Mitä mieltä te yleensä olette, että jos on pettänyt kumppaniaan, niin tulisiko se tunnustaa. Tarkoittaako pettäminen mielestänne välittömästi, että suhde on ohi? Oletko joskus pettäny? Mitä kokemuksia?
Mä olen pettäny, mut en ole koskaan keronu kumppanilleni, n. vuosi sitten. Se ei ole hajoittanu meidän suhdetta, eikä toinen ole tietenkään kärsiny siitä mitä ei ole tienny. Tosin olen nyt päättäny, että en tee sitä enää, IKINÄ, kun tulee niin huonot fiilikset itselle. Rakastan kuitenkin omaa kumppaniani yli kaiken.
Mä olen pettäny, mut en ole koskaan keronu kumppanilleni, n. vuosi sitten. Se ei ole hajoittanu meidän suhdetta, eikä toinen ole tietenkään kärsiny siitä mitä ei ole tienny. Tosin olen nyt päättäny, että en tee sitä enää, IKINÄ, kun tulee niin huonot fiilikset itselle. Rakastan kuitenkin omaa kumppaniani yli kaiken.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Periaatteessa ei tuossa tilanteessa kannata kertoa pettämisestä.
Mutta, oletko kuitenkin varma, että rakastat kumppaniasi ja hän rakastaa sinua? Jokuhan sinut ajoi pettämään häntä. Voitko tietää onko hän pettänyt sinua? Jos haluat selvittää nämä asiat niin asiasta puhuminen varmasti nostaisi esiin joitakin teidän välisiä ongelmia.
Tiedän tällaisen samanlaisen tapauksen, ja heillä nämä piilevät ongelmat pulpahtivat esiin vasta vuosien päästä. Nainen (pettäjä) oli täsmälleen samanlainen kuin sinä ja päätti jatkaa miehen kanssa kertomatta miehelle mitään. Nainen myös uskoi rakastavansa miestä ja päätti sitoutua suhteeseen. Vuosien päästä mies sitten petti naista ja syynä olivat pitkälti ne asiat mitä ei selvitetty silloin kun nainen petti miestä.
Jos toista pettää, niin ei toista voi silloin rakastaa yli kaiken. Se on mun mielipide. Antaisit toiselle armoa ja päästäisit menemään. Jos sun kumppani tietäis, ni se ei varmaankaan edes olis sun kanssa, mut sä raukka et ole antanu sille edes mahdollisuutta valita. Ollakko petturin kanssa vai hakeakko joku, joka on uskollinen.
kun petit:
-johtuiko siitä että etsit parempaa seksiä teknisesti?
-halusitko isompaa penistä?
-koitko tilanteen itsetuntoa kohottavaksi kun sinua iskettiin?
-vai kaikkia näitä em.asioita yhdessä?
En mä kertois kuitenkaan mun kumppanille, mutta voin vastata sun kysymykseen. Mä tein sen pönkittääkseni omaa itsetuntoani. Kysymyksessä oli kumppani, jonka kanssa olen ollu 2 v suhteessa, ennen kuin tapasin nykyisen kumppanini. Jätin tämän edellisen kumppanin, mutta kaduin sitä miltein saman tein. Rukoilin ja pyysin, että tämä tulisi takaisin, mutta hänen filosofia on, että kun on kerran erottu, niin siitä suhteesta ei enää tule mitään. Hän on kuitenkin soitellut minulle tämän tästä ja kysellyt kuulumisia jne. Vuosi sitten tapasimme ja hyppäsin sänkyyn hänen kanssaan. Ei tuntunut mitenkään hyvälle, mutta silti joku vain sai minut tekemään tällätavalla. Itse veikkaan sitä kolautettua itsetuntoa. Tunsin tulleeni jätetyksi hänen taholtaan, kun hän ei halunnut enää suhdetta kanssani. Tällätavoin kykenin osoittamaan, että kyllä hän on vielä minusta ainakain jollakin tasolla kiinnostunut. Suhdetta ei tule kuitenkaan koskaan.
