Mies rakastui työkaveriinsa, joka vietteli häntä ilmeisesti useampaan kertaan. Kaikki paljastui rakkauskirjeen kautta, mikä oli jäänyt lojumaan sängylle muiden paperien sekaan. Löysin sen siivotessa, ja luin. Luulin että se oli minulle, mutta nopeasti kävi ilmi ettei ole.
Kirjeessä hän kehui naista henkeäsalpaavan kauniiksi, kertoi tuntevansa olonsa mieheksi jo pelkästään nähdessään naisen.
He olivat viestitelleet toisilleen, ja tapasivat töissä. Nainen muutti työpaikkaa, paikkakuntaa ja orastava romanssi päättyi, paljastui. Se oli ihastuminen, molemmpinpuolinen kai, mikä ei johtanut sänkyyn.
Loukkaannuin siitä että mies valehteli tästä naisesta. Loukkaannuin selän takanani tapahtuvista kontakteista, vaikka eivät johtaneetkaan sänkyyn. Mutta ennenkaikkea loukkaannuin siitä että hän ei ole koskaan ylistänyt minua kuten tätä toista, eikä kertonut tuntevansa oloa mieheksi.
Joten kysyin, olenko minä se toiseksi paras, mihin tyydyt, mitä et todella halua. Mies sanoi ettei näin ole. Hän ei mennyt naisen kanssa sänkyyn, koska osaa erottaa ihastumisen ja rakastamisen. Hän sanoo rakastavansa minua. Hän sanoo että pitää minua kauniina, ja että on nauttinut seksistä.
Sanoin, että tuon perusteella minulla on yhä toiseksi paras olo, koska haluan naisena mieheni tuntevan olonsa mieheksi. Seksistäkin voi nauttia niin monilla eri tasoilla. Aloin kyseenalaistamaan suhteemme mielekkyyttä.
Olemme jatkaneet suhdetta, mutta intiimien kontaktien jälkeen mies ei lurita minulle kuten toiselle. Tunnen yhä olevani toiseksi paras. Onko kyse siitä että olen sitä, vai etten ymmärrä hänen logiikkaansa, kyselen itseltäni?
Kirjeessä hän kehui naista henkeäsalpaavan kauniiksi, kertoi tuntevansa olonsa mieheksi jo pelkästään nähdessään naisen.
He olivat viestitelleet toisilleen, ja tapasivat töissä. Nainen muutti työpaikkaa, paikkakuntaa ja orastava romanssi päättyi, paljastui. Se oli ihastuminen, molemmpinpuolinen kai, mikä ei johtanut sänkyyn.
Loukkaannuin siitä että mies valehteli tästä naisesta. Loukkaannuin selän takanani tapahtuvista kontakteista, vaikka eivät johtaneetkaan sänkyyn. Mutta ennenkaikkea loukkaannuin siitä että hän ei ole koskaan ylistänyt minua kuten tätä toista, eikä kertonut tuntevansa oloa mieheksi.
Joten kysyin, olenko minä se toiseksi paras, mihin tyydyt, mitä et todella halua. Mies sanoi ettei näin ole. Hän ei mennyt naisen kanssa sänkyyn, koska osaa erottaa ihastumisen ja rakastamisen. Hän sanoo rakastavansa minua. Hän sanoo että pitää minua kauniina, ja että on nauttinut seksistä.
Sanoin, että tuon perusteella minulla on yhä toiseksi paras olo, koska haluan naisena mieheni tuntevan olonsa mieheksi. Seksistäkin voi nauttia niin monilla eri tasoilla. Aloin kyseenalaistamaan suhteemme mielekkyyttä.
Olemme jatkaneet suhdetta, mutta intiimien kontaktien jälkeen mies ei lurita minulle kuten toiselle. Tunnen yhä olevani toiseksi paras. Onko kyse siitä että olen sitä, vai etten ymmärrä hänen logiikkaansa, kyselen itseltäni?
Vastaukset 15
Vanhimmat
että löysit kirjeen. Miehet on naisia huolimattomampia! Kuitenkin; ole ystävällinen miestäsi kohtaan. Älä pyri ainakaan kostamaan mitään - en usko, että niin tekisitkään.
Yksi tapa selvittää omia ajatuksia on lähteä yksin johonkin viikoksi tai pariksi. Pieni erilläänolo voisi jollakin tasolla olla paikallaan; selvittäisit näin omia tunteitasi.
Jonakin päivänä sinullekin voi ihastuminen tulla eteen, mutta toivotaan että miehesi suhtautuu siihen sitten samalla ymmärtäväisyydellä.
Hyvää jatkoa sinulle.. elämä jatkuu kaikesta huolimatta! :)
Mä olen vähän sitä mieltä, et ihastuessa toisesta yleensä luodaan kaunis illuusio, jota on vaikea yrittää päihittää. Mut onneks illuusio on illuusio ja päivänvalossa se latistuu enemmän tai vähemmän. Tai itse asiassa valitettavasti se latistuu! Riippuu kuvakulmasta... =)
Mitäs mä sit mietin.........................
