Mikä on vialla, kun ei vanhasta suhteesta pääse irti? Olin avioliitossa miehen kanssa, joka käytti henkistä- ja fyysistä väkivaltaa. Se oli perhehelvettiä. Suunnittelin eroa pari vuotta, nyt erosta on kulunut yli vuosi. Olen miettinyt josko erosin liian helposti. Jollakin hullulla tavalla olen edelleen riippuvainen hänestä ja rakastankin vielä häntä. Mikä auttaa "suruajan" yli, ennen kun pää hajoo....?
pää hajoo
siru
5689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Oma eroni alla (olen mies), helvetillinen perhesuhde, joten jotain sanottavaa.
Oma kokemukseni on, että toisen haluaminen takaisin on ihan luonnollinen ja terve osa surutyötä (tai miksi haluat sitä kutsuakin). Jos susta tuntuu, että on kulunut "jo" vuosi, niin en mä sun sijassa huolestuisi mistään.
Mieti sen sijaan, mihin olisit palaamassa, jos palaisit. Kenelläkään ei ole oikeutta kajota suhun, henkisesti tai fyysisesti. Kaikennäköistä sairasta verhoutuu rakkaudeksi, välittämiseksi jne., omasta elämästäni huomasin. Se, erositko liian helposti, tarkoittaa, että haluaisitko edelleen samaa kohtelua itsellesi.
Sä tarvitset tukea ja hyväksyntää sille, että olet päässyt siitä eroon. Kirjoittele tällaisille palstoille, täällä on valtavasti normaaleja ihmisiä, jotka on kokenut tai kokemassa samaa kuin sinä.
Sulle kaikkea hyvää toivottaen. :-)
Sinulle eroava kiitokset kirjoituksestasi. On totta, että helpottaa jo kun toinen ihminen antaa ymmärrystä. En ole koskaan aikaisemmin kirjoitellut näille palstoille, kuten huomasit meni juttukin väärän otsikon alla (en kaipaa neuvoja "miten mies isketään?") Ehkä olenkin liikaa pyöritellyt asioita omassa päässäni.On ollut asenne, että minähän pärjään ilman toisten apua. Voimia myös itsellesi.
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: palaa takaisin ukon luokse tai: koeta unohtaa. Tiedoksesi: on olemassa myös miehiä jotka eivät hakkaa, käytä henkistä väkivaltaa ym.
MÄ EN YMMÄRRÄ MITEN JOTKUT VOIVAT OLLA NIIN (ANTEEKSI VAAN) TYHMIÄ ETTÄ SUOSTUVAT OLEMAAN MIEHEN KANSSA JOKA LYÖ.Luulisi järjen sanovan että jos mies lyö kerran niin lyö varmasti uudelleenkin. Siru, vaikuttaa että et kunnioita itseäsi tippaakaan. Minä ainakaan en hakkaamista sietäisi, löisin kolme kertaa kovempaa takaisin ja lähtisin ovet paukkuen pois ja enkä koskaan palaisi. Ja älkää sanoko että en tiedä mistä puhun!
varmasti olet oikeassa. Takaisin en pysty lyömään, (enkä haluaiskaan) mies on 30 cm pidempi ja 40 kiloa painavempi kuin minä. Ja vuosi kausia kun elää suhteessa jossa koko ajan painetaan alas, niin kyllä itsetunto hiljalleen karisee. Kyllä mies osaa myös kääntää asiat niin päin että olet ansainnut pienen "ojennuksen" tai itse provosoinut tilannetta, että on pakko vähän koppasta. Itsesyytökset ovat päällimmäisenä mielessä. Ja ihmismieli on siitä ihmeellinen,että kyllä hyvät hetket ovat päällimmäisenä mielessä huonoinakin aikoina. Oven olen laittanut kiiini entisessä suhteessa, ja elän nyt vain itselleni ja lapsille. Takaisin en palaa.