usein täällä palstalla "inistään" että miehet sitä miehet tätä.
aina on miehissä vikaa, ei olla yhdessä tehdä mitään jne.
itselleni on ollut aika selvää että kaikki asiat parisuhteessa ei vain voi olla niin kuin haluaa ja molemmilla ei ole kaikki asiat samassa järjestyksessä.
otetaan esimerkki:
oma parisuhteeni,naimisissa nyt viisi vuotta ja yhdessä 14 vuotta.
minä harrastan moottoriurheilua ja olin nuorena aktiivinen urheilussa (nyrkkeily,budolajit,sulkapallo,koripallo,pyöräily,motocross,uinti) olin ns.ylivilkas lapsi ja vieläkin tuuliviiri.
vaimoni on rauhallinen maatilan lapsi keskisuomesta ja ei ole koskaan harrastanut tosissaan urheilua eikä ymmärrä urheilusta mitään.
kuinka olisin voinut (tai hänkään) olettaa että meillä olisi jotain yhteistä esim. urheilun saralta jota harrastan vieläkin aktiivisesti, tosin urheilumuodot ja harrastus on nykyisin enää nauttimista.
menimme kerran pelamaan sulkapalloa mutta aika paha on pelata rantasulkista jos olet aikaan pelannut suomen huippuja vastaan, ei siinä paljon mieltä rasita eikä kuntoa.
kokeilin pyytää hänet mukaan motocross radalle kun hän valitti että on yksinäinen kun olen poissa, mitä siitäkin tuli, ei mitään, ei siellä radan laidalla ole naiselle paljon tekemistä ja se tuli kuultuakin.
no kotona sitten katselen usein eurosportilta nyrkkeiluä ja muita urheilulajeja, näistä kommentit on "kuin sä voit katsoa tommosta hakkaamista",niin vaikeeta on kun erilaisa ollaan ja pysytäänkin.
no ollaan sitten urheilematta ja menemättä, sitten alkaa valitus että koska menet urheilemaan ja eikö painosi nouse kun et tee mitään....
no en tiedä mitä olin aloittamassa edes kirjoittamaan mutta jotain kait.....
ei vaan voi aina olla samat menot ja ajatukset....mutta kuitenkin ollaan yhdessä ja joskus on puheenaiheitakin, tosin monesti minä en vaadi mitään mutta nainen vaatii.
mistä löydän tämän:
-seksikäs leopardinainen
-tykkää samoista urheiluista kuin minä.
-rakastaa jännitystä ja vaaraa
-haluaa aina tehdä jotain,lomallakaan en halua olla paikallani hetkeäkään (aurinkoa ottaessa menee elämä ohi)
-haluaa oma-aloitteisestikin seksiä eikä aina odota minun aloitettani.
jne.
haluja olisi paljon mutta toteutus kärsii....
kohta pitää alkaa homppeliksi varmaan?
no en tiedä mitä tälläkin kirjoituksella tarkoitin mutta taitaa olla isolla pojalla nyt vaikeeta vaan....niin ne suhteet menee....ylä ja alamäkiä vuoron perään.
aina on miehissä vikaa, ei olla yhdessä tehdä mitään jne.
itselleni on ollut aika selvää että kaikki asiat parisuhteessa ei vain voi olla niin kuin haluaa ja molemmilla ei ole kaikki asiat samassa järjestyksessä.
otetaan esimerkki:
oma parisuhteeni,naimisissa nyt viisi vuotta ja yhdessä 14 vuotta.
minä harrastan moottoriurheilua ja olin nuorena aktiivinen urheilussa (nyrkkeily,budolajit,sulkapallo,koripallo,pyöräily,motocross,uinti) olin ns.ylivilkas lapsi ja vieläkin tuuliviiri.
vaimoni on rauhallinen maatilan lapsi keskisuomesta ja ei ole koskaan harrastanut tosissaan urheilua eikä ymmärrä urheilusta mitään.
kuinka olisin voinut (tai hänkään) olettaa että meillä olisi jotain yhteistä esim. urheilun saralta jota harrastan vieläkin aktiivisesti, tosin urheilumuodot ja harrastus on nykyisin enää nauttimista.
