kävin seurustelemaan mieheni kanssa läheisyyden ja hellyyden kaipuusta, en suoranaisesta ihastuksesta. Rakastuin häneen lujasti matkan varrella, mutta silti mietin välillä todella paljon asiaa ja peilaan sillä tulevaisuuteen...olemme olleet yhdessä neljä vuotta, enkä voisi kuvitellakaan että joku toinen mies olisi parempi.
Silti onnistuin ihastumaan toiseen mieheen (sanotaanko että rentumpaan versioon omastani)suhteeni aikana, jonka tunnustin myös miehelleni ja asia on selvitetty. Kamala syyllisyys painaa vain mieltä koko ajan ja tekisi mieli lähteä pakoon jonnekin. Tuntuu että petän silti miestäni koko ajan. Samassa tilanteessa/saman kokeneita?
Silti onnistuin ihastumaan toiseen mieheen (sanotaanko että rentumpaan versioon omastani)suhteeni aikana, jonka tunnustin myös miehelleni ja asia on selvitetty. Kamala syyllisyys painaa vain mieltä koko ajan ja tekisi mieli lähteä pakoon jonnekin. Tuntuu että petän silti miestäni koko ajan. Samassa tilanteessa/saman kokeneita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin samassa tilanteessa, ihastuin toiseen mieheen. Ja kerroin sen miehelleni, meillä oli tosin silloin taukoa suhteessa.
Kun sitten tulinkin järkiini, mieheni ei halunnutkaan enää tulla "petetyksi".
ps:yritän vielä saada sen takaisin