Täällä on ollut nyt niin paljon keskustelua yh-äideistä, että olisi mielenkiintoista kuunnella miten ajattelevat näiden lasten isät! Tai siis että ajattelevatko he?
Yh-äitien lasten isiä täällä?
SaNainen
211911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Elikä ajattelen näin, että olen mies, joten minulla ei oleteta olevan myöskään minkäänlaisia tunteita. Ajattelen, että eksäni on k-pää, enkä tyydy miksikään viikonloppuisäksi, koska rakastan lapsiani aivan yhtä paljon kuin hänkin. Jos hän vaati eroa, niin olisi voinut itse lähteä, ja ottaa lapset viikonlopuksi luoksensa.
Paljon naista syrjitään tässä yhteiskunnassa, esimerkiksi palkkauksessa, mutta asia on myös näin, että jotkut yh-äidit ovat todellisia feministik-päitä.
Ajattelen siis, että olen mies ja isä, minulla on tunteet ja olen ihmisenä aivan yhtä arvokas kuin ex-vaimonikin. Miksi minua siis kohdellaan varaisänä, jolle voi aina lykätä lapset silloin, kun vaimolla on jotain menoa, mutta kun minä en ole tuolloin siihen varautunut, kun ex-vaimo on tehnyt aivan selväksi, että lapset ovat minun luonani vain viikonloput.
"Nauti nyt niitten lastes seurasta, kun oot aina kinuamassa niitä luokses..." Arvatkaa, annanko kuitenkaan eksälleni sitä tyydytystä, että hän näkisi ärtymykseni? Minua ei todellisuudessa haittaa yhtään se, että lapset tulevat luokseni milloin tahansa. Ongelma on se katkeroitunut wanna-be yh.
järjestelyyn?
tapaamiset hyvin. Vaadi sinäkin tapaamisoikeussopimus. Se on tehtävä, jos haluat. Kannattaa, silloin on aina tarkkaan selvillä, milloin saat lapsesi luoksesi. Voit vaatia vaikkapa joka toinen viikko, jos se lasten koulunkäynnin kannalta vaan käy. Tai siihen asti, kunnes lapset menevät kouluun. Ota selvää olikeuksistasi.
Kun aikaa kuluu, särmätkin pyöristyvät. Nykyään exän kanssa voi jopa keskustella. Sillä on menoja, se kysyy katsoisinko lapsia. Jos mulla on menoja kun pitäis olla lasten kanssa, sekin saattaa joustaa.
Älä heittäydy reppanaksi! Monta eronnutta miestä on jotenkin tottuneet siihen, että nainen hoitaa kaiken. Sitten kun ero tulee, omia asioita ei osatakaan enää hoitaa! Näin ihan rehellisesti miehen silmin, täytyy ottaa vastuu itselle! Meillä ei ole, eikä kuulu olla oikeuksia, vaan ne oikeudet ovat lapsilla. Aikuisilla on vaan vastuu.
kuin exäni kynästä (näppiksistä)
Mutta et varmaankaan ole hän, kun et maininnut että päädyimme eroon, koska sinulla oli toinen ja alkoholin käyttösi aiheutti ongelmia perheessämme.... joten eri mies kyseessä.
Tiedätkö kuka kärsii tuosta vallan käytöstäsi, ettet katso lapsia, kun exälläsi olisi jotain menoa (exät järjestävät asiat muulla tavoin ,kun lasten isä ei hoida osuuttaan). Minun exäni ei pidä lapsia edes viikonloppuisin...vain hyvin satunnaisesti...
Lapsen pettymys kerta toisensa jälkeen, kun hän olisi halunnut mennä isänsä luokse, jättää jäljen lapseen.... Ne jäljet ovat hänessä koko hänen elämänsä. Vaikka isä alkaisi myöhemmin ymmärtää asiaa, ei välit voi tulla niin lämpimiksi, kuin jos olisit ollut isä heille jo lapsena...
Isot puheet eivät riitä. Ne eivät korvaa läheisyyttä.
Itse olen hyväksynyt asian... ex ei ota mtn vastuuta lapsistaan, joten asiat on järjestetty muuten ja elämä jatkuu :)
Mutta ottaisitko sinä Yh'n kumppaniksi... kuten alkuperäinen kysyi?
Onko teillä yhtä suuri miinus naiselle se, että tällä on lapsi, kuten täällä tuntuu kaikille miehille (paisti Hossille) olevan? Oletteko mustasukkaisia ex:ienne uusista miehistä?
" täällä tuntuu kaikille miehille (paisti Hossille) olevan? "
?
Muuttuuko kysymäni asia siitä, mikä on henkilökohtainen suhtautumiseni miehiin?
mielessä, että sinulla on ennakko-oletuksia miehistä ( kukaan muu ei huoli yh-äitiä kuin yksi mies), joten miesten täytyy todistella sinulle päinvastaista. Ajanhukkaa sanon minä.
ja siitä yhdestäkin (Hossista) oli tehty jo paistia ;)
juuri muunlaisia kommentteja nähnyt (paitsi Hossin kommentti toisessa keskustelussa), siksi kyselen onko muunlaisia näkökantoja, esim. mitä miehet, joilla on lapsia ajattelevat naisista, jotka ovat samassa tilanteessa?
