Paljon kiitoksia, tästä palstasta, luen ja olen hyvin kiitollinen.
Poikani on valinnut todella hyvän naisen ja he kasvattavat toisiaan monissa yhteiselämän asioissa.
Mitäs, jos Miniäni olisi halunnut satujen prinssin, joka olisi taistellut ruusutarhan piikikkäät Ruusut leikkokukiksi?
Ei todellakaan.
Yksi vakava keskustelu meillä on ollut.
Toin esiin mielipiteeni:
Olette molemmat elämänne alussa 24 ja 25 vuotiaista.
Elämän tässä vaiheessa, ette ole kohdannut vielä kaikkia riemuja, ettekä kaikkia suruja.
Teillä on täysin erilainen tausta ja kummallakin oma käsitys/toiveet tulevasta yhteiselämästä.
Kasvu tarkoittaa sitä, että yhdessä kartoitetaan asioita ja sovitaan kummallekin sopivat tavat, teot ja päämäärät.
Olisi suuri virhe olettaa toisen tietävän toiveitaan tai päämääriään ilman keskustelua eli asian julkituontia.
Avoliito, on myös päätös elää yhdessä, siinä kumpikaan ei voi sanella tahtoaan.
Toisen kunnioitus on sitä, että huomioi toisen toiveet ja halut, yhteisen kodin olotilasta ja toimivuudesta.
Kotityöt ovat kummankin velvollisuus, vaikka toinen on pölyallerginen, se ei tarkoita velvollisuutta tai ainoana, tekoja pölyhaitan poistamiseksi.
Jakakaa kotityöt tai tehkää vuoroja, toista ihmistä ei tähän maailmaan ole syntynyt siksi, että siivoaa Sinun jälkesi/olotilasi tai passaa Sinua.
On varmasti asioita joita toinen teistä osaa ja toinen taas sitten ei.
Opettakaa toisianne.
Varmasti kummallekin löytyy toimi/työ, joka on mukavampi.
Sopikaa keskenänne miten jaatte työt tasapuolisesti ja mahdollisemman miellyttävästi kummankin taipumusten mukaan.
Koti ei pysy kunnossa ilman jatkuvaa järjestämistä, kun tavarat ovat paikoillaan, jotka yhdessä sovitte, on pintasiivous helpompaa ja hauskempaa.
Nyt saan vain iloita.
Nuorten koti on siisti ja pudas. Kummallakin on oma vastuualue ja pinnaamista ei ole.
Heidän yhteiselämässään on, myös näkyvää ja osoitettua kiintymystä hellyyttä ja rakkautta.
"Ihmiset jotka näkevät asiat oikeina ja väärinä, ovat oikeita ja vääriä ihmisiä."
Kumpikaan ei ole väärässä, eikä oikeassa, vaikka joskus salamoi.
Kunnioitan Miniää hänen kyvystään ja halustaan opastaa kasvattaa ja ohjata poikaani.
"Mitä tapahtuu reiälle, kun juusto on syöty?"
Suhde on nyt seitsemän vuotta kestänyt ja näkyy parantuvan kokoajan, siis eipä pohjaa vain/ainoastaan seksiin.
"Lapsen koti on vanhempien välisessä rakkaudessa."
Pojanpojallani on lämmin välittävä ja elämään ohjaava koti.
Näen sen, kun Miniä katsoo poikaani, kun poikani kietoo käsivartensa Miniän ympäri.
Pienet suukkoset/kosketukset, joita vanhemmat vaihtavat ihan arkitilanteissa ohimennen.
Voiko yksikään äiti toivoa lapselleen/lapsenlapselleen enempää?
Poikani on valinnut todella hyvän naisen ja he kasvattavat toisiaan monissa yhteiselämän asioissa.
Mitäs, jos Miniäni olisi halunnut satujen prinssin, joka olisi taistellut ruusutarhan piikikkäät Ruusut leikkokukiksi?
Ei todellakaan.
Yksi vakava keskustelu meillä on ollut.
Toin esiin mielipiteeni:
Olette molemmat elämänne alussa 24 ja 25 vuotiaista.
Elämän tässä vaiheessa, ette ole kohdannut vielä kaikkia riemuja, ettekä kaikkia suruja.
Teillä on täysin erilainen tausta ja kummallakin oma käsitys/toiveet tulevasta yhteiselämästä.
Kasvu tarkoittaa sitä, että yhdessä kartoitetaan asioita ja sovitaan kummallekin sopivat tavat, teot ja päämäärät.
Olisi suuri virhe olettaa toisen tietävän toiveitaan tai päämääriään ilman keskustelua eli asian julkituontia.
Avoliito, on myös päätös elää yhdessä, siinä kumpikaan ei voi sanella tahtoaan.
Toisen kunnioitus on sitä, että huomioi toisen toiveet ja halut, yhteisen kodin olotilasta ja toimivuudesta.
Kotityöt ovat kummankin velvollisuus, vaikka toinen on pölyallerginen, se ei tarkoita velvollisuutta tai ainoana, tekoja pölyhaitan poistamiseksi.
Jakakaa kotityöt tai tehkää vuoroja, toista ihmistä ei tähän maailmaan ole syntynyt siksi, että siivoaa Sinun jälkesi/olotilasi tai passaa Sinua.
On varmasti asioita joita toinen teistä osaa ja toinen taas sitten ei.
Opettakaa toisianne.
Varmasti kummallekin löytyy toimi/työ, joka on mukavampi.
Sopikaa keskenänne miten jaatte työt tasapuolisesti ja mahdollisemman miellyttävästi kummankin taipumusten mukaan.
