tapasimme puolitoista vuotta sitten chatissa täällä ja heti välillämme kipinöi.
olimme vielä silloin avoliitossa kummatkin.
puolen vuoden päästä tästä hän ottaa minuun postilla yhteyttä että on eronnut kuten minäkin.
olemme nyt "seurustelleet" 7 kk.
asumme 400 km päästä toisistamme.
kummallakin lapsia.
kumpikin tykkää toisesta mutta yhdessä asuminen vaatisi sen hypyn toiselta.
vielä ei kumpikaan ole siihen valmis.
kuinka kauan sitä jaksaa odottaa ja kestää tätä kaukosuhdetta.
vai onko parempi vaan luovuttaa ja lyödä hanskat tiskiin ja todeta ettei tämä onnistu.
kuitenkin minä rakastan häntä enkä haluaisi hänesta luopua
olimme vielä silloin avoliitossa kummatkin.
puolen vuoden päästä tästä hän ottaa minuun postilla yhteyttä että on eronnut kuten minäkin.
olemme nyt "seurustelleet" 7 kk.
asumme 400 km päästä toisistamme.
kummallakin lapsia.
kumpikin tykkää toisesta mutta yhdessä asuminen vaatisi sen hypyn toiselta.
vielä ei kumpikaan ole siihen valmis.
kuinka kauan sitä jaksaa odottaa ja kestää tätä kaukosuhdetta.
vai onko parempi vaan luovuttaa ja lyödä hanskat tiskiin ja todeta ettei tämä onnistu.
kuitenkin minä rakastan häntä enkä haluaisi hänesta luopua
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaksi vuottaa sahasimme eestaas, tapasimme noin kerran tai kaksi kuussa. Loma-aikaan olimme sitten pitempään yhdessä.
Koska molemmilla oli sen verran pieni asunto, että toisen luo muuttaminen ei olisi ollut koskaan mahdollista, teimme radikaalit ratkaisut. Kumpikin tahollamme pistimme asunnot myyntiin ja ostimme "puolesta välistä" sopivan kokoisen omakotitalon.
Ratkaisu on tuntunut oikein toimivalta, myös lasten näkökulmasta. Jos olisimme majoittuneet jomman kumman luokse pysyvästi, olisi lapsilla saattanut tulla kinaa enemmän, kun tupataan toisen reviirille.
Nyt jokainen on samoissa lähtökuopissa, kaikilla kylliksi tilaa ja omat huoneet.
hyvin ajateltu ratkaisu:)