JÄTÄ NYKYINEN HETI !
ja ala etsiä kokonaan uutta miestä. kummastakaan et ole välittänyt koskaan oikeasti vaan ensimmäinen oli väärää tyyppiä jo alunalkain ja toinen kärsii sinun tyhmyyksistäsi koska haluat pitää hänet vain koska pelkäät jääväsi yksin.
noista peleistä joissa palataan vanhaan uudesta ei koskaan ole hyvää seurannut, eikä seuraa nytkään. sano mun sanoneen että jossain vaiheessa teillä menee kuitenkin poikki...
t:mies vaan.
Mistä muuten päättelet, että olisin nainen?
Onko sinulla oikeus päättää puolisosi puolesta, haluaako hän elää ihmisen kanssa, joka on häntä pettänyt? Hmm... ja mitä jos pettämisesi tulee ilmi myöhemmin...
Ei se tule ilmi ja mun kumppani rakstaa mua niin paljon, että rakastan takasin, niin, etten ikinä tekin moista tyhmyyttä enää. Mut kait ois parempi vaan erota ku olin tollanen Sika Possu ja toivottaa kumppanille parempaa onnea seuraavan kanssa
jos tunnustat- olet kusipää. Mutta rehellinen kusipää. Jos jätät kertomatta-olet kusipää. Epärehellinen kusipää. Pahasta ei saa hyvää puhumalla, eikä tuohon yhtä vastausta ole. Haluaisitko että sinulle kerrottaisiin vastaavassa tilanteessa?
En haluais, että mulle kerroataan, jos olen muuten onnellinen suhteessani. Jos taas joku mättää suhteessa, enkä ymmärrä miksi suhde ei toimi, niin sit haluaisin tietää, että toinen ei enää rakasta minua, jolloin voisin jatkaa omaa matkaani. Mielestäni tuo rakastaminen ei ole niin yksioikoista. Jos käy kerran erehdyksessä suhasemassa jonkun muun kanssa, niin se ei tarkoita, että on lopettanut rakastamasta sitä omaa kumppaniaan. Kumpikin säästyy paljolta, jos pettäjä pystyy kantamaan yksinään pahan mielen pettämisestä ja todella suhteella on mahdollisuus onnistua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000015376457
Ei taida olla mitään yksi selitteistä vastausta. Mun mielestä on turha kertoa, kun oon kärsiny ite asiasta tavattoman paljon ja mä en ikinä haluais sitä kärsimystä mun rakkaalle. Mä olen ollut joskus myös petetyn housuissa ja siitä alkoi sellaine pettämisten ja epäluulojen kierre, että onneksi minulla on kanttia kantaa yksin tämä rangaistus. Eteenkin kun henkilö jonka kanssa petin ei ole minulle mitään ja ymmärrän sen täysin selvästi. Ei aina tarvi olla laukomassa suoria totuuksia vaan on olemassa myös hienotunteisuus.
Oon muutenkin elämässä miettinyt sitä 100 % rehellisyyttä. Olen kuvitellut itse olevani suora ja rehellinen, mutta huomannut erilaisissa elämäntilanteissa, että en minä ainakaan röyhkeä olla aina niin rehellinen.
Olen törmännyt ihmisiin jotka ylpeydellä toitottavat miten rehellisiä ja suoria he ovat ja ovatkin kernaasti jakamassa tuomitsevia ja negatiivisia mielipiteitään ympäriinsä. Mielestäni tällaiset tyypit ovat itse epävarmoja ja joltesankin musta-valkoisia tyyppejä, joilta todennäköisesti puuttuu sosiaalisen kanssakäymisen kyvyt. Kyllähän jokaisella on taito töksäytellä asiota toisille päin naamaan, mutta todellinen taito tulee siinä, että osaakin pitää tarpeettomista asioista suunsa supussa. Asioista, joille ei kuitenkaan voi mitään.
Ei siis pidä lähtä valehtelemaan, mutta on asiota, joista ei tarvitse puhua, jos sillä säästää pahalta loukkaukselta.
Älä petä ja kun petät niin älä kerro.
