Olen niin ahdistunut. Tuntuu ettei minulla ole mitään elämää, eikä ilmeisesti olekaan. Poikeystäväni on koko päivän ollut menossa, eikä hän ole lainkaan kiinnostunut siitä, mitä minä teen. Eli en mitään.
Tuntuu siltä, kuin hän yrittäisi hankkia itselleen uuden elämän ihan silmieni edessä. Uusia kavereita, uusia harrastuksia, kaikkea uutta mihin minä en kuulu. Hänen mielestään "olemme aina yhdessä, mehän nukutaanki samassa sängyssä". Ei parisuhde ole sitä että nukutaan samassa sängyssä, eihän?!
Hän valittaa etten tee mitään, syön liikaa, minulla ei ole kovin paljoa kavereita, en anna hänelle omaa aikaa... Ennen olimme onnellisia ihan vaan kahdestaan. Nyt ei yhteistä aikaa saisi olla. Tai jos on niin hän istuu tietokoneella ja minä istun sohvalla telkkarin ääressä.
Olen kysellyt, että haluaako hän olla kanssani. Vastaus on, että ei jos tämä on tällaista. Millaista tämä voi olla, jos hän on etäinen eikä lähesty minua ollenkaan. Jos joudun varomaan jokaista sanaa, olemaan ärsyttämättä.
En tiedä mitä tehdä.
Tuntuu siltä, kuin hän yrittäisi hankkia itselleen uuden elämän ihan silmieni edessä. Uusia kavereita, uusia harrastuksia, kaikkea uutta mihin minä en kuulu. Hänen mielestään "olemme aina yhdessä, mehän nukutaanki samassa sängyssä". Ei parisuhde ole sitä että nukutaan samassa sängyssä, eihän?!
Hän valittaa etten tee mitään, syön liikaa, minulla ei ole kovin paljoa kavereita, en anna hänelle omaa aikaa... Ennen olimme onnellisia ihan vaan kahdestaan. Nyt ei yhteistä aikaa saisi olla. Tai jos on niin hän istuu tietokoneella ja minä istun sohvalla telkkarin ääressä.
Olen kysellyt, että haluaako hän olla kanssani. Vastaus on, että ei jos tämä on tällaista. Millaista tämä voi olla, jos hän on etäinen eikä lähesty minua ollenkaan. Jos joudun varomaan jokaista sanaa, olemaan ärsyttämättä.
En tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hanki sinäkin oma elämä. Mee kuntosalille, uimaan, käy teatterissa tai elokuvateatterissa ystävien tai vaikka sukulaisen kanssa. Mee iltalukioon opiskelemaan kieliä tai mitä vaan. Siellä tapaa myös muita ihmisiä. Aloita vaikka taide harrastus, acryll-, öljy-, akvarellimaalausta ja on tosi terapeuttista samalla. Myös näiltä tunneilta saa ystäviä. Kun poikaystäväsi huomaa, että et ole riippuvainen hänestä, niin hänen kiinnostuksensa sinuun kasvaa, jos sinun on enää sitten jäljellä. Ai niin jos olet masentunut, niin käy varaamassa terveyskeskuksesta aika psykiatrille. Siinäkin on mukavaa tekemistä, kun saa käydä selvittelemässä ajatuksiaan ammattilaiselle ja todella koko tunnin on joku henkilö joka kuuntelee vain sinua. WAU, eiks ole hienoa. Nyt elämän ohjat omiin käsiin ja heti huomenna ottamaan selvää asioista ja netistä saa jo tänäänkin paljon tietoa mitä tapahtuu sinun kylässäsi ta kaupungissa.
Tärkeintä on, että hanki ELÄMÄ itsellesi ajoissa, ennen kuin on myöhäistä! Älä missään nimessä ala syödä itseäsi muodottomaksi pullamössöksi.
lähde ulos, harratuksiin, ravintolaa, bilettämään. sinulla on todellisia ongelmia edessä vuosien päässä jos et ratko niitä nyt.
syöt liikaa= olet tuhti tyttö.
Kuule, nyt ekaks täytyy todeta, että kun luin juttus tuntui kun olisin lukenut omaa elämäntarinaa pari vuotta sitten. Menossa oli ensimmäinen vakava suhde entisen miehen kanssa ja alussa oltiin kiinni toisissamme kun perskärpäset. Nyhjättiin kotona sohvalla viekussa ja kaikkialle mentiin kahdestaan. Sitten se alkuhuuma alkoi vähentyä, ekaks miehen osalta ja itse en osannut suhtautua siihen oikein.. Hän halusikin olla enemmän yksin, just vaikka koneella eikä olla pusimassa ja halimassa jatkuvasti. En voinut käsittää miksei hän haluu olla samalla lailla kun ennenkin, ajattelin ettei hän rakasta mua enää.. No sit tapeltiin aiheesta useasti ja äijä sanoi ettei kestä jatkuvaa läheisyyttä, täytyy olla omaa aikaa molemmilla. Olin muuten just kun sinä siinä vaiheessa, sipsiä oli tultu syötyä sohvan nurkassa ja jätskiä oli hyvä vetää kullan kainalossa kun tuli hyvä telkkuohjelma.. Eli siis aloin olemaan pulskassa kunnossa.
No ei siinä mitään, mä sisuunnuin siitä ja päätin etten enää roiku äijässä kiinni ja odota että se tekee musta onnellisen. Rupesin syömään terveellisemmin, liikkumaan, kävin kamujen kaa ulkona ja hommasin oman elämän ja johan alkoi kotonakin juttu luistaa. Olin ite se viilee osapuoli ja vaikka aluks kirpaisikin olla välinpitämätön, niin sit se tunne rupes helpottamaan ja lopussa en ees kaivannutkaan miehen huomiota. Meidän suhde kaatui sit henkiseen väkivaltaan jne muihin syihin mut tarinan opetus olis tämä, että hommaa tosiaan sitä omaa puuhaa ja anna äijän tulla sun lähelles. Ei se ole rakkauden loppumisen merkki, se on ihan normaalia jokaisessa ihmissuhteessa, että jossain vaiheessa huuma loppuu ja alkaa eriytymisen vaihe. Nyt treenaat ittes kuntoon ja ostat uusia vaatteita ja annat ukon olla, kyl se routa porsaan kotiin ajaa :) Tsemppiä!