Koti ei pysy kunnossa ilman jatkuvaa järjestämistä, kun tavarat ovat paikoillaan, jotka yhdessä sovitte, on pintasiivous helpompaa ja hauskempaa.
Nyt saan vain iloita.
Nuorten koti on siisti ja pudas. Kummallakin on oma vastuualue ja pinnaamista ei ole.
Heidän yhteiselämässään on, myös näkyvää ja osoitettua kiintymystä hellyyttä ja rakkautta.
"Ihmiset jotka näkevät asiat oikeina ja väärinä, ovat oikeita ja vääriä ihmisiä."
Kumpikaan ei ole väärässä, eikä oikeassa, vaikka joskus salamoi.
Kunnioitan Miniää hänen kyvystään ja halustaan opastaa kasvattaa ja ohjata poikaani.
"Mitä tapahtuu reiälle, kun juusto on syöty?"
Suhde on nyt seitsemän vuotta kestänyt ja näkyy parantuvan kokoajan, siis eipä pohjaa vain/ainoastaan seksiin.
"Lapsen koti on vanhempien välisessä rakkaudessa."
Pojanpojallani on lämmin välittävä ja elämään ohjaava koti.
Näen sen, kun Miniä katsoo poikaani, kun poikani kietoo käsivartensa Miniän ympäri.
Pienet suukkoset/kosketukset, joita vanhemmat vaihtavat ihan arkitilanteissa ohimennen.
Voiko yksikään äiti toivoa lapselleen/lapsenlapselleen enempää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja toivon samalla salaa että olisit minun anoppini, tai että anoppini olisi sellainen kuin sinä.
Itsellä ei käynyt hyvä tuuri vaan anoppi kiusasi meitä pitkään, nyt on pari kuukautta ollut hiljaista kun mieheni teki jälleen kerran selväksi äidilleen että lopettaa kiusaamisen,soittelun,törkykirjeet ja työnantajalle soittelun.
Olemme keski-ikäisiä.
Sinä et ole sellainen ja onnellinen se perhe joka saa anopikseen kaltaisesi.Mekin olemme onnellisia,ihan todella, onnellisia ilman anoppia!
"Saatuna, annettuna, kaunista kaikki rakkaus...
Onnekkaita ne, jotka sitä herättävät; mutta suurin
onnellisuus niillä, ketkä sitä eniten tuntevat."
- P. Shelley
Nämä täällä "purkautuvat" Miniät ovat tunneköyhiä, eikä ymmärrys riitä siihen, että tunteet ovat jokaisen omia ja myös erilaisia.
Äidin ja lapsen suhde kehittyy iän myötä, mutta puolisoiden välinen saattaa pahimmassa tapauksessa jumiutua kaavaan.
Riitelykaava, jossa puolisen vanhemmat kolmion kulmana, on tuttu varmasti hyvin monesta keskustelusta.
"Muuttaa voi vain itseään."
Kyllä minä, Mutta....
Alkuperäisen kirjoittajan viestistä sain käsityksen, että otat kunnian poikasi ja tämän vaimon avioliiton onnistumisesta. Pidit luennon, ja sitten tsadam, lopputuloksena ymmärtäväinen miniä ja vielä upeampi poika. Enpä haluaisi anoppia, joka kirjoittaa kuin ihmeidentekijä. Kyllä poikasi ja tämän vaimoa rakentavat itse avioliittoa, sinun neuvojasi ei avioliiton rakentamiseen kaivata.
Vaikka puhuisit ja puhuisit kuinka paljon, sinä et saa poikaasi ja tämän vaimoa rakastamaan toisia yhtään enempää. Tähän pystyvät vain nämä kaksi.
Poikasi sydämeen mahtuu vain yksi ämmä, ja se ET ole sinä.
pojan elämän tärkein nainen on äiti. Naisia kun tulee ja menee mutta suku senkun pysyy.
KIEROUTUNUT mieli
Kateus vie kalatkin merestä.
Sääli, niin se on, kaada vaan itsellesi ;D
Taidat olla tosi kade.
keskustelu käytii seitsemän vuotta sitten.
Onnea vastuulista nuorista.
Minä olen ymmärtänyt samoin, täällä kirjoittavat miniät, kokevat tunnetyhjiötä.
Seurauksena pettymys ja ainoana ymmärryksenään,
= syy on nyverö miehen, sen äidin pojan ja anopin.
Lainausta tunteiden puute=
"Saatuna, annettuna, kaunista kaikki rakkaus...
Onnekkaita ne, jotka sitä herättävät"
mikä pettymys en olekaan satujen prinsessa. Missä on kaikki se onni ja rakkaus jonka piti "pim!" muuttaa elämäni Onnelaksi
Lainaus tunteiden puute=
"mutta suurin onnellisuus niillä, ketkä sitä eniten tuntevat."
Onni on ihmisen oma, sitä ei myydä toreilla eikä turuilla. Nyveröpuoliso ei luonnut Ruusutarhaa ja elämä on yhä entisenlaista, ikävää anopin syy.
Lainaus tunteiden puute=
"Äidin ja lapsen suhde kehittyy iän myötä, mutta puolisoiden välinen saattaa pahimmassa tapauksessa jumiutua kaavaan.
Riitelykaava, jossa puolison vanhemmat kolmion kulmana, on tuttu varmasti hyvin monesta keskustelusta.
"Muuttaa voi vain itseään."
Kyllä minä, Mutta...."
On se hirveää, kun nuo muut (mies ja äitinsä) rakastavat, ymmärtävät, tukevat ja neuvovat toisiaan.
Miksi Miniä ei ole ymmärretty rakastettu ja jumalainen?
"Pettyä voi vain itseensä" ennakko odotus ja asenne, muurina muuhun yhteisöön ja tulos täällä luettavissa.