Niin, en ole varma kuuluuko tämä aihe tänne mutta miten on mahdollista että vain toinen huomaa ettei "meitä" ole tarkoitettu yhteen? Itse tulin jätetyksi juuri tämän takia, ja vaikka nämä eron jälkeiset kuukaudet ovat olleet yhtä helvettiä kaipauksen ja riitojen kanssa niin silti olen sitä mieltä että hän on elämäni ihminen. Kaikki solvaukset ja haukkumiset ovat mielessäni mutta silti rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.
Kaiken lisäksi minulla itselläni on jo tavallaan uusi josta pidän mutta silti vanhaa ikävöin päivittäin. Olenko kusipää jos jatkan uutta tapailua vaikka mietin exää? Olemme sopineet joka tapauksessa etenevämme todella hitaasti mutta ajatukset vain pyörivät päässäni.
Myönnän, en ole millään asteella valmis uuteen suhteeseen..mutta teenkö nyt väärin?
Kaiken lisäksi minulla itselläni on jo tavallaan uusi josta pidän mutta silti vanhaa ikävöin päivittäin. Olenko kusipää jos jatkan uutta tapailua vaikka mietin exää? Olemme sopineet joka tapauksessa etenevämme todella hitaasti mutta ajatukset vain pyörivät päässäni.
Myönnän, en ole millään asteella valmis uuteen suhteeseen..mutta teenkö nyt väärin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ajatuksia ja tilanne hiukan samanlainen. Mieli vaihtelee ja ex pyörii mielessa ja kaipaus on välistä niin viiltävää, ettei mikään tunnu sitä tunnetta helpottavan. Aikaakin on jo kulunut puoli vuotta. Nyt olen miettinyt tapahtuneita silleen avoimin silmin ja haluaisi takaisin.
Mullakin on tavallaan uusi mutta koetan pysyä vaan kaveritasolla mutta se on hankalaa. Juttelimme asiasta, jotten tee typeryyksiä ja hän kyllä ymmärsi. Minua tilanne alkoi ahdistaa ja kun ero päällä niin tilanne tuntui karkaavan käsistä.
Kyllä tunteillensa rehellinen täytyy olla ja käydä asiat läpi ja tehdä päätöksiä mitä tekee.
Ja elää niiden kanssa.
muakin ahdistaa ihan kamalasti tää uus juttu, ei yleensä mutta nytten taas tänään kun on koko päivän ollu yksin kotona..
Eteenpäin pääseminen vaan on lähes mahdotonta jos on jossai syvällä sisässään päättäny että me palataan yhteen, ei nyt, mutta jonain päivänä..
Ja oon miettiny ihan kamalan paljo ja tajunnu omat mokani..ja vaikka kuinka yritän niin mietin vain että jos nyt näyttäisin siltä että pääsen elämässäni eteenpäin ja pystytään olemaan kavereita niin se näkis et mä oikeesti oon pystyny muuttuu..ja pitäisin kaiken kivun sisällä ku se on muiden kaa..välil vituttaa niin kamalasti olla minä. :(
Ja kyllä mä lupasin infota tätä uutta heti jos siltä tuntuu..mut katon nyt viel jonkin aikaa. :)
pitää pitää. No, jos olet päättänyt sisimmäsi saada hänet takas tai palata yhteen niin onhan se aika vaikeaa rakentaa uutta juttua sen päälle.
Mä aattelen aika samalla tapaa. Jotenkin silmäni auenneet ja asiat loksahtaneet kohdalleen. Jos saisi mahdollisuuden näyttää mutta liekkö se toiveajattelua. Aika rankka suunnitelma, luuletko kestäväsi sen? Ehkä olisi syytä kokeilla jutella ja jos ei tuota mitään hyväksyä ero ja käydä se läpi ja keskittyä uuteen elämään.
Se ei ole helppoa jos on vahvat tunteet häntä kohtaan mutta onnistuu ajan myötä.
Toivon kaikkea hyvää,
lämmöllä.
Milloin rakkaus loppuu! Loppuuko se silloin, kun toinen päättää niin... vai mistä se kipuna alkaa!
Onko oikein uutta kohtaan jos ajatukset on menneessä? Onko oikein kuluttaa aikaansa uuden kanssa ajatellen vanhaa? Etenkään jos entinen kumppani ei lotkauta korwaansakaan!!
Ei tässä nyt oikeen tiedä et mitä pitäis tehä..täl hetkel vaan odotan. On vaikeaa ku jotenki systemaattisesti aina unohtaa kaikki paha mitä toinen on sanonu ja alkaa elättelee toiveita..Jos se vaan viittis muistella niitä onnellisia aikoja ku molemmil oli hyvä olla..joskus sitä niin toivois että sais toisen mahdollisuuden kun ei ole tehnyt mitään pahaa..hitto et osaa taas tuntuu pahalta. Mä oon aika sekaisin nyt...tai ollu nää 2kk. Mut terapias ollaan et ehkä se jonain päivänä auttaa tähän oloon..toivon mukaan.