menimme kerran pelamaan sulkapalloa mutta aika paha on pelata rantasulkista jos olet aikaan pelannut suomen huippuja vastaan, ei siinä paljon mieltä rasita eikä kuntoa.
kokeilin pyytää hänet mukaan motocross radalle kun hän valitti että on yksinäinen kun olen poissa, mitä siitäkin tuli, ei mitään, ei siellä radan laidalla ole naiselle paljon tekemistä ja se tuli kuultuakin.
no kotona sitten katselen usein eurosportilta nyrkkeiluä ja muita urheilulajeja, näistä kommentit on "kuin sä voit katsoa tommosta hakkaamista",niin vaikeeta on kun erilaisa ollaan ja pysytäänkin.
no ollaan sitten urheilematta ja menemättä, sitten alkaa valitus että koska menet urheilemaan ja eikö painosi nouse kun et tee mitään....
no en tiedä mitä olin aloittamassa edes kirjoittamaan mutta jotain kait.....
ei vaan voi aina olla samat menot ja ajatukset....mutta kuitenkin ollaan yhdessä ja joskus on puheenaiheitakin, tosin monesti minä en vaadi mitään mutta nainen vaatii.
mistä löydän tämän:
-seksikäs leopardinainen
-tykkää samoista urheiluista kuin minä.
-rakastaa jännitystä ja vaaraa
-haluaa aina tehdä jotain,lomallakaan en halua olla paikallani hetkeäkään (aurinkoa ottaessa menee elämä ohi)
-haluaa oma-aloitteisestikin seksiä eikä aina odota minun aloitettani.
jne.
haluja olisi paljon mutta toteutus kärsii....
kohta pitää alkaa homppeliksi varmaan?
no en tiedä mitä tälläkin kirjoituksella tarkoitin mutta taitaa olla isolla pojalla nyt vaikeeta vaan....niin ne suhteet menee....ylä ja alamäkiä vuoron perään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin miten sä olet aikanaan valinnut noinkin epäsopivan puolison? Ettet vaan olisi tehnyt sitä periteistä virhettä ja valinnut pelkän ulkonäön perusteella?
perusteella mutta tottakai sekin oli yksi kriteeri kuten varmasti vaimolleni minussakin. mutta kyllä 90% valintaan vaikuti se että pidin hänen kaikista tavoistaan yleisesti ja hän on erittäin fiksu ja kouluttautunutkin. itsekin olen hyvin kouluja käynyt mutta sen lisäksi vielä ehtinyt harrastaakin.
juttu pohjautui enemmän kyllä siihen että naiset ja miehet vaan on niin saamarin erilaisia ja sille ei mahda mitään....molempien pitää kestää ne toisen "oikut".....minä kestän hänen ja odotan tietysti hänenkin kestävän omani.
Hei! Sä kuvailit mua
-seksikäs leopardinainen
-tykkään samoista urheiluista kuin mies.
-rakastan jännitystä ja vaaraa
-haluan aina tehdä jotain,lomallakaan en halua olla paikallani hetkeäkään (aurinkoa ottaessa menee elämä ohi)
-haluan oma-aloitteisestikin seksiä enkä aina odota miehen aloitetta.
Valitettavasti oon jo varattu 2 sormusta sormessa.
aina ei nuo "harrasteet kohtaa" mutta esimerkiksi oma miesystäväni kehaisi että olen eka nainen hänen elämässään joka lähtee kävelylle ja punttisalille ja kokoajan mietimme mitä sitä harrastaisi. budo lajeja jne..
mutta toki osaamme myös "levätä välillä:)" joskos osaisit ehdottaa naisellesi että tehdään tänään mitä sinä haluat ja toisinaan myös sanoisit että huomenna mitä minä haluan.
koska ne on sinun harrastuksia ja ei sinun tarvia niistä luopua jos et itse halua. minua ainankin puistattaisi ajatus että luopuisin jostain itselleni tärkeästä siksi että toinen valittaa yksinäisyyttään:O
mutta kompromissejakin voi tehdä mutta niihin tarvitaan 2.
selvitä että vaimoni "harrastus" on tuo oleminen rauhallisesti ja esim. kirjojen lukeminen tv:n katsominen, mökillä "lepääminen" jne.
