En oiken minnekkään muuallekkaan näitä tuntemuksiani voi vuodattaa, joten samakai se on tehdä tälläiselle foorumille. Tää ei mikään ongelma ole, mutta muille taitaa olla ja varmaan tulevaisuudessa mulle ja mun naiselle.
Ollaan oltu yhessä nyt noin kuukausi. Mä oon tarkalleen 15,78 vuotta ja tyttöystävä 18,5. Se tietää sen eikä se häntä pahemmin ole haitannut. Mua se haittaa kun tunnen olevani liian nuori, kypsymätön ja tälleen, mutta tämä vaan väittää rakastavansa mua. Tiiän kyllä olevani ikästäni muutaman vuoden vanhemman näkönen ja ajatuksiltani kypsemi, mutta mitä muut on mieltä tälläsestä. Että näinkin päin kerrankin, nainen vanhempi kuin mies (poika mitenvaan ). Muille se on joku ongelma ilmeisesti kun rakkaalleni kokoajan siitä on huomauteltu.
Ois vaan kiva jos edes joku vois ilman taka-ajatuksia rohkasta ja sanoa että tämä onnistuu ja kestää pitkään. Ikäeroa on siis 2,5 vuotta.
Vielä se että eikai sitä enää huomaa sitten kun minä olen 20 ja tyttöystäväni 22,5, mutta näitten ns.teinivuosien ylipääsemiseks vois jonkinlainen rohkaisu olla paikallaan (:
kiitosta jo etukäteen jos joku tähän edes vastaa.
Ollaan oltu yhessä nyt noin kuukausi. Mä oon tarkalleen 15,78 vuotta ja tyttöystävä 18,5. Se tietää sen eikä se häntä pahemmin ole haitannut. Mua se haittaa kun tunnen olevani liian nuori, kypsymätön ja tälleen, mutta tämä vaan väittää rakastavansa mua. Tiiän kyllä olevani ikästäni muutaman vuoden vanhemman näkönen ja ajatuksiltani kypsemi, mutta mitä muut on mieltä tälläsestä. Että näinkin päin kerrankin, nainen vanhempi kuin mies (poika mitenvaan ). Muille se on joku ongelma ilmeisesti kun rakkaalleni kokoajan siitä on huomauteltu.
Ois vaan kiva jos edes joku vois ilman taka-ajatuksia rohkasta ja sanoa että tämä onnistuu ja kestää pitkään. Ikäeroa on siis 2,5 vuotta.
Vielä se että eikai sitä enää huomaa sitten kun minä olen 20 ja tyttöystäväni 22,5, mutta näitten ns.teinivuosien ylipääsemiseks vois jonkinlainen rohkaisu olla paikallaan (:
kiitosta jo etukäteen jos joku tähän edes vastaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarkoitan, että ihmisten on yleisestikin ottaen kovin vaikea hyväksyä mitään erilaista ja massasta poikkeavaa. 2,5 vuoden ikäero ei ole paljon. Ja vielä kun muutama vuosi menee, niin se ei ole mitään. Ikä on numero, se ei kerro ihmisestä yhtikäs mitään. Paljon tärkeämpää on jos koette olevanne toisillenne sopivat ja silleen samalla aaltopituudella. Mä rakastuin mua 8 vuotta nuorempaan poikaan (itse nyt 29v). Olisin ollut vaikka mihin valmis tän ihmisen kanssa, että ei niillä vuosilla oikeasti ole merkitystä. Poika ei sitten kuitenkaan ollut valmis vakavampaan ja juttu loppui. Mutta teidän tapauksessa uskon, että teillä on mahdollisuudet vaikka mihin. Tsemppiä!!
onnellinen ja sinulla on hyvä olla hänen kanssaan , eikö ? ... ymmärrän silti , että joistakin ihmisistä se voi tuntua " oudolta " , koska sinähän olet vielä yläasteella ... pitää muistaa , etteivät hekään ehkä sitä pahuuttaan tee ... ehkä he miettivät , että olet vielä kuitenkin nuori ja nuoruutta ei pitäisi jättää elämättäkään , vaikka sitoutuisikin . Nuorihan sinä vielä kieltämättä olet loppuiäksesi sitoutumaan :) ( en sano sitä ollenkaan pahalla ) ... jokaisella on kuitenkin oma halu ja tahto , itse teet päätöksen . Te olette vielä molemmat nuoria ... vaikka olette yhdessä , niin menkää ... katselkaa maailmaa , kokekaa yhdessä ... älkää jumiutuko sinne neljän seinän sisälle ja alkako vielä perhettä perustamaan , sen kerkiää myöhemminkin .