Niin joo, mä itse ainakin ihastun helposti ja olis ihan kamalaa, jos joku - siis kumppani - sen kieltäis. Tosin en ehkä ihastumistani sille ihan älyttömästi hehkuttais muutenkaan. =) Mä haluun ihastua elämäni loppuun saakka! Mut samalla uskon, että voisin olla monenkin miehen kanssa onnellinen. Kaikissa on puolensa eikä ihmisiä voi suoraan vertailla keskenään. Mä ainakin yritän olla sen yhden mukavan kanssa kerrallaan. Jos oon onnellinen sen toisen kanssa niin sit oon onnellinen eikä mun silloin tarvi katsoa, et voisko sitä olla vielä onnellisempi vaikka tuliskin joku täydellisen oloinen vastaan. Voi vain toivoa, et toinen yrittäis samaa.
Ja vielä oon sitä mieltä, et sillä ei ole niin suurta väliä oltiinko sängyssä vai ei. Tai totta helkutis olis parempi jos ei oltais oltu! =) Enemmän kiinnostais tietää, et ajatteliko toinen tehdä sen ihastuksen eteen jotain ja jos niin mitä.
Mut ei mul oo kokemusta onneks tollasesta tilanteesta ja toivon, ettei tuliskaan. Enkä osaa edes näin kaukaa katsoessa sanoa, et mitä tekis. Niin siihen kysymykseen!! Saatat ollakin toiseksi paras, jos ajatellaan ton illuusiokehitelmän kautta. Illuusio voittaa aina! Todellisuudesta ei voi sanoa...
sille toiselle vain sen takia, etteivät he olleet vielä olleet sängyssä.
Niin, eihän ihastumiselle mitään voi. On vain surkea olo, kun mies ei minulle ole koskaan sanonut tuntevansa oloaan mieheksi. Hän sanoo että holhoan häntä liikaa, hän joutuu liikaa kuuntelemaan ongelmiani ja en kuulemma näytä halukkuuttani seksiin, en hymyile ja katso häntä kuten se toinen.
Tuntuu vaikealta muuttua tässä tilanteessa. Etenkin kun minulla on ollut miehiä, jotka ovat sanoneet tuntevansa olonsa hyvin maskuliiniseksi kanssani. En siis tiedä onko meillä vain kemiat erilaiset mieheni kanssa.
Minulle hän on ollut se "number one", ja olen tuntenut oloni naiseksi. Mutta nyt ei oikein huvita olla lähellä häntä, ja yrittää koko ajan. Sängyssä olen ollut villihkö, ottanut ¤¤ihin, sivellyt tummilla pitkillä hiuksia häntä ja rintojani jne jne (en mene sen enempää ykstyiskohtiin) yrittänyt osoittaa että haluan häntä, mutta eipä se tunnu riittävän.
Tuntuu että olisi parempi että hän olisi ollut tämän naisen kanssa sängyssä. Siitä taisi jäädä illuusio elämään, ja arki ei koskaan astunut kuvaan. Tämä nainen kuulemma katsoi häntä oikein, ja puhui tuhmia. Eli teki selväksi että haluaa seksiä.
Nainen on selkeästi sellainen että puhuu irstaita, ja minä taas olen sensuellimpi tapaus. Irstaiden puhuminen ei ole luontevaa. Haluan olla sängyssä villi ja eroottinen, mutta se on enemmän toisella tapaa kuin ilmeisesti tällä naisella.
Minusta kai tuntuu etten kelpaa sellaisena kuin olen. Tämä toinen nainen on lihavahko, mutta käyttäytyy estottomasti. Minä olen taas ujo, ja vartaloni jotain minkä jotkut miehet ovat nähneet äärimmäisen haluttavana (eli olen hoikka, mutta pyöreä oikeista kohdista).
Vartalo ei merkkaa paljoa näissä asioissa, enemmän mieheen vaikutti tuon naisen käytös. Ja nyt on alkanut riittämään, yritin näyttää että haluan häntä ja hyväksyä tuon ihastuksen, mutta näillä eväillä ei ole itsetuntoa yrittää enää mitään.
tilanteen. Jos mies on vielä sanoillaankin sinua loukannut ja olet hänen mielestään liikaa/liian vähän jotain, niin huh, huh... ehkä paikallaan olisi pidempi miettimistauko. Tarvitset nyt aikaa koota itsesi, miehelläsi taitaa olla sinuun negatiivinen vaikutus.. ei hyvässä ihmissuhteessa nujerreta toisen itsetuntoa.
että holhoat häntä liikaa? Mitä hän sillä oikein tarkoitti?
Melko ristiriitaista tuo, että muka holhoat häntä liikaa ja että hän joutuu kuuntelemaan liikaa ongelmiasi. Eikös hän silloin holhoa sinua? Mikä hänelle on liikaa?