Ihan vain keskusteluna aihe kiinnostaa,ja jos se sinua lohduttaa niin en ole yh-äiti -enkä isä :D
Lapsettomat sinkut todellakin on täällä pääosin olleet äänessä ja sitä mieltä, että yh-äidit ei kiinnosta. Joten mustakin olisi hauska saada kommentteja "lapsellisilta" sinkkumiehiltä ilman mitään todisteluja.
Pari isää oli tähän vastaillut, mutta koskien lähinnä vaan sitä omaa ex & lapsi -kuviotaan.
Vaikkei minulla lapsia olekaan, katson oikeudekseni vastata tähän.
Minulle ainakaan (ja käsittääkseni monelle muullekaan) se ei ole minkäänlainen miinus, jos naisella on lapsi entuudestaan. Totesin vain aikaisemmassa keskustelussa, että se tekee asiat monimutkaisemmiksi.
Anteeksi, unohdin sut, kultaseni.
Olet oikeassa, parisuhteet on muutenkin hankalia, saati sitten jos siinä on mukana muitakin osapuolia (lapset ja exät)!
anteeksi, höpsö.
Nämä yh-keskustelut ovat kiinnostavia, sillä yksinhuoltajuuteen tuntuu liittyvän niin paljon epärationaalisia asioita, että on mielenkiintoista kuulla (tai tässä tapauksessa lukea) ihmisten mielipiteitä.
myös yh-äidin kannalta asiat monimutkaisemmiksi, mutta lapset kasvaa ja asiat muuttuu ja Yh'ouskin loppuu joskus....
Heh, sä olet niitä isiä huudellut jo pariin otteeseen eikä niitä tunnu löytyvän, niin että pitäisiköhän jokaisen yh-äidin lapsen synttäreitä ruveta juhlimaan kuusen ja kinkun kanssa.
Ei kun oikeesti: mä kyllä näen mörköjä tuossakin kuviossa, että asutaan kimpassa ja omat biologiset lapset on pääasiassa muualla ja toisen lapset siinä silmien alla koko ajan. Eli sillä tavalla tasa-arvoinen järjestely, että molemmat on lähivanhempia (tai sitten etävanhempia) voisi olla sopivin. Siis teoriassa.
kun on ollut niin yh-äitejä halveksiva ilmapiiri, että kai niillä lapsilla isätkin on. Ovatko miehet kokeneet ongelmaksi sellaista, että naiset eivät halua tutustua kuultuaan, että heillä on lapsia?
Ja toisaalta koska omien lapsiensa äiti on yh, niin olisiko heillä enemmänn ymmärrystä toisille yh-äideille, vai korostuuko siinä vain lisää se ongelma -kuten sanoit- että omat on muualla ja itse asuisi vieraiden lasten kanssa?
Usein kuulee sanottavan, että kun saa omia lapsia, osaa suhtautua paremmin muidenkin lapsiin? Liekö noin?
että naisia halveksitaan jos ovat yksinhuoltajia. Tiedättekö, miksi minä olisin yh? Siksi että olen sietänyt tuota sairasta väkivaltaista alkoholistimiestä vuosikaudet. Enkä saa hänestä edes eroa. Uhkailee vaan että etsii minut käsiinsä ja sitten vasta saan kuulemma tietää mitä pelko on.
Aika hienoa. Ja sitten saisin vielä paskaa niskaani sen tähden että tuollaisesta siasta olisin päässyt eroon. ja minun erohalunikin ovat kuulemma vain sitä että haluan vierasta munaa ja miestä. NO jaa, ehkä sitten haluankin, mutta eikö se ole ihmiselle ihan normaalia? Kun tässä suhteessa en pysty haluamaan yhtään mitään :(, niin surullista mutta totta, ja pelkkää panemista en halua kun en kerran tunne mitään.
tuota keskustelua käytiin jo tuolla alempana.
Tässä olisikin tarkoitus saada vähän toista näkökantaa.
Tosin sinä kyllä osoitat omalla kommentillasi, millainen määrä aggressiivisuutta ja katkeruutta voi olla vastassa kun tutustuu yh-äitiin.
Valtaosa täällä tai oikeassa maailmassa ei halveksi yksinhuoltajia. Enkä ole lukenut että täällä kukaan käskisi pysymään väkivaltaisessa suhteessa. Mua ainakin ärsyttää, jos joku lapsi joutuu kasvamaan väkivallan keskellä, vaikka toinen vanhemmista pystyisi tarjoamaan paremmankin ympäristön.
Sun pitää nyt vaan ottaa vastuu omasta elämästäsi.
Samaa kokenut toisinpäin. Itselläni lapset joka toisen viikon (useampia vuosia jo) ja tämä karkoittanut tehokkaasti muutamia naiskandidaatteja.
Kyseessä ikäisiäni (kolmevitosia) sinkkunaisia, jotka pahasti yleistäen hieman säälittävä ryhmä, kun edelleen odottavat sitä unelmiensa prinssiä (rahaa, näköä, eikä ainakaan lapsia). No, oma katkeruus paistaa vähän läpi; samanikäiset lapsettomat äijät varmaan ihan yhtä säälittäviä.
Eli muihin kuin ikäisiini yh-äiteihin en enää vilkaisekaan (ainakaa vakavammassa mielessä). Yh-äidit selvästi tasapainoisempia, aikuisempia ja kokeneempia kuin samanikäiset sinkut. Pahimpia sitten tietysti ne joskus suorasukaisesti kimppuun käyvät onnettomassa liitossa elävät, mutta mihinkään radikaaleihin ratkaisuihin kykenemättömät aviovaimot.