Ikäeronne ei tunnu enää muutaman vuoden päästä missään ... se on kuitenkin niin pieni . Ajatteles , minulla ja elämänkumppanillani on 30 vuotta ikäeroa ja silti meillä menee aivan loistavasti ...
Vastaan kyllä mielelläni , jos sinua askarruttaa jokin muukin asia ...
nim. runsas kolmikymppinen nainen
Minulla ja poikaystävälläni on myös 2,5 vuotta ikäeroa. Aloimme seurustelemaan, kun hän oli 15. Nyt yhteiseloa reilu neljä vuotta takana ja vuoden päästä menemme naimisiin. Alussa kaverit hieman ihmettelivät, kun haksahdin nuorempaan, mutta eipä tuota kukaan enää oikein huomaa..
Juu kiitosta, loistavaa että jokku ees suvaitsee ja ymmärtää.
Ei me nyt vielä siis perhettä perustamassa olla. eikä jumituta, mutta ohan se tosiaan aika hankala asia, että mä tosiaankin yläastetta viimestä vuotta käyn. "Jäykkä yhteiskunta" onkin oikeastaan aika loistavasti sanottu. Kiitos vastauksista ja etenki mölkky tuo rohkas tosi paljon (:
Mutta kyllä sen tietää että kovasti pitää taistella että tää kestää, sitä eniten kummatki haluaa.
Tää ikäero homma ei sille oo mikään ongelma. Mutta
kai se on ihan ymmärrettävää ettei. Todennäkösesti nää tuntemukset johtuu vaan siitä että ei usko itteen riittävästi. Kun uskoo itseensä kaikki on loistavasti, kaikkien pitäs.
Vielä sen verran, että ongelmiakin voipi tulla. Itselleni ainakin oli hel*tin vaikeata katsoa poikaystäväni murrosikää vierestä. Kasvunaika satutti minuakin. Itsellänikin oli tietysti vielä kasvu kesken, mutta minulla se tapahtui hiukan näkymättömämmin. Luja tahto auttoi molempia eteenpäin, vaikka välillä jo mietittiin eroakin. Kasvoimme kuitenkin myös yhdessä tässä suhteessa, ja tajusimme, että tämä on sitä mitä elämältämme haluamme.
Joten muistakaa, että teillä molemmilla on vielä murrosikä, mikä voi aiheuttaa yhteentörmäyksiä teillekin. Jos kuitenkin tosissanne tahdotte olla yhdessä, selviätte murrosiänkin yli.
Itse aloin myös seurustelemaan 18-vuotiaana, poika oli 16-vuotias. Alussa sitä ihmeteltiin, ajatelin antaa kateellisten supista. Olimme yhdessä 13-vuotta. Nyt jo eronneet, mutta taisi olla se elämäni rakkaus....
Juteltiinkin tästä eilen. Pitkään juteltiinkin ja tultiin siihen tulokseen, että kun ihminen tosiaan rakastaa toista ei sille ole mitään estettä. (:
kateellisia on tosiaan liikenteessä, kummasti noita tyttöystävän kanssa samaa ikäluokkaa olevia.
tuo ole mikään paha, mulla ja mun miehellä on 10-vuotta ikäeroa. ja en osaa edes kuvitella miten paljon hänelle siitä sanottiin. mutta kun tulin täysi-ikäiseksi tuossa jokunen vuosi sitten, niin huomauttelu loppui siihen paikkaa. nykyään "kuulun" porukkaan.
ei siitä kannata välittää..
voimia teille.
ei oo paha (:;