Tunnustuksella et saa mitään hyvää aikaa. Olet toiminut oikein.
Aika hauska toi sun ajatus malli, tuli vaan kiinnitettyä huomiota yhteen olelliseen sanaan, joka muuttaa kooko lauseen merkitystä. Huomaatkos itse?
Tuo lause perustuu olettamukseen, että automaattisesti suhteessa pettää, ja kun se tapahtuu, niin pare olla puhumatta.
Samaa mieltä muuten, mut vaihtaisin kun sanan jos sanaan.
Se kun-sana olikin viestini kantava ajatus :)
Minusta vaan tuntuu, että tätänykyä uskollisuus on melko harvinaista. Silti useimmat meistä eivät halua kuvitella itseään pettäjinä, vaikka asia olisikin näin. Tiedämme, mikä on väärin mutta teemme silti sen.
Niinpä, on varmaan monia, jotka ei uskalla myöntää asiaa edes itselle puhumattakaan, että siitä omalle kumppanilleen menisi lörpöttämään.
Mun mielestä on itsensä pettämistä ja oman tunnon keventämistä ajatella, että mitä toinen ei tiedä niin se ei häntä satuta. Tehdäänkö ihan mitä tahansa muutakin periaatteella, jos toinen ei saa tietää se on ok?
Ei kai se toinen varsinaisesti kärsi, mutta elää valheessa. Ja mä en ainakaan haluais tehdä jotain asioita vaikkei toinen saisi ikinä tietää. Koska en yksinketaisesti halua.
Mä en ole pettänyt (9 vuotta ollaan oltu yhdessä) ja en tiedä pystyisinkö jatkamaan suhdetta jos toinen olisi pettänyt.
Jatkuva pettäminen ainakin on anteeksi antamatonta. Mutta jos pettää kerran voi olla, että pettää toisenkin kerran. Ja ehkä se yksikin kerta on liikaa.
Kertoako vai ei, siihen en osaa varmaksi vastata. Kai kertoa. Itse en voisi katsoa ainakaan toista silmiin ja kärsisin kauheista oman tunnon tuskista ja suhde voisi kaatua jo siihen. Mikään ei olisi niin kuin ennen.
"Mun mielestä on itsensä pettämistä ja oman tunnon keventämistä ajatella, että mitä toinen ei tiedä niin se ei häntä satuta."
Ei satutakaan. Mikä tässä ei pidä paikkaansa? Asiahan on juuri näin. Omatuntoa näin ajatteleminen ei kyllä kevennä. Usko pois.
"Tehdäänkö ihan mitä tahansa muutakin periaatteella, jos toinen ei saa tietää se on ok? "
Tämä on tapauksesta riippuen eri asia kuin edellä. Tekeminen saattaa olla väärin toista kohtaan ja silloin se ei ole ok. Satuttaa se ei toista voi, jos se toinen ei tiedä eikä vaikutus toiseen kohdistu.
Minä en periaatteessa haluaisi tietää, jos tyttöystäväni pettäisi minua. En usko totuuden kuulemisen olevan kaiken siitä aiheutuvan kärsimyksen arvoista.
Ja sen voin vielä sulle vakuuttaa, että yhtään mikään ei tule olemaan niin kuin ennen, mikäli menet todellakin kertomaan pettämisestä. Jos taas vaikenet, on hyvä mahdollisuus että kaikki on ennallaan.
Lopuksi. Ei pidä pettää.
Oon täysin samaa mieltä kuin sinä, että yhtään mikään ei tule olemaan niin kuin ennen, mikäli menee todellakin kertomaan pettämisestä. Jos taas vaikenee, on hyvä mahdollisuus että kaikki on ennallaan. Kuten meidän suhteessa on käynyt...
Lopuksi. Ei pidä pettää
Minun mielestäni ei ole syytä kertoa jos pystyt elämään asian kanssa eikä ole todennäköistä että kumppanisi saa koskaan tietää ellet kerro. Kertomalla olisit kyllä rehellinen mutta mitä hyötyä siitä olisi sinulle tai hänelle? Kertomalla siirtäisit oman pahan olosi kumppanillekin. Saisitte suhteeseenne uuden ongelman: luottamuksen puutteen jota on vaikea ellei mahdoton saada ikinä takaisin.