Mielestäni se oli jo selkeästi liikaa, että hän kirjoitti rakkauskirjeen toiselle naiselle ja se, että hän kehtaa verrata sinua häneen. Onkohan miehelläsi tunne-elämä ihan kohdallaan? (sydän paikoillaan)
huonot piirteeni. Minulla on ongelmia itsetunnon kanssa, koin nuorempana hyvin pahoja tilanteita kun olin kasvamassa naiseksi. Minulla on siis huono tapa selittää hänelle tunnoistani, ongelmista.
Mutta niin hänelläkin on huonoja tapoja, eihän ole mikään täydellisyys. Silti olen tuntenut oloni naiseksi niistä hänen huonoista piirteistä huolimatta.
Hän taas sanoi, että ei ole tuntenut oloaan mieheksi (tai on, mutta harvoin) minun piirteiden takia.
Sanoin että suhteessa pitää olla tasapuolisuus. Ehdotin että minulla on myös sitten oikeus harrastaa flirttiä ja kirjeenvaihtoa ihastuksien kanssa. Hän suostui, jos hänellä on sama oikeus.
Nyt idea tuntuu haljulta. Ehkä on parempi vetäytyä omaan rauhaan miettimään mitä haluan. Olen lähdössä reissuun parin viikon päästä, ja tuntuu hyvältä että saa olla itsekseen.
Ongelmia hän on joutunut kuuntelemaan, ja liikaa. Mutta en katso holhoavani häntä, pikemmin se olen minä joka kaikessa turvaa häneen. Olen ujo, ja koin paljon pahaa nuorempana, joten haen hänestä turvaa.
jostakin ihan muusta kuin miehestä. Ehkä voisit hakea apua itsetunto-ongelmiin joltain hyvältä terapeutilta. Ei puolisoa voi käyttää terapeuttina, se on liikaa vaadittu häneltä.
liikaa vaadittu, ja hän on kärsinyt terapeutin roolista. Minä kyllä menin jo ammattiauttajalle, mutta lapsuudessa ja nuoruudessa saadut kolhut ovat niin syvällä että minun tulee helposti puhuttua kaikesta siitä mitä käyn terapiassa läpi.
Ehkä hänen olisi oikeasti pitänyt vain mennä tämän naisen kanssa. Minä en taida pystyä antamaan itsestäni naisena kuin sen mitä olen antanut, ja kun en ole saanut positiivista palautetta, niin on liian vaikeaa vain yrittää koko ajan. Ja silloin alan myös helposti "jauhamaan asioita".
Välillä on niin kipeä olla nainen, yrittää olla sitä, kun omaa ihmisyyttä ja naiseutta vastaan on lapsuudessa/nuoruudessa tehty asioita mitkä katsotaan yleisesti julmiksi, rikoksiksi.
Koin jääväni kakkoseksi tälle toiselle, ja se tuntui epäreilulta. Kai olisi parempi olla yksin, ja selvittää menneisyyden kolhut.
kertomasi perusteella vaikuta kovinkaan vakavalta. Miehesi siis haluaa jatkaa yhteydenpitoa muihin naisiin... olisiko hänkin jonkinlaisen terapian tarpeessa??
mitään. Itse tiedät parhaiten, mitä tehdä. Mutta älä ainakaan anna miehesi mollata sinua. Kenenkään ei tule sietää huonoa kohtelua!
miks ei vois olla ..sun on elettävä sen asian kanssa.
Minulla on hyvin kaunis vartalo, lähin vertauskohde ehkä JLO. Tummat pitkät hiukset, ja painoa 52 kg.
Mutta olen ujo, ja ongelmainen, itkuinen menneisyyteni takia. Mieheni on usein kehunut vartaloani, ja sanoo minua seksipommiksi ja luonnonkauniiksi, mutta hän ei ole koskaan sanonut tuntevansa oloaan mieheksi minun kanssani.
Toinen nainen taas estoton, tuhmia puhuva, rengastettu, jonka vartalo ja esiintyminen muutenkin muistuttaa ehkä Kelly Osbournea. Ja Kellyllä on kaunis hymy, tiukka tyyli.
Minä en käy miesten päälle, en puhu tuhmia. Sanoin jo aiemmin että ei vartalot mitään merkkaa, kyse on spritistä. Tuo nainen puhui tuhmia, ja mieheni sai kai siitä niin kovat kiksit, että löysi itsestään uusia puolia. Hän kehui siksi naisen maasta taivaaseen.
Minä yritän vietellä miestäni vapauttamalla hiukset, ja pukeutumalla eroottisesti, mutta tuo toinen sanoo suoraan anna kullia, mun reikä janoaa sitä. Ja minä en vain ole sellainen.
Me puhuimme tänään tästä asiasta, ja mies sanoi kirjoittaneensa kirjeen koska häntä panetti.
Minä olin opiskelumatkalla 2 kuukautta, ja silloin tämä kaikki oli alkanut. Nainen oli myös ollut hauskaa seuraa, iloluontoinen ja hymyilevä hänen mukaansa. Hän sanoi väsyneensä minun itkuihin ja ongelmiin, ei siis minuun, mutta jatkuvaan surullisuuteeni.
Mutta se kysymys, kirjoittavatko miehet rakkauskirjeitä ainoastaan sen takia että panettaa?