. En pystynyt heidän kanssa keskustelemaan tärkeistä asioista, jonka takia suhteet ovatkin päättyneet melko lyhyeen. Tämän henkilön kohdalla asia on erilainen. Pystyn kertomaan hänelle melkein kaikesta. Välitän hänestä ja todella haluaisin että tästä kehkeytyisi jotain enemmänkin. Ja nyt mietinkin, että miten tästä eteenpäin jatkan. En kuitenkaan jaksaisi odottaa toista kuukautta jos sitten vaikka tapaisimme. En haluaisi olla liian päällekäyvä, jos toisella esim on sitoutumispelkoa tms. Vai olenko vain liian hätiköivä?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai edes pientä neuvoa auttaa miten kannattaisi tästä edetä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No tiesit varmaan millaisia vastauksia tänne alkaa tulla. Älä nyt hyvä ihminen kuukaudella tai kahdella pilaa sitä mikä voi kestää parhaimmillaan "lopun elämäsi" =)!
Minä olen viestitellyt pelkästään 3kk, soitellut harvakseltaan, tavannut, ja senkin jälkeen mies vielä mietti (meni paniikkiin=). Paniikkiin positiiviessa mielessä, kertonut nyt jälkeenpäin. Oli kokemattomampi kuin minä, ja ujompi. Ei osannut käsitellä sitä tunnetta, että ihastui niin nopeasti ja helposti, ja oli luullut minusta jotain muuta negatiivista.
Tällä hetkellä suunnittelemme muuttoa yhteen, ja näistä alun kommelluksista voi puhua. Tällä hetkellä älä sinä skitsoile, vaan ODOTA! Ei maailma niitä oikeita väärällään pullistele=).
Keksi jotain ajanvietettä, älä vaan tuijota puhelinta, tai sitä että vahingossa törmäätte. Ja kun kontaktia tulee, osoita lempeästi ajatuksesi, älä ahdistele, perustele, kerro tunteistasi jne. Sitten se vasta panikoi, ja näet ne perävalot vikan kerran. Parhaassa tapauksessa hän on prosessoinut asian samalle tasolle kuin sinä nyt, ja se on sitten aika hienoa=)
Asioilla on tapana järjestyä=)
Kiitos!
Totta on koko kirjoituksesi. Jään tässä odottelemaan. :)
Onnea hyvin edenneelle suhteellenne :)