Toinen asia on sitten se että pystytkö elämään asian kanssa ja etenkin sen että nyt, väistämättä, sinulla on hieman pienempi kynnys pettää toisenkin kerran ja jättää taas kertomatta. Ethän jäänyt kiinni viime kerrallakaan. Sen jälkeen on vielä pienempi kynnys pettää kolmannen kerran. Ja mitä useammin petät, sen suuremmalla todennäköisyydellä kumppanisi saa tietää. Jotkut vetävät rajan siihen että eivät petä koskaan. Voihan sen rajan vetääkin siihen ettei petä toista kertaa. Siinä kohtaa se raja vaan on vähän vaikeampi pitää mutta uskon että mahdollista jos todella haluat jatkaa kumppanisi kanssa.
Mielestäni tähän asiaan eivät nyt liity ne pohdiskelut että rakastaako kumppaniaan vai ei. Tieytsti sitä on hyvä miettiä aina, mutta pettämiseen on niin monenlaisia syitä eikä mielestäni edes ole olemassa "absoluuttista rakkautta". Rakkaus ei ole mikään on off-tila että rakastan tai en rakasta. Samoin käyttäytyy halu elää toisen kanssa. Sen halun määrä molemmilla osapuolilla vaikuttaa siihen eletäänkö yhdessä vai ei. Ja sekin on hyvä muistaa ettei siihen haluun vaikuta pelkästään rakkaus. On myös muita syitä elää yhdessä. Nämä syyt yhdessä muodostavat sen halun elää toisen ihmisen kanssa.
Ei nämä asiat ole valitettavasti niin mustavalkoisia. On helpompaa tietysti tehdä päätöksiä jos uskoo mustavalkoisiin ratkaisuihin mutta sillä tyylillä helposti elää lopulta yksin. Pääasia että suhteessa on hyvä olla molemmilla edes suurimman osan ajasta.
En oikein vieläkään käsitä mikä ihme häslinki se etes oli. Tuossa kolmisen vuotta sitten törmäsin yhteen mieheen ja meillä oli sitten vähän säpinää semmoset pariviikkoa. No eipä kuulunut sen jälkeen tyypistä mitään todella pitkään aikaan vaikka viestiä sille heittelin.Ajattelin,että antaapa olla kun ei kerran halua enää olla tekemisissä ja lopetin yhteyden pidon.
Löysin sitten itselleni ihanan miehenja aloimme seurustelemaan. Oltiin siinä parisen kuukautta jo seurusteltu niin se jätkä oli tokassu mun miesystävälle,että tiesikkö nää,että minä seurustelin tuon sun emännän kans kun te aloitta seurustelemaan.
Otin hiukan pulttia asiasta ja kävin huutamassa sille,että missähän helvetin välissä me ollaan seurusteltu kun retkusta ei kuulu yli puoleenvuoteen mitään! Nähtävästi olen sen mielestä pettäjä,mutta minun mielestä on helvetin hankala pettää jos ei etes tiedä seurustelevansa..
Vieläki särähtää päähän kun näen sen turjakkeen..
Mä oon niin kriittinen pettämisen suhteen, että taidan olla ihan ääripäästä.
Mun mielestä jos on pettänyt tulee kertoa. Se on parasta sekä pettäjälle että petetylle. Petettyä sattuu vielä enemmän jos kuulee muualta. Ja pettäjällä täytyy olla hyvä luonne että pystyy elämään niin että salaa asian.
Se että onko suhde ohi riippuu totta kai ihmisestä. Mulla suhde olis heti ohi, se on melkein ainoa asia jonka jälkeen en edes keskustelis. Mutta totta kai on ihmisiä jotka pystyvät antamaan anteeksi, jota en tietenkään tuomitse. Itse jättäisin koska en voisi enää koskaan luottaa.