Mitenkä

Olettepa aika pahassa tilanteessa. Olen itse ollut salasuhteessa, jossa kumpikin oli naimisissa. Itse erosin siinä vaiheessa, kun tajusin, etten voi enää katsoa puolisoani silmiin enkä halua aiheuttaa lisätuskaa. Toinen osapuoli ei heti eronnut, vaan systemaattisesti valehteli vaimolleen. Lopuksi oli jo sellainen epäilynkierre, että vaimo kävi työpaikallakin kyttäämässä miehen tekosia..Jos tunteet on voimakkaat, on vaikea niitä lopettaa väkisin. Hetken voi olla olematta tekemisissä, mutta sitten jostakin pienestä se alkaa taas. Menkää pariterapiaan vaikka seurakuntaan ja puhukaa. Nyt olemme molemmat eronneet, mutta niin paljon on valheita ja kaikkea välissä, että ei tämäkään ole helppoa.

Elä omaa elämääsi. Et voi vaikuttaa siihen mitä vaimosi tuntee tai tekee. Hän on varmasti myrskyn silmässä. Anna olla.

Sinun tehtäväsi on ainoastaan reagoida siihen mitä itse tunnet ja jaksat kestää. Jos voit, anna anteeksi. Jos et voi kestää enempää, kerro se vaimollesi.

Nyt tarvitset itse myös aikaa miettiä asioita. Jos sinulla on hyvä ystävä, avaudu hänelle ja kerro vaimollesi, että lähdet itse miettimään asioita ja sitä, mitä jaksat ottaa vastaan. Muista että sinun tuntemuksesi ovat yhtä arvokkaita kuin hänen.

Kokemuksesta sanon, että oma eheytymisesi alkaa anteeksiannosta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jaksaa kestää kaikkea. Valoa Sinulle!

huomaat helpotuksen melko nopeasti! PISTÄ PIHALLE SE! Elämäsi helpottuu......

Et voi tehdä muuta kuin aloitaa uusi onnellisempi elämä. Löydät varmaan jostain normaalin ihmisen kumppaniksesi.

Niin kyllähän me olemme jatkaneet viestittelyä/soittelua ja olemme tavanneetkin sen jälkeenkin kun olen sinulle luvannut lopettaa. Ja aion jatkaa edelleen.. Saan häneltä sitä mitä sinä et valitettavasti osannut minulle antaa.