kävin seurustelemaan mieheni kanssa läheisyyden ja hellyyden kaipuusta, en suoranaisesta ihastuksesta. Rakastuin häneen lujasti matkan varrella, mutta silti mietin välillä todella paljon asiaa ja peilaan sillä tulevaisuuteen...olemme olleet yhdessä neljä vuotta, enkä voisi kuvitellakaan että joku toinen mies olisi parempi.
Silti onnistuin ihastumaan toiseen mieheen (sanotaanko että rentumpaan versioon omastani)suhteeni aikana, jonka tunnustin myös miehelleni ja asia on selvitetty. Kamala syyllisyys painaa vain mieltä koko ajan ja tekisi mieli lähteä pakoon jonnekin. Tuntuu että petän silti miestäni koko ajan. Samassa tilanteessa/saman kokeneita?
Silti onnistuin ihastumaan toiseen mieheen (sanotaanko että rentumpaan versioon omastani)suhteeni aikana, jonka tunnustin myös miehelleni ja asia on selvitetty. Kamala syyllisyys painaa vain mieltä koko ajan ja tekisi mieli lähteä pakoon jonnekin. Tuntuu että petän silti miestäni koko ajan. Samassa tilanteessa/saman kokeneita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä en ymmärrä miks pitää kertoa ja loukata vielä toista kun on "pettänyt" tämän, ainoastaan päästäkseen jotenkin omista syyllisyyden tunnoistaan. Jos olet mennyt möhlimään, niin olis ollu parempi ku oisit kantanu sen tunnontuskan ihan omassa sydämessäs. Mä en ole ikinä ymmärtänyt tollasia itsekkäitä ihmisiä, joiden pitää ensin "pettää" ja sit alkaaa mankua ja vinkua, kuin pahalta se tuntuukaan ja loukata sitä kolmatta syytöntä osapuolta kertomalla vielä sillekin kuinka raukkamainen pa..ka on, VAAN JA AINOASTAAN helpottaakseen omaa tuskaa. Hyi h..tti mikä SIKA! Opettele pitämään lärvis ummessa äläkä loukkaa syyttömiä. Sen kannat minkä oot tehny ja YKSIN!
samassa tilanteessa?
Kerroin, koska haluaisin että minullekin kerrottaisiin vastaavassa tilanteessa.