itse en pidä paikalla olemisesta, haluan tehdä koko elämäni jotain (ehkä on pieni pelko etten kerkeä kaikkea tekemään mitä haluan niin kovasti)
en pidä kovinkaan paljoa kirjoista, ja vielä vähemmän mökillä olemisesta, pitkästyn muutamassa tunnissa jos olen vaan, on pakko päästä liikkeelle ja tekemään jotain missä adrenaliini virtaa. monesti olen mökille ottanut harrastusvälineet mukaan mutta mitäpä me siellä yhdessä jos toinen haluaa loikoilla ja toinen on kokoajan liikkeellä. parempi kun jään tänne harrastamaan ja vaimo menee mökille. no olen muutamia kertoja ollut mökillä ja ihan makoillutkin mutta kyllä seuraava viikko on mennyt öitä myöten harrastaessa aivan kuin jotain olisi jäänyt tekemättä.
pahinta on kun mieli sanoo että olisi parasta että tiet eroaa ja sovussa haetaan toiset elämän kumppanit (itse en ehkä enää hakisi ollenkan kiinteää suhdetta).mutta kun kuitenkin rakastaa niin helvetisti toista ja välittää tämän hyvinvoinnistakin, haluaa hänelle vain hyvää....mutta kaikessa tekemässään taitaa tarkoittaa pahaa?
Oletko miettinyt, miksi olet noin levoton? Miksi sinulla on koko ajan tarve mennä ja tehdä? Miksi tulee tunne ettet ehdi tehdä kaikkea tarvittavaa? Miltä sinusta tuntuu kun vain olet, alkaako esim. ahdistaa?
Kokeilepa joskus vain olla ja antaa ajatusten lentää. Souda vaikka mökillä keskelle järveä, mene veneen pohjalle makaamaan ja katsele rauhassa pilviä. Toinen konsti on tuijottaa tulta tai virtaavaa vettä ja antaa ajatusten vain harhailla. Tavoite on päästä rentoon hieman hajamieliseen olotilaan, jossa ajatus juoksee etkä sinä. Silloin saattaa tulla mieleen jotain, mikä normaalisti peittyy kaiken touhuamisen alle.
että teillä molemmilla on eräänlaisia asenneongelmia. Jos menet urheilua harrastamattoman ihmisen kanssa pelaamaan, niin on aika selvää ettei se urheilusta käy. Mutta se voi olla hauskaa. Ja kenellä on oikeus arvostella toisen harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita? Se on epäkunnioittavaa ja viestii toiselle ettei hän ole kelpaava sellaisena kuin hän on (ja se huomioiden, ei ihme ettei seksi suju).
Vilkkaat ja suorituskeskeiset ihmiset tarvitsevat lepoa. Leppoisat ja olemiseen keskittyvät tarvitsevat virikkeitä. Näin se on, vaikka se tuntuu aluksi oudolta, koska jotenkin sitä on taipuvainen ajattelemaan, ettei tarvitse asioiden molempia puolia. Ehkä teillä pitäisi olla jokin yhteinen harrastus tai mielenkiinnon kohde, joka miellyttää sinun tarvettasi tehdä ja hänen tarvetta aktivoitua. Ja lisäksi yhteinen rentoutumistapa, sinun tarpeellesi rentoutua ja olla sekä hänen tarpeelleen vain olla. Eikä niiden tarvitse olla mitään erikoisia juttuja vaan jotain arkipäiväistä. Elämä muodostuu kuitenkin pienistä asioista ja pienistä hetkistä.
Mietin tässä juuri oman päiväni ohjelmaa. Jos olisin samassa tilanteessa kuin te, niin ratkaisisin ongelmaa esimerkiksi siten, että on kivaa syödä rauhallinen aamupala ja nauttia ruoasta ja seurasta (se olisi sitä yhdessä olemista ilman suorittamista). Illalla voisi olla aktiivisempi ja käydä koiran kanssa lenkillä (jopa sohvaperuna suostuu pienelle lenkille, varsinkin jos maisemat on upeat). Tai nähdä kavereita -yhdessä. Jotain tämäntapaista kannattaa harkita.
Kun luin kirjotukses niin mustakin rupes tuntumaan siltä,että sun varmaan kannattais ruveta homppeliksi.Akat aina valittaa...joopa joo!
Mitähän toi sun sepustukses sitte oli???