Miehen siskot ovat alkaneet jakaa perintöä, vaikka anoppi on vielä hengissä ja voimissaan. Kaiken huipuksi anopin kuullen! Sanoinkin heille suoraan, että toivottavasti mummo elää niin vanhaksi, että kaikki lapset kuolevat ensin. Menivät vähän punaisiksi.
Onneksi mieheni ei ole samanlainen kusipää kun siskonsa.
Onneksi mieheni ei ole samanlainen kusipää kun siskonsa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus ja ihan oikein sanoit! Minä olen kai jotenkin vanhanaikaisesti kasvatettu, mutta meillä ei koskaan edes suunniteltu tulevaa perinnönjakoa vaikka mummo/täti olisi ollut toinen jalka haudassa... Todella iso loukkaus tuollainen, joissakin perheissähän tuo "mä otan sen, sä otat sen"-jako aloitetaan heti kun isovanhempi on eläkeiässä ja lastenkin kesken kuolataan niitä tavaroita...
Perintöasiat nimenomaan kannattaa ottaa esille ennen perinnön jättäjän kuolemaa. Fiksu perinnönjättäjä ottaa asian perijöiden kanssa puheeksi oma-aloitteisesti. Toimimalla etukäteen voi säästää isot summat perintöverossa. Omaisuutta kannattaa siirtää vähitellen nuorempien sukulaisten nimiin joko lahjoittamalla tai kaupalla.
Purnukoiden ja pien-irtaimiston jaosta puhuminen etukäteen sen sijaan on puhtaasti tyylitöntä. Se kuuluu perinnön jättäjän tehtäväksi jos haluaa niitä jollekin korvamerkitä.
veljeni vaimon ahneudet. Isä-parka oli tuskin ehtinyt kylmetä kuoltuaan , niin tämä akka jo ehättää kyselemään mitäs sitä perinnöksi saadaan. Uskovainen vielä olevinaan, just joo.
Jep, mun miehen siskot on jo merkannu anopin ja apen huushollissa esimerkiks taulut ja lasiesineet maalarinteipillä että kelle ne kuuluu. Siellon joka maljakon ja koristetuhkiksen pohjassa teipinpala, samon joka taulun takana nimillä varustettuna. Joissakin huonekaluissakin on merkattu. Olin ihan äimänä kun eka kerran tajusin ton paitsi et multa meni melkein kaks vuotta ennenkun kehtasin edes kysyä mieheltä mitä ne laput on. Oikeestaan kysyin alunperin siks että yhessäkään lapussa ei ollut mun miehen nimeä enkä oikein tajunnut koko juttua.